Rakkautta vain

[Kolumnisti]

Rakkautta vain

Kinkyväki on tavannut olla kovasti näreissään aina kun mediassa esitetään BDSM pelkkinä parisuhdetta piristävinä pikku seksileikkeinä. Siksi toisinaan kovin kummastuttaa tuhkatiheään törmätä skeneläisten omiin asenteisiin, joissa kinkyys nähdään nimenomaan tapana saada seksisäväreitä: konstina piristää omaa ylhäistä itseään koettamalla mihin kaikkeen sitä oikein saakaan alapäänsä pistettyä. Henkinenkin antautuminen on lopulta silkkaa Substralia joka saa kyrvät kukoistamaan ja toosat kosteiksi.

Aina nälkä ja koko ajan jano. Lisää on saatava kunnes sitä on liikaa, hintoja ei katsella kun arvo nousee ja arvostus laskee. Kuka tahansa kelpaa kunhan koettu on tämä tuo ja se, ja kateellinen on se joka ei kateudesta kalpene. Panobingo pyörii ja seurapiiri kilisyttelee lusikkaa kahvikupin laitaan jännittyneen odotuksen vallassa. Kenen ruudukkoon rastit piirtyvätkään? Vielä kun saisi äitiä ja poikaa ja perheen koiraa kerralla niin jo voisi itse pompata penkiltä voitokkaasti huudahtaen!

Luojan kiitos on myös heitä, joille BDSM ei ole tapa harrastaa seksiä, vaan tapa olla intiimisti tois(t)en kanssa. Tapa rakastaa. Ei lähellekään aina välttämättä sitä romanttista rakastamista, mutta joka tapauksessa rakastusta: lämmintä ja pyyteetöntä arvostusta ja kunnioitusta toista ja tämän seksuaalisuutta kohtaan. Vaikka olisi kuinka spesifejä fetissejä, halutaan vilpittömästi saada myös kontakti toiseen ihmiseen niistä nousevia unelmia todeksi tehtäessä. Auki eivät ole vain haarat ja kaappien ovet, vaan myös sydän.

Jos sessiointi on pelkkää stimulointia ja vastetta, jännittävimmätkään seksiseikkailut eivät valitettavasti ole mitään sen kummempaa kuin porukassa vemputtamista. Toisen läsnäololle ei anneta muuta kuin välinearvoa, eikä todellista kosketusta pyritäkään ottamaan muuhun kuin omiin perversioihin. Niistä onnekkaalle partnerille saattaa jokin käypä rooli löytyäkin, mikäli tämä on riittävän nopea. Muutoin paikka on luonnollisesti luovutettava jonossa seuraavalle.

Toki on tietyllä tavalla riskittömämpää tyytyä silkkaan seksuaalisten vaihtokauppojen hieromiseen. Silloin saa visusti pitää omansa yksin, ei tarvitse ruveta mitään jakamaan. Tarvitsee vain löytää joku toinen kokemuksia kiihkeästi keräilevä, jonka kanssa vaihdella kortteja ja filmata kumpikin omaa henkilökohtaista runkkumatskuaan. Sellaisessa eines-sessioinnissa menee vain huomaamatta sivu suun kaikkein makeimmat herkut.

Sen suurempaa seksuaalista tyydytystä kun ei ole olemassakaan, kuin kohdata joku, jonka kanssa voi aidosti jakaa kaikkein merkillisimmätkin toiveet ja tarpeet. Kokea sen erityisen yhteyden, joka niin vereslihaan yltävästä intiimiydestä syntyy. Mikä parasta, löytää ne nautinnot, joita ei yksin tai jonkun muun kanssa olisi kenties koskaan kohdannutkaan, ne jotka löytyvät vain sen polun varrelta joka käsi kädessä käydään. Uskokaa pois, siellä sitä pervoa tavaraa vasta piileksiikin. Joskus se polku kasvaa umpeen ennen kuin on ehditty päälle pukea, mutta se ei muuta miksikään sitä, missä kerran on yhdessä kuljettu.

Rakastaisitte toisianne.

Kestipä se rakkaus puoli tuntia kerrallaan tai hamaan loppuun asti, minä lupaan että se on sen arvoista. Silloin on teille aukeava portit sellaisiin seksuaalisiin täyttymyksiin, joita ei voi pornokategorioiksi pelkistää eikä keskenään vertailla. Pankaa toisistanne paskat pihalle, särkekää surutta sosiaaliset ja seksuaaliset normit jotka teitä pidättelevät, rietastelkaa häpeilemättömästi mitä törkeimmillä tavoilla. Mutta älkää tehkö siitä itseisarvoa, pelkkää pornoa. Tehkää se sellaisten kanssa, joilla on edes jotain väliä. Ei se niin kovin vaikeaa voi olla löytää toisesta jotain kaunista ja pitää sitä hyvänä, ei hyväkseen. Se ei mene koskaan hukkaan, ei silloinkaan kun vastapuoli ei ole sitä lahjaa valmis vastaanottamaan. Ei se ole menetys sille joka antaa, vaan sille joka ei ymmärrä sitä arvostaa.

Loppuviimein rakkaus on vain tunne, ja juuri siinä on sen voima. Se kun ei suinkaan antamalla vähene vaan päinvastoin, lisääntyy ja kasvaa. Ei ole mitään syytä suotta sitä säästellä.

"If you look for it, I've got a sneaky feeling you'll find that love actually is all around."


Suukoin, sydämin ja sateenkaariponin silkinsileän turvan sipaisuin,



pikkusisko

[Guide-Master]

Jos mietitään 24/7 suhteita, jossa valta on toisella, mutta myös vastuu siitä että käyttää tätä oikein on hänellä. Toisaalta hän myös jakaa asioita sen mukaan miten katsoo kummankin taitojen niihin kykenevän, eli joutuu todellakin tuntemaan toisen, jolloin voi myös hänestä välittää muutakin kuin pelkkänä välineenä johonkin tarkoitukseen.

[tiltu]

Hieno kirjoitus pikkusisko! Ihanaa luettavaa aurinkoisena sunnuntaiaamuna.

[Chmlnidae]

Joku, aika viisas minusta, on sanonut että mitä vanhemmaksi - tai oikeastaan mitä paremmin ihminen itsensä tuntee - sen vakeampaa ja harvinaisempaa on enää rakastua. Ihminen rakastuu toiseen ihmiseen oppiakseen tuntemaan itsensä.
En aivan tajua miten toinen voi käyttää toista ihmistä oppiakseen itsensä. Tai mikä logiikka sellaisessa on. Joku sellainen joka tajuaa voisi yrittää selittää.

[Normandie]

pikkusisko, tämä oli hieno ja oivaltava kirjoitus. Varsinkin tuo loppu rakastaisitte toisianne tunkeutui syvälle ajatuksiini. Tuo on niin totta, mitä kirjoitat.

Kaunis kiitos kolumnistasi 

[Riverlady]

Profiilitekstistäni: "BDSM ei ole minulle 'leikkiä', vaan tapa jolla minä hahmotan rakkauden." Koska olen tätä mieltä, olen tietysti myös kolumnin kanssa samaa mieltä. Toinen asia on, että myös rakkaus "lajiin" on rakkautta ja taitojaan olisi kiva kehittää tai edes pitää yllä, mutta ei siihen niin järkyttävään hintaan jota särkyneeksi sydämeksi kutsutaan.

Chlmnin kanssa hiukan eri mieltä siitä että vanhemmalla iällä on vaikeampi enää rakastua, koska rakastuminen olisi, jos ymmärsin oikein niin jopa ensisijaisesti, tapa tutustua itseensä. Ei kyllä mä itseeni tutustun ottamalla ja jättämällä kaikentyyppisiä ajatuksia ja tekemisiä vanilja-arjessa vähän väliä, en ainoastaan peilaamalla itseäni intensiivisesti miehiin. Rakastuminen taas on paljolti seksuaalisuutta ja estetiikkaa, muttei ainoastaan sitä. Tietty yhteinen älyllinen ja verbaalinen aaltopituuskin pitää saavuttaa, tai muuten juttu juuttuu juurikin toisen avulla runkkaamiseksi, jossa yhdistävä tekijä on ainoastaan rakkaus lajiin. Ihan ok pikaruokaa, joka ei kuitenkaan tyydytä kuin hetkeksi.

[Chmlnidae]

Kyllä mä katson tutustuneeni itseeni muutenkin vuorovaikuttamalla tän maailmankaikkeuden kans ku vaan miesten kanssa (tai naisten bi:nä). Sitäpaitti mulle rakkaus on muuta(kin) kuin sukupuolista toimintaa ja tunteita. Usein valitsen mielekkäämmäksi tavaksi jonkun muun kuin edes välittömästi ihmisten kanssa toimimisen.
Aika usein, tai yleensä, jätän lajin harjoittamisenkin väliin jos ei tunnetaso natsaa. Eli ei kelpaa pikaruoka. Mutta joskus voi olla muita aspekteja leikkiä silti.

[-katy-]

Itelleni tämä on lähinnä vilkasta mielikuvitusta, jos osaisin fantasioida.
"Vain rakkautta"-, se on kai melko harvinaista tai ei tipahda taivaalta ihan joka hepulle. Kai se on vähän mysteeri, kun kohille  sattuu ja jota arvostaisi , jos osuisi onnen arpapeleissä.
Tänään tunsin itseni aika vanhaksi ja yksinäiseksi kun kollegat puhuivat tulevista häistään ja oli otettava osaa onneen. Toki otin kuitenkin.

[kuunlilja74]

Rakkautta vain
Mutta älkää tehkö siitä itseisarvoa, pelkkää pornoa. Tehkää se sellaisten kanssa, joilla on edes jotain väliä. Ei se niin kovin vaikeaa voi olla löytää toisesta jotain kaunista ja pitää sitä hyvänä, ei hyväkseen. Se ei mene koskaan hukkaan, ei silloinkaan kun vastapuoli ei ole sitä lahjaa valmis vastaanottamaan. Ei se ole menetys sille joka antaa, vaan sille joka ei ymmärrä sitä arvostaa.

Loppuviimein rakkaus on vain tunne, ja juuri siinä on sen voima. Se kun ei suinkaan antamalla vähene vaan päinvastoin, lisääntyy ja kasvaa. Ei ole mitään syytä suotta sitä säästellä.

"If you look for it, I've got a sneaky feeling you'll find that love actually is all around."


Suukoin, sydämin ja sateenkaariponin silkinsileän turvan sipaisuin,



pikkusisko

Olipa hieno teksti.

Erityisen paljon pidin tuosta kohdasta.

[Hallatar]

En tiedä, miten kauniimmin enää asiaa ilmaista — kiitos, pikkusisko, kirjoituksesta. Minulle tämä teksti alleviivaa sitä, miksi en juurikaan harrasta satunnaista sessiointia vieraiden kanssa, on oltava sitä jotain muuta; kemiaa, tykkäämistä, välittämistä, vähintäänkin rakkauden ensiasteita.

[stoge]

Niiiiiin...

Tai sit voidaan kääntää kaikki toisinpäin ja unohtaa tunteet, nimet, arki, ihmisyys ja antaa himon viedä jolloin kyse ei ole enää ihmisistä vaan ihan siitä itsestään. 

[Lady Whip]

Niiiiiin...

Tai sit voidaan kääntää kaikki toisinpäin ja unohtaa tunteet, nimet, arki, ihmisyys ja antaa himon viedä jolloin kyse ei ole enää ihmisistä vaan ihan siitä itsestään. 

Miksei, joskus näinkin.
Helpottaa elämää kummasti kun ei aina tarvitse tuntea syvemmin.

[HimoTimo]

All you need is Love!

[Tuhmakisu74]

Kyllä minusta sessiokumppanin voi kohdata kokonaisena ihmisenä (eli ei pelkkänä oman nautinnon välikappaleena), vaikkei rakkautta olisi sessiosuhteesta etsimässä. Kaveruus riittää aika pitkälle. Toisen huomioon ottaminen, kunnioitus ja luottamus minusta avainasioita, oli sessioijien välillä sitten rakkautta, kaveruutta tai ei vielä oikein mitään. Tai ehkä kyse on sananvalinnoista, mitä kutsuu rakkaudeksi.

Myös näen Stogen ja Lady W:n tapaan että joskus voi unohtaa tunteet kokonaan. Tuskinpa jossain gang bang -jutussa on kauheasti tunteita osallistujien välillä mutta jos se on asia josta ihminen on fantasioinut niin varmaan se on hienoa. Oletan.

Kokemuksien kerääminen vähän kuin keräisi pisteitä johonkin kuviteltuun vihkoon (tyyliin pissaleikit kokeiltu, breath control kokeiltu) kuuluu varmaan monella kinkyilyn alkutaipaleeseen. Niistä kokeiluista ei ehkä saa aina niin paljon irti, mutta voi niistä silti tulla ahaa-elämyksiä tai onnistumisen tunteita, että "uskalsinpas"! Muita ihmisiä ei toki saa kohdella huonosti (siis ilman suostumusta) niitä kokemuksia hankkiessa.


 

[hube]

Hyvin kirjoitettu, Tuhma Kisu.