Baarin kannatusmaksut
No, mä käsitän että valtaa voi käyttää joko oikein tai väärin.Kyllä minä myönnän halunneeni valtaa joissakin olosuhteissa voidakseni muuttaa asioiden tilaa ja myös ihmisten olemisen tasoa. Nimenomaan kaataakseni hierarkioita. Olen tuntenut sen pakottavana moottorina tehdä asioille jotakin. Ja myös onnistunut. Ja johtoajatus on ollut juuri vaikuttaa asioiden tilaan niin että olosuhteet paranevat.Mielestäni valta on hyvä väline. Mutta paljon näkee myös että valta om joillekin päämäärä ja itsetarkoitus.
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 13.11.2015, 06:20No, mä käsitän että valtaa voi käyttää joko oikein tai väärin.Kyllä minä myönnän halunneeni valtaa joissakin olosuhteissa voidakseni muuttaa asioiden tilaa ja myös ihmisten olemisen tasoa. Nimenomaan kaataakseni hierarkioita. Olen tuntenut sen pakottavana moottorina tehdä asioille jotakin. Ja myös onnistunut. Ja johtoajatus on ollut juuri vaikuttaa asioiden tilaan niin että olosuhteet paranevat.Mielestäni valta on hyvä väline. Mutta paljon näkee myös että valta om joillekin päämäärä ja itsetarkoitus.Niin.. mielenkiintoista. Kun sinä haluat valtaa, haluat sitä viedäksesi valtaa niiltä hierarkioilta, joissa jollakulla muulla on valtaa. Ja haluat muuttaa asioita ja ihmisiä. Se ei ole sulle päämäärä eikä itsetarkoitus, oletan, koska käytät sitä vastakappaleena osassa missä valta on hyvä väline, mutta..Tämähän kuulostaa aika yleispätevältä. Voisin kuvitella, aika moni poliitikko kuvailisi itseään noin.Tietenkin kysymys kuuluu, onko niin, että lähes jokainen joka käyttää valtaa, ajattelee itse käyttävänsä sitä oikein ja suurempaan hyvään ja vastuun muistaen. Ja aika moni sivustakatsoja ajattelee, että itse olisi moraalisempi ja hierarkia on pärsseestä, ellei itse satu olemaan sen huipulla tai tarpeeksi hyvässä kohtaa? Mitä arvelette? Kumpi pilaa ihmisen pahemmin, valta ja sen käyttö, vai se, ettei ole tarpeeksi valtaa edes omiin asioihin?Vir
Tietenkin kysymys kuuluu, onko niin, että lähes jokainen joka käyttää valtaa, ajattelee itse käyttävänsä sitä oikein ja suurempaan hyvään ja vastuun muistaen. Ja aika moni sivustakatsoja ajattelee, että itse olisi moraalisempi ja hierarkia on pärsseestä, ellei itse satu olemaan sen huipulla tai tarpeeksi hyvässä kohtaa? Mitä arvelette? Kumpi pilaa ihmisen pahemmin, valta ja sen käyttö, vai se, ettei ole tarpeeksi valtaa edes omiin asioihin?
. Niin ja taisi mainita ne curling-vanhemmatkin: sen että ihminen(kin) tarvitsee vastustusta kehittyäkseen elinkelpoiseksi (viittasi johonkin perhosiin joita oli autettu kuoriutumisessa...ja kuinkas sitten kävikään).
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 13.11.2015, 13:05. Niin ja taisi mainita ne curling-vanhemmatkin: sen että ihminen(kin) tarvitsee vastustusta kehittyäkseen elinkelpoiseksi (viittasi johonkin perhosiin joita oli autettu kuoriutumisessa...ja kuinkas sitten kävikään).Tuon perhosen kuoriutumiskamppailun voisi ymmärtää metaforana, mutta aivotutkijat korjatkoon, eikö ihmisen aivot tarvitse kehittyäkseen kemiallisen reaktion, minkä mielihalun rajoittaminen aiheuttaa? Jäänyt mieleen joltain luennolta. Kyse EI sanassa ei ole se, että saamme kasvattajina hattuun sulan vaan todellakin mielihalujen kuljettamana ja vietävänä olevan lapsen aivojen tunteiden hallinta alue kehittyy rajoittamistilanteen aiheuttaman "kemiallisen reaktion" seurauksena. Ja tuo järjellinen aivojen otsalohkoalue kehittyy täyteen kapasiteettiinsa noin 25-28 vuotiaana. Olenko mä ymmärtänyt oikein?
Mitenhän sitä osaisi muotoilla asiaa, joka ei ole täysin selvää pässinlihaa itsellekään,mutta jota on "joutunut" miettiä yli ja ympäri,mm. yksinäisyydestä käsin.Kuuntelin vielä uudelleen Sarasvuon juttelua,jonka topikki on "valta-anemia on kärsimyksistä suurin". Meillä on vissiin sitten se eroavaisuus, että mulla ei ole omaisuutta eikä rahaa- joten mulla ei ole myöskään valtaa-ja mä en edes halua saada rahaa ylenmäärin-eli mä en sitten halua edes valtaa. Tai sitten itsetuntoni on vaan niin huono, etten uskalla lähteä tavoittelemaan valtaa ja rahaa-kuhan ny saisi nää velat kuitatuksi ensi vuoden alussa, niin sitten.. Olen kai sitten äärimmäisen poikkeava ihminen, kun koen, että mm. ystävyydessä, todellisessa sellaisessa ei ole kyse vallasta tai vallattomuudesta. Parasta ystävyyttä se on, kun voi "levätä" siinä ystävyydessä,vailla yhtäkään kamppailua siitä, että missä se kaappi taas seisookaan. Se, että välillä toinen päättää jostain käytännön seikasta,asiantilasta johtuen, ei ole mielestäni vallankäyttöä-siitä ei välttämättä saa lisää rahaa eikä kukaan niiaa,mutta on kiitollinen,kun toinen päätti jotain välillä.Kinkyn valtaleikin ymmärrän siinä mielessä,että sinulla on henkilö, jonka käsiin "voit luottaa lähes henkesi"-,mutta eikö tuohon "vaadita" vähintäänkin sitä syvää ystävyyttä ja tuntemista-paitsi sitten jos kaikki onkin vain leikkiä, joka ei ole totta ensinkään (!)
Lopuksi vielä lapsista. OP: "vai oletteko tavanneet vauvan, joka lyö vanhempiaan tai toista nokkaan sieltä kehdon pohjalta.."Olen seurannut perhettä jonka kolmivuotias kontrolloi perhettään oksentamalla: Autossa laatta lensi mikäli oltiin menossa jonnekin minne kyseinen tyttölapsi ei tahtonut mennä, tai jätettiin pysähtymättä silloin kun tämä halusi. Kotona tämä oli puolestaan keksinyt kiivetä isänsä syliin / sohvalle ja mikäli tämä ei siirtänyt huomiotaan läppäristään tyttöön tämä flippasi mac bookinsa selviämismahdollisuuksista päällelaatatuksitulemisen kanssa. (Lisäys: Kyseisen tavan lapsi oli oppinut päiväkodista. Asiaa kommentoinut toisen perheen vanhempi totesi jotenkin kammoa herättäneen tyynesti, että ilmiö ei ole harvinainen)Olen myös tietoinen kahdeksanvuotiaasta joka kontrolloi perhettään fyysisesti pahoinpitelemällä sisaruksiaan sekä äitiään. Joten kyllä niitä alkaa olemaan enenevissä määrin :/
Lainaus käyttäjältä: Maaria - 11.11.2015, 20:44Sitten on ihmisiä, joille se nousu ylemmäs on johtoajatus ja valtaa tai niitä pelejä käytetään itsensä hyödyttämiseen. Se on sairasta katsottavaa.Niitä ihmisiä kutsutaan narsisteiksi, ja niitä paljon myös BDSM-piireissä, varsinkin naisia, mutta se on toki täällä tabu, sekin. Vaikkei täällä tabuja olekaan.IKRM
Sitten on ihmisiä, joille se nousu ylemmäs on johtoajatus ja valtaa tai niitä pelejä käytetään itsensä hyödyttämiseen. Se on sairasta katsottavaa.
Jos heitetään se Foucault niin kannattaa lisäksi laittaa lukulistalle myös Parsons (miksei Weberkin). Heidän käsityksensä vallasta hieman eriävät. F:lle valta on "sisäistä herruutta" ja P:lle resurssi. Juuri tuo että valta voidaankäsittää myös positiivisena resurssina yhteisten päämäärien kannalta. Valta on sosiaalinen suhde sosiologisessa keskustelussa, ei yksilön tai instituution ominaisuus.
Kun puhutaan absoluuttisesta vallasta, niin on hyvä muistaa että Valta käsitteenä ei ole yksiselitteinen. Kuten jo otsikossa sanotaan, "Valta on läsnä kaikessa kanssakäymisessä", uskon vahvasti että me kaikki hamuamme jonkinlaista valtaa.Hyvä huomio, valta on usein paras resurssi yhteisten päämäärien saavuttamiseksi!