Minulle henkilökohtaisesti pelkkä himokin on riittävästi ja jo helvetin paljon itsestäni. Se kun on himoa toista ihmistä, ei itse aktia kohtaan, sisälsi se mitä hyvänsä. Sitä minä sanon rakkaudeksi. Silloinkin, jos kohtaaminen päättyy vaivaantuneessa hiljaisuudessa, eikä mitään muuta yhteistä löydykään. Siinä on jo pirusti yhteistä minun mielestä, jos voidaan seksuaalisesti irrota ajasta ja paikasta niin, ettei toinen ole alus vaan kanssamatkustaja sillä tripillä, kun koko universumi on ympärillä ja ulottuvilla.
Kiitos kommenteista kaikille. Love y'all, all y'all!
