S/m televisiossa

[Stan_Ström]

Selvitys toimistani Ajankohtaisen kakkosessa.

Luettuani kovin negatiivista keskustelua Ajankohtaisessa kakkosessa olleeseen lyhyeen pätkään sadomasokismista, päätin antaa lyhyen selvityksen tapahtuneesta. Käyn kohta kohdalta läpi keskeiset kritiikin kohteet ja kerron parhaani mukaan mistä on ollut kyse.

1. Naamioituminen haastatteluun
Käytin naamiota, samoin subini, koska haluamme varjella perheitämme kaapista tulemisen seurauksilta. Tiedän, että se ei ole järin rohkeaa, mutta kuinka moni täällä esiintyy omalla nimellään ja kertoo avoimesti perverssiydestään lasten opettajille, satavuotiaalle äidilleen, työkavereilleen ja niin edelleen? Aika harva. Antakaa nyt vähän löysää tässä, annoin kuitenkin haastattelun.

2. Kirjan lukeminen ohjelmassa
Ohjelma tehtiin kirjoittamastani kirjasta. Koko ohjelmaa ei olisi edes syntynyt, ellen olisi suostunut antamaan haastattelua. Ei olisi ollut Vicin loistavaa sidontaa, eikä JiiTuomaan erinomaista haastattelua. Se, että luin teostani oli yksi koko jutun punaisen langan olennaisia osia.

3. Väärän kuvan antaminen kinkyistä
Tässä olen tehnyt virheen. Taustatyöni on ollut vaillinaista. Kunhan joku kertoo minulle missä se "true kinky" opas on mistä löytyy "virallinen" kinkyjen liturgia, otan sen käyttööni. Nyt jouduin antamaan kuvan omasta kinkyydestäni ja minä olen vain yksi ihminen, minkä jokainen järkevä katsoja kyllä ymmärtää.

4. Lavastettu sessio
Kuinka moni oikeasti kuvittelee Ajankohtaisen kakkosen voivan näyttää kuvaa oikeasta s/m sessiosta? Uusinta näytetään keskellä päivää, koululaisten kotiintuloajan jälkeen. Se rajoittaa aika tavalla mitä ruutuun voi räpsäyttää.
Ohjelmassa näytettiin kuinka sub ojentaa raipan minulle, kumartuu ja saa muutaman kerran raipasta. Lisäksi demonstroin kuinka taivutan hänen päätään taakse ja valutan steariinia decolte alueelle.
Teimme molemmat asiat ihan samalla tavalla kuin teemme ne oikeassakin sessiossa. Nyt vaatteita oli vähän enemmän ja kasvot olivat peitossa. Pidän rauhallisesta ja hivenen ritualistisestakin sessioinnista. Jos se jotakuta häiritsee, niin ihan vapaasti voi käydä telkkarissa näyttämässä oman tapansa.
Ohjelmaa ei olisi voitu tehdä ilman kuvaa, kukaan ei jaksa katsoa puhuvia päitä määräänsä enempää. Ihan sitä varten mukaan otettiin sidontaa; se on kaunista ja liittyy aiheeseen.

5. Toimittajien negatiivinen asenne
Ei se nyt ihan niin negatiivinen ollut. Nykyaikana tuntuu vallitsevan äänekkäimmän loukkaantujan kulttuuri, jossa lähes kaikesta pitää kaivaa pyhää närkästystä. Toimittaja teki ihan fiksun ohjelmanpätkän, joka käsitteli aihetta aika neutraalisti. Itse karsastin termiä "silmitöntä väkivaltaa", mutta ajateltuani asiaa tarkemmin jouduin toteamaan että siltähän tämä näyttää - jos asiasta ei mitään tiedä. On ihan turha kuvitella että näin varhaisessa vaiheessa tehty ohjelma olisi tämän positiivisempi. Ja jos olisi, siinä ei olisi uskottavuutta katsojista suurimmalle osalle. "Kaikki kinkyys on kivaa ja ihq!" - ja jokainen katsoja uskoo, niinkö? Tuskin.
Loppuun heitetty irtisanoutuminen kinkyydestä oli rimanalitus, mutta sen teki ohjelman juontajapari, ei toimittaja. Se oli halpamainen veto, mutta kertoi enemmän toimittajista kuin kinkyistä.

6. Pinnallinen/yksipuolinen näkemys sadomasokismista
Tiedän ettei ohjelmassa käsitelty Reijon rakkautta kontion kumisaappaisiin, eikä Siirin ihastusta hengityksen rajoittamiseen. Aikaa oli kuutisen minuuttia. Siinä ei ihmeitä aikaansaada. Tämä oli lyhyt välähdys, keskustelun avaus. Ei enempää.

Lopuksi
Haluan vielä todeta, että negatiivisuudella me emme saa mitään aikaan. Sen sijaan että itkemme median olleen meille julmia ja räävimme kaiken ikävän irti asiasta, voisimme tehdä jotakin hyödyllistä. Me olemme saaneet sadomasokismin näkyviin kuudellesadalletuhannelle ihmiselle. Mietona versiona ja ikävällä loppukaneetilla, mutta kuitenkin. Nyt aiheesta puhutaan. Voimme istua syrjässä ja jupista itseksemme katkerana, tai osallistua keskusteluihin rakentavassa hengessä. Nyt se on puheenaihe. Nyt se on pinnalla. On meistä itsestämme kiinni kuinka hyvin tai huonosti tämä kinky-yhteisöön lopulta heijastuu.

Olen nyt tehnyt kaiken mitä kykenen auttaakseni Suomen kinkyjä edistämään suvaitsevampaa ja avarakatseisempaa yhteiskuntaa. Olen avannut oman seksuaalisuuteni teille ja kaikille muillekin, ajatuksenani tehdä jotakin hyvää meille vinokkaille. Otin riskin antaessani haastattelun A2:lle ja mielestäni se kannatti.


- Stan Ström

[SubEllen]

Ohjelman esitysaika huomioonottaen ohjelmapätkä oli todella hyvä. Juontajien osuus oli "rimanalitus", mutta toki oli erittäin hyödyllistä, että edes tämä osuus näytettiin.

Ja suuret kiitokset sinulle todella tärkeästä panostuksestasi. Uskon, että kritiikistä huolimatta erittäin monet allekirjoittavat tämän.

[Raippa]

Itselleni tuli mieleen Apulanta-yhtyeen laulu, Hiekka, jossa sanotaan; "Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän - jos edes sitäkään", kun tuli puheeksi se kohta, jossa sen naisen rinnuksille tiputettiin steariinia. No eivätpä tienneet, että nekin kynttilät taisi olla juuri tuohon tarpeeseen tehtyjä ja jotka sulaa hiukan kylmempänä kuin normaali kynttilä. Vai oliko?

(Meillä palaa ja tippuu rinnuksille kyllä ihan tavalliset kynttilät.    ) [end of OT]

Tuossa kommentissani tuo loppukysymys sisälsi sen olennaisen. Ei se tietenkään ole itsestään selvää että ei olisi käytetty niitä kylmempiä kynttilöitä, mutta kuvasta päätellen olisi voinut niinkin olla koska mitään punaisia jälkiä en huomannut. Ehkä huono näkö teki tepposen.

[Raippa]

No jos joskus tarvitaan esiintymään omalla nassulla niin ilmoittaudun vapaaehtoiseksi 

Ei todellakaan tarvita. Se ei ole se poinnti.

[Raippa]

Ainoa mikä minua jäi risomaan oli se että ohjelmassa oikein kysymälä kysyttiin, että onko kyseessä drendi (ajan ilmiö) ja haastateltava vastasi että on. No eihän ole, jos tarkastellaan asiaa historian perspektiivistä. Toki, kuten Jiituomas aiempana mainitsi, kyse on nousevasta ilmiöstä. Eikä siihen suinkaan vähiten ole vaikuttamassa tautiluokitusten muuttuminen. Ihmiset vapautuu kun ihmisille annetaan siihen oikeudet yhteiskunnallisesti.

Eikä mikään kuitenkaan kiellä ketään olemasta tunnistamattomana ja naamioituneena, jos sitä ei itse halua, tuossa tilanteessa. Itsekin olisin jos pitäisi esitellä kumiin pukeutumista. Mutta kunnioittakaamme niitä, jotka voivat ja uskaltavat esiintyä omilla kasvoillan asiaa esittelevissä tv-ohjelmissa ja lehtikirjoituksissa. Mainitaan nyt vaikkapa Kumipete, tai muutamat "tuntemani" itäsuomalaiset.

[IndigoZone]

Ohjelman esitysaika huomioonottaen ohjelmapätkä oli todella hyvä. Juontajien osuus oli "rimanalitus", mutta toki oli erittäin hyödyllistä, että edes tämä osuus näytettiin.

Omasta mielestäni juontajien osuus oli nimenomaan huvittava. Huvittava siksi, että se paljasti niin selvästi, kuinka pelottava aihe onkaan kyseessä. Asian käsittely ei tunnu tavis-toimittajasta mahdolliselta tai luvalliselta ilman korostettua käsienpesu- ja irtisanoutumis-"huumoria". (Jyrki Richt ja Salla Paajanen ovat kuitenkin ensisijaisesti toimittajia, vaikka eivät olisi tätä nimenomaista juttua toimittaneet.)

Jos "trendiaihe" aiheuttaa rivitaviksessa tällaisia reaktioita, ehkä mainostettu trendikkyys kuitenkin on aika rajallista: BDSM-kenttä saa säilyä jatkossakin tietyllä tavalla salamyhkäisenä ja paheellisena.

Sehän on sitten oman keskustelunsa paikka, halutaanko asian ja siihen liittyvien ilmiöiden olevan täysin arkipäiväistä, yleisesti hyväksyttyä ja vaarattomaksi kuohittua hohhoijakkaa-kahvipöytäkeskustelu-perhelehtikauraa vai luonteeltaan hieman salaperäisempää, vähemmän tallattuja polkuja kulkevaa ja syvemmälle ihon alle menevää. Joillekin asian viehätys piilee kuitenkin ainakin osittain juuri siinä, ettei kaikki ole puhkiselitettyä, täysin hyväksyttyä tai jokaisen intuitiivisesti ymmärtämää, vaan osittain käsittämätöntä. Toiset taas haluaisivat osakseen sitä yleistä julkihyväksyntää, (näennäis?)ymmärrystä, kansanvalistusta ja puhuvien ammattilaispäiden selityksiä ja teoretisointeja. Ja jotkut tahtovat ehkä hiukan ristiriitaisesti molempia?

Lainsäädännön, terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattilaisten (seksologit, psykologit jne.) sekä muiden vastaavien tahojen osalta valistustyöllä on varmasti paikkansa, ja koulujen seksuaalivalistuksessakin lienee vielä tilaa neutraaleille maininnoille asioista. Mutta muuten itselleni on aika sama, mitä joku Paajanen tai Richt tai satunnainen kadullakulkija asioista ajattelee tai omassa makuukammarissaan puuhastelee. Tai ei puuhastele. En osaa loukkaantua siitä, jos jollekin joku aihe on niin vaikea, että se saa ulosanninkin kömpelöksi ja puoliasiattomaksi - lähinnä sellainen oman hämmennyksen tahaton ilmentäminen vain juuri miedosti huvittaa. Tekisi mieli taputtaa hämmennyksen vallassa olevia toimittajia rauhoittavasti päähän ja sanoa tui tui. Ja sitten ehkä todeta, ettei kaikkien tarvitsekaan kaikkea ymmärtää.

Mitä mielipidemuokkaukseen tulee, jokin satunnainen tv-ohjelma ei tietysti kesää tee suuntaan eikä toiseen. Ajankohtaisohjelmat ovat aina osittain myös ajankohtaisviihdettä - eli pyrkimykset eivät aina ole puhtaan journalistisia - ja mediakenttä on muutenkin niin pirstaloitunut, ettei mielipiteitä enää haeta vain sieltä yhdestä valtakunnantuutista. Jos sitä nyt edes niin aktiivisesti seurataankaan enää kuin vain tietyissä ikäluokissa.

[Koo]

Jos "trendiaihe" aiheuttaa rivitaviksessa tällaisia reaktioita, ehkä mainostettu trendikkyys kuitenkin on aika rajallista: BDSM-kenttä saa säilyä jatkossakin tietyllä tavalla salamyhkäisenä ja paheellisena.

Sehän on sitten oman keskustelunsa paikka,  Joillekin asian viehätys piilee kuitenkin ainakin osittain juuri siinä, ettei kaikki ole puhkiselitettyä, täysin hyväksyttyä tai jokaisen intuitiivisesti ymmärtämää, vaan osittain käsittämätöntä.

Tuon olen huomannut, mm täällä eräässä ketjussa jossa oltiin vähän pahoillaan jos kumi- ja latexvaatteet olisivat osa arkipäivää... kun silloin olisi "viety" jotain tärkeää kun se oma juttu ei olisikaan enää harvinainen juttu

[Jyrki73]

Olen kyllä ostanut tuon kirjan "Kipukynnys". Luettuani kirjasta ensimmäiset 13 sivua en ole lainkaan varma haluanko lukea sitä koskaan loppuun, että sikäli ymmärrän toimittajien loppu huomautuksen.

[Vapaaelo]

Olen kyllä ostanut tuon kirjan "Kipukynnys". Luettuani kirjasta ensimmäiset 13 sivua en ole lainkaan varma haluanko lukea sitä koskaan loppuun, että sikäli ymmärrän toimittajien loppu huomautuksen.

Mielenkiintoista, miksi? Alunperin olin vähän "meh, mutta luettava", tämän kommentin jälkeen todellakin aion lukea.

[mimoosa]

Otin riskin antaessani haastattelun A2:lle ja mielestäni se kannatti.

Kyllä kannatti.

Juttu oli ihan neutraalissa sävyssä tehty ja ehdottomasti tyhjää parempi. Mitä kuvamateriaaliin tulee, niin eikö se ollut just sitä samaa laatua, kuin tuontyyppisten ohjelmien pätkät yleensäkin. Viikossa pitää saada uusi ohjelma raavittua ja kuvattua kokoon, ei ne ole mitään upeeta visualista tykitystä. Enkä osaa sanoa millainen makkari olisi ollut uskottavampi. Naamiot saattaa olla vähän pelottavia joistakin mutta eipähän olleet ainakaan pertsa-kumihuput, mikä on ehkä se sterotyyppiisin "asu", johon sadomasot pukeutuu.
Tästä aiheesta kuvamateriaalia ei vaan oiken ole tarjolla, ellei sitä itse järjestä.

[Raippa]

Jos "trendiaihe" aiheuttaa rivitaviksessa tällaisia reaktioita, ehkä mainostettu trendikkyys kuitenkin on aika rajallista: BDSM-kenttä saa säilyä jatkossakin tietyllä tavalla salamyhkäisenä ja paheellisena.

Sehän on sitten oman keskustelunsa paikka,  Joillekin asian viehätys piilee kuitenkin ainakin osittain juuri siinä, ettei kaikki ole puhkiselitettyä, täysin hyväksyttyä tai jokaisen intuitiivisesti ymmärtämää, vaan osittain käsittämätöntä.

Tuon olen huomannut, mm täällä eräässä ketjussa jossa oltiin vähän pahoillaan jos kumi- ja latexvaatteet olisivat osa arkipäivää... kun silloin olisi "viety" jotain tärkeää kun se oma juttu ei olisikaan enää harvinainen juttu

Muistaakseni minä otin tuohon kysymykseen kantaa ja esitin sen asian hiukan sarkastisena kysymyksenä, että olisiko silloin helpompaa olla fetisisti jos ympärillä olisi muitakin kumiin ja muovin pukeutujia.

[Chmlnidae]

Ehdin katsoa tuon A2:sen vasta eilen; sehän oli ihan normjuttu siinä ohjelmassa. Keski-ikäisille keskiluokkaisille katsojille suunnattu kevyehkö ajahengessä ja -tapahtuneissa liikkuva pikainen katsaus. Ei enempää ei vähempää.
Niin kuvitus kuin sanoitus oli täysin ohjelmaformaatin mukaista.
Olisiko Sallan pitänyt todeta Jyrkille lopuksi että " Eiköhän mennä; kumpaan päähän piiskaa haluat?".
En usko että juontaneilla toimittajilla välttämättä edes vahvaa sananvaltaa on valittuihin pätkiin. Mutta varmasti pitkänlinjan sekä toimittajina että juontajina haluavat tuoda oman egonsa, ja näkemyksensä, esille tietyissä tilanteissa ja jutuissa.

[Zulu]

Olisiko Sallan pitänyt todeta Jyrkille lopuksi että " Eiköhän mennä; kumpaan päähän piiskaa haluat?".
En usko että juontaneilla toimittajilla välttämättä edes vahvaa sananvaltaa on valittuihin pätkiin. Mutta varmasti pitkänlinjan sekä toimittajina että juontajina haluavat tuoda oman egonsa, ja näkemyksensä, esille tietyissä tilanteissa ja jutuissa.

Mielestäni asiaohjelmissa toimittajan asia ei ole tuputtaa millään tavalla omia näkemyksiään ja mieltymyksiään.
Jopa Yleisradiolaki määrää, että sisällön on oltava tasapuolista.

Keskusteluohjelmissa ja väittelyissä tilanne on tietenkin toinen, mutta niissäkin toimittajan soisi olevan neutraali asenteiltaan.

[Nick]

Juontajahan yksiselitteisesti totesi ettei halua kokeilla tätä kotonaan. Xxxx... eikun sen kirjan kirjoittaneen ideana oli että he sessioivat naisen kodin ulkopuolella koska nainen oli avioliitossa.

Oliko kyseessä freudilainen lapsus vai mitä, mene ja tiedä. Joka tapauksessa täällä ihan liikaa mieTitään ja etsitään sävyjä.

Olen sanonut että arkkitehdin määritelmänä on; ihminen joka etsii syytä loukkaantuakseen.

Olkaamme pervoja, ei arkkitehtejä.


Edit:Osa nimimerkistä poistettu

[Chmlnidae]

Olisiko Sallan pitänyt todeta Jyrkille lopuksi että " Eiköhän mennä; kumpaan päähän piiskaa haluat?".
En usko että juontaneilla toimittajilla välttämättä edes vahvaa sananvaltaa on valittuihin pätkiin. Mutta varmasti pitkänlinjan sekä toimittajina että juontajina haluavat tuoda oman egonsa, ja näkemyksensä, esille tietyissä tilanteissa ja jutuissa.

Mielestäni asiaohjelmissa toimittajan asia ei ole tuputtaa millään tavalla omia näkemyksiään ja mieltymyksiään.
Jopa Yleisradiolaki määrää, että sisällön on oltava tasapuolista.

Keskusteluohjelmissa ja väittelyissä tilanne on tietenkin toinen, mutta niissäkin toimittajan soisi olevan neutraali asenteiltaan.

Sanot sentään että sinun mielestäsi. Mielipiteitä voi olla erilaisia. Myös toimittamisesta.

En löytänyt Yleisradiolaista mitään määräystä, velvoitetta, tasapuolisuudesta. Tarkoitit varmaan pyrkimystä tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931380