"Valta on läsnä kaikessa kanssakäymisessä"

[Viridian]

No, mä käsitän että valtaa voi käyttää joko oikein tai väärin.
Kyllä minä myönnän halunneeni valtaa joissakin olosuhteissa voidakseni muuttaa asioiden tilaa ja myös ihmisten olemisen tasoa. Nimenomaan kaataakseni hierarkioita. Olen tuntenut sen pakottavana moottorina tehdä asioille jotakin. Ja myös onnistunut. Ja johtoajatus on ollut juuri vaikuttaa asioiden tilaan niin että olosuhteet paranevat.
Mielestäni valta on hyvä väline. Mutta paljon näkee myös että valta om joillekin päämäärä ja itsetarkoitus.

Niin.. mielenkiintoista. Kun sinä haluat valtaa, haluat sitä viedäksesi valtaa niiltä hierarkioilta, joissa jollakulla muulla on valtaa. Ja haluat muuttaa asioita ja ihmisiä. Se ei ole sulle päämäärä eikä itsetarkoitus, oletan, koska käytät sitä vastakappaleena osassa missä valta on hyvä väline, mutta..

Tämähän kuulostaa aika yleispätevältä. Voisin kuvitella, aika moni poliitikko kuvailisi itseään noin.

Tietenkin kysymys kuuluu, onko niin, että lähes jokainen joka käyttää valtaa, ajattelee itse käyttävänsä sitä oikein ja suurempaan hyvään ja vastuun muistaen. Ja aika moni sivustakatsoja ajattelee, että itse olisi moraalisempi ja hierarkia on pärsseestä, ellei itse satu olemaan sen huipulla tai tarpeeksi hyvässä kohtaa? Mitä arvelette? Kumpi pilaa ihmisen pahemmin, valta ja sen käyttö, vai se, ettei ole tarpeeksi valtaa edes omiin asioihin?

Vir

[Chmlnidae]

No, mä käsitän että valtaa voi käyttää joko oikein tai väärin.
Kyllä minä myönnän halunneeni valtaa joissakin olosuhteissa voidakseni muuttaa asioiden tilaa ja myös ihmisten olemisen tasoa. Nimenomaan kaataakseni hierarkioita. Olen tuntenut sen pakottavana moottorina tehdä asioille jotakin. Ja myös onnistunut. Ja johtoajatus on ollut juuri vaikuttaa asioiden tilaan niin että olosuhteet paranevat.
Mielestäni valta on hyvä väline. Mutta paljon näkee myös että valta om joillekin päämäärä ja itsetarkoitus.

Niin.. mielenkiintoista. Kun sinä haluat valtaa, haluat sitä viedäksesi valtaa niiltä hierarkioilta, joissa jollakulla muulla on valtaa. Ja haluat muuttaa asioita ja ihmisiä. Se ei ole sulle päämäärä eikä itsetarkoitus, oletan, koska käytät sitä vastakappaleena osassa missä valta on hyvä väline, mutta..

Tämähän kuulostaa aika yleispätevältä. Voisin kuvitella, aika moni poliitikko kuvailisi itseään noin.

Tietenkin kysymys kuuluu, onko niin, että lähes jokainen joka käyttää valtaa, ajattelee itse käyttävänsä sitä oikein ja suurempaan hyvään ja vastuun muistaen. Ja aika moni sivustakatsoja ajattelee, että itse olisi moraalisempi ja hierarkia on pärsseestä, ellei itse satu olemaan sen huipulla tai tarpeeksi hyvässä kohtaa? Mitä arvelette? Kumpi pilaa ihmisen pahemmin, valta ja sen käyttö, vai se, ettei ole tarpeeksi valtaa edes omiin asioihin?

Vir

Niin. On hierarkioita ja on hierarkioita.
Ihmiset muodostavat myös epävirallisia hierarkioita. Ottavat valtaa siellä missä sitä ei ole juuri niillä virallisesti tunnustetuilla auktoriteeteillä. Tällöin voi (myös) olla kyse siitä ns. huonosta ja "väärästä" vallan käytöstä (kuten voi myös olla silloin kun valtaa käyttää jokin tunnustettu ja virallinen auktoriteetti).
Silloin katson vallan käytön olevan kritiikkiä vallitsevia olosuhteita kohtaan. Sellaisella kritiikillä voi olla myös tervehdyttäviä vaikutuksia.

Ja kyllä, näen politiikan tekemisen olevan juuri kyseisenlaisen vallan käyttöä. Eli jos joku poliitikko saa vakuutettua minut näkemyksistään, sekä uskomaan hänen mahdollisuuksiinsa ja hyviin aikeisiinsa toteuttaa näkemyksiään, niin olen valmis käyttämään omaa valtaani esim äänestämällä häntä.

Yleisesti ottaen katson että valta, vastuu ja velvollisuus kuuluvat yhteen, jotta vallan oikein käyttäminen mahdollistuu.

Ja valta voi myös turmella, silloin kun siitä tulee toimintaa ilman käsitystä mihin sitä aikoo ja haluaa käyttää. Ja myös silloin jos sitä käyttää "väärin", vaikkapa tietoisesti vahingoittaakseen. Sitä voi olla vaikea erottaa milloin jokin valta, varsinkin kun itse on sen käyttäjänä, on onnistunutta, merkityksessä hyvää ja oikein/pahaa ja väärin, ja milloin ei.
Mutta juuri siksi onkin hyvä että on olemassa rakenteita jotka helpottavat näiden tunnistamista. Esimerkiksi demokraattinen järjestelmä. Kyllä ihmisen organisoituminen on hyvin lajille tunnusomainen piirre, ja organisoitumiseen tarvitaan valtaa...vaiko organisoitumista vallan vuoksi....

Ja ps. En halua muuttaa ihmisiä vaan heidän ajatteluaan, ja sitä kautta vaikuttaa ja mahdollisesti muuttaa olosuhteita.

[-katy-]

Tietenkin kysymys kuuluu, onko niin, että lähes jokainen joka käyttää valtaa, ajattelee itse käyttävänsä sitä oikein ja suurempaan hyvään ja vastuun muistaen. Ja aika moni sivustakatsoja ajattelee, että itse olisi moraalisempi ja hierarkia on pärsseestä, ellei itse satu olemaan sen huipulla tai tarpeeksi hyvässä kohtaa? Mitä arvelette? Kumpi pilaa ihmisen pahemmin, valta ja sen käyttö, vai se, ettei ole tarpeeksi valtaa edes omiin asioihin?

Ajattelen että mukavaa kun asuu maassa,jossa on edes jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Joskus mietin,että onko sillä,mitä arjessa tekee vaikka toisten hyväksi,laajempaa vaikutusta.."hyvän tekeminen" ja "auttaminen",varsinkin niiden heikompien,ei taida olla erityistä valtaa..tai edes ensinkään. Mihin siinä valtaa tarvittaisiin,paitsi että autettava on enemmän tai vähemmän toisen "armoilla"-joskin kyse on vain auttamisesta, eikä mistään valtaleikistä.
On sellaistakin auttamista,missä toisen halutaan jäädä kiitollisuudenvelkaan ja auttaja voi alkaa kohdella auttamisen vuoksi huonosti- "Koska olen auttanut sinua,voin alkaa käyttäytyä törkeästi sinua kohtaan-auttamisesta on tullut jonkinlainen taakka molemmille osapuolille-tai sitten sitä ei edes tajua,koska pitää olla vallassa keinolla millä hyvänsä- kontrolllifiikki, jonka on pakko hallita kaikkea ja kaikkia (ja eihän se ole oikeasti mahdollista)



Vielä tuohon Jari puheeseen: Mitä ihmettä on täysi vanhemmuus? Täydellistä vanhemmuutta,jossa ei enää ole tarvetta muutokselle,kehittymiselle?

Jari sanoi radio Rockin haastattelussa, että hänellä on valtaa (ilmeisesti rahaa ja kanavia/suhteita),joilla hän voisi kostoa halutessaan toteuttaa koskton mitä pirullisimmalla tavalla,mutta hän on "valinnut" anteeksiantamisen-

Jotenkin kamalan helpon tuntuista kun liikemies tekee rahaa henkisin metodein- ja mä en ole kateellinen enkä vihainen Jarille, mutta seurannut sivullisena ja tullut tunne amerikkalaisesta menestysteologiasta. Puhutun sanan voima saattaa olla suuri, mutta ei kai nyt sentään ihan jumalallista-

[Chmlnidae]

Katson myös että kaikilla ihmisillä on vaikutusvaltaa demokraattisessa vapaassa yhteiskunnassa. Sananvapaus toimii sen edellytyksenä. Täällä jokainen meistä voi käyttää sitä, omien kykyjensä mukaan. Jarikin käyttää omaansa.
Mutta ei kait hänellä niin jumalaista valtaa sentään ole noin muuten. En ole perehtynyt hänen hallinnassa olevaan omaisuuteensa...firmoja, alaisia...?
(Siitä toki voidaan keskustella miten taloudellinen valta -pankit, yritykset, ammattiyhdistykset-, institutionaalinen, poliittinen, väkivaltakoneistot ja tuomioistuinten hallinnollinen ja toimeenpaneva valta totetuu ja jakautuu käytännössä.)

En jaksa enää kelailla tuota Jartsaa tuolta, kun ei hän nyt niin idoli ole, mutta ettei hän olisi tarkoittanut täydellä vanhemmuudella kykyä kantaa vastuuta. >Eli ei heittäydytä lasten frendiksi vaan tajutaan että jonkun, juuri sen aikuisen ja vanhemman, on tehtävä päätökset ja seistävä niiden takana. Rakkautta, rajoja ja haasteita. Täydellinen  vanhemmuus taas taitaa olla pelkkä illuusio (ehkä hyväkin niin). Eikös Jari puhunutkin siitä että kolme kertaa onnistunutta läsnäoloa ja kuuntelua kymmenestä riittää hyvään läsnäolevaan vanhemmuuteen. Niin ja taisi mainita ne curling-vanhemmatkin: sen että ihminen(kin) tarvitsee vastustusta kehittyäkseen elinkelpoiseksi (viittasi johonkin perhosiin joita oli autettu kuoriutumisessa...ja kuinkas sitten kävikään).

[Maaria]

. Niin ja taisi mainita ne curling-vanhemmatkin: sen että ihminen(kin) tarvitsee vastustusta kehittyäkseen elinkelpoiseksi (viittasi johonkin perhosiin joita oli autettu kuoriutumisessa...ja kuinkas sitten kävikään).

Tuon perhosen kuoriutumiskamppailun voisi ymmärtää metaforana, mutta aivotutkijat korjatkoon, eikö ihmisen aivot tarvitse kehittyäkseen kemiallisen reaktion, minkä mielihalun rajoittaminen aiheuttaa? Jäänyt mieleen joltain luennolta. Kyse EI sanassa ei ole se, että saamme kasvattajina hattuun sulan vaan todellakin mielihalujen kuljettamana ja vietävänä olevan lapsen aivojen tunteiden hallinta alue kehittyy rajoittamistilanteen aiheuttaman "kemiallisen reaktion" seurauksena. Ja tuo järjellinen aivojen otsalohkoalue kehittyy täyteen kapasiteettiinsa noin 25-28 vuotiaana. Olenko mä ymmärtänyt oikein?

[-katy-]

. Niin ja taisi mainita ne curling-vanhemmatkin: sen että ihminen(kin) tarvitsee vastustusta kehittyäkseen elinkelpoiseksi (viittasi johonkin perhosiin joita oli autettu kuoriutumisessa...ja kuinkas sitten kävikään).

Tuon perhosen kuoriutumiskamppailun voisi ymmärtää metaforana, mutta aivotutkijat korjatkoon, eikö ihmisen aivot tarvitse kehittyäkseen kemiallisen reaktion, minkä mielihalun rajoittaminen aiheuttaa? Jäänyt mieleen joltain luennolta. Kyse EI sanassa ei ole se, että saamme kasvattajina hattuun sulan vaan todellakin mielihalujen kuljettamana ja vietävänä olevan lapsen aivojen tunteiden hallinta alue kehittyy rajoittamistilanteen aiheuttaman "kemiallisen reaktion" seurauksena. Ja tuo järjellinen aivojen otsalohkoalue kehittyy täyteen kapasiteettiinsa noin 25-28 vuotiaana. Olenko mä ymmärtänyt oikein?

Meikä on oleillut metaforien parissa ikävuosina 16-40- siksi ehkä olen vähän kyllästynyt niihin.
Olen myös väsynyt jatkuvaan vastuksen/rajoittajan oloon-

Enkä ole ihan varma, että olenko kasvanut missään määrin siinä, että olen auttanut aina muita "kasvamaan"
- mikäli sosiaaliset suhteet ovat mittarina- niin en sitten ripaustakaan- esimies viimeksi eilen otti koppiinsa ja aiheena oli se, että miksi mua pitää aina auttaa iltavuoroissa- kollega onneksi toi vähän valoa asiaan, ja totesi, että onko niissä iltavuoroissa yleensä edes ketään muita kuin mä-
Lähiesimies on kovin sairas, mutta niin taitaa olla moni muukin ko. pikkupomo-jolla on kuitenkin suuri valta rikkoa kaikki pikkuisten alaisten elämät- "sä olet ollut huono kaikki nämä 13 vuotta ja tulet vastedeskin olemaan" - That is the power and law of hammurab
Puuttuu vain oma vastine silmä silmästä ja hammas hampaasta,vielä.
Anteeksianto on valinta-varsinkin kun valitset sen koko elämäsi ajan-

Mulla on kyllä rajoittamisesta aivot surkastuneet , no hope 

[Chmlnidae]

. Niin ja taisi mainita ne curling-vanhemmatkin: sen että ihminen(kin) tarvitsee vastustusta kehittyäkseen elinkelpoiseksi (viittasi johonkin perhosiin joita oli autettu kuoriutumisessa...ja kuinkas sitten kävikään).

Tuon perhosen kuoriutumiskamppailun voisi ymmärtää metaforana, mutta aivotutkijat korjatkoon, eikö ihmisen aivot tarvitse kehittyäkseen kemiallisen reaktion, minkä mielihalun rajoittaminen aiheuttaa? Jäänyt mieleen joltain luennolta. Kyse EI sanassa ei ole se, että saamme kasvattajina hattuun sulan vaan todellakin mielihalujen kuljettamana ja vietävänä olevan lapsen aivojen tunteiden hallinta alue kehittyy rajoittamistilanteen aiheuttaman "kemiallisen reaktion" seurauksena. Ja tuo järjellinen aivojen otsalohkoalue kehittyy täyteen kapasiteettiinsa noin 25-28 vuotiaana. Olenko mä ymmärtänyt oikein?

Tuo on mielenkiintoinen tuo kemiajutska. Täytyypä selvittää.
Ainakin käytännössä kuopuksen aivojen kehitys vaati huomattavan suuria ja reipasotteisia jopa kovaäänisiä ei-käynnisteitä aivoilleen, esikoisen aivot vain kevyttä pään puistelua ja silmiin katselua. Hmmmm. No, he ovatkin kovin erilaisia.

[-katy-]

Mitenhän sitä osaisi muotoilla asiaa, joka ei ole täysin selvää pässinlihaa itsellekään,mutta jota on "joutunut" miettiä yli ja ympäri,mm. yksinäisyydestä käsin.

Kuuntelin vielä uudelleen Sarasvuon juttelua,jonka topikki on "valta-anemia on kärsimyksistä suurin". Meillä on vissiin sitten se eroavaisuus, että mulla ei ole omaisuutta eikä rahaa- joten mulla ei ole myöskään valtaa-ja mä en edes halua saada rahaa ylenmäärin-eli mä en sitten halua edes valtaa. Tai sitten itsetuntoni on vaan niin huono, etten uskalla lähteä tavoittelemaan valtaa ja rahaa-kuhan ny saisi nää velat kuitatuksi ensi vuoden alussa, niin sitten.. 

Olen kai sitten äärimmäisen poikkeava ihminen, kun koen, että mm. ystävyydessä, todellisessa sellaisessa ei ole kyse vallasta tai vallattomuudesta. Parasta ystävyyttä se on, kun voi "levätä" siinä ystävyydessä,vailla yhtäkään kamppailua siitä, että missä se kaappi taas seisookaan. Se, että välillä toinen päättää jostain käytännön seikasta,asiantilasta johtuen, ei ole mielestäni vallankäyttöä-siitä ei välttämättä saa lisää rahaa eikä kukaan niiaa,mutta on kiitollinen,kun toinen päätti jotain välillä.

Kinkyn valtaleikin ymmärrän siinä mielessä,että sinulla on henkilö, jonka käsiin "voit luottaa lähes henkesi"-,mutta eikö tuohon "vaadita" vähintäänkin sitä syvää ystävyyttä ja tuntemista-paitsi sitten jos kaikki onkin vain leikkiä, joka ei ole totta ensinkään (!)

[Chmlnidae]

Mitenhän sitä osaisi muotoilla asiaa, joka ei ole täysin selvää pässinlihaa itsellekään,mutta jota on "joutunut" miettiä yli ja ympäri,mm. yksinäisyydestä käsin.

Kuuntelin vielä uudelleen Sarasvuon juttelua,jonka topikki on "valta-anemia on kärsimyksistä suurin". Meillä on vissiin sitten se eroavaisuus, että mulla ei ole omaisuutta eikä rahaa- joten mulla ei ole myöskään valtaa-ja mä en edes halua saada rahaa ylenmäärin-eli mä en sitten halua edes valtaa. Tai sitten itsetuntoni on vaan niin huono, etten uskalla lähteä tavoittelemaan valtaa ja rahaa-kuhan ny saisi nää velat kuitatuksi ensi vuoden alussa, niin sitten.. 

Olen kai sitten äärimmäisen poikkeava ihminen, kun koen, että mm. ystävyydessä, todellisessa sellaisessa ei ole kyse vallasta tai vallattomuudesta. Parasta ystävyyttä se on, kun voi "levätä" siinä ystävyydessä,vailla yhtäkään kamppailua siitä, että missä se kaappi taas seisookaan. Se, että välillä toinen päättää jostain käytännön seikasta,asiantilasta johtuen, ei ole mielestäni vallankäyttöä-siitä ei välttämättä saa lisää rahaa eikä kukaan niiaa,mutta on kiitollinen,kun toinen päätti jotain välillä.

Kinkyn valtaleikin ymmärrän siinä mielessä,että sinulla on henkilö, jonka käsiin "voit luottaa lähes henkesi"-,mutta eikö tuohon "vaadita" vähintäänkin sitä syvää ystävyyttä ja tuntemista-paitsi sitten jos kaikki onkin vain leikkiä, joka ei ole totta ensinkään (!)

Ehkä ei niinkään ole kyse siitä kuinka poikkeava olet ihmisenä kuin vain siitä että määrittelet vallan eri tavalla J. Sarasvuon kanssa.

Kyllä minä - hetken mietittyäni - ajattelen että jos ystävyydessä joskus toinen ja joskus minä vuorostaan päättää asioista, niin kyse voi olla juuri vallasta. Mutta olemme jakaneet sitä. Todennäköisimmin myös jotenkin vuorovaikuttaen neuvotelleet siitä----"päätä sä, mä en jaksa..." Otamme huomioon toisemme mielentilat (ehkä ominaisuudetkin jos valtajako on kiinteä joissakin kohdin) ja välillä toinen on vetovastuussa, välillä sitten taas toinen.
Ihan samalla tavalla koen silloin että voin "levätä" suhteessa. Kun silloin juuri on kyse siitä että molemmat kantaa vastuuta yhteisen olemisen onnistumiseksi parhaalla tavalla.

[-katy-]

Joo, mulle ei ainakaan maksettaisi puhumisesta miljoonia, mutta yritän ymmärtää miksi joillekin maksetaan. Välillä  ymmärrän, että mitä Sarasvuo  puhuu ja välillä olen ihan pihalla.
Ehkä joudun itse sinne pritsille  valkeissa vaatteissa joku päivä 

[Lasipallo]

Mitenhän sitä osaisi muotoilla asiaa, joka ei ole täysin selvää pässinlihaa itsellekään,mutta jota on "joutunut" miettiä yli ja ympäri,mm. yksinäisyydestä käsin.

Kuuntelin vielä uudelleen Sarasvuon juttelua,jonka topikki on "valta-anemia on kärsimyksistä suurin". Meillä on vissiin sitten se eroavaisuus, että mulla ei ole omaisuutta eikä rahaa- joten mulla ei ole myöskään valtaa-ja mä en edes halua saada rahaa ylenmäärin-eli mä en sitten halua edes valtaa. Tai sitten itsetuntoni on vaan niin huono, etten uskalla lähteä tavoittelemaan valtaa ja rahaa-kuhan ny saisi nää velat kuitatuksi ensi vuoden alussa, niin sitten.. 

Olen kai sitten äärimmäisen poikkeava ihminen, kun koen, että mm. ystävyydessä, todellisessa sellaisessa ei ole kyse vallasta tai vallattomuudesta. Parasta ystävyyttä se on, kun voi "levätä" siinä ystävyydessä,vailla yhtäkään kamppailua siitä, että missä se kaappi taas seisookaan. Se, että välillä toinen päättää jostain käytännön seikasta,asiantilasta johtuen, ei ole mielestäni vallankäyttöä-siitä ei välttämättä saa lisää rahaa eikä kukaan niiaa,mutta on kiitollinen,kun toinen päätti jotain välillä.

Kinkyn valtaleikin ymmärrän siinä mielessä,että sinulla on henkilö, jonka käsiin "voit luottaa lähes henkesi"-,mutta eikö tuohon "vaadita" vähintäänkin sitä syvää ystävyyttä ja tuntemista-paitsi sitten jos kaikki onkin vain leikkiä, joka ei ole totta ensinkään (!)

Taustaksi vastaukseen se että allekirjoittaneelle valta kinkyilyssä on *se juttu*; vallan (pakko)luovuttaminen, luottamus johon tämä johtaa, vallan takaisinottoyritysten esto ja taltuttaminen jne.

Mainitsin asian siksi että vanillaelämässä käytäntö on päinvastainen. Tunnun nimittäin passiivisesti keräävän sitä päätymällä kroonisesti eri ryhmissä asemiin joihin liittyy jonkinlainen valta-asema sekä mahdollisuus sen käyttöön. En tähän asti ole pyytänyt, tai aluksi edes hyväksynyt, yhtäkään minulle tarjottua asemaa, mutta koska olen huono sanomaan ihmisille ei, päädyn aina lopulta parkkeeraamaan ahterini vallan ja vastuun päälle.
Etenkin klaaneissa tulee usen vastaan porukkaa jotka kyselevät miksi sä istut johtajistossa enkä mä? Mä haluun kans! Vastaus on sama; en tiedä. En halunnut tätä, enkä tajua miksi nuo edes katselevat meikäläistä - tapaanhan kokouksissa natista ongelmista ja kutsua ihmisiä idiooteiksi silloin kun nämä tekevät jotain tyhmää. Duunissa vähän vähemmän koska työpaikkapolitiikka ja realistina jopa kaltaiseni isokenkäisten pelkäämisen päälle ymmärtämätön urpo ymmärtää duunipaikan menetyksen > mahdollinen klaanista potkituksi tuleminen.

Tässä vaiheessa pitää kommentoida että uskoisin Kammiovärinän vallanhimon puutteen johtuvan ennemminkin terveestä itsetunnon yli- kuin alijäämäisyydestä? Mitä olen porukan menoa katsonut, niin vallanhimoisimpia ovat ne joilla on vakava itsetunnon alijäämä ja vaarallisen alhaiset rajat itsepalvelevan vallankäytön minimoimiseksi.

Ystävyydessä parasta on juurikin valta-asemien rapautuminen. Erästä luennoitsijaa lainatakseni; "et voi olla ystävä ja auktoriteetti samaan aikaan." Tai voit yrittää, mutta käytännössä olet joko hyvin huono toista tai molempia.

Vastuusta en edes ala jauhamaan, se kun ei ole ennakkovaatimus vallalle tai sen käytölle. Valta vain korostaa sen, tai sen puutteen, vaikutuksia.

Lopuksi vielä lapsista. OP: "vai oletteko tavanneet vauvan, joka lyö vanhempiaan tai toista nokkaan sieltä kehdon pohjalta.."
Olen seurannut perhettä jonka kolmivuotias kontrolloi perhettään oksentamalla: Autossa laatta lensi mikäli oltiin menossa jonnekin minne kyseinen tyttölapsi ei tahtonut mennä, tai jätettiin pysähtymättä silloin kun tämä halusi. Kotona tämä oli puolestaan keksinyt kiivetä isänsä syliin / sohvalle ja mikäli tämä ei siirtänyt huomiotaan läppäristään tyttöön tämä flippasi mac bookinsa selviämismahdollisuuksista päällelaatatuksitulemisen kanssa. (Lisäys: Kyseisen tavan lapsi oli oppinut päiväkodista. Asiaa kommentoinut toisen perheen vanhempi totesi jotenkin kammoa herättäneen tyynesti, että ilmiö ei ole harvinainen)
Olen myös tietoinen kahdeksanvuotiaasta joka kontrolloi perhettään fyysisesti pahoinpitelemällä sisaruksiaan sekä äitiään.
Joten kyllä niitä alkaa olemaan enenevissä määrin :/

P.S. Mikäli lukeminen vallasta muuttuvana suhteena vs ominaisuutena kiinnostaa, niin Michel Foucault on tuottanut aiheesta varsin fiksua tekstiä.

Pahoittelut tekstiseinästä. En onneksi oleta kovin monen lukevan tätä

[-katy-]

Lopuksi vielä lapsista. OP: "vai oletteko tavanneet vauvan, joka lyö vanhempiaan tai toista nokkaan sieltä kehdon pohjalta.."
Olen seurannut perhettä jonka kolmivuotias kontrolloi perhettään oksentamalla: Autossa laatta lensi mikäli oltiin menossa jonnekin minne kyseinen tyttölapsi ei tahtonut mennä, tai jätettiin pysähtymättä silloin kun tämä halusi. Kotona tämä oli puolestaan keksinyt kiivetä isänsä syliin / sohvalle ja mikäli tämä ei siirtänyt huomiotaan läppäristään tyttöön tämä flippasi mac bookinsa selviämismahdollisuuksista päällelaatatuksitulemisen kanssa. (Lisäys: Kyseisen tavan lapsi oli oppinut päiväkodista. Asiaa kommentoinut toisen perheen vanhempi totesi jotenkin kammoa herättäneen tyynesti, että ilmiö ei ole harvinainen)
Olen myös tietoinen kahdeksanvuotiaasta joka kontrolloi perhettään fyysisesti pahoinpitelemällä sisaruksiaan sekä äitiään.
Joten kyllä niitä alkaa olemaan enenevissä määrin :/

Luin koko tekstin,mutta tuohon pieni ajatus. Ensinnäkin esimerkkini oli kömpelö enkä tarkoituksella halunnut viedä sitä pidemmälle. Itsellä on yksi lapsi ja lukuisat vuodet lasten parissa öllut töissä..eli on kokemusta siitä, kun lapsi hakee rajoja, erittäin hurjalla tavallakin ja mä olen siinä(kin) ollut aika lepsu,ehkä sellainen taktiikka oli, että annoin siimaa niin pitkälle kuin sitä riitti ja se siimahan loppuu jossain vaiheessa. Sitten joutuu pyristellä ja keksiä kaikenlaiset temput. Jos mulla jotain auktoriteettia on ollut, niin en ole ollut useinkaan "ystävä" ja sitten se karmea tosiseikka, ettei omasta äidistä kovin äkkiä pääse eroon- tai jos sattuu tykkäämään omasta äidistä kaikesta kamppailusta huolimatta-
Onhan se sanontakin, ettei suutarin lapsella ole kenkiä 

[Chmlnidae]

Jos heitetään se Foucault niin kannattaa lisäksi laittaa lukulistalle myös Parsons (miksei Weberkin). Heidän käsityksensä vallasta hieman eriävät. F:lle valta on  "sisäistä herruutta" ja P:lle resurssi. Juuri tuo että valta voidaankäsittää myös positiivisena resurssina yhteisten päämäärien kannalta. Valta on sosiaalinen suhde sosiologisessa keskustelussa, ei yksilön tai instituution ominaisuus.

[Longitude]

Kun puhutaan absoluuttisesta vallasta, niin on hyvä muistaa että Valta käsitteenä ei ole yksiselitteinen. Kuten jo otsikossa sanotaan, "Valta on läsnä kaikessa kanssakäymisessä", uskon vahvasti että me kaikki hamuamme jonkinlaista valtaa. Kyse voi olla suorasta autoritaarisesta vallasta (esim. esiemies-alainen tai vanhempi-nuorempi) tai esimerkiksi kunnioituksen tuomasta vallasta. Itse olen huomannut hakevani erityisesti tuota kunnioituksen tuomaa valtaa, sillä esimerkiksi position tai muun rakenteellisen aseman tuoma valta lähinnä inhottaa minua.

Myös D/s suhteessa tuo kunnioituksesta syntyvä valta on se mikä täytyy olla kaiken pohjana, muuten valta-asetelma on mielestäni vääristynyt, eikä siitä voi nauttia.

Mikäli haettaisiin omaa profiiliani vallan käyttäjänä niin mielelläni olisin se joka vetelee naruista kulisseista ja vähiten olisin se joka paistattelee pelonsekaisten tunteiden siivittelemänä parrasvaloissa.

Sitten on ihmisiä, joille se nousu ylemmäs on johtoajatus ja valtaa tai niitä pelejä käytetään itsensä hyödyttämiseen. Se on sairasta katsottavaa.

Niitä ihmisiä kutsutaan narsisteiksi, ja niitä paljon myös BDSM-piireissä, varsinkin naisia, mutta se on toki täällä tabu, sekin. Vaikkei täällä tabuja olekaan.

IKRM

En usko että valta-asetelmat joita käytetään esimerkiksi urakehityksen edistämiseen ovat itsessään millään muotoa narsistisia. Ennemminkin nuo persoonallisuushäiriöiden mittarit näkyvät siinä, millä tavoin sitä valtaa tavoitteiden saavuttamiseen käyttää. Valtaa voi käyttää yleishyödyllisesti rakentavalla tavalla, tai toki myös vastakohtaisesti tuhoavalla tavalla.

Jos heitetään se Foucault niin kannattaa lisäksi laittaa lukulistalle myös Parsons (miksei Weberkin). Heidän käsityksensä vallasta hieman eriävät. F:lle valta on  "sisäistä herruutta" ja P:lle resurssi. Juuri tuo että valta voidaankäsittää myös positiivisena resurssina yhteisten päämäärien kannalta. Valta on sosiaalinen suhde sosiologisessa keskustelussa, ei yksilön tai instituution ominaisuus.

Hyvä huomio, valta on usein paras resurssi yhteisten päämäärien saavuttamiseksi!

[-katy-]

Kun puhutaan absoluuttisesta vallasta, niin on hyvä muistaa että Valta käsitteenä ei ole yksiselitteinen. Kuten jo otsikossa sanotaan, "Valta on läsnä kaikessa kanssakäymisessä", uskon vahvasti että me kaikki hamuamme jonkinlaista valtaa.
Hyvä huomio, valta on usein paras resurssi yhteisten päämäärien saavuttamiseksi!

Mä varmaan jo toistan itseäni,mutta yritin edellä ja aiemmin kuvata sitä ajatusta, että valtaa ei välttämättä tarvitse hamuta ja valta ja vastuu samassa paketissa, jaiks 

Siis että esim. omilla vanhemmilla on luonnostaan valtaa ja vastuuta ja lapsi ikäänkuin vain horjuttaa ja kyseenalaistaa tuots pakettia. Joskus tullut voimakkaana tunne, että lapset ovat syntyneet riitelyä varten ;-D
Mutta sitten kun tulee päästää irti, "luopua" tuosta vallasta, antaa lapsen mennä..ja siltikään lapsi ei pääse siitä "vallasta" lopullisesti-koska rakkaus tekee vähän heikoksi ja riippuvaiseksi,sittenkin- varmaan se tekee myös toisaalta voimakkaaksi, kun ja jos saa rakastaa.( Kamalaa kun tässä tulee nyt itku ja nauru samaan aikaan) ;-D

Hamuasivatko ihmiset niin innokkaasti valtaa, jos he käsittäisivät oikein tuon vastuun raskaan taakan myös? Toki aikuisilla oletetaan olevan kaikilla vastuuta itsestään ja valtaan itseensä, mutta jos sitten se ihmisen oma valta itseen yritetään musertaa, totaalisella vallalla?