Haasteiden läpi parempaan: BDSM hoitokeinona?

[Mr.Inathu]

Edesvastuutonta toimintaa leikkiä parantajaa ihmisiin, jotka on sairaita ja tarvitse ihan jotain muuta kuin BDSM.

Ainoa, joka tässä ketjussa puhuu parantamisesta olet sinä. Sen kummemmin aloitus kuin minunkaan tekstini ei kehoita ketään yritämään oikeasti alkaa parantamaan ketään. Itse nimenomaan kirjoitin juuri päinvastastaista. Minä siis EN paranna, enkä usko kykeneväni yrittämällä parantamaan ketään, käyttämällä siihen kinkyä.

Mutta sen sijaan kerroin, että olen itsekin todistanut miten ihmisille tapahtuu muutoksia pitkissä kinkysuhteissa, joissa sessioissa mennään syvälle mieleen ja vaikeidenkin asioiden läheisyyteen. Ja kerroin, että ne muutokset ovat välillä positiivisia ja välillä negatiivisia. Oleellista mielestäni on tutkia asiaa, jotta voidaan välttää niiden negatiivisten syntymistä, ei niinkään muodostaa mitään uutta sexual healing genreä.

Itse uskon, että toimiva elementti näissä on syvä luottamus, itsensä ymmärtäminen ja vaikeiden asioiden (rajojen) kohtaaminen (siinä luottamuksen ilmapiirissä). Näillä eväillä nuo mainitsemani muutokset ovat omissa kokemuksissani syntyneet. Eivät minkään tietoisen puoskaroinnin tuloksina.

Terapiabondage taas mielestäni kuuluu ehdottomasti terapeuttisiin asioihin. Joillekin se antaa rauhallisen ja turvallisen olon ja heille tulee siitä hyvä mieli ja syvä sisäisen rauhan tunne. Ihan kuin kapaloitavalle vastasyntyneelle, joka rauhoittuu käytännössä heti kun kädet eivät enää hallitsemattomasti heilu ympäriinsä.

Tähän vielä kysyisinkin oikeastaan puhtaasta mielenkiinnosta, mitä se on sinulta tai joltain muulta pois, jos jotkut tekevät kinkyssä asioita, joista he nauttivat ja saavat iloa? Eikö juuri sen pitäisi olla koko kinkyn ydin? Ja jollei, niin minkä sitten?

Itse ainakin pidän nautintoa ja iloa kinkyn ytimenä, eikä minua lainkaan haittaa se, jos joku saa siitä vielä eheytymisen ja voimaantumisenkin kokemuksia. Päinvastoin.

-Mr.Inathu

[Nuppuorja]

Ja toisaalta, pitääkö kaikkeen mikä on kivaa, rentouttavaa, eheyttävää jne. liittää sana terapia. Kaikki on niin jumalavita terapeuttista: käveleminen metsässä, kahvittelu kaverin kanssa, löhöily,lukeminen etc. Normaaliin, kivaan elämään kuuluvista asioista pitää tehdä "terapeuttisia" ja jotakin ihan ihmeellistä. Seksi ja siihen liittyvät asiat on mahtavia, kivoja jne. Mutta silti ihan tavallista ihmisten toimintaa, jonka pitääkin kuulua elämään.

[IKRM]

Ainoa, joka tässä ketjussa puhuu parantamisesta olet sinä.

Kas tuossa.

Itse en varsinaisen tietoisesti ole lähtenyt "parantamaan" ketään (muuta kuin ehkä muutaman kerran ),

-Mr.Inathu

IKRM

[Awkward]

Ja toisaalta, pitääkö kaikkeen mikä on kivaa, rentouttavaa, eheyttävää jne. liittää sana terapia. Kaikki on niin jumalavita terapeuttista: käveleminen metsässä, kahvittelu kaverin kanssa, löhöily,lukeminen etc. Normaaliin, kivaan elämään kuuluvista asioista pitää tehdä "terapeuttisia" ja jotakin ihan ihmeellistä. Seksi ja siihen liittyvät asiat on mahtavia, kivoja jne. Mutta silti ihan tavallista ihmisten toimintaa, jonka pitääkin kuulua elämään.

Näin! Piti olla provosoitumatta, mutta Nuppu kiteytti asian jopa minua tyydyttävään muotoon...Kiitos

[Chmlnidae]

Ja toisaalta, pitääkö kaikkeen mikä on kivaa, rentouttavaa, eheyttävää jne. liittää sana terapia. Kaikki on niin jumalavita terapeuttista: käveleminen metsässä, kahvittelu kaverin kanssa, löhöily,lukeminen etc. Normaaliin, kivaan elämään kuuluvista asioista pitää tehdä "terapeuttisia" ja jotakin ihan ihmeellistä. Seksi ja siihen liittyvät asiat on mahtavia, kivoja jne. Mutta silti ihan tavallista ihmisten toimintaa, jonka pitääkin kuulua elämään.

Näin! Piti olla provosoitumatta, mutta Nuppu kiteytti asian jopa minua tyydyttävään muotoon...Kiitos

No mut siis hei; ei tässä nykyajan fitnes-psyko-selfiekultturissa vain enää ole oikeasti aitoja ja normaaleja asioita ja elämää. Siitä ovat viimeistään hipsterit, nuo tämän päivän jupit*, pitäneet huolen. Aitokaan ei ole enää aitoa vaan Aitoa.

Toisaalta BDSM terapeuttisesti harrastettuna on kyl varmaan aika deck, täyttää kai aika hyvin hipsteryden määritelmät.

*olkoonkin että sanotaan hipsteryden taustan olevan 50-luvun beat-sukupolvessa, ei 80-luvun jupeissa

[IKRM]

Ja toisaalta, pitääkö kaikkeen mikä on kivaa, rentouttavaa, eheyttävää jne. liittää sana terapia. Kaikki on niin jumalavita terapeuttista: käveleminen metsässä, kahvittelu kaverin kanssa, löhöily,lukeminen etc. Normaaliin, kivaan elämään kuuluvista asioista pitää tehdä "terapeuttisia" ja jotakin ihan ihmeellistä. Seksi ja siihen liittyvät asiat on mahtavia, kivoja jne. Mutta silti ihan tavallista ihmisten toimintaa, jonka pitääkin kuulua elämään.

Se on nyt muotia, ja lammaslauma seuraa muotiensa perässä, sokeasti, kun avotakassa ja menaisissa oli artikkelilkin jossa asiaan opastettiin.

IKRM

[heinrich]

 
Mahtavaa settiä.

Nuppuorja jo tossa vetikin lähes kaiken oleellisen nippuun.
(lepositeisiin... Terapiapakettiin... Ehjääntymisköytökseen...)

No taas toisaalta, en laita hanttiin tai syytä kerettiläisyydestä jos joku kokee "parantuvansa"... Siis niinkus mistä?
Skitsofreniasta? Masennuksesta? Maitoruvesta? ADHD.stä?
Saamalla / antamalla piiskaa / sitomalla / kahlimalla jne...
Eli voihan tästä joku nyt saada sen "terapeuttisenkin" kokemuksen...

Bitch please...

[Hra K]

Keskustelu on siirtynyt terminologiaan, mikä onkin tärkeä asia koska helposti puhutaan eri asioista, jolloin ymmärrettävästi keskustelu ei voi kohdata. Alla oleva oli minusta aika osuva kommentti:

Varmaan vissi ero on terapian ja terapeuttisen välillä.

Aiemmin mainittu kävely metsässä on terapeuttista, samoin ehkä kunnon hieronta (ammattilaisen tai amatöörinkin suorittamana) tai ystävän kanssa maailman parantaminen vaikka viinilasillisen äärellä yms tmv etc.
Terapia on sitten jotain sellaista jossa on ammattilainen vastuussa toiminnasta. Eli hyvin bdsm voi olla terapeuttista mutta se että päästään terapia muotoiseen bdsm:ään laajemmin on vielä hakusessa.

Hoitokeino sana on alkanut muuttumaan terapiaksi vaikka se ei ole ihan täsmälleen sama asia. Terapia sana on ollut jo ainakin antiikin kreikkalaisten käytössä aika samaan tapaan kuin se on nykyäänkin;
"...from Greek therapeutikos, from therapeutein "to cure, treat medically," primarily "do service, take care of, provide for," of unknown origin, related to therapon "attendant." " (etymonline.com)

Terapia sanan käytössä olisi siis selkeästi terapian kohde ja antaja, jonka päämääränä on hoitaa jotakuta konkreettiseti eli käsitellä toista siten, että tämän seurauksena tietty aisia on paremmin tai paraneminen mahdollistuu. Koska kyse on palvelussuhteesta tarkoittaa se siis vastuuta tehdystä työstä ja keskittymistä tiettyyn ongelmaan. Tässä mielssä Mr.Inathun pohdinta oli aika hyvä linjanvetokeskustelu. Auttaminen ja tietoinen asian hoitaminen ovat kaksi eri asiaa ja minusta tässä on merkittävä ero ja se tuli tuossa hyvin esille.

Karwanaaman kommentissa korostui tämä "hoitajan" rooli, eli asioita voi myötävaikuttaa tai koittaa valita se vähemmän vahingoittava tie mutta se ei ole silloin varsinaisesti hoitamista ehkä enemmän hoivaamista tai vastuuta. Jos nyt palaa Otsikon 'hoitokeinoon' niin tavallaan huomataan, että kysymys on lopulta monimutkainen tai ainakin vaikeaselkoinen. Vaikuttaisi siltä, että pervo seksi voisi olla hoitokenokin mutta sitä käyttävää hoitajaa ei hevin löydy ja helposti se sitten kuulu tavannomaiseen sadomasoiluun tai muuhun valtapelien ja fetissien kirjoon.

Ilmeisesti ihmiset kokevat että asiasta voi olla paljon apua ongelmien käsittelyssä tai ainakin toivottaisiin, että se olisi avuksi mutta silloin vastuuasiat alkavat korostua merkittävästi. Omana johotpäätöksenä voisi sanoa ainakin otsikon "BDSM" tyyppisen seksin olevan mieleen vaikuttavaa. Se voi olla sitä hyvässä tai pahassa eikä neutraalikaan vaikutus ole varmaan mahdoton. Turhaan ei vanhemmat pervot huutele ajattelun ja vastuullisuuden kanssa. Jos jotakin mielen vammaa voidaan tämmöisellä hoitaa, niin sitä voidaan myös merkittävästi sillä pahentaa tai luoda uusia hoidettavaia vammoja. Ehkä sen vuoksi esimerkkieni käsitys on lopulta paras: huolehditaan siitä, että jos vaikutusta on, niin se olisi parempaan suuntaan ja jos se on kielteistä, niin etsitään uusia keinoja tai annetaan asian olla. Psyykkinen vammautuminen on takuulla se suurin riski näissä leikeissä.

 "Tämä on vain sinun omaksi parhaaksi."
 K

[Subretti]

Terapiassa olen saanut toiselta jakamattoman arvostuksen, huomion, luottamuksen ja hyväksynnän.
Bdsm seksissä olen saanut myös tuon kaiken ja sen turvin esim. tämä on onnistunut: Olen käskytettynä katsonut peilistä itseäni ja kuullut toisen sanovan asioita jotka ovat hätkäyttäneet. Ne sanat ovat jääneet mieleeni ja pulpahtaneet kesken arjen ajatuksiin. Ja ne sanat ovat ensin aiheuttaneet häpeää ja syyllisyyttä mutta muuttuneet sitten ihan toisenlaisiksi, hyviksi.  Ja sen asian ympärillä olevat muut tunteet ovat vaihtaneet sävyä.
  Eli kyllä, väitän omalla kohdalla että jotkut bdsmkokemukset ovat terapeuttisia.

[-katy-]

Noista aloituksessa mainituista tunnelukoista tuli mieleen se,että varmasti maissa, joissa ei ole soveliasta näyttää tunteita,puhumalla tai muuten ilmaisemalla,on hyvinkin paljon lukkoja. Että siis jos ihmisillä on tunteita ,mutta niitä ei arvosteta,ne kielletään..ettei ihminen ole henkinen olento ensinkään. Aika kovia arvoja tuntuu olevan ainakin omassa arjessa-ei ole aikaa ja aika on rahaa. Pitää jaksaa ja pärjätä vaan, vaikka kuinka tekisi pahaa-pitää tukahduttaa osa itsestään-

Miten ihminen parane/eheytyy mielen vaikeuksista-jos sellainen on ylipäätään mahdollista-ei siinä ainakaan vaatimukset auta.
Jos BDSM:stä on apuja vähän,on sekin otettava huomioon,mutta kuten aloittaja totesi, on se aika vaativa tie varmaan..

Paitsi että joskus voi toimia "lasi vettä janoiselle" ja myötätunto-ei mitään suurta ja mullistavaa, mutta sittenkin tuon ymmärrys on jotenkin kadonnut,vaikkei se paljoa maksa eikä vaadi. Tämän olen työssä mm. tullut todenneeksi ja omien vaikeuksien kohdalla.

Jos sä revit rikki rikottua, ai jumankauta, siinä ei kyllä puoskaroida parane.
Jos sulla on tunnevammoja ja olet rikki itse tai peräti et kykene empatiaan lähtökohtaisesti, niin..

Yksi toteuttajista kuvasi sitä mitä tekee sanoilla ”avataan vanha haava ja kaadetaan siihen rakkautta”.

[Ms. M]

Kyllä minä vain kutsun terapiaksi sitä, kun heittäydyn. Ja kun Dominoiva haastaa minua kohtaamaan omia epävarmuuksiani ja pelkojani. Voisi lähteä väittelemään semantiikasta tässä, mutta mikä järki siinä sitten olisi? Jokaiselle BDSM on erilaista. Toiselle se on seksiä, toiselle terapiaa. Toiselle jokin noiden em. kahden asian sekoitus.

Mitä sitten? Jos jollekulle BDSM toimii terapiana, eheyttää ja antaa enemmän itseluottamusta, niin keneltä se on pois?

Henkilökohtaisesti minulle BDSM on seksiä ja terapiaa. Kunnon piiskaus, jossa itkee ja laukeilee, on niin terapeuttinen kokemus ettei tosikaan. Ja toisaalta, kun saa nojata Dominoivan jalkoihin, istua hänen jaloissaan. Ja vain olla. Hengittää. Se on... Se korjaa minua.

Ja uskon myös, että oikeanlaisessa suhteessa, jossa homma todella toimii, terapia on molemminpuolista. Ei pelkkä alistuva saa sitä terapeuttista vaikutusta onnistuneesta sessiosta. Mielestäni se on myös Dominoivalle terapeuttista. Koska lopultahan kyseessä on kuitenkin onnistunut "vuoropuhelu" toisen ihmisen kanssa. Miksei siis Dominoivakin voisi eheytyä kokemuksesta?

[Mr.Inathu]

Kun nyt "kauniisti" asiasta minulta tuolla (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=12462.105;topicseen) toisessa ketjussa kysyttiin, niin avataan hieman tätä asiaa, eli miten konkreettisesti voi käyttää BDSM-toimintaa toisen henkilön TAI itse itsensä "parantamiseen"...

Kuten aiemmin tässä ketjussa kirjoitin EN ole lähtenyt puoskaroimaan asian kanssa, mutta olen jälkikäteen saanut kuulla, minkälaisesta toiminnasta on ollut ihmisten mielestä kysymys ja keskustellut paljon siitä, miksi se on heidän mielestään toiminut?

Omasta mielestäni on hyvin pitkälle kysymys samasta mekanismista kuin mm. fobioiden itsehoidossa. Tavallaan voisi sanoa että pelko- tai ahdistustilan siedätyshoidosta. Teetän, erityisesti uuden suhteen alkuaikoina, paljon mielikuvaharjoituksia joiden tarkoitus itselleni on ollut ymmärtää sitä, minkälaiset asiat ovat vaikeita kumppanilleni ja toisaalta ymmärtää missä menevät isot rajat, varsinkin jos toisella osapuolella on ollut taustalla traumaattisia kokemuksia. Lisäksi sessiointi turvallisessa ja konsensuaalisessa kontekstissa turvasanoineen tarjoaa ihmiselle itselleen mahdollisuuden koetella pelkotilansa rajoja ja toimimalla omien rajojensa tuntumassa, vähitellen siedätyshoidattaa tilaansa. Ei siis rikkomalla ne rajat suoraan, vaan D:n näkökulmasta mehustelemalla rajan läheisyyden mukanaan tuomilla voimakkailla tunnetiloilla ja reatioilla.

Duodecim mm. kirjoittaa asiasta seuraavasti: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00394
Mutta lisää löytyy valtavasti, jos vain asiasta on kiinnostunut ja haluaa ymmärtää miten kumppanilleen voi antaa apua asioissa, joihin hän sitä toivoo. Tuo ei muuten mitenkään poissulje sitä, että tätä tukiterapiaa voisi antaa ihan ammattilaisenkin antaman hoidon rinnalla, kuten tulen vähän myöhemmin esimerkillä kertomaan...
Eli siis ei tässä nyt ihan puhtaasta huuhaasta ole kysymys...

Ja silti, en itse henkilökohtaisesti lähtisi leikkimään Master Kaikkitietäväistä ja Kaikkivoipaista ja alkaisi terapioimaan esimerkiksi mielenterveysongelmista tai rankasta henkisestä traumasta kärsivää ihmistä. Se olisi mielestäni täysin edesvastuutonta puoskarointia aiheeseen kouluttautumattomalta ihmiseltä. Mutta kun viittasin aiemmin, että "jotain" on tullut suunnitelmallisestikin tehtyä, on kysymys ollut "pienemmistä" peloista mm. onnistuimme yhden lintuni kanssa siedätyshoidattamaan pitkälle toista vuosikymmentä kestäneen voimakkaan pelko- ja ahdistustilan liittyen anaaliseksiin. Toki prosessi oli pitkä ja vei noin puolivuotta, ennen kuin päästiin sille tasolle, että fobiasta oli tullut fetissi, eikä tapaaminen ollut enää mitään ilmaan anaaliseksiä.

Toinen esimerkki on lintuni, joka sai voimakkaan paniikkikohtauksen hengityksen rajoittamisesta, mutta halusi päästä paniikin yli, joten käytin epäsäännöllisen säännöllisesti hengityksen rajoittamista hänen kanssaan vuosia ja siitä tuli myös hänelle lähes fetissin veroinen asia, joka antoi kaikkein parhaimmat orgasmit. Mutta polku oli hyvin pitkä ja lähti liikkeelle syväkurkuttamisen yhteydessä hengityksen vaikeuttamisesta ja kämmenestä kasvoilla orgasmin hetkellä. Vähitellen hyvin hitaasti positiivisten kokemusten ja mielleyhtymien sekä luottamuksen kasvun myötä kasvoi ja muuttui ja tuli linnulleni hyvin hyvin tärkeäksi ja intiimiksi asiaksi suhteessamme.

Kolmas esimerkki, jossa toimin tällä kertaa ammattilaisen ohjeiden mukaisesti, mutta samaa menetelmistöä käyttäen, oli kumppanini joka oli toipumassa pahasta psykopaattisen narsistin kanssa läpikäydystä traumaattisesta suhteesta. Ja vaikka trauma oli henkinen ja vakava, silti täysin samat asiat toimivat parantavina siinäkin. Luottamus, hyvät yhteiset kokemukset, rajoilla käyminen, läheisyyden antaminen tilanteiden jälkeen, paniikkitilanteissa tukeminen ja niiden hyväksyminen, oman arvon tunnon nostattaminen, mielipiteiden arvostaminen jne.

Ehkä tässä nyt hieman vastauksia niille, joita tämä asia oikeasti kiinnostaa

-Mr.Inathu

[Sopeutuja]

Epäilemättä erilaiset kokemukset voivat eheyttää ihmistä. Jotakuta toista ihmistä ne saattavat ahdistaa lisää.

Minä olen kokenut itselleni hyödylliseksi improvisaation. Siinä joutuu yleisön eteen ilman käsikirjoitusta, eikä tilanteesta selviämiseen ei ole muuta keinoa kuin heittäytyminen omien intuitioidensa ja typeryytensä varaan. Kun tällaisesta tilanteesta selviää, se vahvistaa mieltä. Toisaalta pidän hyvin mahdollisena ja tiedänkin, että joillekin tällainen kokemus voi olla suorastaan traumaattinen, jos tilanne koetaan kaoottiseksi, jossa oma turvallisuus on uhattuna.

Samalla tavalla suhtaudun BDSM:ään hoitokeinona. Se ei ole hoitokeino. Asia voidaan esitellä ihmisille, jotka tahtovat tutustua persoonaansa tai kaipaavat tukea sen hoitamiseen, mutta minkäänlaisia hoito-sanoja siihen ei tule liittää sen enempää kuin improvisaatioonkaan.

[sandy]

Minä olen saanut avun BDSM:stä monellakin eri tavalla. "Mukaan leikkiin" en ole alunperin tullut hakeakseni apua joihinkin asioihin enkä ole missään suuressa avuntarpeessa edes ollut. Tässä muutama esimerkki:

- Tullessani mukaan kuvioihin olin aivan järkyttävä kontrollifriikki. Tämä piirre ihmisessä ei tee välttämättä elämästä kovinkaan helppoa. Sidottuna olen ensimmäisen kerran oivaltanut ja antanut periksi sille, että minun ei tarvitse aina olla kontrolloimassa kaikkea ja silti voin vallan mainiosti. Ilmeisesti tarvitsin varsin konkreettisen tunteen kontrollin luovuttamisesta toiselle tajutakseni asian. Oivallus on auttanut minua kaikilla elämän alueilla.
- Ihmiset, joiden kanssa olen täällä toiminut ovat olleet luotettavia. Antaessani sitoa ja piiskata itseäni, olen varsin konkreettisesti luovuttanut toiselle melkoisen vallan. Tarve olla jollakin tasolla aina varautunut enemmän tai vähemmän, on hälventynyt. Olenhan tämän kautta esimmäisen kerran elämässäni ollut konkreettisesti tilanteessa, että toinen olisi voinut tehdä halutessaan minulle mitä vain, enkä olisi kyennyt puolustautumaan. Eikä tehnyt.
- Kärsin muutaman vuojden päivittäin niskavaivoista. Olin sidottavana ja sitoja pisti kaulaan lenkin ja solmun niskan kohdalle. polvet oli sidottu koukkuun siten että reidet olivat vatsaa vasten. Kädet oli sidottu jotenkin niskan taakse. Tässä asennossa sitten makailin. Ihme oli tapahtunut - solmu ilmeisesti painoi niskaa jotenkin sopivasta kohdasta ja sen jälkeen aikaisemman kaltaiset niskavaivat katosivat. Ovat olleet pois jo lähes pari vuotta. Sidonta voi toimia siis myös varsin tehokkaana fysioterapiana

ps. Mietin vielä että miten ne narut oikein menikään. Taisi siellä haarovälissäkin joku naru olla ja kun liikutti käsiä tai jalkoja niin haarovälinaru kiristyi. Venyttelin siinä sitten samalla hienovaraisesti....Metodi ei varnastikaan siis sovellu perinteiseen fysioterapialaitokseen

[Hallatar]

https://www.thedailybeast.com/a-dominatrix-on-healing-sexual-trauma-through-bdsm

Erityishuomio sidontahommiin. En osaa omakohtaisesti ottaa asiaan sen kummemmin kantaa, joten jätän tämän vain tähän.


Sivulla mainittu tuore bondage-kirja saattaisi kiinnostaa sidontaharrastajia. (The Ultimate Guide to Bondage: Creating Intimacy through the Art of Restraint)