Maailma on ihmeellinen paikka. Kun on suhtautunut tilanteeseen ensin pitkään sillä suuntaumuksella, että syksyinen lauantai-ilta rennossa seurassa smurffiklubeillen on pelkkää utopiaa ja saavuttamaton taivaanrannass pyörivä usva, onkin yhtäkkiä edessä tilanne, että lauantai-illan viimeiset tunnit onkin mahdollista viettää siellä, missä ne kuuluukin viettää, eli Wäiskin yläkerrassa.
Eli siis tulen. Sittenkin. See ya.
