Julkisuhde vs Piilosuhde - oletko 'Seurusteleva Sinkku'?

[hiz]

Usein puhutaan sessio- vs 'tavallisesta/'tositarkoituksella'' suhteesta, ja puhutaan pettävien salasuhteista, mutta tuli tässä mieleen, että on aika monta suhdetta jossa kumpikaan ei luvatta/luvalla petä, mutta suhde pidetään kuitenkin piilossa.

Esimerkkejä piilosuhteista:
- Eronneet jotka eivät halua tuoda lastensa elämään uutta isää/äitiä
- Nettideitti/etäsuhteet jossa oikeat tapaamiset tapahtuu kahden kesken koska henkilöt ovat ehkä niin erilaiset (ikä/taustaero) että ei tunnu luontevalta esitellä kavereille tai sukulaisille.
- Fuckbuddyt
- Kinkysessiosuhteet
- Salasuhteiden sinkut osapuolet
- Polysuhteet tai sivusuhteet luvalla, jotka syystä tai toisesta pidetään salassa
- Homosuhteet jos ei ole tullut kaapista
- Maksulliset suhteet, laskuttavana tai maksavana osapuolena

Piilosuhde-esimerkkejä löytyy yllättävän paljon, kun asiaa miettii. Toki fuckbuddyt ja kinkysessiosuhteet voivat olla julkisuhteitakin, mutta useimmiten nämä jäävät esim sukulaisille mainitsematta, vaikka kyseessä olisi monen vuoden tapailusuhde josta löytyy syviä tunteita.

Oletko sinä 'seurusteleva sinkku'? Elämästäsi siis löytyy vakituinen tapailukumppani tai ehkä useampikin, mutta julkinen lähipiirisi (vanhemmat, lapsesi, kaverisi) eivät ole häntä tavanneet, eivätkä edes tiedä koko suhteesta. Koetko taakkana sen ettet voi julkisesti kertoa rakkaastasi? Vai onko sinusta pääasia se teidänvälinen kemia, eikä sillä ole väliä, että sukulaisesi/tuttusi olettavat että olet sinkku? Voiko piilosuhde olla julkisuhteen esiaste, vai jääkö se piiloon ainiaan? Liittyykö piilosuhteeseen häpeäntunnetta (ei kehtaa kertoa)? Onko piilosuhde valehtelemista, ja turmeleeko se salasuhteen tavoin muita ihmissuhteita, kun ei voi enää olla läheisilleen (lapsilleen, ystävilleen jne) täysin avoin?

Niin ja sitten piilosuhteen vastakohta, siis julkisuhde.. Kun etsit kumppania, onko sinulle tärkeätä että voisit myös ylpeydellä esitellä hänet lähipiirillesi? Asetatko tulevalle kumppanillesi ehtoja jotka eivät ehkä sinulle piilosuhteessa eivät ole niin tärkeitä, mutta julkisuhteessa olisivat (ulkonäkö, lähipiiriisi sopiva käytös ja olemus). Vai karsitko ehkä pois ehdokkaita, jotka sinua oikeasti kiihottaa ja kiinnostaa, mutta koet että julkisuhde heidän kanssa vaatisi liikaa selittelyä, ja lähipiirisi ehkä halveksisi tai eivät hyväksyisi häntä. Voiko joillekin julkisuhde olla niin tärkeä, että sen hankkiminen ja ylläpitäminen on suhteen terveyttä tärkeämpää?

Harkitsin tehdä äänestyksen siitä että kuinka moni baarilaisista ovat piilosuhteessa, mutta en oikein keksinyt vastausvaihtoehtoja, eikä tulos minua oikeastaan edes kiinnosta yhtä paljon kuin ihan vaan uudet/erilaiset näkökulmat tähän aiheeseen. Mitä ajatuksia piilosuhde vs julkisuhde aihe sinussa herättää?

[Synti]

Toi on muuten ihan totta, noita on tosi paljon kun tarkemmin miettii, paljon enemmän kun on aiemmin ajatellut. 

Itse oon ollut kahdesti ns. "toinen nainen" ja se oli ihan perseestä, enää en semmoseen lähtis.. Piilottelu ei muutenkaan oo mua varten, oon vähän turhankin avoimesti just sitä mitä oon. Jos oon suhteessa, voisin kuuluttaa sen (kuvainnollisesti) vaikka koko maailmalle ja sitten vituttaa, jos mies on semmonen nihkeilijä. Tykkään siirapista..  Mutta joo, liika on liikaa siinäkin. 

Tapailuvaiheessa toki ei tarvi kaikkialle huudella ja se on ehkä semmonen missä itsekin koitan olla vähän rauhassa. Kavereille toki tulee kerrottua, jos jonkun potentiaalisen treffaa, mutta ei tarvi heti alkaa viljellä someen sydämiä.. Vaikka mieli tekis.

[nicolaus]

Hyvin vaikea kysymys ... noin omalta kohdalta katsottuna.

Ei sukulaisten tartte kaikkea tietää ... mutta en salaile aktiivisesti, eli kuljen kaupungilla kyllä subini kanssa kahden.

[Chmlnidae]

Usein puhutaan sessio- vs 'tavallisesta/'tositarkoituksella'' suhteesta, ja puhutaan pettävien salasuhteista, mutta tuli tässä mieleen, että on aika monta suhdetta jossa kumpikaan ei luvatta/luvalla petä, mutta suhde pidetään kuitenkin piilossa.

Piilosuhde-esimerkkejä löytyy yllättävän paljon, kun asiaa miettii. Toki fuckbuddyt ja kinkysessiosuhteet voivat olla julkisuhteitakin, mutta useimmiten nämä jäävät esim sukulaisille mainitsematta, vaikka kyseessä olisi monen vuoden tapailusuhde josta löytyy syviä tunteita.

Oletko sinä 'seurusteleva sinkku'? Elämästäsi siis löytyy vakituinen tapailukumppani tai ehkä useampikin, mutta julkinen lähipiirisi (vanhemmat, lapsesi, kaverisi) eivät ole häntä tavanneet, eivätkä edes tiedä koko suhteesta. Koetko taakkana sen ettet voi julkisesti kertoa rakkaastasi? Vai onko sinusta pääasia se teidänvälinen kemia, eikä sillä ole väliä, että sukulaisesi/tuttusi olettavat että olet sinkku? Voiko piilosuhde olla julkisuhteen esiaste, vai jääkö se piiloon ainiaan? Liittyykö piilosuhteeseen häpeäntunnetta (ei kehtaa kertoa)? Onko piilosuhde valehtelemista, ja turmeleeko se salasuhteen tavoin muita ihmissuhteita, kun ei voi enää olla läheisilleen (lapsilleen, ystävilleen jne) täysin avoin?

Niin ja sitten piilosuhteen vastakohta, siis julkisuhde.. Kun etsit kumppania, onko sinulle tärkeätä että voisit myös ylpeydellä esitellä hänet lähipiirillesi? Asetatko tulevalle kumppanillesi ehtoja jotka eivät ehkä sinulle piilosuhteessa eivät ole niin tärkeitä, mutta julkisuhteessa olisivat (ulkonäkö, lähipiiriisi sopiva käytös ja olemus). Vai karsitko ehkä pois ehdokkaita, jotka sinua oikeasti kiihottaa ja kiinnostaa, mutta koet että julkisuhde heidän kanssa vaatisi liikaa selittelyä, ja lähipiirisi ehkä halveksisi tai eivät hyväksyisi häntä. Voiko joillekin julkisuhde olla niin tärkeä, että sen hankkiminen ja ylläpitäminen on suhteen terveyttä tärkeämpää?

Harkitsin tehdä äänestyksen siitä että kuinka moni baarilaisista ovat piilosuhteessa, mutta en oikein keksinyt vastausvaihtoehtoja, eikä tulos minua oikeastaan edes kiinnosta yhtä paljon kuin ihan vaan uudet/erilaiset näkökulmat tähän aiheeseen. Mitä ajatuksia piilosuhde vs julkisuhde aihe sinussa herättää?

Ensiksi määrittelyllinen osuus.
"seurustelu", "suhde", "parisuhde" ja aloituksen vastakkain asettamat termit "julkisuhde<->salasuhde".

Termien merkitykset sisältävät erilaisia sisältöjä eri ihmisille. Ja tietyllä tapaa ihminen ei ole koskaan jaettavissa suhteissaan noihin kahteen - sala/julki - selkeästi, sillä määritymme identiteetiltämme aina muutenkin kuin vain yksilöllisesti. Olemme aina sosiaalisia muutenkin kuin vain suhteessa johonkin tiettyyn yksilöön. Vaikka siis olisimme suhteessa joka kulttuurisesti määritellään sinne "salasuhteen" puolelle.

Käytännössä siis:

Jokainen kuitenkin yksilönä vastaa omista suhteistaan omassa sosiaalisessa kontekstissaan. Aikuinen ihminen on myös vastuussa sanomisistaan ja tekemisistään.

Omalta kannalta:

Jokainen suhde pääasiallisilta lähtökohdiltaan määrittyy omasta halusta ja tarpeesta, johon varmasti sisältyy myös kulttuurinen aspekti hyväksyttävyydestä mutta sen osuus ei ole määräävä. Painopiste on itse suhteen toimivuus kahdenkeskisellä tasolla.
Toiseksi taas julkisuus määrittyy myös muista seikoista kuin itse suhteen yleisimmin ulkopuolelta annetusta julkinen/salainen määrittelyn kautta. Eli sellainenkin suhde joka voisi olla esiteltävissä ulkopuoliselle maailmalle ei aina sinne näy. Ja toisaalta taas sellainen suhde joka ei yleisesti sinne kuuluisi voi olla läheisille tiedossa oleva. Esim. lapset ovat eri ikäisinä eri tavalla elämää ymmärtäviä ja asioita/suhteita voi tuoda heidän tietoonsa sopivalla terminologialla. Sama koskee niin perhettä kuin sukulaisia, ystäviä ja muuta sosiaalista kuviota.

Oma kokemukseni on että ihmisen on hyvä toimia oman omantuntonsa mukaisesti niin ettei koe valehtelevansa. Jokainen määrittelee itse sitten sen ja katselee peiliin niin että oma olemassaolo tuntuu mielekkäältä.

Lisäys: En lähde sen kummemmin ottamaan kantaa termiin "piilosuhde". Minusta se on jokaisesta yksilöstä määräytyvä merkityksiltään ja siltä mikä kenenkin elämässä on keneltäkin piilossa. Ihmiset kun arvottavat ja myös käytännössä suhteiden tasolla samassa suhteessa olevat yksilöinä vastaavat aina omasta elämästään (tietenkin jos on keskenään sovittu miten asiassa toimitaan julkisuuden suhteen niin se sitten pätee). Eli suhteen osapuolet voivat olla eri tavalla piilossa suhteessa muuhun sosiaaliseen suhdekuvioonsa (tämä noissa aloittajan esimerkeissäkin toki tuli esille).

[kissa]

Olin vielä naimisissa, kun aloitin sessiosuhteen, joka muuntui jonkinlaiseksi fwb-suhteeksi ja loppujen lopuksi pelkäksi ysrävyydeksi. Ensin se oli salasuhde, loppujen lopuksi suhteen toisen osapuolen tapasi silloinen puolisoni, lapseni ja veljeni. Ja nyt, kun ollaan pelkkiä ystäviä, eI tietenkään ole väliä kuka ystävyydestä tietää. Nyt mm. ystäväni lapsi tietää minusta.

Olen myös ollut "toinen nainen", silloin suhteesta ei ole tiennyt kukaan muu.

Komppailen Syntiä tuossa että ärsyttää, jos toinen on "nihkeilijä". Mä en enää näillä kymmenillä jaksaisi salailla ja piilotella. Mutta toki kunnioitan toisen osapuolen valintoja ja haluja. Ja täytyy myöntää, että vaikka joistakin kertakokeiluista olisi jonkinlainen suhde virinnytkin, en olisi halunnut esitellä ko. herroja julkisesti. Eli siihen, ettei sen kummempaa suhdetta syntynyt, oli ihan pätevät syyt

[Normandie]

Monenlaista on tähän ikään tullut tehtyä ja nähtyä. Varatun miehen salaiseksi seuraksi en enää lähde, vapaana ihmisenä sellainen tuntuisi täysin turhalta. Varsinkin jos tuo mies olisi julkisesti ja virallisesti yksiavioinen ja toimisi salaa puolisoltaan. Haluan myös joskus tavata "suhdettani" neljän seinän ulkopuolella vaikka kyse ei olisikaan varsinaisesta seurustelusta tai sellaisesta. Ihanne minulle olisi siis vapaa, itsellinen mies, joka haluaisi säännöllisesti tavata sisällä ja ulkopuolella ja ei jäisi kuitenkaan nurkkiini kuljeksimaan 

[Mr.Inathu]

Itselläni on kokemusta jokaisesta hizin mainitsemasta piilosuhde-esimerkistä... Huokaus, joskus sitä tuntee itsensä todella vanhaksi...
Ja miettii, että olisi se vaan helppo, jos maailma ei olisi niin mono-orientoitunut...

Lintuni juuri tuli suhdekaapista kuluneen vuoden aikana ja kertoi läheisilleen seurustelevansa kanssani, vaikka suhde on jatkunut tiiviinä jo viitisen vuotta
Mutta toistaisin kyllä itsekin hizin kysymyksen erityisesti sinkuille: "Onko sinkun piilosuhde valehtelemista?"

Ottamatta kantaa syihin, niin miltä tuntuu pitää toiset tietoisessa väärinkäsityksessä omasta suhdestatuksesta? Miltä tuntuu kuunnella vuodatusta sinkkuudestaan tai pitää omat henkisesti valtavatkin positiiviset ja negatiiviset suhteeseensa liittyvät tuntemukset salassa kaikilta?

-Mr.Inathu

[Zenith]

Ottamatta kantaa syihin, niin miltä tuntuu pitää toiset tietoisessa väärinkäsityksessä omasta suhdestatuksesta? Miltä tuntuu kuunnella vuodatusta sinkkuudestaan tai pitää omat henkisesti valtavatkin positiiviset ja negatiiviset suhteeseensa liittyvät tuntemukset salassa kaikilta?

-Mr.Inathu

Pahaltahan se tuntuu, vaikka ei vuodattaisikaan. Ne ovat ratkaisuja, jotka ottaa kannettavakseen, ja elää niiden kanssa niin kauan kuin pystyy. Joka päivä tehdään tiliä, joka päivä laskee plussat, miinukset ja tulevaisuuden hypoteettiset tuotot ja tappiot. Hyvissäkin investoinneissa on takaisin maksun aika.

[Jägermeister]

Ei oikein tule mitään mieleen mikä kelpaisi itselle mutta ei suvulle ja vaikka olisi jotain niin mitä se suvulle kuuluu?

[tiltu]

Seurusteleva sinkku voi pitää suhdettaan piilossa senkin takia, että suhde on tyyliä "olen nyt tämän kanssa, mutta katselen samalla löytyisikö joku parempi". Valehteluksihan homma menee vasta silloin kun sanoo tai antaa ymmärtää asioiden olevan toisin kuin ne ovat, pelkästään kertomatta jättäminen ei ole valehtelua.

Omakohtaisena kokemuksena sanoisin, että ympäristön paine normaaliin suhteeseen on melkoinen, siis toisenlaisessa suhteessa oleva saa selitellä käyttäytymistään. Mun elämässä se normaali pesänrakennussuhde on jo ohi ja kun kaipuu on erilaiseen suhteeseen, niin sitä saa tuoda esiin aika varovasti ystäväpiirissä.

[Chmlnidae]

Samaa mieltä edellisen kanssa: valehtelu ja asioiden piilossa pitäminen eivät ole synonyymejä. Tai jos ovat niin kaikki ihmiset valehtelevat hela tiden.
Ja kaikkien meidän on sopeuduttava sosiaalisesti kulloiseenkin yhteiskunnalliseen diskurssiin ja sen normituksiin. Eli vapaus ja vastuu kansalaisina kulkevat käsikkäin jokaisessa hetkessä ja tilanteessa joissa teemme valintoja tekemisistämme ja sanomisistamme.

Ja ehkä seurustelevat sinkut voivat nähdä myös positiivisia puolia tilanteessa jossa päätyvät, ainakin osittain, piilottamaan suhteensa; onhan se hauskaakin kun on vapaan ihmisen status sosiaalisesti. Eikös...kaikenlaiset kaverit ja sukulaiset ja kylän miehet miettii kuinka joku voisi olla potentiaalinen pari ja jopa näkee vaivaa naittamisessa 
Kysymys voi olla hanklala juuri tuon monogaamisuuden kannalta jos piiloseurustelija on sen ikäinen että on aie perustaa perhettä ja halu saada jälkikasvua. Silloin ollaan oikeasti ehkä kipeidenkin kysymysten ja valintojen äärellä.

[Isrika]

Mä olen joko tyhmä tai fiksu, mutta en ole koskaan mitään salasuhteita harrastanut. Se ei vaan luonnistuisi itseltä. Enkä edes tiedä kaikista suhteista mitä ne on olleet, kun en niin hirveästi ole sen määrittelyn ja nimeämisen perään. Nykyisellään menneet niputan nimellä exät, oli kyse sitten seurustelusta tai seksisuhteesta tai mistä lie.

Muutenkin olen sitä mieltä, että jos asia pitää salassa tehdä, ei sitä kannata tehdä. Siis itseni ja oman ajatuksenjuoksuni osalta. Ymmärrän toisilta jotain tilanteita missä satunnaisia asioita jätetään kertomatta, mutta salasuhteet ei taivu omaan päähäni.

Muutenkin usein jos jonkin sortin suhde pidetään salassa, siihen liittyy luvattomuutta ja/tai häpeää, eikä kumpikaan ole kovin hyvä pohja millekään suhteelle. On mielestäni eri asia salataanko mm valehtelun avulla suhde vai jätetäänkö siitä vain kertomatta. Kaikki kun ei ole kuuluttamisen perään.

En myöskään tunne, että olisin selitysvelvollinen kellekään läheiselleni miksi nyt olen jossain suhteessa jonkun kanssa. Jos jollain on ongelma asian suhteen, niin se on heidän ongelmansa. Ei heidän tarvitse olla suhteessa kyseisen ihmisen kanssa.
Tosin ei mun kaikki suhteet kaikilla ole tiedossa, sillä en tunne tarvetta kuuluttaa kaikkia asioita esim koko suvulle.
Törmäävät jos törmäävät. Kaveritkaan kaikki ei välttämättä tapaa, sillä ei ole ollut tapana mitään esittelytilaisuuksia järjestää.

[Underworld]

Lyhyesti vain todetaan, että hyvin laajalla skaalalla näkee erilaisia mentaliteetteja ihmisillä. Vaikka toi sanonta "kun näyttää vanhemmille, se on vakavaa". Tuossa vuosi sitten asuin etelä-Suomessa ollessa satunnaisesti mutsilla. Samanaikaisesti oli useampia naispuolinen ystävä jonka kanssa ei ollut mitään meininkiä ja muutamat alkavat heilastelut jotka eivät edenneet. Välillä kerran viikossa oli joku siinä kylässä, itseäni ei niin kiinnosta mitä vaikka suku ajattelee, mutsi tietty jotain vitsaili aiheesta, "onpas näitä ehdokkaita". Esim sisko hyvin toisenlainen, jos asunut jonkun äijän kanssa 6kk, voi EHKÄ tuoda näytille koska "sitten se on vakavaa".
Juu ja ehkä enemmän well-to-do perheissä painottuu tuo, että sukulaiset ja muu lähipiiri kyylää onko potentiaaliset suvun uudet jäsenet sosiaaliselta statukseltaan yms kelvollisia, ja mm siksi ihmiset saattaa olla harkitsevaisempia suhteen julkistamisessa, erityisesti jos on enemmän fuck buddy/sessio yms ilman vakavampaa tulevaisuuden suunnitelmaa. Tämäkin taas tietysti henk kohtaista, joku noteeraa suvun mahdollisen stressaamisen ja toinen taas ei

[-katy-]

En oikein osaa ilmaista ja kuvailla sitä, että melkeinpä vihaan salailua,piiloilua, sekä sitä että jotain pitää hävetä tai " ei voi kertoa, siksi koska"- olen elänyt elämäni sellaisessa moodissa liian paljon ja liian kauan, eri tilanteista johtuen ja se kertakaikkiaan syö ihmistä. Avoimin oloin tai sitten ei mitään-

 Eri asia on se, että mitä  suhteesta kuuluu ihmisille kertoilla ja avautua- mutta että siis lähtökohtaisesti mun psyyke ei enää kestäisi olla jossain pimityksessä, salailla rakasta ihmistä muilta esimerkiksi.
Aika erikoista on, että mitä ihmiset aistivat mm. puhumattomuudesta vuosien saatossa- mulla kun ei "ikiyksinäisenä" ole mitään kerrottavaa suhteista, niin eräskin työkaveri kysyi, että "onko mulla jokin salaisuus"- ei mulla muuta kuin se, että monet asiat ovat pilanneet mun kykyni luoda ihmissuhteita-tosin onneksi nyt ei aivan totaalisesti.

[Miriam]

Onpa hankala kuvata omaa suhtautumistani asiaan. Koko terminologia ja taustalla vaikuttavat oletukset ovat jotain sellaista, mikä ei sovi yksiin sen kanssa, miten käsittelen omia ihmissuhteitani.

Olen monisuhteinen, ja kaikki joiden kanssa mulla on jotain "juttua"/viritystä/säätöä/kivaa, tietävät tämän. Mulla on elämässäni ihmisiä, jotka on mulle tärkeitä ja joiden kanssa mulla on jonkinnäköinen/-asteinen tunneside. Joidenkin kanssa mulla on seksiä ja/tai sessiointia. Lähestyn ihmissuhteitani nykyään aika anarkistisesti. Toimiiko meidän välinen juttu molemmille osapuolille? Tykätäänkö me molemmat siitä mitä me tehdään? Hyvä, siispä jatketaan sitä samaa. Mua ei niinkään kiinnosta määritellä, mitä nimeä siitä ihmissuhteesta pitäisi käyttää.

En halua mahduttaa itseäni kenenkään "tyttöystävän" tms. muotoiseen suhdelaatikkoon, enkä myöskään halua mahduttaa muita vastaaviin laatikoihin. Mieluiten jättäisin määrittelyt kokonaan tekemättä ja toteaisin vain, että "X ja minä välitetään toisistamme / ollaan läheisiä / käydään silloin tällöin panemassa".

Kun nyt kuitenkin käytännössä monesti voi olla tarpeen käyttää jostakin ihmissuhteesta jotakin nimitystä, pyrin nimittämään sitä jollain sellaisella sanalla joka mahdollisimman hyvin kuvaisi sitä suhdetta joka on joka tapauksessa olemassa, annettiin sille sitten nimeä tai ei.

Toivottavasti ei nyt täysin mennyt aiheen vierestä. Tältä pohjalta kuitenkin siis tuntuu hyvin vaikealta hahmottaa, että missä vaiheessa nyt sitten mistäkin ihmissuhteesta tulisi kertoa ja kenelle. En aktiivisesti salaile mitään ihmissuhteitani, mutta enpä ole aktiivisesti myöskään kertonut niistä esimerkiksi vanhemmilleni tai suvulle. Vanhempani epäilemättä uskovat minun olevan "sinkku". Itse taas en tästä ihmissuhdeanarkistisesta näkökulmastani oikein edes enää ymmärrä mitä tarkoittaa "sinkkuus".