Erilaista erotiikkaa

[Viridian]

Kirjoitan nyt kunnommalla, kun olen oikein koneeni enkä itseäni älykkäämmän kännykän äärellä tappelemassa sen kanssa siitä, mitä sanaa tarkoitin.

Aloitusviestissä puhutaan kurinalaisuudesta, jota dominoivat noudattavat puhuessaan aiheesta. Juu, eikä vain puheessa, samaa kurinalaisuutta ilmennetään vaatetuksella, asenteella, sillä mistä puhutaan ja mistä ei puhuta, ja etenkin, mitä ja miten tehdään kun ollaan tuolla ulkona muiden havaintojen kohteena. Se on uniformu, johon asettuessaan tietää, että muut osaavat olettaa, että henkilö noudattaa kirjoittamattomia sääntöjä siitä, mitenkä näitä asioita hoidetaan. Se ei ole pakko tai edes välttämättömyys, mutta se on helppoa ja luontaista ja tuntuu sopivan monelle dominoivalle. Siitä poiketessaan ottaa riskin, tiedän kun aina joskus otan, ja joskus ne riskit ovat myös realisoituneet. Sitäpaitsi, moniko meistä on erityisen hyvä kuvaamaan mukaansa tempaavasti omia sisäisiä tunteitaan? Hädin tuskin osaisi itselleenkään selvittää, mitä kaikkea omassa päässä liikkuu sillä hetkellä kun aika pysähtyy ja maailmassa on vain se toinen ja se mitä tapahtuu.

Oikeastaan meillä ei näytä olevan olemassakaan sellaista vakiintunutta kulttuuria, jossa dominoiva ja/tai sadistinen ihminen kuvattaisiin haluttavana ja eroottisena.

Eroottiseen kuvastoon kuuluu perinteisesti paljas pinta, mutta sitä eivät dominoivat ja sadistit juuri vilauttele.

Dominoivien/sadististen naisten dresscode näyttää olevan selvästi peittävämpi kuin alistuvien, eivätkä nämä ainakaan julkisesti pikkuhepeneissä keikistele.

http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=gallery;sa=view;id=2303

Olisiko tämä ollut eroottisempaa, jos olisi vilauteltu enemmän? Itse rohkenen epäillä, ja pahoittelen, ettei ole tullut laitettua julkisuuteen mitään kuvaa, missä minut olisi onnistuttu kuvaamaan haluttavana tai eroottisena, jos se vaatii paljasta pintaa ja pikkuhepeniä. Ilmeisesti muhun on iskostettu stereotypia, missä peittäminen kertoo isompaa tarinaa, varsinkin kun ei omista sellaista kroppaa, että pelkkä paljas keho saisi ketään kirjoittamaan runoja ja lankeamaan polvilleen himosta kankeana. Olen aina kuvitellut, että tunnelmaan voi eläytyä, vaikkei ihan kaikkea olisikaan rajattu paljaana lähikuvaan. Porno sitten erikseen, siinä kuuluukin litistä ja päästä lähelle.

Tuo edellinen saattaisi siis liittyä ikäänkin. Keskimäärin dominoivat ovat vanhempia ( lähde?) kuin subit, ja ikään kuuluu paitsi fyysinen rapistuminen, myös tuskallinen tietoisuus siitä, miten kaikenlainen avoimuus internetin syövereissä saattaa koitua ammatilliseksi tai muuksi katastrofiksi. Sitä ehkä nuorempaa vasta paikkaansa etsivää subia ei sitten halua altistaa senkään vertaa kuin itseään, päinvastoin haluaa olla se järkevämpi osapuoli, vaikka toinen olisikin innoissaan kuvista ja tarinoista, joissa kerrotaan meistä ja meidän ainutlaatuisista hetkistämme. Itse kun tietää senkin, että samat ihmiset eivät aina ole yhdessä ikuisesti, ja skene on pieni. Niin ja sen, että kun ei osaa kirjoittaa täydellisesti ( kuka osaa? ), niin kirjoituksistaan saa joskus aika murskaavaakin palautetta. Että avaudu siinä sitten todellisista tunteistasi, kun mielikuvitusfantasiatkin haukutaan.

Mutta kyllä, on mahdollista, että niistä tunteista puhuu, ja itsellä se on paitsi omien subien kanssa, myös läheisten luotettavien dominoivien kanssa. Vertaistuki ja naisten keskinäinen sisaruus. Oman itsen kannalta se riittää pitkälle. Niitä kuviakin voi vaihtaa pienessä piirissä, jos saa ideoita, tai haluaa kasvot kuvaan.

Ei minulla onneksi ole mitään velvoitteita muuta maailmaa kohtaan, minun ei tarvitse ottaa henkilökohtaisia riskejä, jotta joku tuntematon sub jossain saisi runkkumateriaalia eroottisista kuvistani tai sielua ruotivista tarinoistani. Voin antaa sen verran, kuin itse haluan, niin tylsiä kuvia kuin haluan, ja kirjoittaa tarinoihini mielenliikkeeni peitellympinä, vihjaten niille, jotka kyllä ymmärtävät. Jos joku haluaa tehdä asiat avoimemmin, se on hienoa. Vaikka silloinkin taitaa olla riski, että joku siitäkin sanoo, että ei se riitä, pitää olla vielä enemmän sitä tahi tätä . Tai että se vähä, mitä ne avoimemmat yksilöt kertovat, julistetaan vallitsevaksi kulttuuriksi?

Ja vielä siihen kurinalaisuuteen. Jos otat dominoivasta pois sen, sisäisen hallinnan, mitä jää jäljelle?

Vir

ps. sen verran otin kuitenkin haastetta vastaan, että kirjailen täällä kieli keskellä suuta eilistä sessiotani tarinan muotoon, ihan vain nähdäkseni, millaista kauhua se herättää lukijoissa, jos kertoo liikaakin.. näette sitten

[Nick]

Ole kiltti ja anna minun katsoa kuvia sinusta eroottisimmillasi. Kun sinun kehosi on paljastettu, ja paljaana on se niin monen mielestä vääränlainen himo sinussa. Halu tehdä minulle kipeää, halu laittaa minut nöyrtymään. Anna minun kiihottua ja himoita sinua siinä kuvassa, vaikka emme ehkä koskaan tapaisikaan.

Kerro minulle miltä se tuntuu. Kerro, miten adrenaliini syöksyy sinun ranteisiisi, kun päätät että nyt sinä lyöt. Mitä sinussa tapahtuu, kun minun huutoni uppoaa sinun ihoosi. Kerro, miten sinä koet itsesi kun sinulla on kaikki se valta käsissäsi. Puhu sinun kehollasi, älä minun.

Tervetuloa katsomaan ja kuulemaan. Kokemaan. Livenä. Kahdestaan tai kolmistaan.

[Annaleena]

En ole mikään true enkä puhdas domme.. vaan ihan tavis nainen, jonka elämään on bdsm kuulunut yhtä pitkään kuin seksikin. Switch (true tai ei) on ehkä lähimmin osuva termi.

Jäinkin miettimään, mitä tunnen dominoivana, miksi haluan olla myös domme, ei aina sub.. mielenkiintoinen pohtiminen siitä tulikin. Yritin jo kahteen otteeseen kirjoittaa siitä jotakin sanalliseen muotoon, katsotaan saanko lähetettyä tätä kolmatta yritystä.

Ihan aluksi motivaatio dominointiin oli ennemmin halua tuottaa samanlaista nautintoa seksikumppanille kuin se, jota saan alistuessani itse. Varmasti täysin väärä motivaatio  - mutta on ensimmäisestä kerrasta myös hyvin kauan aikaa, olisinkohan ollut parikymppinen.. kaukana valmiista identiteetistä. On hyvin vapauttavaa ja nautinnollista olla vain käytettävissä, palvelevana, objektina, kun antaa vallan täysin pois. Halusin antaa toiselle juuri saman tunteen ja nautinnon.

Aika pian huomasin, että kevyt idea ja toive antaa alistumisen nautintoa toiselle ei oikein riitä. Täytyy miettiä MITÄ ja MITEN. Ja täytyy OLLA dom, muuten siitä ei tule mitään. Ensin epäröin, pitäisi siis nauttia vallasta.. osaisinko..? No, kutkuttava vallan tunne vei kyllä mennessään. Suurin kynnys oli kasvaa oman epävarmuuteni yli ja uskaltaa luottaa intuitiooni.

Niin, aikaisemmin persoonani on ollut jakautuneena osiin - en siis ole ollut kaikissa rooleissa switch tai edes kinky, enkä aina edes kovin tietoinen siitä, mitä olen eri rooleissa (persoonissa) kenenkin kanssa tehnyt. Siksi on hieman vaikeata miettiä muuta kuin nykyisyyttä. Mutta se on eri tarina.

Mitä tunnen dominoivana..? Ruoskaa pidellessäni sidotun puolisoni edessä tunnen huumaavaa kihelmöintiä vallasta; on minun vallassani, mitä puolisoni seuraavaksi kohtaa ja tuntee, saako hän kipua vai nautintoa, onko odottavana vai saavana milläkin hetkellä vai joutuuko palvelemaan tai toteuttamaan toiveitani. Tai mitä ikinä. Reaktioiden näkeminen antaa tyydytystä siitä, että olen hyvä dom. Toimivien ideoiden keksiminen ja testaaminen on hyvin palkitsevaa innovointia. Kyllä se kaikki kiihottaa suuresti. Olen äärimmäisen kiihottunut, kun puolisoni saavuttaa huippunsa subina. Se on minun aikaansaannokseni.

Pukeutuminen.. hmm.. pukeutumalla siirryn dominoimaan. Se on osa valmistautumista. Asun tulee kuvastaa valtaa ja voimaa - mikä on oikeastaan ristiriitaista sen kanssa, että minulla voi alistuessani olla samoja vaatteita päälläni. Tämä tuli juuri nyt mieleeni. Asu on ehkä enemmän osa valmistautumista ja eroottisen latauksen kohottamista sessioon kuin nimenomaan osa dominointia. Varsinainen DOMINOINTI tulee jostain muusta kuin asusta. Oma juttunsa on sitten kamppailu, josta saan kiksejä. Olen fyysisesti heikompi kuin mieheni, siksi dominointi vaatii onnistuakseen ensin eräänlaisen kamppailun ja aidon alistumisen puolisoltani. Jos kamppailu on puhtaan fyysinen, voin joutua subiksi vasten tahtoani ja silloin brättäilyn määrällä ei ole rajaa..!!    ..tosin silloin kun minusta astuu valtaa todellinen domme, en häviä kamppailua. 

..no nyt kulutin aikaikkunani umpeen, en ehdi vastaamaan enempää.

ps. Viridianin vastaus tuli tässä välissä.. "kurinalaisuus"..? Vai onko kyse siitä, että kohteena ja keskiössä on kuitenkin sub reaktioineen, siksi dom puolesta on todellakin kerrottu vähemmän..? Mielestäni pikkusiskon avaus on aidosti uusi ja kuvaa pikkusiskon kykyä löytää mustia aukkoja puheavaruudessa.. HARMI etten ehdi paneutua nyt juuri enempää kirjoittamaan..

[Isrika]

Viridian puki mun ajatukset sanoiksi niin loistavasti, että en ikinä olisi itse osannut noin hyvin.

En ole domina sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka luonteeltani melko hallitseva taidankin olla.
Vastaan siltikin tähän. Pistetään sitten vaikka veemäisyyden piikkiin.

Pukeutumisesta sen verran, että eikö se ole tärkeintä olla sellaisissa vaatteissa missä tuntee olonsa mukavaksi ja viihtyy? Itse en ainakaan ole mikään pikku hepenissä kulkija, ja ei se todellakaan mun kropalle edes sopisi. En ala vilauttelemaan tai pukeutumaan tietyllä tavalla vain muita miellyttääkseni.

Mä tykkäisin kovin rustata sessiostooreja, mutta mä en vain ole kirjallisesti lahjakas. Multa ei irtoa hienoja kielikuvia, eikä se kerrontakaan ole välttämättä kovin sujuvaa. Silloin on hankala saada temmattua toinen mukaan tarinaan ja saada välitettyä ne omat tuntemukset.
Lisäksi on asioita, tapahtumia ja tuntemuksia joita en halua jakaa kuin tämän sessiokumppanin kanssa.

Sitten on tämä "julkisuus" asia. Mun tekemiset menee sen tasoisissa asioissa, että en työni vuoksi mielellään soisi niiden tulevan julkisuuteen. Jos kuitenkin niin käy, niin kestän sen kuin mies. *kröhm...nainen*
Mutta ei sillälailla houkuta edesauttaa enempää asiaa vaikka kaapissa en kinkyyteni kanssa olekaan.

Ehkä mä voitan lotossa, meen luovan kirjoittamisen kurssille ja pistän teille sellaiset sadististoorit, että sukat pyörii vielä viikonkin päästä.

[vorona]

Omasta puolestani (TM TRUUSWITCH) sanoisin vielä että ne asiat, jotka ovat pinnalla silloin kun olen s-moodissa ovat niitä, joille kaipaan hyväksyntää muilta. Haluan olla hyväksytysti ja turvallisesti heikko ja nöyrä, näyttää ja kokea ne asiat joita pidän vaikeina ja häpeällisinä, olla tottelevainen ja kiltti ja antaa vallan itseni yli jollekin toiselle niin että koen niiden ominaisuuksien olevan hienoja ja hyviä sen kautta että joku toinen saa niistä nautintintoa. Näin kun ei ole ns. arkielämässäni.
Silloin niistä puhuminen (tai kirjoittaminen) on osa sitä prosessia; oman navan kaivelua, eli sitä, että muiden hyväksynnän kautta hyväksyn myös ne puolet minussa itse.

Dominoinnissa taas käsittelen sellaisia puolia minussa, joille on ihan se ja sama hyväksyvätkö muut sen mitä olen, joten en tunne erityisempää tarvetta avautua niistä. Siinä mielessä ymmärän hyvin IKRM:n ja muidenkin puhtaasti D-ihmisten asenteen.

Ps. On muuten paras ketju Baarissa pitkään aikaan. Kiitos, pikkusisko että aloitit 

[Chmlnidae]

Pitää pitää aisoissa....?? Minulle dominoivana kontrolli on SE juttu. Niin oman itseni kontrollointi kuin toisen. Ja se ei ole "mitään" muuta. Se, ja siinä, on kaikki jo itsessään.
Sitten on tietenkin sellainen asia kuin flow. Muttamutta...on aika suuri ero jos ajaa ekaa kertaa uppo-oudolla liukkaalla metsätiellä uudella autolla kuin jos on hyvä ja kuiva keli ja niin auto kun tie tuttuja...
Minä en saa minkäänlaista valkohehkuista kiimaa sadismista pelkästään. Aina on oltava valta-aspekti, kokemus on muuten ehdottomasti vajaa. Itseasiassa liika keskittyminen sadismin puolelle vie ajatuksen toisaalle jopa...samoin voi käydä jos on kovin paljon iho ihoa vasten; lähden sille puolen myös pään sisällä, tai siis vähän kuin yrittäis ratkaista mielenkiintoista aivoja orgastisesti hierovaa matemaattista ongelmaa ja sit joku laittais älyttömän hyvän suklaakonvehdin suuhun....mä oon hei yksinkertainen naisihminen, mun keskittyminen hajoaa sellaisesta. Voin hyvin dominoida vaikka olohuoneen nurkasta nojatuolissa istuen koskettamatta edes subia. Vaatteet päällä, ainakin siis minulla, pikkupöksyt kuivina ja jalassa myös pysyen. Ilman orgasmeja.
Voin toki toppeilla (ja bottomeilla kun olen myös maso mutten kovin, ainakaan helposti, alistuva, tai sille puolen voi olla reaalissa liika pitkä ja vaikea matka). Minulle niin masokismi kuin sadismi näyttäytyvät enempi fyyisenä toimintana kuin valtapuolen seksuaalisuus. Mutta tämä ei nyt tarkoittanut etteikö siihen voi liittyä fyysisyys myös. Asioita voi tehdä niiin monella tavalla.
 
Sitten on sellainen asia, joka voi olla vain yksillöllinen, persoonaan liittyvä; en koe tarvetta avata omaa sisintäni seksuaalisuuden osalta. Runkkumateriaalina vieraille oleminen on itseasiassa aika vastenmielinen ajatus.
Kuljen out there siinä ladypörröteddypuvussani oikein mielelläni....tai mikä lie se sitten onkaan, joku sellainen sopivan sosiaalisen diskreetti kuitenkin. Otan sen pois sitten vasta kun aika ja tilanne ja seura on sopiva.

Mitä taas tunnepuoleen tulee niin lähtökohtaisesti en dominoi jollen ole kiintynyt ihmiseen. Ihan jo henkisen turvallisuuden takia. jos  välitän ihmisestä voin myös käyttää ( tuoda esille, ilmaista ??) kakki tunteet. En pidä tarpeellisena poistaa edes ns. negatiivisia tunteita. Niiden ilmaisu itseasiassa luotettavassa ja turvallisessa suhteessa on ihan hyväkin asia. Huonona pidän ainoastaan välinpitämättömyyttä, tai tunteiden puuttumista. Ne estävät aika tehokkaasti toiminnan. Teeskentelemään en rupeä. Mitäå taas kaunaan ja vihaan tulee niin niille on yleensä olemassa ihan löydettävissä olevat syyt. Niiden esiin kaivaminen voi olla hauskaakin. Ja en todellakaan lähde sellaiseen leikkiin, ainakaan kovin tosissaan, jos seura ei ole niin tuttua että tiedän missä mennään silloinkin kun ei ole juuri se paras päivä ja paras ja edustavin fiilis.

Toki yleisesti voisi olla hyväkin hieman raottaa tuota fiilispuolta, myös dominoinnin osalta... Mut mä nyt en oo mikään sanoilla syleilijä muutenkaan.
Itse diggailen runon keinoista eniten. Se on abstarktein kielen käytön muoto ja näin ollen mahdoillistaa pääsyn sanojen tuolle puolen. Ja tässähän olisi hyvä idea kuvakilpailulle myös: valta eri rooleissa, sadismin/masokistin oma-/muotokuva.

 

[Annaleena]

Kiitos Vorona! Hienosti kiteytetty.

Sanoisin kirjoituksesi perusteella, että en ole TRUEDOM ..tai TRUEsub. Mutta olen trueswitch, mikä tarkoittaa minulle muutakin kuin D/S ja S/M akselia. En siis käsittele tai hae eri puolia itsestäni vaan tutustun ominaisuuksiini, tuon niitä yhteen, päällekäin. Aikaisemmin ne ovat olleet kauempana ja irrallaan toisistaan. Switch tarkoittaa minulle tutustumista siihen, että tietoisesti nautin keskenään vastakkaisista rooleista eri aikoina. Vallan käyttäjänä oleminen on ihan eri asia kuin olla alistuva. Minussa on kumpikin.

Pikkusiskolle kiitos minultakin! 

ps. Chmlnidaen kirjoitus tuli tähän väliin. Totta, voiko sadismia olla ilman dominointia..?

[Maaria]

Olen ajatellut dominoivan ihmisen sielunmaiseman yksipuoleisuuden johtuneen omasta laiskuudestani etsiä kirjoituksia siitä. Jos joku muukin asiaa pohtii, niin ehkä sitten asia voi olla niin että enimmäkseen subien kuvauksia tunnelmasta tai kokemusten aiheuttamasta kiihottumisesta on enemmän. Voisin kuvitella, että osaksi syy on mies nais asetelma - naisista nähtävästi enemmän löytyy subeja kuin dommeja ja naisilla on vahvempi tarve purkaa puhumalla tai kirjoittamalla tuntemuksia. Miesten tapa käsitellä kaikkea on.... erikoislaatuisempi. Mies nyt ylipäätään on maailman isoin ihme näin tavallisen naisen näkökulmasta.

Minun toiveeni saada tietää, mitä dominoiva osapuoli tuntee, liittyy toisaalta epävarmuuteen itsestäni ja toisaalta ihan perustavanlaatuiseen uteliaisuuteen ihmisiä kohtaan. Kolmas seikka onkin keittiöpsykologiaa, minkä taustalla on oma tarpeeni olla ihmisille sitä, mitä he tarvitsevat. Epävarmuus osio pitää sisällään halun saada tietää, miksi minä tai minun alistaminen tai minun reaktioni muka voivat aiheuttaa toisessa yhtikäs mitään " kiihottavaa". Olenko se minä, joka kiihkon ja mielenkiinnon aiheuttaa vai ylipäätään oma sadistinen halu, minkä kohteena voisi olla mikä tahansa ihmiskeho. No. Tiedän, että vastaus on, että en se ole vain minä vaan tilallani voisi olla kuka muu tahansa ja se fetissi olisi olemassa. Mutta siis mikä minun epäkeskossa vartalossa tai vaillinaisessa olossani voi aikaansaada jotain niin suurta ja mitä se toinen ihminen silloin tuntee ja miksi.

Utelias olen. Valokuvista pyrin löytämään kuvaajan tunteen. Kirjoituksista sen, mitä ei osattu kuvailla tai jätettiin sanomatta. Mikä ihme saa ihmisen olemaan ja tuntemaan täysin päinvastoin kuin minä tunnen. Miten kukaan voi saada mitään irti jostain itselleni hyvin vieraasta "erotiikasta".

Tarve olla se, mitä halutaan. No tietenkin siksi, että voisin kenties olla enemmän sitä, mikä saa toisen nauttimaan minusta.

Kaipaan siis yhtälailla samaa kuin pikkusisko.

[submit]

Mä en usko, että koskaan voin täysin ymmärtää ketään, joten Dee ja sielunmaisemansa kokonaisuudessaan on pieni arvoitus, ja saa olla. Pääasia, että kokemukset kohtaavat.

[Riverlady]

Voin service topata, ystävällisenä palveluksena piiskata, bileissä kohteliaita itsenäisiä toimijoita tai oman Deensä lainaan tarjoamia piiskattavia. Silloin olo on tarkkaileva ja kuulosteleva, mutta kyllähän piiskailu on naurattavan hauskaakin. Fiilis on kuin iloisissa urheiluharkoissa, sanoisin.

Jos taas ihan oikeasta, useamman kerran kokemuksesta saman subin kanssa kumpuavasta Dommetuksesta puhutaan, siteeraan muutaman kuukauden takaista itseäni Fetlife-ketjusta jonka nimi on "What does Domspace Feel like? " (tjsp). Koko vastaukseni oli yhden virkkeen pituinen: "At its best, Domme space feels like I'm glowing in the dark."

Enemmänkin voisin tunnetta avata, mutta silloin mun pitäis tappaa sut joka juuri nyt luit tämän virkkeen 

[pikkusisko]

Minustakin tämä ketju on huikea! Kiitos itsellenne, olette aivan loistavia  (Vähän liiankin kanssa, kun minä en tiedä enää mistä jatkaisin ensiksi, herää niin paljon ajatuksia.)

Viridian bongasi sen, mistä aloituksessa eniten oikaisin Eli miten ne toivomani eroottiset kuvat sitten määritellään. Ja koska puhuin sikin sokin eroottisista kuvista representaatioina ja dominoivien/sadistien seksikkyydestä ja eroottisuudesta ylipäätään, niin saattoipa hyvinkin vaikuttaa siltä että vaadin vain sitä tavaraa tiskiin mukamas eroottisuuden mittana Ja aivan totta on, että seksikkäitä kuvia ja kuvia seksikkäistä ihmisistä löytyy sitten taas laajempi valikoima itse kustakin säädystä.

Tältä unipöpperöiseltä istumalta heittäisin sellaisen mutun, että eroottiset kuvat ovat aina jollain tavalla astetta intiimimpiä. Eroottisiin kuviin liittyy minusta olennaisesti myös se toteuttamisen tapa, se että kuvassa on oikeasti muutakin ajatusta kuin pelkkä paljastelu ja lopputuloksen eteen nähdään vaivaa.

Yksi tapa tuoda kuvaan sitä intiimiyttä on tietysti se enempi paljas pinta, mutta se ei tokikaan ole ainut keino tehdä erotiikkaa, seksikkyydestä puhumattakaan, mitä voi tietysti olla vaikka pilkkihaalarissa. Ja toisaalta, se paljas pinta mitä minä eroottisiin kuviin ylipäätään enemmän kaipaan, löytyy kasvoista. Tähän liittyy tietysti myös ihmisten halu pysyä anonyymeinä, mutta silti sen niin sanotun pornogiljotiinin käyttö on karkeasti arvioiden selvästi yleisempää miehillä (jotka suosivat usein myös täydellistä omakuvattomuutta) kuin naisilla, ja toisaalta dominoivilla/sadisteilla kuin alistuvilla/masokisteilla. Minusta juuri ne ilmeet ja katseet olisivat erotiikkaa timanttisimmillaan. Vaikken kyllä väitä etten edelleen ihmettelisi, miksei dominoivan/sadistin pimpit ja pippelitkin voisi näkyä siinä missä muidenkin, ja miksei voida keskittyä kuvaamaan näiden toimintaa ja kokemusta sen sijaan että fokus olisi aina vastaanottavassa osapuolessa.

Itse vierastan ajatusta siitä, että kertominen tai kuvaaminen olisi jotain, mitä pitäisi tehdä jonkun toisen iloksi ja runkkumatskuksi. Mulle se on koko kinkymatkani ollut jotain, mitä minä hyvinkin saan tehdä, ja teen suurella nautinnolla ihan itseni vuoksi. Joskus kun en jostain syystä ole saanut tai voinut jostain sessiosta blogiini kirjoittaa, olen tuntenut itseni inhottavalla tavalla mykistetyksi.

Se, mitä jokin on, on aina eri asia kuin miten se koetaan, ja miten sitä missäkin tilanteessa kuvataan ja miksi. Minulle kokemastani kirjoittaminen on aina pieni tutkimusmatka, jonka aikana minä vasta todella saan itsestäni kaivettua sen, millainen merkitys kaikella tapahtuneella minulle lopulta on. Lisäksi julkisesti kertomiseen liittyy se voimauttavuus, että siinä saa kaiken puetuksi sellaiseen muotoon, että sen takana voi itse seisoa sataprosenttisesti: näin tein ja nautin aivan helvetisti, lukekaa ja repikää minut kappaleiksi jos tahdotte.

Harvemmin kuitenkin revitään, vaan itse olen saanut läjäpäin ihania kommentteja ihmisiltä, jotka ovat minun intiimeistä kokemuksistani saaneet itselleen jotain aivan muuta kuin pelkkää runkkumatskua. Monet ovat kiitellen kertoneet, että minun teksteilläni on ollut osuutensa siinä, että he ovat alkaneet ja uskaltaneet löytää uusia puolia omasta seksuaalisuudestaan. Minä aidosti koen, että minun kertomuksillani on merkitystä niin itselleni kuin niiden lukijoillekin, ja uskon vakaasti, että vastaavat kertomukset dominoivien/sadistien puolelta olisivat varmasti paitsi hyödyllisiä kirjoittajille itselleen, myös tärkeä tuki monelle itseään etsivälle.

Jestas. Minä aioin ihan lyhyesti vain 

[Chmlnidae]

Okei. Siis jään odottamaan dominoivien ja sadistien eroottisuuden (miksei seksikkyydenkin) ja syvän tunnekokemuksen uusia sosiaalisia representaatioita mielenkiinnolla. Ainakin tässä ketjussa on ilmennyt että yksi masteriuden representaantio; truemasterit, ei juuri halua itseään eikä tunteitaan ja tuntemuksiaan esitellä, tai ainakaan perustella dialogisesti. Ihan riittää se miten kyseinen kategoria itse koetaan (muut taitavat arvioida kyseisen kategorian hieman eri tavalla, tai ainakin arvottaa sen toisin).

Ja kyllähän julkisessa vuoropuhelussa, tarinoissa ja kertomuksissa, aina myös kirjoittaja kysyy "kuka minä olen", eikä pelkästään itseltään, ympäristö sitten vastaa, niin kuin vastaa.

[Lily]

Vielä on pakko vastata, kun jäi sellainen kuva kirjoituksista että kysymys olikin sittenkin vain masteris miekkosille suunnattu..
Puolustelu argumentti..
Mulla on ilo ja kunnia tuntea useampi sellainen Master mies joka todella avoimesti kertoo tuntemuksistaan ja fiiliksistään, sekä ihan yleisessä keskusttelussa, mutta osittaisesti jopa täällä foorumilla..
Mitenkään en omakohtaisesti luokittele heitä "pehmoiksi" , todella jopa päinvastoin.. Vaatii ehkä Dominoivilta ihmisiltä enemmän uskallusta puhua niistä tuntemuksistaan, koska aina on porukassa niitä ääliöitä, jotka about ylä-aste tyylisesti arvostelevat, ja jopa lokeroivat sen perusteella..
Mun "Statusta" ei alenna jos kerron tuntemuksista session kulun aikana, mut mä oonkin Dominoiva nainen..
Eli saattaisiko olla myös niin että yleinen suhtautuminen Mastereiden sielun elämän avaamisien ja oikeastaan sen vähäisyyteen, olisi juurikin sellaiset immeiset jotka sitten yrittävät "alentaa" sen jälkeen tätä harvassa olevaa upeaa ihmisryhmää?
Onneksi oon saanut tutustua juurikin heihin, ja todellakin toivon että heidät elämääni rikastuttamassa saankin pitää
Ja uskokaa tai älkää, on olemassa myös sellaisia subeja joille tuntemuksistaan puhuminen, ja niistä avautuminen on lähes mahdottomuus..

P.s. Ei muutama mätä omena koko satoa pilaa

[IKRM]

truemasterit, ei juuri halua itseään eikä tunteitaan ja tuntemuksiaan esitellä, tai ainakaan perustella dialogisesti. Ihan riittää se miten kyseinen kategoria itse koetaan (muut taitavat arvioida kyseisen kategorian hieman eri tavalla, tai ainakin arvottaa sen toisin).

TRUEMASTERIT *korjaa*

Jostain kummasta syystä, TRUEMASTEREILLA noita kumppaneita  kuitenkin aina on, usein vieläpä useita ja pitkäaikaisia. Arvioijilla, niin, niillä ei, ja jos on, niin pakkaa jäämään kovin lyhytaikaiseksi nekin.

IKRM

[Chmlnidae]

truemasterit, ei juuri halua itseään eikä tunteitaan ja tuntemuksiaan esitellä, tai ainakaan perustella dialogisesti. Ihan riittää se miten kyseinen kategoria itse koetaan (muut taitavat arvioida kyseisen kategorian hieman eri tavalla, tai ainakin arvottaa sen toisin).

TRUEMASTERIT *korjaa*

Jostain kummasta syystä, TRUEMASTEREILLA noita kumppaneita  kuitenkin aina on, usein vieläpä useita ja pitkäaikaisia. Arvioijilla, niin, niillä ei, ja jos on, niin pakkaa jäämään kovin lyhytaikaiseksi nekin.

IKRM

Saat minun, ja varmaan muidenkin(?), puolesta kirjoittaa vaikka kissankokoisilla kirkuvan punaisilla (vai yön mustilla?) kirjaimilla kyseisen kategorian jos niin haluat. Minä edelleen, ja vastakin, ihan normifontilla ja pienin kirjaimin. Näin saittidemokratian(kin) nimissä. Toivoakseni kummankin mielenrauha silti säilyy.

Ja mukava kuulla että truemasterien kumppanisektorilla pyyhkii hyvin. Se sitten miten paljon se liittyy identifioitumiseen juuri tuohon ryhmään en osaa sanoa....löytyykö jostain tarkempaa tietoa, vertailevaa tutkimusta(?) asiasta vai onko tämä yksityisestä, kaveripiiristä, kaupunkilegendasta vai mistä tehty yleistys? Onko täällä jonkinlainen ketju aiheesta missä on kenties tehty kysely aiheesta...pitäisikö sellainen tehdä....