Seuranhausta vol. 302890 (taas kerran)

[kissa]

Tiedätkö kuvion?

Mielenkiintoisen oloinen ihminen lähettää sinulle yksärin, tai lähetät itse sen yksärin sun mielestä mielenkiintoiselle ihmiselle. Viestittelette hetken, vaihdatte sähköposteja, ehkä jopa puhelinnumeroita. Jompikumpi ehdottaa tapaamista. Tapaatte. Käytte kahvilla, istutte kupposen ääressä, juttelette. Fiilis on ihan ok. Lähtiessä sovitte, että pidetään yhteyttä, katsotaan tuleeko tästä mitään.

Sitten. Täydellinen hiljaisuus. Ei mitään. Hiljaisuus on sitä luokkaa, että hiiren hännän huiskaisu kuulostaa härkäpiiskalta. Sitten oot vaan, että okei, mitähän tässä tapahtui.

No joo, voisithan itsekin laittaa vaikka tekstarin ja kysyä. Mutta et jotenkin kehtaa. Ajattelet ehkä, että olet tulkinnut toista ihan väärin ja vaikutat epätoivoiselta ripustautujalta, jos kysyt että mihin toinen hävisi. Tai olet niin kuin minä, jotenkin vanhanaikainen, ajattelet, että se olisi sen miehen ”tehtävä”. Laittaa viesti, vaikka sitten sellainen, jossa ilmotettaisiin, että ei nyt kuitenkaan oikein napannu, mutta kivaa syksyn jatkoa sinulle.

Tai sitten jo kahvitellessa tulee sellainen olo, että ei tää. Mutta kohteliaana sanotaan ne fraasit: ”Katellaan nyt ja kirjotellaan..” Vaikka molemmat tietää, ettei tästä mitään tuu. Mutta silti, sitä ”vapauttavaa” viestiä ei tule, etkä kyllä sitä itsekään lähetä.

Mun mielestä edellämainittu ei ole mitään muuta kuin huonoa käytöstä. Sivistymätöntä ja jotenkin naurettavaa. Myönnän tehneeni näin itsekin. Odotin ja odotin, että toinen sanoisi jotain ja sitten aikaa kului, enkä enää kehdannut palata asiaan. Ja juttu jäi roikkumaan ja vähän harmittaa. Tein itsestäni kusipään.

Mutta miksi näin tapahtuu? Oman selitykseni käytökselleni annoin tuossa edellä. Mutta miksi sinä et laita sitä ”kahvi oli hyvää, keskustelu ok, mutta ei nyt silleen kiinnosta”-viestiä?

(Ja hei, pyydän anteeksi nyt ihan julkisesti omaa kusipäisyyttäni teiltä, joille en laittanut ”ei kiinnosta”-viestiä. Lupaan parantaa tapani!)

[kuunlilja74]

Juu, tiedän.
 Ihan liiankin hyvin.

Oli niin suoraan mun ajatuksista ja kokemuksista tuo teksti.

Ja samaan syyllistyn myös itsekkin.
 Sori siitä.

[Loc]

Varmaankin luulevat että luet nonverbaliikasta ettei? Tai sitten vain laiskuus/piittaamattomuus. Enpä tiedä. En jää roikkumaan yhteen keskusteluun. Jos ei kuulu mitään niin oletan ettei kiinnosta ja se siitä. Maailmassa edelleen loputon määrä kiinnostavia ihmisiä jos jotakuta ei kiinnosta.

[kuunlilja74]

Unohtui sanoa että vielä useammin olen törmännyt siihen että esim illan tai pari viestittelee jonkin kanssa mukavia,kertoilee itsestään ja ajatuksistaan ja kaikki tuntuu lähes täydelliseltä.
Ja sitten se suuri hiljaisuus..
Ehkä se olikin unta..

Jotenkin ei vaan itse kehtaa kysellä perään. 

[Loc]

Unohtui sanoa että vielä useammin olen törmännyt siihen että esim illan tai pari viestittelee jonkin kanssa mukavia ja kaikki tuntuu lähes täydelliseltä.
Ja sitten se suuri hiljaisuus..

Jotenkin ei vaan itse kehtaa kysellä perään. 

Kyllä yksi viesti kannattaa uhrata kyselyyn, mutta jos toista ei tosiaan kiinnosta niin se yksi riittää sen varmistamiseen.

[Normandie]

Tuo kissan aloitus tuntuu niin tutulta, liiankin tutulta. Useammankin kerran törmännyt tuohon samaan. En oikein osaa ymmärtää, enkä edes halua ymmärtää sellaisia miehiä, jotka käyttäytyvät tuolla tavalla. Kusipäisyyttä, ajattelemattomuutta, kaikkivoipaisuutta, typeryyttä vaiko noita kaikkia? Se ei voi olla niin vaikeaa lähettää toiselle viestiä, jossa lukee, että ... oli kiva tavata, mutta tässä pari pv ajateltuani olen kuitenkin sitä mieltä, ettei ole syytä jatkaa... Kuinka iso vaiva on tuollainen viesti lähettää toiselle? Ei tarvitse edes kasvotusten sanoa, vaan laittaa viestinä. Jokaisella on oikeus muuttaa mielensä, eihän ketään ole pakko toista kertaa tavata, mutta kyllä peruskäytöstavat edellyttävät, että huomioi sen toisen osapuolen edes tuolla kiitos, mutta ei kiitos viestillä 

[Loc]

Itsellä vastaavia kokemuksia yllättävästi juurikin naisista, eli ei tuo ole mitenkään sukupuolivapaa ilmiö. Se sitten että onko se oikeasti niin iso asia? Antaa olla jos ei kiinnosta.

[Normandie]

Itsellä vastaavia kokemuksia yllättävästi juurikin naisista, eli ei tuo ole mitenkään sukupuolivapaa ilmiö. Se sitten että onko se oikeasti niin iso asia? Antaa olla jos ei kiinnosta.

Kyllä se on iso asia. Jos aikuinen ihminen ei osaa käyttäytyä, niin kyllä se omituista ja tympeää on. Ei se varmaankaan sukupuolivapaa ilmiö ole, se on enemmänkin luonne- ja käyttäytymiskysymys.

[Niksu]

Jos ihmetyttää radiohiljaisuus, niin miksi ei itse voi kysyä kuulumisia? Oli ihmettelijä sitten mies tai nainen, niin onko pakko tehdä kaikesta aina niin monimutkaista?

[Normandie]

Jos ihmetyttää radiohiljaisuus, niin miksi ei itse voi kysyä kuulumisia? Oli ihmettelijä sitten mies tai nainen, niin onko pakko tehdä kaikesta aina niin monimutkaista?

Jos toinen osapuoli sanoo ottavansa yhteyttä, niin silloin fiksuna ihmisenä ottaa. Asiassa ei ole mitään monimutkaista.

[Niksu]

Jos ihmetyttää radiohiljaisuus, niin miksi ei itse voi kysyä kuulumisia? Oli ihmettelijä sitten mies tai nainen, niin onko pakko tehdä kaikesta aina niin monimutkaista?

Jos toinen osapuoli sanoo ottavansa yhteyttä, niin silloin fiksuna ihmisenä ottaa. Asiassa ei ole mitään monimutkaista.

Jos toinen sanoo ottavansa yhteyttä, eikä ota, niin tilanne on eri. Ymmärsin vain tuosta ketjusta, että kyseessä olisi tilanne, jossa yhteistuumin todetaan palailtavan asiaan. Jostain syystä silti ajattelen, että harvoin "Moi. Mitä kuuluu?" on kenenkään toimesta kovin tungetteleva kertaalleen jälkikäteen kyseltynä.

Oma henk.koht. kokemus on, että jos joku sanoo yksipuolisesti olevansa yhteyksissä, niin se juttu oli sit siinä. Mut tää nyt oli ihan pikkasen subjektiivinen näkemys

[Underworld]

Harmillastahan tuo on. Omat deitti-kokemukset enemmän vaniljapuolelta. Vaikka en ole super-suorasukainen luonne, asiat yleensä/aina kyllä selkiytyneet nopeasti, ei ole ollut suurempaa epäselvyyttä. Joko oltu puuhaamassa pian ekan teekupin jälkeen, tai jompikumpi tehnyt selväksi, että kiinnostaa tai ei kiinnosta. Jossain vaiheessa reissasin aika paljon ja yövyin eri osoitteissa, muutamat pettymykset tulee mieleen kun myönteiset vastaukset hottisten soffilla nukkumiseen tulkittiin liian optimistisesti 
Niin en tiedä, ehkä vedän puoleeni suorasukaisia ihmisiä vaikka en ajattele itseäni sellaisena. Montaa tekijää tietysti, jos haluaa pidemmän kaavan tutustumista yms niin ehkä eri asia, mutta ehkä voi vain yrittää olla astetta suorempi ja kohtaa myös suorempia ihmisiä? 

[-katy-]

Jospa kinkyillä on omat kinkyt käytössäännöt. Vai onko se niin, että kinkyt ovat erilaisempia kuin muut ihmiset?

(Multa ei ole yksikään henkilö, joka mua on haukkunut ja nimitellyt julkisesti, pyytänyt koskaan anteeksi, esimerkkinä. Mä olisin antanut anteeksi, btw.)

[justmehere]

Hei,
olen samaa mieltä asiasta. Jonkinlainen verbaalinen selvennys omista tuntemuksista on suotavaa, eihän toisen tunteista voi usein tietää mitään ennen kuin kysyy: kasvonilmeet eivät paljasta kaikkea. Itsestäni puhuessa vastaamatta jättäminen yleisimmin pomppaa kiusallisuuteen tai loukkaamisen pelkoon, en halua loukata ketään, näköjään edes totuudella. Ihmistunteet ovat herkästi horjuvia. Tottakai kerron jos satutaan kysymään, mutta tietämättömyys on autuutta?
  Takaisin asiaan: kaikilla on omat syynsä, omasta mielestäni kuitenkin useimmiten vastaamatta jätetään välinpitämättömyyden tai torjumisen pelon takia. Mutta kuka minä olen kommentoimaan - sivumerkityksiä löytyy jokaisesta kommentista.

[lili]

En ymmärrä miksi miehen pitäisi olla se, joka ottaa yhteyttä ja kertoo nappasiko vaiko eikö. Näen tässä todella absurdien tilanteiden mahdollisuuden, jos molemmat itkee tahoillaan kun toisesta ei kuulu. Hei kamoon nyt naiset, me ei eletä 1800-luvulla! Vähän reippautta kehiin nyt itse kullekin.