Baarin kannatusmaksut
Omassa suhteessa olen loukussa pienten lasten takia. Olin toki tiennyt jo aiemmin, että bondage ja muu kiihottaa ja kokeillut niitä joissain aiemmissa suhteissa.Vasta toisen lapsen synnyttyä kinkyilystä tuli tarve, jota lähdin toteuttamaan kodin ulkopuolella, koska puoliskoni yleisestä seikkailun halustaan huolimatta on hyvin vaniljainen, minkä hän selkeästi ilmaisi. Hän tietää, että käyn tapaamisissa, baareissa, köysiharjoituksissa, mutta en usko hänen tietävän kuinka paljon se minulle merkitsee. Kyse ei ole vain harrastuksesta ja vaikka en vieraita paneskelekaan, nykyinen meno lipsunee pettämisen puolelle. Oma parisuhde on kriisissä, ollut jo yli vuoden. Olen ehdottanut ja vaatinut pariterapiaa molemmille, pyytänyt häntä edes joskus tekemään jotain romanttisia eleitä, "käsikirjoittanut" jotain niistä, koska olen halunnut välttää kritisoimasta tai pettymästä, jos toinen jotain sattuisi tekemään. Minun halujani tässä suhteessa ei huomioida, toinen sanoo ajattelevansa niitä, mutta ne eivät ylipäätään toteudu tai edes päädy prioriteettilistalle, mikä aiheuttaa närää, kun pyydetty pienen vaivan pikkujuttu ei toteudu edes sitä viidettätoista kertaa.Seksi nyt on perus ok. Muutama haparoiva yritys kinkyillä, josta olen heti antanut runsasta positiivistä palautetta, koska toinen on edes halunnut miellyttää tai ylipäätään ajatella minua.Oma fantasiamaailma pyörii vain kinkyissä ajatuksissa ja aatoksissa on muuttaa oma suhde avoimeksi vaikka väkisin, suhteen tuhoamisen uhalla, koska en näe mitään suhteen kannalta positiivisiä yrityksiä hänen puoleltaan. Turhautuneisuutta, riitoja ja syyttelyä riittää. Rakentamiseen tai vaalimiseen ei häneltä aikaa riiitä. No tulipahan vuodatettua.
never again thänx
Ihminen voi valehdella itselleen (ja muille) yllättävän kauan.
Tässä olisi yleisellä tasolla jopa jonkin sortin seksuaalivalistuksen paikka, mutta toistaiseksi en ole havainnut koulujen tai terveydenhuollon ottavan BDSM-aiheesta minkään sortin koppia. Tämä on kummallista, sillä valmiudet ymmärtää omaa ja toisten ihmisten seksuaalista suuntautuneisuutta (tai suuntautumattomuutta) on mielestäni kansalaistaito.
Jaahas. Tämä on ensimmäinen viestini palstalle vaikka muutama vuosi onkin tullut luettua.Ensimmäiseksi surunvalittelut Kammiovärinälle. Itse muutaman vuoden vanhempana en voi kuin ottaa osaa aiempaan kirjoitukseen, hieman jäi katkera vaikutelma parisuhteista.Alkuperäiseen aiheeseen liittyen, kannattaa kokeilla sitä vaniljaa jos se vaan vaikuttaa muuten sopivalta. Elämään sopivan partnerin löytäminen on muutenkin niin tuskan ja hien alla, että se ettei se halua piiskata on aika pientä loppupeleissä. Positiivistahan se on toki jos toinen täyttää kaikki unelmat.Ja tähän loppuu ensimmäinen viestini, vetäydyn häpeämään.