Baarin kannatusmaksut
Tiedätkö kuvion?Mielenkiintoisen oloinen ihminen lähettää sinulle yksärin, tai lähetät itse sen yksärin sun mielestä mielenkiintoiselle ihmiselle. Viestittelette hetken, vaihdatte sähköposteja, ehkä jopa puhelinnumeroita. Jompikumpi ehdottaa tapaamista. Tapaatte. Käytte kahvilla, istutte kupposen ääressä, juttelette. Fiilis on ihan ok. Lähtiessä sovitte, että pidetään yhteyttä, katsotaan tuleeko tästä mitään. Sitten. Täydellinen hiljaisuus. Ei mitään. Hiljaisuus on sitä luokkaa, että hiiren hännän huiskaisu kuulostaa härkäpiiskalta. Sitten oot vaan, että okei, mitähän tässä tapahtui.No joo, voisithan itsekin laittaa vaikka tekstarin ja kysyä. Mutta et jotenkin kehtaa. Ajattelet ehkä, että olet tulkinnut toista ihan väärin ja vaikutat epätoivoiselta ripustautujalta, jos kysyt että mihin toinen hävisi. Tai olet niin kuin minä, jotenkin vanhanaikainen, ajattelet, että se olisi sen miehen ”tehtävä”. Laittaa viesti, vaikka sitten sellainen, jossa ilmotettaisiin, että ei nyt kuitenkaan oikein napannu, mutta kivaa syksyn jatkoa sinulle. Tai sitten jo kahvitellessa tulee sellainen olo, että ei tää. Mutta kohteliaana sanotaan ne fraasit: ”Katellaan nyt ja kirjotellaan..” Vaikka molemmat tietää, ettei tästä mitään tuu. Mutta silti, sitä ”vapauttavaa” viestiä ei tule, etkä kyllä sitä itsekään lähetä.Mun mielestä edellämainittu ei ole mitään muuta kuin huonoa käytöstä. Sivistymätöntä ja jotenkin naurettavaa. Myönnän tehneeni näin itsekin. Odotin ja odotin, että toinen sanoisi jotain ja sitten aikaa kului, enkä enää kehdannut palata asiaan. Ja juttu jäi roikkumaan ja vähän harmittaa. Tein itsestäni kusipään. Mutta miksi näin tapahtuu? Oman selitykseni käytökselleni annoin tuossa edellä. Mutta miksi sinä et laita sitä ”kahvi oli hyvää, keskustelu ok, mutta ei nyt silleen kiinnosta”-viestiä? (Ja hei, pyydän anteeksi nyt ihan julkisesti omaa kusipäisyyttäni teiltä, joille en laittanut ”ei kiinnosta”-viestiä. Lupaan parantaa tapani!)
Lainaus käyttäjältä: kissa - 14.10.2015, 20:53Tiedätkö kuvion?Mielenkiintoisen oloinen ihminen lähettää sinulle yksärin, tai lähetät itse sen yksärin sun mielestä mielenkiintoiselle ihmiselle. Viestittelette hetken, vaihdatte sähköposteja, ehkä jopa puhelinnumeroita. Jompikumpi ehdottaa tapaamista. Tapaatte. Käytte kahvilla, istutte kupposen ääressä, juttelette. Fiilis on ihan ok. Lähtiessä sovitte, että pidetään yhteyttä, katsotaan tuleeko tästä mitään. Sitten. Täydellinen hiljaisuus. Ei mitään. Hiljaisuus on sitä luokkaa, että hiiren hännän huiskaisu kuulostaa härkäpiiskalta. Sitten oot vaan, että okei, mitähän tässä tapahtui.No joo, voisithan itsekin laittaa vaikka tekstarin ja kysyä. Mutta et jotenkin kehtaa. Ajattelet ehkä, että olet tulkinnut toista ihan väärin ja vaikutat epätoivoiselta ripustautujalta, jos kysyt että mihin toinen hävisi. Tai olet niin kuin minä, jotenkin vanhanaikainen, ajattelet, että se olisi sen miehen ”tehtävä”. Laittaa viesti, vaikka sitten sellainen, jossa ilmotettaisiin, että ei nyt kuitenkaan oikein napannu, mutta kivaa syksyn jatkoa sinulle. Tai sitten jo kahvitellessa tulee sellainen olo, että ei tää. Mutta kohteliaana sanotaan ne fraasit: ”Katellaan nyt ja kirjotellaan..” Vaikka molemmat tietää, ettei tästä mitään tuu. Mutta silti, sitä ”vapauttavaa” viestiä ei tule, etkä kyllä sitä itsekään lähetä.Mun mielestä edellämainittu ei ole mitään muuta kuin huonoa käytöstä. Sivistymätöntä ja jotenkin naurettavaa. Myönnän tehneeni näin itsekin. Odotin ja odotin, että toinen sanoisi jotain ja sitten aikaa kului, enkä enää kehdannut palata asiaan. Ja juttu jäi roikkumaan ja vähän harmittaa. Tein itsestäni kusipään. Mutta miksi näin tapahtuu? Oman selitykseni käytökselleni annoin tuossa edellä. Mutta miksi sinä et laita sitä ”kahvi oli hyvää, keskustelu ok, mutta ei nyt silleen kiinnosta”-viestiä? (Ja hei, pyydän anteeksi nyt ihan julkisesti omaa kusipäisyyttäni teiltä, joille en laittanut ”ei kiinnosta”-viestiä. Lupaan parantaa tapani!)Lainaan tän kissan aloitustekstin tähän, niin muistan mihin viittaan...Nuo tapaamiset ovat aina testi sille, että kohtaavatko sellaiset ihmiset, että onko sillä minkäänlaista tulevaisuutte. Oli se sitten mitä vaan.Kyllä tuohon voisi riittää, että oli oli kiva tavata. Piste. Näin ainakin itse teen, eli lopetan siihen jos en halua tavata uudelleen.Mutta juuri nuo loppu-lätinät ”Katellaan nyt ja kirjotellaan..” ovat sitä kohteliasta etikettiä. Ehkä niiden avulla on vaan helpompi ja kohteliaampi (sillä hetkellä) irrottautua tapaamisesta.Ei sen kummempaa.Itse en niitä lätisisi, jos en ole kiinnostunut jatkosta.K: Mutta miksi näin tapahtuu? Oman selitykseni käytökselleni annoin tuossa edellä. Mutta miksi sinä et laita sitä ”kahvi oli hyvää, keskustelu ok, mutta ei nyt silleen kiinnosta”-viestiä?Ehkä sillä suoralla viestillä toinen ei halua loukata sua.On ehkä "kevyempää" vaan jättää vieti lähettämättä.Sinä ymmärrät kyllä siitäkin, ettei toinen ollut kiinnostunut.Jos asia vaivaa, laita itse viesti ja kerro omia tuntojasi. Kysy.Kerro tapaamisestanne ja kysy mitä mieltä toinen on, Ei se sen kummempaa.Sillä osoitat, että seura oli kiinnostavaa (jos oli).Ja mistä tiedät vaikka se toinen osapuoli ajattelisi, vaikka omassa päässään että sinä oletkin niin uhkea ja seuraakin on, että et tarvitse häntä tms..Kysymällä, puhumalla (eli sitten vaikka kirjoittelemalla (ite)) kaikki selviää.Minusta tässä on vaan ihan sitä peruselämää, mitä elämä on.Ei sen enempää tai vähempää moukkamaista. Peruskuvioo, jota ladellaan kohteliaisuuttaan ...Hyvällä itsetunnolla varustautumalla nämä sujuvat kuin olan kohautus.Seuranhakua ja löytäminen on erilaista netin kautta. Se on sitä.
..?! Eipä ole koskaan edellä kuvatunlaista tilannetta kokenut..Helpottaa kai sekin etten ikinä ole käynyt kaffella tms. "treffeillä" kenenkään kanssa, ikinä -katsastamassa; tuliskos tästä jotain, kohtaisko kemiat, kiinnostaisko...
Kirjoittaja
Aihe: Seuranhausta vol. 302890 (taas kerran) (Luettu 27547 kertaa)
