Brat & Brat-tamer kelailut

[Jyrki73]

Omat verbaaliset kykyni ja varsinkaan nopeus näissä ei minulla riitä.
Tykkään kyllä seurata sivusta, kun joskus sattuu kohdalle sopiva tilanne.
Muutenkin tykkään kuunnella naisen ääntä ja nähdä hymyn sen ilkikurisen varsinkin.
Tosin se saa minut luultavasti hämmentymään, enkä tiedä mitä vastaisin tai tekisin, luultavasti hymyilen vaan typeränä takaisin. Tykkään joka tapauksessa ainakin tiettyyn rajaan saakka, niin en näe tarpeellisena rangaista käytöstä joka on mielestäni toivottavaa. Huomaa ettei minulla ole omia lapsia.
Sitten kun homma menee yli hyvän maun tai sietorajani niin, no sitten riippuu miten hyvin tunnemme ja missä olemme, että komennanko vai häivynkö paikalta, kun ei omaa subia ole.

[Chixi]

En ole oikein varma, mitä mieltä olla näistä vastauksista. 
Olen testin mukaan 97% bratti, mikä kyllä näkyy jokapv elämässänikin. En ole vielä tavannut miestä, jolla sietokyky venyisi kuin purukumi vaikka se onkin brättäilyni ainoa päämäärä. Testata ja löytää yksilö, jonka lujuus, mielenhallinta ja kärsivällisyys venyy mukanani. Jos menettää hermonsa on näkemykseni mukaan automaattisesti hävinnyt. Mikään määrä piiskaa ei kouluta tai kiihota niin kuin kylmähermoinen tamer, joka seuraa lähes välinpitämättömän huvittuneena provosointiani kunnes kyllästyn Vastaamattomuuteen ja ottaa sitten tilanteen kivasti haltuun. Sitä minä kunnioitan. Minulle subina hetki merkitsee sitä, että minut on hyväksytty epätoivottuinekin piirteinenikin. Huumorintajua se varmasti vaatii. Käy vaikka lounaalla välissä nauraen. Kyllä se niskurointi siellä loppuu kun joutuu tunnin yksinään vuoteessa sidottuna huutElemaan. 😂😘😘

Kai se vain toivottava, että täällä maaimassa on jokaiselle joku. Brattailijöillekin. Mä kun väitän, että kesytetty bratti on oikein rakastettava sub kun sinne asti päästään. Mutta se tietenkin voi ärsyttää, että sitä samaa näytelmää joutuu toistelemaan aika ajoin -varsinkin jos on jo muuta henkistä painolastia mukana joka saa olon sellaiseksi et se onpurettava omaan käsittelijään. Ja mä ainakin joudun aina muistuttamaan itseäni säännöllisesti kuinka hyvin se tyyppi käsitteleekään oikkujani...

[Pioni]

Mie olen jonkin verran brätti. Mutta se ei ole ilkeilyä, vaan juurikin huomion hakemista ja härnäämistä. Vaistoan kyllä nopeasti, jos toinen ei olekaan sillä tuulella ja silloin alan saman tien kiltiksi. Esim.piiskaus ja muut rangaistukset tuntuu paremmilta, jos saan ne brättäilystä eli oikeasta syystä. Ja jotenkin nimenomaan se brättäilystä saatu rangaistus tuntuu etukäteen kiihottavalta, vaikka esimerkiksi itse piiskaus sitten sattuukin ja aina saan todeta "olisinpa ollut kiltisti" 

[Prouvaire]

Chixi tuossa kuvaili juuri minulle ideaalin subin. Oletettavasti ainakin, takana olevat suhteet ovat vaniljaisia mutta eräs nainen oli kyllä aika kakara.
Tuo age play -näkökulma on kiinnostava, bdsm-testin mukaan olen 98% brat tamer ja ikäroolileikit ovat ehkä ristiriitaisesti(?) turn off. Mikä muu sana kuvaisi yhtä hyvin tätä hankalaa käytöstä? Oikuttelija? Tottelematon? Itsekäs? Sanana ihan pidän kakarasta - tähän saattaa olla vaikutusta kakaraprinssiksikin kutsutulla vampyyri Lestatilla kehen teininä tietysti ihastuin - sillä siihen sisältyy hyvin kaikki hankalat mutta viehättävät piirteet käytöksessä.

Oikuttelu on söpöä ja jaksan katsella sitä hyvin pitkään. Mukaan en välitä mennä, mutta jos toinen haluaa minut mukaan peliinsä niin pitää yrittää kovempaa ja jossain kohtaa varmasti kärsivällisyys loppuisi, teoriassa ainakin. Tosin luulen että tätä kautta minusta saisi esiin myös huomattavasti ilkeämmän domin kuin spontaanisti olen ja sadistin piirteitä löytyy kiitettävästi. Mukavampi ojentaa toista tavalla tai toisella kun se on ansaittua.

[Fia]

"Oikuttelija" on musta kiva sana. Olen makustellut myös äkäpussia, mutta oikuttelija on parempikin, leikillisempi. "Uhmailija" voisi myös olla toimiva.

Itse en tykkää sanasta "brat". Sehän suomentuu suoraan "vintiö", "kakara", "nulikka" tai "viikari". En samaistu yhtään niihinkään. Toisaalta en ole pikkuinenkaan.

"Härnääminen" ja "kiusoittelu" on musta semmoisia positiivisia seksuaalisia leikittelykeinoja, joista tykkään. Mutta oon kyllä itse aika varovainen sen suhteen, ettei ne virnuilut lipsu kunnon vittuiluksi. Tiedostan nimittäin olevani verbaalisesti lahjakas ja kylmäpäinen, joten jos mä oikeesti isken suohonlaulamisvaihteen päälle, jälki on rumaa. Pystyn roustaamaan sut kanveesiin niin että sua oikeesti sattuu. Mutta pystyn myös olemaan tekemättä sen. Joten en tee. Fyysisesti vahvankin on mitoitettava voimankäyttönsä, ettei kenelläkään lähde henki.

Kettuilukin tosin voi olla toimiva rakkauden kieli - kun osapuolet tuntevat toisensa riittävän hyvin, tiedostavat toistensa rajat ja myös kunnioittavat niitä.

[Psyche]

"Härnääminen" ja "kiusoittelu" on musta semmoisia positiivisia seksuaalisia leikittelykeinoja, joista tykkään.

Kiusoittelemisesta ja leikkimielisestä härnäämisestä pidän myös! Mutta mielletäänkö sitä varsinaisesti brättäilyksi?

Se on ihanaa, kun toinen "saa tarpeekseen" ja laittaa nippuun 

[Beessi]

Joo brat on vähän hankala termi. Tuntuu, että siihen yleensä yhdistetään lapsen kiukuttelu tai tottelemattomuus. Itselleni ei age play ole ainakaan vielä alkanut kutkuttamaan mieltä. Määrittelen itseni brätiksi lähinnä siksi, että hyväntahtoinen vittuilu on huumorini perusta ja hellyyteni kieli. Ja myös siksi, että haaveilen alistamisesta useammin. Eli vastustelu tulee myös sitä kautta. Vittuilu ja kiusoittelu on juurikin flirttiä mulle. Sessioissa saan myös jutun jujusta paremmin kiinni pyörittelemällä silmiä, jupisemalla ja kiroilemalla käskyille ja piiskaniskuille.

[Qurat]

Kun on niin kiva aihepiiri, niin pikkase jaan mietteita. En millään osaa kytkeä brattailua ikäleikkeihin. Mutta sub/dom dynaamiikkaan kyllä. Olen senverran sääntöihin ja määräyksiin taipuvainen, että koen niistä livahtamisen, kiertotien löytämisen tai tahalla päinvastoin käyttäytymisen brattailuna. Sitäkin on erimallista. Leikitteleva, haastava ja positiivinen on sellainen, mitää jaksaa sietää tyyneenä ja odottaa, kunnes bratti väsyy. Ilkikurinen, pahatahtoinen ja riidanhakuinen taas herättää tarpeen käyttää valtaa ja lopettaa moinen käytös alkuunsa. Ja brattailuista pahin on överiksi brättailu, kun se menee jo nautinnon ja toisiaan kunnioittavan kanssakaynnin rajojen yli, kun se venytettään liian kauas, ej oaata lopettaa ajoissa tai mennään alueelle, mikä alkaa vahingoittamaan suhdedynamiikka. Sellainen lopettaa halukkuuteen jatkaa ja bratti löytää kylmänviileän kivimuurin kanssakäynnin tieltä.
Hyvä bratti pitää kiusottelulla ja härnäämisellä D-ihmisen mielenkiinnon yllään, ei anna taipuh laiskuuteen ja tylsään rutiinin. Eli se on subin keino panostaa siihen suhteen/leikkiin/sessioon.

[Fia]

Hmn. Mä näkisin, että tässä kulkee tavallaan kaksi keskustelujuonnetta lomittain; toinen on lingvistinen keskustelu termistä "brat" ja sen merkityksestä, toinen taas keskustelu "itse asiasta" eli submissiivisen dominoivaa kohtaan osoittamasta (konsensuaalisesta, toivottavasti) uhmailusta ja jopa temppuilemisesta tai jekuttelemisesta.

Kuten edellä totesin, "brat" ei tosiaan oo mulle henk. koht. kovin samaistuttava ilmaus eli olen mieluummin vaikka "oikuttelija", "uhmaaja" tai "venkoilija" - jos ja kun olen. Mun nimittely "brätiksi" voisi toimia lähinnä yrityksenä provosoida, härnätä. Ironisesti, jos haluat mun "brättäilevän", hauku mua "brätiksi". 😂 Jos haluat kiusoitella ja imarrella, sano omaksi suloiseksi äkäpussiksi, tuhmeliinisiksi, melkoiseksi tapaukseksi.

Toisaalta yleisessä keskustelussa on ensisijaista löytää yhteisesti ymmärrettävä ilmaus työkaluksi, joten kaipa mä voin taipua puhumaan tästä ilmiöstä ja toiminnasta "brättäilynä", mikäli se on kontekstissa ymmärrettävintä. Musta se on ehkä kuitenkin vähän kapea näkökulma.

Täällä on aiemmin keskustelu alistumisesta vs. alistamisesta, ja jopa "taistelijasubeista". Mites miellätte, ovatko "taistelijasubit" brättejä vai onko se eri asia?

Itse olen mieltynyt "primal play" -konseptiin ja koen olevani "primal prey" eli saalis suhteessa "primal hunteriin" eli saalistajaan. Saaliin rooliin kuuluu minusta luontevasti tilannekohtaisesti myös pieni vastaanhangoittelu, lähinnä fyysisesti. Verbaaliakrobatia ei ehkä ylipäätään ole ainakaan mun ajatuksissa primal-meiningin ytimessä, jos nyt ei ihan poissuljettuakaan, mutta kuitenkin fyysiinen leikki korostuu.

Onko primal hunteria uhmakkaasti - tai epätoivoisesti - pureva ja raapiva tai karkuun pyristelevä primal prey samalla brätti tai taistelijasubi? Vai onko se eri asia?

Uhmailtiinpa sitten millä nimellä tahansa, oleellisinta tässäkin vehkeilyssä BDSM-kontekstissa lopulta on se konsensuaalisuus, tällä kertaa domimoivan konsensuaalinen suhtautuminen siihen, että häntä saa härnätä ja vastaan panenen sopii - sekä se, mihin rajaan asti se on ok. Toisin tässä esille semmoisen näkökulman, että domillakin voi olla käytössä turvasana(t), jos esimerkiksi subin "brättäily" käy syystä tai toisesta ahdistavaksi, osuu vaikkapa johonkin omaan psykologiseen kipupisteeseen liian lujaa tai alkaa tuntua, että se provosoi itsellä sellaisen ärtymyksen, mikä ei ole enää kivaa ja leikillistä tai edes turvallista.

Ihan samoin tuossa primal playhin tai vaikka CNC-asetelmiin liittyvässä fyysisessä vastaanpanemisessa pitää mielestäni etukäteen keskustella ja testaillen kokeillakin semmoista sopivaa fyysisen vastaanpanemisen astetta, mikä tuntuu riittävän aidolta ja kiihottavalta, mutta ei kuitenkaan esim. käy vaaralliseksi.

Meinaan, että jos mä oikeasti haluaisin vaikkapa irtaantua kimppuuni käyvästä henkilöstä niin siihen on fyysisiä tekniikoita, jotka a.) usein ovat toimivia b.) voivat olla kimppuun käyvälle henkilölle vaarallisia. Mutta kun mun oma Saalistajani nappaa musta kiinni, niin mä haluan pyristellä seksikkäästi vastaan, purra, raapia ja vaikka huutaa, mutta en oikeasti päästä irti enkä varsinkaan motata D:tä kyynerpäällä kurkkuun, polvella palleaan tai haaroväliin. Pippurisuihkekaan ei oo käytössä. 😂😉

^Sama logiikka varmasti hyvä pitää verbaalisessa ja muussa härnäilyssä; kiusoitellaan sovitulla turvallisella alueella, mutta ei vittuilla tavoilla, jotka ei oo D:lle ok. Ihan niin kuin D:kään ei riko subinsa rajoja.

[Fia]

Omalla kohdalla tietty haaste, etten osaa/pysty suuttumaan pelkästään leikisti. Itsehillintää on sikäli, yli rajan menevä pahoinpitely yms ei ole ollut ongelma, mutta itseni tarkoituksellinen ärsyttäminen onnistuu usein siinä määrin tehokkaasti, että palautuminen normaaliin mielentilaan saattaa ottaa useamman tunnin, jos ei seuraavaan päivään. Suht kokonaisvaltaisen vihan/ärtymyksen kokeminen omalla tavallaan rankkaa, vaikkakin ainakin jälkeenpäin ymmärtää, ettei ole todellista syytä olla ihan oikeasti raivoissaan, kun kyse leikistä kuitenkin.

Musta on hienoo, että tunnistat ton ja myönnät sen avoimesti. Mietin, että voisko after caressa olla sellaisia elementtejä, jotka auttais sua palautuun noista fiililsustä? After care on olemassa yhtä paljon D:tä kuin s:ää varten, ja varsinkin jos sessioissa s:n aloitteesta tehdään juttuja jotkaon D:lle henkisesti rankkoja - vaikkakin sitten "hyvällä tavalla" rankkoja, on s musta D:lle hyvän jälkihoidon "velkaa", ihan siinä kuin D on velvollinen jälkihoitamaan s:n kuosiin vietyäön häntä rajoille. Ja jos molemmat on vieneet toisiaan ihanasti reunalle, jälkihoidossa hoiputaan ihanasti yhdessä reunalta takaisin kiinteämmälle maaperälle.

Mulle yks tärkeimpiä elementtejä jälkihoidossa emotionaalisesti syvälle uponneiden sessioiden jälkeen on, että D kertoo "oikeasti" pitävänsä musta ja haluavansa mulle hyvää.

Auttaisko sua jokin, mitä brättisi voisi sanoa tai tehdä session jälkeen rauhoitellakseen sua siitä raivosta takaisin tasaisempaan fiilikseen?

'Dom drop' on myös ihan todellinen ilmiö, ja siihen auttaa subin läsnäolo ja saavutettavuus, asioiden ja fiilisten käyminen yhdessä läpi. Ihan niiku toisinkin päin sub dropiin. 🙂

[Blondewolf]

Joo tässä on hiljan tullut bdsm alueelta tehtyä tutkimustyötä ja tää koko primaali ja brat homma tuli ihan vasemmalta koskaan kuullukkaan. Aina vaan tienny että ois mahtavaa löytää nainen joka ois yhtä innostunut moisesta kun omissa fantasioissa tullut mietittyä. Onneksi noita kynsijöitä riittää vaniljoissakin ja ei vaadi paljoo jos on pahat kynnet. Eli jos löytyy joku oikeen innokas niin on kyllä narttu vietävä manikyyriin ekana!

Vasta kun tein ton BDSM testin niin tuli nämä vastaan ihan kinkkeinä ja piti kattoo että mitä ne edes on. Harmittavasti primaalissakin päädyin aluksi vain jollekkin lauma orgia sitelle ja aattelin joo ei oo mun juttu. Ei ois varmaan pitäny käyttää duckduckgota. Mutta pureminen, raapiminen ja hiusten repinen on kyllä ihan A+ ja vähän aggressiivisuutta vastaan niinsanotusti. Tulee dominanssi ansaittua.

Eihän ne tietty ole samaa asiaa välttämättä edes ollenkaan ja varmaan tulivat tässä esille kun molempiin kuuluu vastaan hangoittelua. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon ihmisillä menee nämä päällekkäin. Samaan tyyliin että kuinka paljon on masokismia seassa. Ihan mukavasti nostaa adrenaliinitasoja kun saa vähän kipua itsekkin sekaan.

Ymmärrän hyvin miksi pure dom/sub meiningistä innostuneet eivät vättämättä siitä pidä kun antautumisen täydellisyys voi rikkoutua. Itsellä voin sanoa että tappelu ja halun kommunikointi menee kyllä täys dom fantasioista ohi niin varmaan siksi primal ja brat miellyttää. Ja juuri tuo että mukava rankaistakkin kun vastaan hangoittelusta löytää hyvän "syyn".

Mitä brät taisteluun taas tulee niin turhaan mielestäni väännätte sanan englannin suomennoksen vastineesta. Ottakaa vaan sen mukaan miten se on BDSM piireissä määritelty eikä literaalisti. Kyllähän se voi vähän konfuusiota aiheuttaa noitten isä/tyttö leikkien kanssa kun literaali merkitys on tuolla teini-ikäisten käyttäytymisessä ja yleensä tyttöihin viitatessa. Ehkä nuo olivat vähän vanhempaa vääntöä kun en tiedä kuinka uusi termi muutenkin on.

[Fia]

Joo tässä on hiljan tullut bdsm alueelta tehtyä tutkimustyötä ja tää koko primaali ja brat homma tuli ihan vasemmalta koskaan kuullukkaan. Aina vaan tienny että ois mahtavaa löytää nainen joka ois yhtä innostunut moisesta kun omissa fantasioissa tullut mietittyä. Onneksi noita kynsijöitä riittää vaniljoissakin ja ei vaadi paljoo jos on pahat kynnet. Eli jos löytyy joku oikeen innokas niin on kyllä narttu vietävä manikyyriin ekana!

Vasta kun tein ton BDSM testin niin tuli nämä vastaan ihan kinkkeinä ja piti kattoo että mitä ne edes on. Harmittavasti primaalissakin päädyin aluksi vain jollekkin lauma orgia sitelle ja aattelin joo ei oo mun juttu. Ei ois varmaan pitäny käyttää duckduckgota. Mutta pureminen, raapiminen ja hiusten repinen on kyllä ihan A+ ja vähän aggressiivisuutta vastaan niinsanotusti. Tulee dominanssi ansaittua.

Eihän ne tietty ole samaa asiaa välttämättä edes ollenkaan ja varmaan tulivat tässä esille kun molempiin kuuluu vastaan hangoittelua. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon ihmisillä menee nämä päällekkäin. Samaan tyyliin että kuinka paljon on masokismia seassa. Ihan mukavasti nostaa adrenaliinitasoja kun saa vähän kipua itsekkin sekaan.

Ymmärrän hyvin miksi pure dom/sub meiningistä innostuneet eivät vättämättä siitä pidä kun antautumisen täydellisyys voi rikkoutua. Itsellä voin sanoa että tappelu ja halun kommunikointi menee kyllä täys dom fantasioista ohi niin varmaan siksi primal ja brat miellyttää. Ja juuri tuo että mukava rankaistakkin kun vastaan hangoittelusta löytää hyvän "syyn".

Mitä brät taisteluun taas tulee niin turhaan mielestäni väännätte sanan englannin suomennoksen vastineesta. Ottakaa vaan sen mukaan miten se on BDSM piireissä määritelty eikä literaalisti. Kyllähän se voi vähän konfuusiota aiheuttaa noitten isä/tyttö leikkien kanssa kun literaali merkitys on tuolla teini-ikäisten käyttäytymisessä ja yleensä tyttöihin viitatessa. Ehkä nuo olivat vähän vanhempaa vääntöä kun en tiedä kuinka uusi termi muutenkin on.

Hmn. Mä koen itse primal playn tooosi eriasiaksi kuin brättäilyn. 🤔 Siis ymmärrän, joo, että se taistelullisuus/vastaan paneminen aspektina on niissä samaa, mutta jotenkin nää vaan fiilispohjalta on mulle ihan eri juttuja. Itse oon ehdottomasti mukavuusalueellani saaliina, primal preynä, mutta brättinä taas en oikeestaan yhtään. 😂

Brättäilyn miellän ensisijaisesti verbaaliseksi vastaansanomiseksi ja "kiukutteluksi" tai "uhmaamiseksi", vaikka siinä toki varmasti voi olla fyysinenkin elementti. Primal play taas näyttäytyy mulle tosi fyysisenä niin, ettei siinä välttämättä puhuta ollenkaan.

Primal ei myöskään musta välttämättä aina tarkoita sitä, että "saalis" pistää vastaan tai että välttämättä (aina) edes kamppaillaan. Primal on musta enemmänkin sellainen sateenvarjotermi "animalistiselle" seksille ja seksuaalisuudelle, jossa voi tapahtua (konsensuaalisuuden rajoissa tietysti) oikeastaan ihan mitä vaan. Ei ole protokolaa tai valmista käsikirjoitusta vaan enemmänkin ideana on päästää omat vietit valloilleen ja tehdä ihan just sitä, mihin kiima vie. Se voi tarkoittaa myös saaliin täydellistä lamaantunutta alistumista saalistajalleen... tai se voi raapimisen ja puremisen sijaan tarkoittaa vaikka toisen nuolemista kuin eläin. Se voi tarkoittaa sitä, ettei ole selkeää domia ja subia, topia ja bottomia vaan johtoasemasta taistellaan - tai se vaihtuu taistelematta luonnostaan lennosta. Tai sitten ei, voi myös olla vakiintunut dynamiikka, ja mahd. "roolit", jonka puitteissa "leikitään". Tai ihan mitä vaan. 🙂 Itsestäni primalissa parasta on just semmoinen... avoimuus.

Sithän varsinkin tuolla Fetlifen puolella viime aikoina suosiota on myös kasvattanut tämmöinen identiteettikategoria kuin "warrior princess", siis taistelijatarprinsessa. 🙂 Ihan hirveesti en oo aiheeseen perehtyny, mutta yleensä näin identifioituvat kai tarkoittaa olevansa juuri semmoisia "taistelijasubeja", jotka ei alistu aivan tuosta noin vaan vaan pistävät hanttiin, ja alistettuinakin säilyttävät paitsi omanarvontuntonsa mahdollisesti myös tietyn "uhmakkuuden" vähän silleen, että dom-parka ei voi koskaan tietää, milloin soturiprinsessa taas kääntyy vastaiskuun. En tiiä, sanotasnkohan soturiprinsessoillekin "kiltti tyttö" vai sylkeekö ne siinä kohtaa sihisten naamalle ja kynsii silmät päästä? HC-brättäilyä? 😉

[Fia]

Niin ja siis, vielä vastauksena kysymykseesi mulla masokismi kytkeytyy hyvinkin vahvasti saaliina olemiseen, mutta tää on varmasti erittäin yksilöllistä. Ja toisaalta mulle primaliin liittyy kyllä saaliinakin himppu sadismia just sen kautta, että saalis voi purra ja raapia, joko "itsepuolustuksena" tai ihan vaan kiimoissaan.

[Blondewolf]

Joo kyllä määkin näen ton brät homman enemmän väistelynä kun suorana vastustamisena... yritetään laskea iskuja väärin tai neuvotella helpotus tms korvaavia tehtäviä tai muuten niskuroida välttämättä ilman mitään fyysistä aspektia.

[Irwikissa]

Ajatuksia tuosta aivan ensimmäisestä viestistä ketjussa.

Itselle brattiys on minuutta, siinä on olennaisia luonteenpiirteitä, jotka ovat läsnä niin sessiossa kuin sen ulkopuolelta. Sitä puolta ei kuka tahansa saa täysin esiin, sillä se on kyllä tullut hyvin selväksi, että vain tietynlainen D handlaa sitä kaikkea, joka saa siitä kiksejä, joka osaa pallotella sitä jännitettä mistä kumpikin saa energiaa.

Ageplayta ei omaan brat-puoleen liity tippaakaan. Itse rakastan haastaa (fyysisesti ja psyykkisesti) mm laittamalla vastaan, härnäämällä, passivoitumalla ja reagoimattomuudella. Täysin vastahankainen ja taipumaton asenne: anna tulla, siinäkö kaikki, tuollako pitäisi lähteä, mitä sä luulet että saat tolla irti
Ja niin..tuota ei todellakaan kaikki kestä. Jos menee heti lujaa tunteisiin, leikki loppuu lyhyeen ja mikä pointti? Jos aidosti ärsyyntyy kun ei ole yhteistyökykyinen, en luota siihen että voin antaa mennä.

Brattina olen alistettava subi, en alistuva. Eikä omaan makuun kieltämättä ole tamer joka haluaa helpon lopputuloksen, "kesyttää". Ei tulta voi kesyttää, ja oikea tyyppi ei sitä haluakaan - tukahduttamisen sijaan heitetään bensaa liekkeihin ja annetaan palaa