Vaniljan ja kinkyn parisuhde

[Arttu]

Itse uskon että onnelisen parisuhteen salaisuus on toisen täydellinen hyväksyminen - myös niiden tarpeiden joita ei itse mahdollisesti pysty täyttämään. En usko että yksi ihminen koskaan pystyy täyttämään toisen kaikkia tarpeita. Mielestäni kyse aina omien tarpeiden sopeuttamisesta mikäli toinen 'niin ihana että pystyn olemaan ilman'. Ja oman kokemuksen mukaan huonosti noissa käy. Minkäs tiikeri raidoilleen ja niin eespäin.. Itsellä nyt kumppani, jonka kanssa lupa hoitaa tietyt jutut muussa seurassa, enkä muuhun enää suostuisikaan.

[Martha]

Lopulta jokainen suhde on yksittäistapaus. Kun välittää kumppanistaan, haluaa kyllä varmasti auttaa tätä löytämään keinoja olla mahdollisimman puhtaasti oma itsensä. Suhde vaniljaan, jonka kanssa rakentuu hyvä keskusteluyhteys voikin yllätäin olla tyydyttävämpi, kuin suhde itselle seksuaalisesti epäsopivaan, etäiseksi jäävään kinkyyn.

Keskiössä on kiinnostus, halu oppia ymmärtämään, kyky neuvotella, tehdä kompromisseja, uteliaisuus myös siihen puoleen omassa kumppanissa, joka on itselle ehkä vierasta ja alkuun pelottavaakin. Kun on hyvä meininki yhdessä, voi kumppanilleen ilman pelkoa tuomitsemisesta avata niitä häpeällisiä ja synkkiäkin puolia itsessä ja etsiä mahdollisia teitä toteuttaa näitä asioita toista syyllistämättä tai painostamatta. Yksi tällainen yhdessä löydettävä tie ovat myös kyseisen parisuhteen ulkopuoliset suhteet.

Täysi seksuaalinen yhteensopimattomuus tuo vain turhautumista, mutta täydellistä yhteensopivuuttakaan kahden ihmisen välillä voi tuskin löytää.

Tässä tuli hyvin. Parisuhteissa joutuu tekemään kompromisseja, enkä usko että on olemassa ihmistä jonka kanssa kaikki vaan natsaa täydellisesti ensitapaamisesta sukuhautaan asti. Toisille toki se ratkaisu on se että eri ihmiset tyydyttävät eri tarpeet. Nykyisessä suhteessa en osaa lainkaan olla katkera vaniljaiselle puolisolle, omat tarpeet tuli itsellekin yllätyksenä tässä vuosien saatossa. Avoimella keskustelulla ollaan kompurointien kautta päästy elämäni parhaaseen seksiin. Toki on vielä paljon mitä haluaisin kokeilla mihin puoliso ei ole valmis, eikä tiettyjä ominaisuuksia voi vaatia ihmiseltä jolla niitä ei luonnostaan ole, mutta tätä on pitkä parisuhde. Seksuaalisuus on iso osa elämää, ainakin koen näin, mutta on isompiakin kompromisseja ja uhrauksia kun se että puoliso ei nyt vaan ole luonteeltaan dominoivaa sorttia, tai innostu peppuleikeistä siinä määrin kun itse. Ollaan samoilla linjoilla monissa paljon isommissa asioissa, ja sen takia näitä yksityiskohtia jaksaa viilata vaikka loputtomiin.

[More]

Toivon tietysti kaikille vilpittömästi onnea ja menestystä omissa parisuhteissaan ja puhun vain omasta puolestani ja omista kokemuksistani. Tapasin myös mailman ihanimman naisen noin viisi vuotta sitten. Hän on vanilja ja minä kohtuullisen kinky. Olin varma siitä, että pystyisin elämään tämän asian kanssa, joka ei silloin tuntunut niin merkitykselliseltä. Ajattelin, että tavallaan voisin "parantua" tästä kinky -mielteestäni. En edes lähtenyt siitä ajatuksesta, että voisin häntä jollakin tavalla muuttaa. Nyt viiden vuoden jälkeen kun suhteen alkuvaiheen hullaantuminen on jäänyt taakse ja perusseksikin on omiin kaavoihinsa kovista ponnisteluista huolimatta urautunut on kinkympi puoleni taas nostamassa päätään. Välillä tuntuu, että suorastaan palan sisältä. Ajan myötä tämän puutteen tuoman tuskan kanssa on aina vaan vaikeampi elää - suorastaan mahdotonta. Eri keskustelupalstoilla olen huomannut monen muunkin niin naisen kuin miehenkin elävän samassa paineessa. Moni onkin hakenut itselleen oman leikkikaverin jonka kanssa voi jakaa "pimeämpää" puolta itsestään. Olen lopulta päätänyt ajautua samalle polulle.

More

[Darknes88]

Hmm, samassa jamassa kuin More joskin vielä en ole päässyt kinkypuoltani toteuttamaan vasta kuin etäjutuilla. Toki nekin ovat todella tyydyttäviä olleet.

[Spessu79]

Olin varma siitä, että pystyisin elämään tämän asian kanssa, joka ei silloin tuntunut niin merkitykselliseltä. Ajattelin, että tavallaan voisin "parantua" tästä kinky -mielteestäni. En edes lähtenyt siitä ajatuksesta, että voisin häntä jollakin tavalla muuttaa. Nyt viiden vuoden jälkeen kun suhteen alkuvaiheen hullaantuminen on jäänyt taakse ja perusseksikin on omiin kaavoihinsa kovista ponnisteluista huolimatta urautunut on kinkympi puoleni taas nostamassa päätään. Välillä tuntuu, että suorastaan palan sisältä.

More, tuo on niin tuttu taistelu.

[kupariperhonen]

Nyt viiden vuoden jälkeen kun suhteen alkuvaiheen hullaantuminen on jäänyt taakse ja perusseksikin on omiin kaavoihinsa kovista ponnisteluista huolimatta urautunut on kinkympi puoleni taas nostamassa päätään. Välillä tuntuu, että suorastaan palan sisältä. Ajan myötä tämän puutteen tuoman tuskan kanssa on aina vaan vaikeampi elää - suorastaan mahdotonta.

Pystyn todella samaistumaan tähän. Meillä on parisuhdetta takana lähes neljä vuotta, ja vaikka olemme molemmat nuoria ihmisiä, meillä ei ole kohta mitään elämää makuuhuoneen puolella. Omat mieltymykseni ovat olleet toisen tiedossa jo parisuhteemme alkuajoilta. Silloin olin naiivimpi enkä ajatellut, ettei vaniljasuhde tyydytäkään minua. Luulen, että kumppanini luulee ymmärtävänsä haluni alistua ja toteuttaa sitä kinkya puoltani, mutta ei tosiasiassa tajua sitä lainkaan. Välillä olemme pyynnöstäni kokeilleet erilaisia kevyitä variaatioita asioista, joita haluaisin tehdä. Se on kuitenkin ollut kömpelöä, koska se ei vaniljakumppanilleni tule luonnostaan - puhumattakaan siitä, että olen joutunut niitä itse pyytämään vaikka kaipaisin sitä, että minua käskettäisiin.

Jokainen ihminen ja jokainen parisuhde on erilainen, mutta henkilökohtaisesti en usko, että vaniljan ja kinkyn parisuhde voi toimia molempia tyydyttävällä tavalla.

[misuli_n]

Luin näitä tämän päivän kirjoituksia ja mietin:
Miksi olla missään sellaisessa suhteessa, jos se ei tyydytä?

[mooky]

Luin näitä tämän päivän kirjoituksia ja mietin:
Miksi olla missään sellaisessa suhteessa, jos se ei tyydytä?

Olen omassa elämässäni päättynyt tilanteeseen, jossa mietin aivan samaa

Tarkemmin asiaa erittelemättä voin sanoa että oma tilanne on sellainen, mikä kyllä tyydyttää, mutta ei kaikkia haluja. Mitä tästä eteenpäin. .. en osaa sanoa, sehän olisi liian helppoa

Sanon vain että jos vanilijan kanssa haluaa suhteen, niin kannattaa tehdä selväksi ne kaikki synkätkin asiat, ja miettiä että mitä niiden kanssa. Itseään ei kannata toisen takia tukahduttaa, tai se purkautuu pahana olona ennemmin tai myöhemmin

[kupariperhonen]

Luin näitä tämän päivän kirjoituksia ja mietin:
Miksi olla missään sellaisessa suhteessa, jos se ei tyydytä?

Kun yhteistä elämää on rakennettu useamman vuoden ajan, ei se lähteminen ole niin yksinkertaista - tässä yksi syy, minkä takia itse olen (vielä) nykyisessä parisuhteessa.

[windmillsw]

Toiset jaksavat olla parisuhteesa pitkäänkin vaikka se ei toimisi. Veljeni esimerkiksi 15 vuotta.
Siis 15 vuotta. Sitten havahtui, mutta siinäkin meni heti uuteen suhteeseen.
Kaikki eivät osaa olla edes yksin.

Mutta jos kulissit ovatkin jollain pysytyssä rahan tai alsten takia. Siinä ehkä vanilja ja kinky vaan elelevät.
Ehkä sovitaan jotai kodin ulkopuolella olevasta "elämästä". Enpä tosiaa usko, että ihminen on Onnellinen jos ei tule huomioiduksi kokonaisena olentona.

Minä taas nostan hetimiten kytkintä kun ei toimi.
Yksi elämä. Se ei odottelemalla parane. Kuluu vaan.

[kuunlilja74]

Luin näitä tämän päivän kirjoituksia ja mietin:
Miksi olla missään sellaisessa suhteessa, jos se ei tyydytä?

Yhteistä elämää takana 22.vuotta.
Pienet lapset,asuntovelkaa.
Kaikki muuten suht ok.
Eroa ei edes mietitä.
Olemme ratkaisseet asian niin että luvan kanssa toteutan kinky puoltani muualla.

En kovin onnetonkaan koe olevani tällähetkellä.

[susa-anniina]

Pääsääntöisesti, jos jokin asia häiritsee isosti suhteen ensihuumassa, häiritsee se ikävä kyllä myöhemminkin.

Aika varauksella lähtisin kyllä liikenteeseen. Ja miettisin mitä ihan oikeasti suhteelta haluat.

Oma suhde on tällä hetkellä muuten toimiva mutta pervo-osasto ei mene ihan nappiin. Toinen on juuri tuollainen alkujaan avoin vanilija ja aika isoja askeleita vuosien saatossa onkin otettu, mutta kuitenkaan asiat ei mene ihan niin kuin haluaisin ja toivoisin. Mielummin sitten kyllä itse valitsen tälläisen suhteen, kuin sellaisen, että pervous toimisi, mutta muuten ei. En kuitenkaan itse  usko, että löytäisin sopivan pervoista sellaista miestä joka sitten muuten olisi sellainen jonka kanssa haluaisin arkeni jakaa. Joku väittäisi kyyniseksi, mutta itse ajattelen tämän olevan tietyn laista elämän mukanaan tuomaa realismia.

Sitten tosiaan voi sitä pervoutta hakea muualta jos tilanne niin vaatii. Kävisin itse moisen keskustelun valmiiksi kyllä sitten suhteen alkumetreillä. Myöhemmin jos moista ei haluakaan tai koe tarpeelliseksi niin sekin voi helpottaa, että se lupa olisi kuitenkin.

Joku kysyi tuolla ketjussa, että miksi olla suhteessa joka ei tyydytä? Väittäisin, että suurin osa ihmisistä ensinnäkin on, ainakin hetkittäin ja itse ajattelen, että saan kuitenkin tässä suhteessa enemmän kuin mitä menetän. Ilman tätä ihmistä ja sitä kaikkea muuta yhteistä jäisin kuitenkin sitten isosti kaipaamaan.

[kitten]

Olen myös sitä mieltä että kysymys ei edes ole vanilja-kinky suhteesta välttämättä vaan kahden ihmisen suhteesta kaikkine harmaan sävyineen. Vuorokaudessa on kai niitä muita tunteja edelleen jokaisella enemmän kuin seksitunteja    Hyvällä vanilja-kinkyparilla voi olla asiat paljon paremmin kuin kinky-kinky tai vanilja-vaniljaparilla. Moni luopuu täydellisyydentavoittelusta, itsekkyydestä ja mustavalkoisuudesta iän myötä ja kykenee kompromisseihin. Luopuu "minulla on oikeus kaikkeen" -ajattelusta. Ehkä näkemään että elämä ei voi olla 100% vaan esim. 85% on jo todella hyvin. Jos ei kykene kompromisseihin, ei kannata edes yrittää monogaamisia suhteita, vaan kasailkoon sen tilkkutäkkinsä sitten eri henkilöistä.

Ihmiset eroaa myös siinä, miten suurta osaa seksi näyttelee ylipäätään elämässä. Joku ajattelee sitä kokoajan, tavallaan elää sen kautta, jollekin toiselle se on vaan mauste.

Ehkä tärkeintä on olla alusta asti rehellinen, ensin itselleen, sitten muille. Mitä ilman pystyn elää, mitä ilman en? Sillehän ei mitään voi että ihminen on jatkuvassa muutoksessa ja saattaapi olla nelikymppisenä ihan eri tapaus kun kakskymppisenä. Itselleni tökkii eniten ehkä tämä alentuva tapa mikä paistaa monen kinkyn viestien välistä suhteessa vaniljoihin. Erilainen on vain erilaista, ei parempaa tai tärkeämpää. Kinkyn tarpeet ei ole tärkeämpiä tai vahvempia kuin sen vaniljapuolison. Seksuaalisuudessa ehkä se voittaa joka on eniten sinut itsensä kanssa ja kykenee toteuttamaan sitä olemalla mahdollisimman rehellinen itselleen ja muille. Kyky nauttia ja antaa nautintoa tulee vapaudentunteesta ja vapaa on se jolla ei ole mitään salattavaa.

[kollih]

Toivon tietysti kaikille vilpittömästi onnea ja menestystä omissa parisuhteissaan ja puhun vain omasta puolestani ja omista kokemuksistani. Tapasin myös mailman ihanimman naisen noin viisi vuotta sitten. Hän on vanilja ja minä kohtuullisen kinky. Olin varma siitä, että pystyisin elämään tämän asian kanssa, joka ei silloin tuntunut niin merkitykselliseltä. Ajattelin, että tavallaan voisin "parantua" tästä kinky -mielteestäni. En edes lähtenyt siitä ajatuksesta, että voisin häntä jollakin tavalla muuttaa. Nyt viiden vuoden jälkeen kun suhteen alkuvaiheen hullaantuminen on jäänyt taakse ja perusseksikin on omiin kaavoihinsa kovista ponnisteluista huolimatta urautunut on kinkympi puoleni taas nostamassa päätään. Välillä tuntuu, että suorastaan palan sisältä. Ajan myötä tämän puutteen tuoman tuskan kanssa on aina vaan vaikeampi elää - suorastaan mahdotonta. Eri keskustelupalstoilla olen huomannut monen muunkin niin naisen kuin miehenkin elävän samassa paineessa. Moni onkin hakenut itselleen oman leikkikaverin jonka kanssa voi jakaa "pimeämpää" puolta itsestään. Olen lopulta päätänyt ajautua samalle polulle.

More

Tää oli kyllä todella tutun kuuloinen kaava. Itsekkin elin useamman vuoden parisuhteessa täysin vaniljan ihmisen kanssa. Alkuun en kinkyilyä edes kaivannut, mutta seksin "kangistuessa" alkoi kinkyily taas kiinnostaa. Pikkuhiljaa aloin tuomaan näitä halujani esille mutta missään vaiheessa, muutamia kokeiluja lukuunottamatta, ymmärrystä tai kiinnostusta näihin ei löytynyt. Asiasta puhuminenkin tuntui olevan puolisolleni kovin vaikeaa. Koin suhteessa itseni jopa loukatuksi, koska hän ei tainnut koskaan ymmärtää, kuinka isosta asiasta tässä minulle oli kyse. Tiettyjen halujen tukahduttaminen "toisen mieliksi" alkoi kuitenkin olla liikaa ja lopulta päätin suhteen usean vuoden yrittämisen jälkeen. Polysuhde voi tosiaan olla joillekkin oikea ratkaisu, itse en sellaista halua. Jälkikäteen tuossa suhteessa tuli uhrattua itseään liiaksikin toiselle, mutta mitään katkeruutta ei kyllä jäänyt..

[Siphonite88]

Yo! On kyllä pahuksen vaikea arvioida kenenkään "kinkyyttä" ja "vaniljaisuutta", hyvä ku itestäänkään on kärryillä

Mutta niin. Nyt neljättä vuotta parisuhteessa olleena alun perin aikas vaniljaisen tyypin kanssa voin kertoa, että kinkyyden ja vaniljaisuuden kohtaaminen voi olla todella kaunista ja raskasta. Toisaalta tulee huomioitu ja huomioiva olo, kun toteuttaa toisen haluja ja toinen toteuttaa sun haluja ja seksi pysyy monipuolisena ja mielenkiintoisena. Toisaalta välillä tulee epäilyksiä, että tekeekö toinen jotain pelkästään mun nautinnon vuoksi tai jos jokin toista tyydyttävä juttu tuntuu itestä ihan kaurapuuron syönniltä perhanan softcoreilijat!

Kait tätä vois jollain tavalla verrata erilaisten kulttuurien kohtaamiseen. Helpolla ei välttämättä pääse, mutta kunhan hyvä keskusteluyhteys ja halu ymmärtää on läsnä nii eksotiikkaa piisaa ja intohimoakin on löytynyt vallan spontaanisti

Tsemppii joka tapauksessa jokaiselle, joka arpoo vaniljoidensa pervoutta. Useampi tuntuu yrittäneen päästä eroon omista kinkyistä piirteistään, mutta voipi se toimia hyvinkin toisin päin kunhan kumppanille hölöttää kunhan ei suotta häpeä niitä juttui mitkä ittee miellyttää.