Liekö ”mahtavin”, mutta ainakin rajuin fantasiani menee niin, että minut raiskataan, kidutetaan ja pahoin pidellään hengiltä. Tähän palaan, yhä uudestaan ja uudestaan.
Hiukan ehkä ällistyttävästi pidän sitä myös ensimmäisenä eroottinsena fantasianani, joskin ihan alkuperäisimmässä lapsuusaikaisessa versiossa minut syö leijona. Varsinaista seksiä siinä varhaislapsuuden fantasiassa ei ehkä ollut, mutta se oli tosi iso ja vahva, ihana leijona, jonka syömäksi tuleminen oli oudon kiihottavaa ja tyydyttävää.
Olen kehitellyt tästä fantasiasta lukemattomia versioita, tullut sotketuksi suohon ja hukutetuksi järveen, hakatuksi ja kivitetyksi, silvotuksi, kuristetuksi, hirtetyksi, tukehdutetuksi ja sähköllä mestatuksi. Kuolema ja kuoleman vaara. Jokin siinä vaan saa pillun märäksi ja klitoriksen sykkivän kovaksi kerta kerran jälkeen.
Tämä ei luonnollisesti ole sellaisenaan toteuttamiskelpoinen fantasia, mutta tavalla tai toisella tematiikka on varmaankin ollut läsnä kaikissa ikimuistoisimmista sessiokokemuksissani, jos nyt ei muuten niin omassa päässäni ainakin.
Ehkä se on se hyvän orgasmin ja kuoleman välinen yhteys, orgasmi ”pienenä kuolemana”. Ehkä se on se, että mitä lähempänä hengenlähdön rajaa mennään, sitä vahvemmin tuntee elävänsä.