Tarvitaanko tuhansia erilaisia identiteettejä vai pärjättäisiinkö muutamalla?

[pikkusisko]

Varoitus: ny nillitetään!

Kysymys siitä, kuinka monta identiteettiä tarvitaan, on minun mielestäni järjetön. Niin psykologiassa kuin arkikielessäkin identiteetillä tarkoitetaan ihmisen omaa kokemusta itsestään, mikä ei ylipäätään ole mikään noin vain laskettavissa oleva entiteetti, eikä varsinkaan mikään käyttöesine, jonka tuotantoa voisi jotenkin alkaa karsimaan. On melko absurdi aate rajailla sitä, missä määrin jotain inhimillistä ja yksilöllistä kokemusta olisi suotavaa esiintyä.

Netissä ei synny yhtäkään kokonaista identiteettiä, mutta netissäkin voidaan oman identiteetin osa-alueita kuten seksuaali-identiteettiä kuvata erilaisin käsittein. Käsitteet ovat siitä käteviä, että niitä voidaan käyttää tarpeen sanelemalla tarkkuudella: mitä yksityiskohtaisemmin jotain asiaa tahdotaan kulloinkin tarkastella, sitä spesifimpiä käsitteitä on mielekästä hyödyntää. Käsitteiden tarkoitus on osoittaa eroja ja yhtäläisyyksiä asioiden välillä, joten niiden hyödyllisyys riippuu pitkälti siitä, millaiset muuttujat koetaan kyseisessä kontekstissa relevanteiksi.

Näin ollen omaa identiteettiään sanoiksi pukeva yksilökin käyttää juuri niin hiuksenhienoja käsitteitä kuin oman kokemuksensa perusteella ja käsillä olevan tilanteen puitteissa tuntee tarpeelliseksi. Joku omassa ilmaisussaan harvasanaisempi saattaa ja saa totta kai ollakin sitä mieltä, että vähempikin määrä käsitteitä riittäisi, ylipäätään tai annetussa yhteydessä. Itse identiteettien määrän kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, vaan tällöin keskustelijat ovat eri mieltä tilanteeseen ja/tai aihealueeseen sopivasta diskurssista. Siitä, mitkä erot ja yhtäläisyydet ovat kyseisessä kontekstissa niin merkityksellisiä tai vastaavasti merkityksettömiä, että ilmenee tarve se käsitteillä ja niiden määrittelytavoilla osoittaa.

Jokaisella on ihan oma yksilöllinen sukupuoli- ja seksuaali-identiteettinsä, sitä ei tarvitse kenellekään erikseen tarpeen tai minkään muunkaan ehdon mukaan myöntää. Sen uskomattoman moninaisen ja elävän kokonaisuuden tyhjentävään kuvaamiseen eivät mitkään sanat tule koskaan riittämään. Tarkastelemalla sitä erilaisten käsitteiden kautta on kuitenkin tahdottaessa mahdollista pyrkiä saamaan syvempää ymmärrystä siitä, miksi kukin mieltää itsensä niin kuin tekee, eli mitkä ovat ne merkityksellisiksi koetut erot ja yhtäläisyydet. Ei ollenkaan huono homma minusta, vaikka totta kai vähemmälläkin syynäämisellä ihminen pärjää. Useimmille ja useimmissa arkisissa tilanteissa muutamat kattokäsitteet riittävät varmasti palvelemaan onnistunutta kommunikaatiota, mikä on usein olennaisempaa kuin oikein optimaalisesti onnistunut itseilmaisu.

Eli erittäin mielenkiintoinen aihe, mutta puurot ja vellit vain minusta suloisesti sekaisin nyt

[Normandie]

Minä taidan olla varsin yksinkertainen ja helppoon ajatuksenjuoksuun sopeutunut ihminen. Minulle riittää se, että tiedän olevani biseksuaali, masokistinen nainen. Tuon hienojakoisemmaksi minun identiteettini ei tarvitse määrittelyltään mennä. Tuolla pärjään ja olen tullut muidenkin ihmisten taholta varsin hyvin ymmärretyksi 

[onez]

hmm, taas tää sama on vain mies ja nainen keskustelu...

Ei, pointti oli kysellä, tarvitaanko niitä tuhansia erilaisia uusia identiteettejä, joita netissä syntyy jatkuvasti. Luepa aloitusviesti tarkkaan.

Heh joo tajusin kyl tän ketjun pointin .
Toi mun kommentti oli lähinnä heinrichille suunnattu kun tosta "on vain mies ja nainen" aiheesta on väännetty kättä ennenkin... aina ketjun sulkemiseen asti.

Takas aiheeseen...

Kai sitä identiteettiä voi ajatella vaikka puuna. Runko jakaantuu oksiksi ja oksat taas pienemmiksi oksiksi, ja lopulta lehdiksi ja kävyiksi.. ja ties mitä kaikkea siellä kasvaa. Loputon määrä eri variaatioita. Jokaiselle oksan haaralle voi olla oma nimi ja jokaiselle käpytyypille voidaan myös keksiä oma nimi. Ja niille kävyn pikku osillekin voi keksiä nimet, ja niiden pikkuosien pikkuosille. Ne erilaiset nimet sit helpottavat ja nopeuttavat keskustelua, olettaen että molemmat keskustelijat tuntevat sen termistön.

Toiset viihtyy siellä oksistossa ja katselevat niitä eri oksan haaroja suurennuslasilla, ja lehtiä mikroskoopilla. Itse oon enemmän kokonaisuuksista kiinnostunut, eli katselen sitä puuta kauempaa niin että näen sen kokonaisena siinä sen kasvuympäristössä. Toki välillä pitää kävellä sinne puun juureen ja tutkailla sitä lähempää että voi ymmärtää sitä ja sen toimintaa paremmin.

No joo, ehkä en jatka tän pitempään tota hullua puu metaforaa heh...

[Chmlnidae]

Ihan hyvää nillitystä pikkusiskolta. Identiteetti ei ole aivan simppeli käsite. Siltikään.

Toki voimme, ja paljolti on myös rajattu se vain kuvailuun tai kokemukseen itsestä. Mutta kiinnostavintahan siinä on juuri subjektin ja sosiaalisen todellisuuden kohtaaminen, se rajapinta jossa identifikaatio tai indentifiotumisen prosessi, tapahtuu suhteessa johonkin ryhmään, kulttuureihin, diskursseihin, rooleihin tai asemiin. Eli siihen mitä on identiteetti tapahtumisena.
Sukupuoli itsessäänhän ei välttämättä kuulu edes asiaan. Ellei sitä merkityksellistetä (kokemuksena, yhteisöllisenä-, yhteiskunnallisena ilmiönä). Nyky-yhteiskunta täällä meilläpäin aika voimakkaasti merkityksellistää juuri sukupuolen, ja sen jakautumisen kahtia erillisiin joukkoihin joilla on omat tarkat ominaisuutensa. Ja tätä merkityksellistämistä on ihan aiheellista kyseenalaistaa, mielestäni. Vaikka juuri tällaisissa keskusteluissa.

Mä tarkotan että meillä on tässä käsite joka on lähtökohdiltaan ambivalentti. Identiteetti sisältää sekä yksilöllisen että sosiaalisen todellisuuden, niin käsitteellisesti kuin kokemuksellisesti. Silloin kun me puhutaan identiteetistä ni me puhutaan sekä yksilöstä että yhteisöstä. Aina. Toki voidaan sievistellä ja puhua sosiaalisesta ja persoonasta mutta eikös se ole vähän yksinkertaistavaa...? Emmehän me voi ihmistä käsitellessämme, tai käsitteellistäessämme, jakaa häntä kahteen sellaiseen osaan jotak aina kuitenkin auttamattomattomasti linkittyvät toisiinsa yksilössä, eivätkä koskaan kuitenkaan ole palautettavissa toisiinsa. Analysoinnista menee pohja tuolloin. Identiteetti (identifikaatio) on prosessi kahden todellisuuden välissä.

[Chmlnidae]

Mä jatkan vielä. Siitä miksi Ketun aloitus on hyvä.

Tää kuvaa hirveän hyvin meidän aikaa. Ihminen ei ole koskaan pääsemättömissä identiteetin rakentamisesta. Se on jotain joka meidän on pakko tehdä.
Aiemmin yhteiskunta tarjosi paljon selkeämmät puitteet joihin tukeutua. Oli pysyvät luokka, kansalaisuus, suvut, sukupuoli, seksuaalisuus, etnisyys, rotu...nykyään kaikki liikkuu yhä kiihtyvällä vauhdilla ja pirstaloituu. Enää identiteetti ei ole jotakin jota kohden pyritään vaan juuri se ikuinen matka, iäti jatkuva kertomus kehdosta hautaan. Ja kaikki on kokoajan vaihdettavissa. Ehkä siksi sana identiteetti on korvautumassa sanalla identifikaatio.

[heinrich]

Minäkinpä sitten nillitän vielä pätkän...

Siis kirjoitin ihan alkuun heiton, jossa ilmoitin, "että eikös tästä ole jo keskusteltu..."
Koska mun mielestä nyt vaan sattuu olemaan vähän hassua availla topicceja samasta aiheesta peräjälkeen...
Anteeksi ny tällasestäkin perversiosta.
Toki eipä se estä halukkaita aloittamasta taas uudelleen alusta...

Sitten sainkin niskaani koko kromosomisaivartelijoiden ja mielensäpahoittajien kirjon ylläpitoa myöten olemalla (jälleen kerran erimieltä).
Joistakin asioista näköjään ei vaan yksinkertaisesti voi olla erimieltä
Toivomalla, että tällä kertaa keskustelu todellakin pysyisi varsinaisessa aiheessa, eli seksuaali-identiteetissä.
Joka ei ainakaan mun ymmärryksen mukaan ole välttämättä missään sidoksessa sukupuoleen.

Eli... J. Tammista lainaten... "Keep IT simple, Keep IT stupid"
Jos siellä kiltin alla on kulli niin uroshan se peijakas on kyseessä.
Tämä uros saattaa tuntea itsensä toki miksi tahtoo
Vaikka "My little Capricorniksi"...

Tän x ja y saivartelun jätän siitä kiinnostuneille.
Merkityksetöntä marginaalia mun mielestä.
Eikä marginaalit muuta varsinaista asiaa miksikään.

Ja kertauksena.
Seksuaali-identiteetit ovat kuin mielipiteet... Jne...

Viihtykee vua elekee turhautuko

[Raduni]

Minä henkilökohtaisesti kyllä ihan tykkään, että tietyiille noloille jutuille on olemassa joku vaikeaselkoinen nimi, jonka voin vaan sen kummemmin ajattelematta heittää ilmoille ja toivoa olevani joutumatta yksityiskohtaisesti vastailemaan niihin "siis sinä kiihotut MISTÄ?!?!" -jatkokysymyksiin. 

[Kettu vinossa]

Siis kirjoitin ihan alkuun heiton, jossa ilmoitin, "että eikös tästä ole jo keskusteltu..."

Mainitsin ketjun aloitusviestissä, että sukupuoli-identiteeteistä on jo täällä keskusteltu monessakin ketjussa, ja että on jo tullut selväksi että joidenkin mielestä hyvinkin vähällä lokeroinnilla pärjättäisiin, tyyliin: "jos kikkeli, on mies, jos pillu, on nainen". Ja tähän mielipiteeseen jokaisella on toki oikeus, ja sen saa tähän ketjuun kertoa. En tiedä, miksi sitten jotkut ovat niin vihaisia.

Muistan, että täällä on aiemmin ollut lähinnä keskustelua vain näistä "perinteisemmistä" identiteeteistä, jotka useimmat varmasti jo tuntevat ja hyväksyvätkin, näistä joista on pitkästi juttua esim. Setan sivuilla ja useimmissa tietosanakirjoissa. Ne on jo väitelty ja (riideltykin) puhki jo moneen kertaan.


Mutta jos täällä on jo ketju, jossa pohditaan nettimaailmassa jatkuvasti syntyviä uusia identiteettejä, niin laita hyvä ihminen siihen linkki! En minä ainakaan muista että täällä olisi aiemmin juteltu niistä ikiomassa ketjussaan.

Olisin toivonut, että ketjussa olisi juteltu kaikista uusista identiteeteistä, joista ei ole vielä ollut keskustelua. Että keskustelijat olisivat esimerkiksi tutustuneet linkkaamaani deviantART-galleriaan nykyajan Pride-lipuista, ja olisivat pohtineet niitä.

Olisi voinut esimerkiksi pohtia, vaikuttavatko jotkut uudet identiteetit enemmän satiirilta tai huumorilta, vai pitäisikö niihin kaikkiin suhtautua yhtä suurella vakavuudella kuin perinteisiinkin, paremmin tunnettuihin identiteetteihin. Ajetaanko esimerkiksi tulevaisuuden Setassa espigendereiden, canisgendereiden ja angeligendereiden asemaa, vai nauretaanko heidät ulos?

Tai voisi pohtia, mitä kaikkea nämä uudet identiteetit kertovat meidän nykyajastamme ja länsimaisesta kulttuurista?

Monet näiden uusien termien käyttäjistä ovat alle 25-vuotiaita nuoria, jotka ovat viettäneet koko nuoruutensa netissä imemässä vaikutteita. Ovatko nämä uudet identiteetit vain ohimenevä teini-iän ilmiö, tahallista erilaisuuden tavoittelua? Vai ovatko nämä tulleet jäädäkseen?

Pitäisikö nuorille ihmisille opettaa, että perinteisempiin sukupuoli-identiteetteihin pitää suhtautua vakavammin, eikä uusia identiteettejä voi noin vain vetää hatusta?

Vai ovatkö nämä sittenkään hatusta vedettyjä? Kokeeko joku ihan oikeasti ja vilpittömästi syvällä sisimmässään, että on identiteetiltään lohikäärmejumala eikä ihminen?

Onko se loukkaavaa esimerkiksi transgenderiä kohtaan, kun joku teini kertoo miten kamalan vaikeaa on elää, kun kukaan ei ota vakavasti hänen praegenderiään, eikä hänenlaisilleen ole omaa vessaa?


Kyselen ihan mielenkiinnosta. Nimittäin kun ainakin deviantARTissa tämä lippujen tekijä on saanut paskaa niskaansa sekä seksuaali- että sukupuolivähemmistöiltä (koska nämä uudet identiteetit tuntuvat heistä vain pelkältä herjaamiselta ja vittuilulta) sekä heiltä, jotka vihaavat kaikkia vähemmistöjä (koska kaikki pervot ovat sairaita ja heillä ei pitäisi olla ihmisoikeuksia).

[Chmlnidae]

Niin, identiteetistä ei aina olla ajateltu samalla tavalla. Ensin taisi olla se kartesilainen valistuksen ajan käsitys. Subjektilla oli ydin joka pysyi muuttumattomana koko elämän. Se sopi sen ajan ihmisten maailmaan, 1700 ja 1800 luvuilla. Sukupuoli ja seksuaalisuus olivat ennalta määrättyjä ulkopuolelta.Tällainen oli myös poliittisesti vakaata. Annettu subjekti ja identiteetti olivat yhtä.
Moderni aika sitten toi jo ristiriitoja. Vuoropuhelu yksilön ja ympäristön välillä toi ne esiin. Käsitettiin että identiteetti on silta yksilön ja yhteiskunnan välillä. Ihminen ei ehkä ollutkaan yhtä hänelle tarjotun position kanssa. Edelleen kuitenkin pyrittiin vakauteen.
Sitten postmoderni subjekti. Ei enää kiinteää ydintä eikä pysyvää sisintä jonka nympärille identiteetti muodostuu. Jatkuva uudelleen represoituminen ja muutos pirstaloituneissa kulttuurisissa järjestelmissä. Identiteettiä voidaan vaihtaa ku vaatteita. Silti tarve muodostaa identiteetti ei häviä minnekään.

Mä nään näiden nuorten halussa löytää essentialistista identiteettiä erilaisissa muodoissa ja hahmoissa juuri tuon tarpeen. Se kuuluu juurii sinne identiteetin rakentamiseen. Mut sit kun tää aika on tällainen että sen voi hakea oikeastaan mistä vaan.
Toinen juttu onkin sitten se että jotta ihminen voi olla näkyvä niin hänen täytyy "löytää paikkansa". >Eli jos tarjotuissa positioissa nykydiskurssissa ei ole sellaista johon voi kiinnittyä niin ei tule näkyväksi.

Sit se miks on tärkeetä keskustella sukupuoli- JA seksuaali-identiteeteistä liittyy myös siihen että minkälaisia positioita kusssakin sosiaalisessa kontekstissa ja kulttuurisessa rakenteessa on tarjolla.
Jos on ainoastaan hetro-mono-mies ja hetero-mono-nainen positioita jonne yrittää tunkea itsensä niin onhan se aika hirveätä kun miettii ihmisyyden koko kirjoa. Siksi onkin hyvä että yksilö minuuden rakentamisessaan ei koskaan aivan täysin sovi valmiina diskurssissa tarjolla oleviin kolosiin. Ja juuri sellaiset subjektit, yksilöt, jotka heiluttavat diskurssia, jopa rikkovat sitä, myös vaikuttavat eniten sen muuttumiseen. 
Sillä mitä enemmän rimpuilua ja kitkaa sen enemmän myös diskurssi joutuu sopeutumaan subjekteihin. Toisaalta jos ei ole minkäänlaista positiota johon kykenee kiinnittymään niin jää näkymättömäksi. Identiteetti ei ole olemassa ellei se ilmene jossakin kohdassa diskurssia. Pelkkä subjektin sisäiseksi psyykkiseksi prosessiksi jääminen ei ole mahdollista.
Toisaalta taas on vapauttavaa(kin) ettei mikään diskurssi kykene täysin identifioimaan subjektia, psyykkinen ja diskurssiivinen ei koskaan mene, voi mennä, täysin päällekkäin; silloin subjekti vapautuu paineesta täysin sulautua positioon. Määrittelemättömyys on myös vapautta.

[windmillsw]

Sukupuoli- ja seksuaali-identiteettejä syntyy nettimaailmassa koko ajan lisää.

Esimerkiksi deviantART-sivustolla eräs käyttäjä on piirtänyt galleriaansa Pride-lippuja kaikille erilaisille seksuaali- ja sukupuoli-identiteeteille, mitä netissä on tullut vastaan.  Lopputuloksena on ainakin yli 800 erilaista lippua, ja lisää tulee.
http://pride-flags.deviantart.com/gallery/


Mitä te olette mieltä asiasta?

Tarvitaako jokaiselle ihmiselle ihan oma yksilöllisesti nimetty sukupuoli- ja seksuaali-identiteetti?

Vai pärjättäisiinkö vain muutamalla erilaisella sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin määritelmällä? Jos niin, mitkä ovat ainoat, mitä mielestänne tarvitaan?

Miksi ihmiset haluavat jatkuvasti keksiä uusia identiteettejä, eivätkä vanhat lokerot enää kelpaa?

Mitä sanoisitte ihmiselle, joka kertoisi olevansa "wintergender caprigender polymonoflux ninalterous" (sukupuoleltaan kylmä, luminen ja julma, mutta myös horoskooppimerkki kauriin tyypillisiin piirteisiin kuuluva sukupuoli,  joka tuntee vaihtelevasti vetoa poly- ja monosuhteisiin, ja tuntee seksuaalista vetoa vain androgyyneihin tai neutraaliksi sukupuolensa identifioiviin ihmisiin)?

Hyvä keskustelun aihe. Kiitos siitä KV.

Kuten on jo tullut ilmi, sukupuoli- ja seksuaali-identiteettejä on nykyään jo paljon.

Ihmisellä on tarve kuulua yhteisöön, tulla ymmärretyksi ja kuulluksi - kokonaisena yksilönä kaikkine ominaisuuksineen.
(Tämä voisi mielestäni hyvin levitä myös tähän uskallukseen tulla kaapista ulos myös vaikkapa BDSM-ihmisenä. Eri aihe, mutta sama näkökulma ymmärretyksi tulemisesta.)

Tänä päivänä ihmisellä on suuri tarve käyttää aikaa siihen, että löytää itseään kuvaavaa termistöä ja siten ymmärrystä ehkä valtavirrasta poikkeavaan käyttäytymiseen, olemiseen tai seksuaalisuuten.
Jos ennen on riittänyt käsitteinä perus-sukupuolet ja perinteinen avioliitto - enää ne eivät riitä.

Itse en jaksa kovin perusteellisesti ja aikaavievästi netissä roikkua ja lueskella, joten jään suosilla ymmärrystä vaille olevaksi uusimista termistöistä. Mutta rohkenen kyllä sitten kysyä jos tapaan ihmisen joka on määritellyt itsensä niin etten ymmärrä ja haluan ymmärtää.

Uskon, että sukupuoli-identitettejä riittäisi virallisesti luokitukset; mies, nainen ja muu.
Jos tarvitaan erikseen täsmennystä, sen voisi jokainen itse tehdä.

Seksuaali-identiettii on jo monimutkaisempi juttu. Se ei ole pysyvä käsite, vaan muovautuu oman elinajan ja ympäristön yms muuttuvien tekijöiden kanssa. Sen määritteleminen voisi mielestäni jäädäkin itse aina päivitettäväksi, eikä niinkään pysyväksi ilmaisuksi.
Ei tarvita seksuaali-identiteetin määrittelyä virallisesti. Kommunikoinnissa se voi lähentää ja helpottaa keskusteluja.

Identiteettejä taas ihmisellä voi olla monia. Nekin muuttuvat.
Ne ovat tarpeellisia kiinnittymiseksi maailmaan. Indentifoimaan sinua taas osaksi olemassaoloa ja ehkä hyväksyntääkin.
Maailma voi romahtaa (kuten minulla kävi). Kaikki silloiset identiteetit menettivät pohjansa. Ihminen uudistuu, se on hyvä asia. Oman elämän peilaaminen näin on osa sitä itsensä löytämistä ja ymmärtämistä.
Hoippuen pohdin identitettiäni ja minulle jäi käsitys siitä: Olen vain pieni hiukkanen mikro- ja makrokosmoksessa. Lapseni ovat vain pieniä himppusia siinä ja maailma pyörii radallaan.
Tällä hetkellä en tarvitsisi (Itselleni) muita identiteettejä.
Mutta muita varten saatan tarvita, jotta tiedetään (= muut tietävät suurinpirtein) arvomaailmaani ja "paikkaani". Tämä siksi, että muut voivat päättää, käyttävätkö aikaansa kanssani ja syntyykö tarpeellista keskustelua olemisen puitteissa.

Tähän; Mitä sanoisin "wintergender caprigender polymonoflux ninalterous" persoonalle?
Oletpa sinä moninaisen rikas persoona. Miten voit ja millainen on maailmankuvasi ? (vaikkapa näin spontaanisti tuli)
 

[Underworld]

Pitäis saada paremmin selkoa näistä kahdesta omasta, ni ei vaan meinaa aika riittää muiden identiteettien pohdiskeluun. Ja jos jos ei tunne itseään niin onko sitä oikein edes kvalifikaatiota muiden identiteeteistä olla huolissaan? 

[Mr Glencairn]

Eiköhän se ole parempi pysyä muutamassa identiteetissä. Tarpeen vaatiessa oman persoonallisuutensa kuvausta voi sitten täydentää. Itse olen kaksonen ja omaan horoskoopin kaksi eri persoonaa. Toinen persoonani, se yleisroolini, on joviaali, sosiaalinen, herrasmies. Se toinen rooli taas onkin hiukan vaativampi herra, seksuaalinen, määrätietoinen ja ehdoton. Toki tuohon myöhempään voisi luetella vaikka mitä kiinnostuksen aiheita jos haluaisi oman identiteettinsä oikein tarkkaan määritellä mutta kun nuo mielihalut hiukan vaihtelevat mielialan ja vaikka minkä vireen mukaan. Olen siis Dominoiva heteromies ja sillä siisti, yksinkertainen on kaunista. Kumppanini ovat mielellään bi-seksuaaleja subinaisia. Sitten niiden muiden identiteettien yhteensopimista viilaillaan jälkikäteen.

[onez]

Tai voisi pohtia, mitä kaikkea nämä uudet identiteetit kertovat meidän nykyajastamme ja länsimaisesta kulttuurista?

Ne varmaan kertoo siitä vapaudesta ja mahdollisuudesta olla mitä ikinä haluaa. Ei ole enää sitä jäykkää joko tai ajattelua. Jos ei sovi johonkin valmiiseen muottiin niin sitten voi vaikka luoda sen oman muotin itselleen. Se myös kai kuvastaa sitä että ihmiset näkevät itsensä enemmän ja enemmän uniikkeina itsenäisinä yksikköinä, eikä kollektiivisina yhteisön jäseninä. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta ihan mielenkiintoinen ilmiö. Ja varmaan aika ainutlaatuista ihmisen historiassa, ainakin kun se tapahtuu tässä mittakaavassa.

Noi kaikki seksuaali identiteetit kertoo myös seksuaalisesta vapautumisesta. Seksuaalisuus ja sukupuoli eivät ole enää tabuja. Päinvastoin, niistä on tullut jo niin arkipäiväisiä juttuja että erilaisia identiteettejä ja määritelmiä on syntynyt valtava määrä.

Internet on kai se syypää tähän kaikkeen. Samoin kun se on muuttanut koko maailman järjestystä. Eletään varmaan samoja aikoja kun 1900 luvun alussa elettiin. Eli pioneeri meiningillä eteenpäin .

Todennäköisesti tulevaisuudessa erilaisuudesta tulee uusi normaali. Sit tulee varmaan muotiin taas ne perinteisemmät jutut ja halutaankin olla enemmän kollektiivisia. Ja sit jossain vaiheessa taas saavutetaan se aallon pohja ja suunta muuttuu. Sykleissä kehitys yleensä kulkee.

Ne kaikki identiteetit kai kertoo myös siitä että ihmiset ajattelee ja pohtii näitä asioita tosi paljon. Se on mun mielestä aina hyvä asia koska silleen me opitaan ihmisyydestä ja ylipäätään elämästä elävinä olentoina.

[Loc]

Alasen määritelmän mukaan skitsofrenia on "tavallisesti nuoruudessa tai nuorella aikuisiällä alkava mielisairaus, jolle on tunnusomaista persoonallisuuden toimintojen eheän kokonaisuuden osittainen hajautuminen, kehityksellinen taantuminen, ja taipumus vetäytyä pois suhteista toisiin ihmisiin, subjektiiviseen sisäiseen miellemaailmaan, jota aistinharhat tai harhaluulot enemmän tai vähemmän sävyttävät."

Entinen nimi, jakomielitauti kuulostaa vielä tutummalta. Mitä muita ne identiteetit ovat kuin mieliä? Ja jos niitä on kyllin paljon, niin ihmisen pää ei niitä kykene kokonaan käsittelemään. Ja sitten kuulostaa kuin tietäisi, kuten varmasti tietääkin oman päänsisäisen maailmansa logiikoita. Ongelma siinä että kun mennään teorioissa liian pitkälle, niin käytäntö kärsii. Skitsofreenikollakin voi elämänhallinta voi olla aika hankalaa kun ei hahmota mikä totta, mikä mielikuvitusta. ja elämällä pelkästään kuvitelmiensa mukaan, saadaan arkielämään melko jännän näköisiä tapahtumia.

[Kettu vinossa]

Alasen määritelmän mukaan skitsofrenia on "tavallisesti nuoruudessa tai nuorella aikuisiällä alkava mielisairaus, jolle on tunnusomaista persoonallisuuden toimintojen eheän kokonaisuuden osittainen hajautuminen, kehityksellinen taantuminen, ja taipumus vetäytyä pois suhteista toisiin ihmisiin, subjektiiviseen sisäiseen miellemaailmaan, jota aistinharhat tai harhaluulot enemmän tai vähemmän sävyttävät."

Entinen nimi, jakomielitauti kuulostaa vielä tutummalta. Mitä muita ne identiteetit ovat kuin mieliä? Ja jos niitä on kyllin paljon, niin ihmisen pää ei niitä kykene kokonaan käsittelemään. Ja sitten kuulostaa kuin tietäisi, kuten varmasti tietääkin oman päänsisäisen maailmansa logiikoita. Ongelma siinä että kun mennään teorioissa liian pitkälle, niin käytäntö kärsii. Skitsofreenikollakin voi elämänhallinta voi olla aika hankalaa kun ei hahmota mikä totta, mikä mielikuvitusta. ja elämällä pelkästään kuvitelmiensa mukaan, saadaan arkielämään melko jännän näköisiä tapahtumia.

En nyt menisi niin pitkälle että kutsuisin kaikkia poikkeavia identiteettejä skitsofreniaksi. Toki osa erikoisemmista tapauksista on myöntänyt olevansa autisteja, esim. aspergereitä. Jos on autistisen pakkomieleteisellä tasolla kiinnostunut jostakin asiasta, niin kai se on luonteva jatke lisätä sama kiinnostuksen kohde myös seksuaali-identiteetiksi.