Vaniljan ja kinkyn parisuhde

[Perhonen89]

Omassa suhteessa olen loukussa pienten lasten takia. Olin toki tiennyt jo aiemmin, että bondage ja muu kiihottaa ja kokeillut niitä joissain aiemmissa suhteissa.

Vasta toisen lapsen synnyttyä kinkyilystä tuli tarve, jota lähdin toteuttamaan kodin ulkopuolella, koska puoliskoni yleisestä seikkailun halustaan huolimatta on hyvin vaniljainen, minkä hän selkeästi ilmaisi.

Hän tietää, että käyn tapaamisissa, baareissa, köysiharjoituksissa, mutta en usko hänen tietävän kuinka paljon se minulle merkitsee. Kyse ei ole vain harrastuksesta ja vaikka en vieraita paneskelekaan, nykyinen meno lipsunee pettämisen puolelle.

Oma parisuhde on kriisissä, ollut jo yli vuoden. Olen ehdottanut ja vaatinut pariterapiaa molemmille, pyytänyt häntä edes joskus tekemään jotain romanttisia eleitä, "käsikirjoittanut" jotain niistä, koska olen halunnut välttää kritisoimasta tai pettymästä, jos toinen jotain sattuisi tekemään.

Minun halujani tässä suhteessa ei huomioida, toinen sanoo ajattelevansa niitä, mutta ne eivät ylipäätään toteudu tai edes päädy prioriteettilistalle, mikä aiheuttaa närää, kun pyydetty pienen vaivan pikkujuttu ei toteudu edes sitä viidettätoista kertaa.

Seksi nyt on perus ok. Muutama haparoiva yritys kinkyillä, josta olen heti antanut runsasta positiivistä palautetta, koska toinen on edes halunnut miellyttää tai ylipäätään ajatella minua.

Oma fantasiamaailma pyörii vain kinkyissä ajatuksissa ja aatoksissa on muuttaa oma suhde avoimeksi vaikka väkisin, suhteen tuhoamisen uhalla, koska en näe mitään suhteen kannalta positiivisiä yrityksiä hänen puoleltaan. Turhautuneisuutta, riitoja ja syyttelyä riittää. Rakentamiseen tai vaalimiseen ei häneltä aikaa riiitä.

No tulipahan vuodatettua.

Ikävä tilanne sinulla. Se on aina huono juttu, jos toinen ei ole edes kiinnostunut kokeilemaan mitään BDSM-asioita. Toki pelkkä kokeilunhaluisuus on vähän niin ja näin - on toki hyvä, jos toinen on kokeilunhaluinen, mutta aina on se mahdollisuus, ettei toinen innostukaan niistä asioista. Siksi itse olen miettinyt, että ehkä olisi kuitenkin paras, jos onnistuisi löytämään täysin kinkyn kumppanin itselleen.

Sen verran tilannepäivitystä, että lopetin juuri tämän tapailun. Vaikka muuten moni asia natsasi miehen kanssa, niin jotenkin minulla on tunne, ettei mies välttämättä pysty tarjoamaan minulle sitä mitä haluan :/. No, tämä on kai sitä elämä..

[Dineara]

Yleisesti ottaen voi toki toimia tällainen suhde, mutta siinä on yhtä suhdetta kohden aika monta muuttujaa. Jo pelkästään omat preferenssit vaikuttavat - onko sitä kinkypuolta pakko saada ja kuinka paljon ja millä tavalla ja kenen kanssa, onko avoin vai suljettu suhde mukavampi/realistisempi jne., onko vanilja täysin kiinnostumaton tai kokematon kinkyjutuissa, kuinka paljon vaa'assa painaa avoimuus uusia asioita kohtaan ja niin edelleen.

Mulle ei olisi este seurustella vaniljan kanssa, mutta pelkkä polyamoria vaikuttaa tähän runsaasti. Kumppanilta kuitenkin toivon sitä avoimuutta ja uteliaisuutta, kokeilunhalua ja uskallusta - ei sitä tiedä, mihin asiat kehittyvät ajan kanssa. Eivät kaikki ole kinkyjä syntyessään.

[Normandie]

Vaniljan ja kinkyn parisuhde ei toimi ainakaan minulla. Kokeiltu on.

[DareDoll]

never again thänx

[IKRM]

Vaniljan ja 'kinkyn' suhde on samanlaista kuin veden sekoittaminen öljyyn. Hetken aikaa, välillä aina, sitä luulee että nyt se toimii, ja sitten huomaa taas että erillään ne siellä pullossa on.

IKRM

[Siloposki]

Valittevasti itselle myös samanlaisia kokemuksia, jos ei heti alusta olla ns. samalla sivulla, ei sinne myöskään todennäköisesti tulla päätymään

Ainahan sitä jaksaa toivoa, että josko nyt sitten kuitenkin, ja aina joutuu myös pettymään.
Toisaalta eipä sitä liikaa voi "painostaa", koska käy ahdistavaksi toiselle, ja ei sekään ole oikein.

Parasta siis käydä asiat läpi mahdollisimman nopeasti, niin ei tee niin kipeää, kuin jos jatkaa toivomista ja aikaa kuluu

[-katy-]

On ollut vähän niinkuin "pakko" muuttaa käsityksiään tai sitä jotain sisäistä söheröhäkkyrää aiheesta parisuhde. Ja vielä sitten kinkystä ja vanilijasta-

En usko tai koe tässä nyt 46 vuotiaana,että ihmissuhde,parisuhde, kahden aikuisen välillä olisi noin karkeasti jaettavissa kahteen, että jompaa kumpaa.
Elämässä näyttäisi olevan harmaita aluita ja värejä(kin).

Tiiviimmin: Jos kinkyys on nykyisin jo valtavirtaa,niin vissiin sitten kinkyjä piirteitä on useammilla ihmisillä, kuin osaisi ajatellakaan. Jokuhan saattaa vaan tykätä niistä pörrökäsiraudoista- eikö hän sitten ole kinky kumminkaan-jos ei piiskasta vaikka tykkää tai joku pitää nahkaisista vaatteista,muttei muusta jne.
Lisäystä : Ei jaksa katsella sittenkään ihan kaikkea eli muokkausta

[Joonatan]

Jaahas. Tämä on ensimmäinen viestini palstalle vaikka muutama vuosi onkin tullut luettua.
Ensimmäiseksi surunvalittelut Kammiovärinälle. Itse muutaman vuoden vanhempana en voi kuin ottaa osaa aiempaan kirjoitukseen, hieman jäi katkera vaikutelma parisuhteista.

Alkuperäiseen aiheeseen liittyen, kannattaa kokeilla sitä vaniljaa jos se vaan vaikuttaa muuten sopivalta. Elämään sopivan partnerin löytäminen on muutenkin niin tuskan ja hien alla, että se ettei se halua piiskata on aika pientä loppupeleissä. Positiivistahan se on toki jos toinen täyttää kaikki unelmat.

Ja tähän loppuu ensimmäinen viestini, vetäydyn häpeämään.

[kissa]

Ihminen voi valehdella itselleen (ja muille) yllättävän kauan. Voi sovittaa itsensä yleisesti hyväksyttyihin lokeroihin ja uskotella itselleen ja muille olevansa oikeastaan ihan onnellinen. Ja oikeasti uskoa siihen, että kaikki on hyvin ja tällaista se elämä vaan on. Elää sitä ihan ok-elämää vaikka hautaan asti.

Tai tajuta puolessa välissä olleensa väärässä. Eikä elämä sen jälkeen ole ihan onnellista, koska tietää, että on olemassa jotain muuta, sellaista, mikä tekee oikeasti onnelliseksi. Sitten sitä joutuu repimään itsensä irti, satuttamaan monia muita ihmisiä. Olemaan itsekäs paska, joka pilaa kaikkien elämän.

Jotkut ovat fiksuja. He eivät edes lähde pelleilemään yleisten odotusten ja moraalikäsitysten mukaisesti. Vaan elävät sellaista elämää, jossa ovat onnellisia.

Henkilökohtaisesti komppaan tätä, sydämeni pohjasta:

never again thänx

[Moita]

Ihminen voi valehdella itselleen (ja muille) yllättävän kauan.

Kissaa mukaillen, ihminen voi myös olla yllättävän kauan ihan vilpittömästi pihalla itsestään ja vieteistään.

Olen mielestäni aina ollut varsin avomielinen, ulospäin suuntautunut, sekä kokeilunhaluinen "sex positive", enkä siltikään tajunnut pervouteni koko kirjoa kuin varsin myöhään. Historiassani on ollut vaniljaisia parisuhteita keveistä seukkausjutuista vakavampiin virityksiin ja avioliittoon asti. Tajuamatta aikaisemmin omia tarpeitani, intiimi kanssakäyminen oli näissä suhteissa usein melkoista haparointia, sekä ikävimmillään turhia syyllisyyden tunteita ja häpeän välttelyä. Kun painiskelee oman eläimellisyyden, toisen alistamisen, sekä pervojen fantasioittensa myrskyävässä ristiaallokossa puhtaasti vaniljanormatiivisen näkökulman kautta, on itsensä hyväksyminen ja henkinen tasapaino aika lailla hakusessa. Miksi sitten en tajunnut joskus aiemmassa elämässäni olevani kinky? Jaa-a, sanokaapa se.

Jos omat vietit ovat hieman hämärän peitossa, pitäisi parisuhteen kyetä tavalla tai toisella mahdollistamaan niiden tutkiskelun. Jos suhteessa sen sijaan ollaan yhdessä tuumin kääriydytty ikeanmuotoiseen ja kaikki normitalkoot läpikäyneeseen vaniljapeittoon, voi elämää sävyttää rankka seksuaalinen turhautuminen. Niin kauan kun jompi kumpi osapuoli ei ole kärryillä omasta ja/tai toisen seksuaalisuudesta, on siis suhteessa mielestäni runsaasti mahdollisia karikkopaikkoja. Tässä olisi yleisellä tasolla jopa jonkin sortin seksuaalivalistuksen paikka, mutta toistaiseksi en ole havainnut koulujen tai terveydenhuollon ottavan BDSM-aiheesta minkään sortin koppia. Tämä on kummallista, sillä valmiudet ymmärtää omaa ja toisten ihmisten seksuaalista suuntautuneisuutta (tai suuntautumattomuutta) on mielestäni kansalaistaito.

Kun havaitsee ja hyväksyy tarpeensa, sekä onnistuu kartoittamaan oman seksuaalisuutensa pimeämpiäkin laaksoja, voi olla itselleen ja toiselle intiimi- sekä tunneasioissa rehellinen. Ja rehellisyys lienee hyvässä pari- tai muussa suhteessa jonkin sortin perusedellytys? Kannustan siis kaikkia viestintään, mikä tietenkään aina ei ole helppoa. Toisaalta kuka ihmisen elämää eläisi, ellei ihminen itse? Olkaa siis oman elämänne sankareita.

[Zina]

Tässä olisi yleisellä tasolla jopa jonkin sortin seksuaalivalistuksen paikka, mutta toistaiseksi en ole havainnut koulujen tai terveydenhuollon ottavan BDSM-aiheesta minkään sortin koppia. Tämä on kummallista, sillä valmiudet ymmärtää omaa ja toisten ihmisten seksuaalista suuntautuneisuutta (tai suuntautumattomuutta) on mielestäni kansalaistaito.

Amen. Tosin tätänykyä nuorison on varmaankin helpompi löytää (väärääkin) tietoa verkon syövereistä. Kouluissa ja kotona tapahtuva informatiivinen esitystapa olisi eduksi asialle.

[misuli_n]

Mietin, että elin vaniljaisessa liitossa dominoivan puolison kanssa yli 20 vuotta,
kun hän menehtyi, heräsin tähän todellisuuteen.
Löysin bdsm.
Siis nämä leikit... jossa on truemastereita ja truesubeja ja kaikkea siltä väliltä.

Kipu on nautinto.

Kaikki ei ole niin mustavalkoista.

[Awkward]

Misu kirjoitti hyvin tuosta mustavalkoisuudesta. Itse elin kolme vuotta tuolla upealla harmaalla alueella, joka täytti koko alueen vaniljasta kinkyyn. Molemmat olivat aina läsnä...

[Sinisukka]

Lopulta jokainen suhde on yksittäistapaus. Kun välittää kumppanistaan, haluaa kyllä varmasti auttaa tätä löytämään keinoja olla mahdollisimman puhtaasti oma itsensä. Suhde vaniljaan, jonka kanssa rakentuu hyvä keskusteluyhteys voikin yllätäin olla tyydyttävämpi, kuin suhde itselle seksuaalisesti epäsopivaan, etäiseksi jäävään kinkyyn.

Keskiössä on kiinnostus, halu oppia ymmärtämään, kyky neuvotella, tehdä kompromisseja, uteliaisuus myös siihen puoleen omassa kumppanissa, joka on itselle ehkä vierasta ja alkuun pelottavaakin. Kun on hyvä meininki yhdessä, voi kumppanilleen ilman pelkoa tuomitsemisesta avata niitä häpeällisiä ja synkkiäkin puolia itsessä ja etsiä mahdollisia teitä toteuttaa näitä asioita toista syyllistämättä tai painostamatta. Yksi tällainen yhdessä löydettävä tie ovat myös kyseisen parisuhteen ulkopuoliset suhteet.

Täysi seksuaalinen yhteensopimattomuus tuo vain turhautumista, mutta täydellistä yhteensopivuuttakaan kahden ihmisen välillä voi tuskin löytää.

[-katy-]

Jaahas. Tämä on ensimmäinen viestini palstalle vaikka muutama vuosi onkin tullut luettua.
Ensimmäiseksi surunvalittelut Kammiovärinälle. Itse muutaman vuoden vanhempana en voi kuin ottaa osaa aiempaan kirjoitukseen, hieman jäi katkera vaikutelma parisuhteista.

Alkuperäiseen aiheeseen liittyen, kannattaa kokeilla sitä vaniljaa jos se vaan vaikuttaa muuten sopivalta. Elämään sopivan partnerin löytäminen on muutenkin niin tuskan ja hien alla, että se ettei se halua piiskata on aika pientä loppupeleissä. Positiivistahan se on toki jos toinen täyttää kaikki unelmat.

Ja tähän loppuu ensimmäinen viestini, vetäydyn häpeämään.

Enpä oikein tiedä mitä ajatella-ei kannata antaa yhden ihmisen kokemusten saattaa tilaan,jossa ei voi osallistua keskusteluihin.
 Kyseessä ei ollut mitkään parisuhteet vaan niiden yritelmät tai ihan tarkasti yhden illan jutut,joiden tarkoitus jäi hieman epäselväksi itselleni (-:
Katkeruus on ruma sana-mutta ehkä vielä rumempi on viha-toisaalta viha saattaa suojella ihmistä joissain tapauksissa, on ns. puolustuskeino, ehkä..sitten kun päätyy säälin tunteeseen, niin ollaan kai jo sen jalomman puolella 

Vakavammin: Se vain on aika huikean kamalaa, millaisen matkan ihmiselämää saattaa joutua kulkemaan, löytääkseen sen, mitä itse eniten on- ja siltikään ei koskaan löydä kumppania-huolimatta kyvystä kompromisseihin ja joustavuuteen tiettyyn rajaan saakka- noille ei ole käsitääkseni paljoa tekemistä hollywoody-unelmoinnin kanssa.
Mutta sitten jos pääsee itsesäälistään edes hetkeksi irti, voi ymmärtää, että jotkut eivät (mljoonat ihmiset) saa osakseen kuin kurjuutat, riistoa ja väkivaltaa lapsesta lähtien-
Minä olenkin oikeasti länsimaisen hyvinvoinnin ja kaiken viisauden pullamössörinsessa- ei ole myity vaikkapa orjaksi lapsena jne.- mutta se tästä ja loput kylillä