Vaniljan ja kinkyn parisuhde

[Perhonen89]

En tiedä onko tämä oikea alue, ylläpito voinee poistaa jos on väärä alue?

Olen vähän pyörällä päästäni. Olen tavannut miehen kanssa, jonka kanssa kemiat tuntuvat kohtaavan ja pitkästä aikaa tunnen oloni mukavaksi ja näen mahdollisella suhteella ehkä jopa mahdollisuutta - ainoa vain että mies vaikuttaa vaniljalta. Tai ei hän kai täysin vanilja ole, koska on kokeillut sitomisjuttuja aikaisemmin, mutta menee kuitenkin varmaan enemmän vaniljan kuin kinkyn puolelle.

Ennen kaikkea mietin, onko suhteella toivoa jos toinen on kinky ja toinen vanilja? Järjellä ajateltuna ei välttämättä, mutta entäs jos tunteet ovat mukana ja haluaisikin ehkä kuitenkin yrittää suhdetta? Miksi kun kerrankin tapaa jonkun, niin joku oleellinen asia puuttuu

[hihaton]

Lähtisin siitä, etteivät nuo ole muuttumattomia määreitä, vaan ihminen voi helposti löytää itsestään uudenlaisia tapoja toteuttaa seksuaalisuuttaan. Vaatimuksena on toki se, että kumppania kiinnostaa miten sinun seksuaalisuutesi toimii ja hän haluaa sitä maailmaa kanssasi tutkia.

Lähtekää rohkeasti tutkimusmatkalle, saatat yllättyä.

[Nick]

Kannattaa kokeilla. Tietysti jos seksi ei toimi riittävän hyvin eikä parannusta ole ole näköpiirissä niin kannattaa luovuttaa.

[misuli_n]

Minustakin pitää antaa mahdollisuus suhteelle ja sen kehittymiselle.

[Leikkisa]

Kaikkien kanssa se ei ole toiminut ja itsekin tiedän, että en uskoisi saavani sellaiselta suhteelta haluamaani. Kuitenkin vain itse kokeilemalla saatte tietää, tyydyttääkö se omat tarpeenne vai ei. Jos olet tavannut sopivalta tuntuvan ihmisen, niin kannattaa sille varmaan ainakin antaa se mahdollisuus ja katsoa mitä siitä tulee. Vaikka se johonkin joskus kaatuukin, niin on ainakin oikeasti yritetty eikä tarvitse jäädä harmittelemaan mennyttä ja mikä olisi voinut olla mahdollista.

Onnea matkaan

[Perhonen89]

Kiitos kaikille tsemppaavista viesteistä juteltu mieltymyksistä nyt ja vaikuttaa onneksi aika avoimelta BDSM-juttujen suhteen.. Ehkä tästä tulee vielä hyvä. 

[Tuli]

Avoin keskusteluyhteys on aika hyvä juttu minkä tahansa parisuhteen kannalta.

Sivujuttuna tulee mieleen myös se, että kandee miettiä onko monogaami vai poly tai muuten avoimiin suhteisiin päin kallellaan. Jos polyyn tai muihin avoimiin, niin sen löydetyn miehen ei välttämättä tarvitse täyttää kaikkia lokeroita ihmisen elämässä. Omassa tuttavapiirissäni on tällaisia varsin onnellisia pariskuntia, jossa toinen toteuttaa kinky-taipumuksiaan jonkun muun kanssa. (Riippuu toki siitä, miten kumppani suhtautuu avoimiin suhteisiin. Kaikki eivät kykene polysuhteessa elämään.)

[lambda0]

Minäkin olen samoilla linjoilla kuin muutkin kommentoijat. Tilanteesi vaikuttaa sellaiselta, että en näe mitään syytä, miksi ei kannattaisi ottaa selvää, miten asiat kehkeytyvät. Eri asia olisi, jos tämä mies olisi suoraan ilmaissut vastentahtoisuutensa BDSM:ää kohtaan.

[Dante79]

Suurin uhka kaiketi on että se saattaa muuttua katkeruudeksi pidemmän päälle. Kumpikin tietää että toinen on vain oma itsensä, ja se tarkoittaa sitä että ei voi antaa tai saada sitä mitä haluaa toiselta. Helposti alkaa jompi kumpi kokea että uhrautuu toisen taipumuksiin, kinky vanilijan tai vanilija kinkyn. Mutta ei voi puhua siitä koska se on asia jolle ei voi tehdä mitään. Ja kerää sisäänsä sitä katkeruutena. Puhuminen on tärkeää, että voi kumpikin jakaa sen surullisuuden tunteen ja kokemuksen, päästä sanomaan että on pahoillaan jne, ihan vaan ettei katkeruus ala pesiytymään. 

[MasterOpie]

Mielestäni oikein suhde kuin suhde ei toimi yrittämällä.

- Karwis

[IKRM]

Aika moni sanoo olevansa valmis ja innostunut ja halukas oppimaan. Hyvin hyvin harvoin siitä mitään tulee.

Tämä BDSM on jotakin sellaista että se joko on sisällä tai sitten se ei ole. Jos toisella on, ja toisella ei, niin tarpeet ei vaan kohtaa. Kaikki yritykset tuntuu päälleliimatulta ja teennäiseltä.

IKRM

[Pulseproto]

Yhtälailla ne kinkyt suhteet kaatuu siihen että "kasvetaan" erisuuntiin, joten mikään autuas automaatti ei kinkyyskään ole!!
Rakkautta ei voi pakottaa, mutta suhdetta pitää aina vaalia ja siihen panostaa jos yhteiselosta haluaa täyden ja nautinnollisen. Laiskuus tappaa ajanmyötä muuten suurimmankin rakkauden.
Komppaa IKRM ää lähes satasella

[Zina]

Rakkautta ei voi pakottaa, mutta suhdetta pitää aina vaalia ja siihen panostaa jos yhteiselosta haluaa täyden ja nautinnollisen. Laiskuus tappaa ajanmyötä muuten suurimmankin rakkauden.

Juuri näin. Ja meikäläisten pitää vaalia suhdetta sitäkin suuremmalla syyllä, kun kinkykumppania on paljon hankalampi löytää kuin vaniljan vaniljakumppania. Mikä sekään ei aina tunnu olevan helppoa...

[Amunet]

Kaikissa suhteissa ihmiset kasvaa ja kehittyy. Vain muutos on pysyvää.. pikku hiljaa ja varovasti edeten, ideoita ujutellen. Ei heti tarvii vetää koko arsenaalia käyttöön. Aluksi voi koittaa vaikka vähän kahleita, tai joskus kädellä vähän läimiä persuksille. Siitä joko innostuu ja haluaa lisää, tai sit se ei oo ollenkaan hänen juttu. Tärkeintä tietenkin olla rehellinen myös itselleen. Riittääkö vanilla-suhde, tai silloin tällöin makkarissa-mausteet.

[Whip_the_canvas]

Omassa suhteessa olen loukussa pienten lasten takia. Olin toki tiennyt jo aiemmin, että bondage ja muu kiihottaa ja kokeillut niitä joissain aiemmissa suhteissa.

Vasta toisen lapsen synnyttyä kinkyilystä tuli tarve, jota lähdin toteuttamaan kodin ulkopuolella, koska puoliskoni yleisestä seikkailun halustaan huolimatta on hyvin vaniljainen, minkä hän selkeästi ilmaisi.

Hän tietää, että käyn tapaamisissa, baareissa, köysiharjoituksissa, mutta en usko hänen tietävän kuinka paljon se minulle merkitsee. Kyse ei ole vain harrastuksesta ja vaikka en vieraita paneskelekaan, nykyinen meno lipsunee pettämisen puolelle.

Oma parisuhde on kriisissä, ollut jo yli vuoden. Olen ehdottanut ja vaatinut pariterapiaa molemmille, pyytänyt häntä edes joskus tekemään jotain romanttisia eleitä, "käsikirjoittanut" jotain niistä, koska olen halunnut välttää kritisoimasta tai pettymästä, jos toinen jotain sattuisi tekemään.

Minun halujani tässä suhteessa ei huomioida, toinen sanoo ajattelevansa niitä, mutta ne eivät ylipäätään toteudu tai edes päädy prioriteettilistalle, mikä aiheuttaa närää, kun pyydetty pienen vaivan pikkujuttu ei toteudu edes sitä viidettätoista kertaa.

Seksi nyt on perus ok. Muutama haparoiva yritys kinkyillä, josta olen heti antanut runsasta positiivistä palautetta, koska toinen on edes halunnut miellyttää tai ylipäätään ajatella minua.

Oma fantasiamaailma pyörii vain kinkyissä ajatuksissa ja aatoksissa on muuttaa oma suhde avoimeksi vaikka väkisin, suhteen tuhoamisen uhalla, koska en näe mitään suhteen kannalta positiivisiä yrityksiä hänen puoleltaan. Turhautuneisuutta, riitoja ja syyttelyä riittää. Rakentamiseen tai vaalimiseen ei häneltä aikaa riiitä.

No tulipahan vuodatettua.