Baarin kannatusmaksut
Ja joo, musta kinkyn ja vaniljan parisuhde myös seksin osalta voi onnistua ja onnistuukin juurikin sillä keskustelulla. Komppaan myös Maariaa ihan täysillä!
En tiedä onko tämä oikea alue, ylläpito voinee poistaa jos on väärä alue?Olen vähän pyörällä päästäni. Olen tavannut miehen kanssa, jonka kanssa kemiat tuntuvat kohtaavan ja pitkästä aikaa tunnen oloni mukavaksi ja näen mahdollisella suhteella ehkä jopa mahdollisuutta - ainoa vain että mies vaikuttaa vaniljalta. Tai ei hän kai täysin vanilja ole, koska on kokeillut sitomisjuttuja aikaisemmin, mutta menee kuitenkin varmaan enemmän vaniljan kuin kinkyn puolelle.Ennen kaikkea mietin, onko suhteella toivoa jos toinen on kinky ja toinen vanilja? Järjellä ajateltuna ei välttämättä, mutta entäs jos tunteet ovat mukana ja haluaisikin ehkä kuitenkin yrittää suhdetta? Miksi kun kerrankin tapaa jonkun, niin joku oleellinen asia puuttuu
Aika moni sanoo olevansa valmis ja innostunut ja halukas oppimaan. Hyvin hyvin harvoin siitä mitään tulee.Tämä BDSM on jotakin sellaista että se joko on sisällä tai sitten se ei ole. Jos toisella on, ja toisella ei, niin tarpeet ei vaan kohtaa. Kaikki yritykset tuntuu päälleliimatulta ja teennäiseltä. IKRM
Todellisuudessa omakohtaisesti olenkin alkanut uskomaan että toimivuus, leikkimielisyys, mieltymykset ja halu näitä kaikkia toteuttaa ja näihin panostaa, olisivatkin rakkautta tärkeämpiä..Tämä siis omakohtainen mielipide..Kenenkään muiden ajatusmaailmaa ja kokeilunhalua en moiti enkä tuomitse, mutta varsinaiseen kysymykseen vastaankin: Itse en lähtisi enää koskaan , milloinkaan minkäänlaiseen vanilja säätöön, mun kinkyys on niin iso osa mua, etten yksinkertaisesti enää voi kuvitellakkaan elämää edes tilapäisesti ilman tätä osa-aluetta. jos joku osa-alue täytyisi jättää, niin mieluummin jopa se rakkaus...
Lainaus käyttäjältä: lily - 03.12.2015, 07:59Todellisuudessa omakohtaisesti olenkin alkanut uskomaan että toimivuus, leikkimielisyys, mieltymykset ja halu näitä kaikkia toteuttaa ja näihin panostaa, olisivatkin rakkautta tärkeämpiä..Tämä siis omakohtainen mielipide..Kenenkään muiden ajatusmaailmaa ja kokeilunhalua en moiti enkä tuomitse, mutta varsinaiseen kysymykseen vastaankin: Itse en lähtisi enää koskaan , milloinkaan minkäänlaiseen vanilja säätöön, mun kinkyys on niin iso osa mua, etten yksinkertaisesti enää voi kuvitellakkaan elämää edes tilapäisesti ilman tätä osa-aluetta. jos joku osa-alue täytyisi jättää, niin mieluummin jopa se rakkaus...Komppaan Lilyä kyllä tuossa täysin. Ei sitä enää pysty vaniljasuhteisiin ja vaatii melkoisesti, että edes herää mielenkiinto vaniljamiestä kohtaan. Oma käsitys suhteesta on sen verran "kiero", ettei siihen kuka tahansa pysty tai halua lähteä, vaniljaisen miehen kanssa en usko enää edes sen mahdollisuuteen.Tämä kinkyys ja sen mukana tuomat asiat ja ihmiset on antaneet ja antavat elämään niin paljon, että ei ole mitään mielenkiintoa palata ajassa taaksepäin. Ja on se niin syvällä minussa, että ei se sieltä minnekkään ole lähdössä.