Pettäminen

[Virgo]

Enpä itsekään monogamisena ihmisenä voisi kuvitellakaan, että kykenisin sulattamaan moista touhua ilman, että luottamus menisi ja sitä kautta tietenkin myös se itse suhde. Ei ole suhdetta ilman luottamusta ja piste!
Kyllä nämä asiat on puhuttava halki, poikki ja pinoon jo ihan suhteen alkajaisiksi, siinä missä seksinkin reunaehdot ym.
Jotenkin tuntuu vaan, että monogaminen kinky on jo tosi pervo ilmestys ja epäsopiva yksilö
No, siltikin uhmaan massaa myös tässä asiassa ja oon ylpeästi erilainen ja mieluummin sitten vaikka yksin leikkien mukavien ihmisten kanssa, kuin parisuhteessa, jossa voisin huonosti

[Anonyymi sissy]

Enpä itsekään monogamisena ihmisenä voisi kuvitellakaan, että kykenisin sulattamaan moista touhua ilman, että luottamus menisi ja sitä kautta tietenkin myös se itse suhde. Ei ole suhdetta ilman luottamusta ja piste!
Kyllä nämä asiat on puhuttava halki, poikki ja pinoon jo ihan suhteen alkajaisiksi, siinä missä seksinkin reunaehdot ym.
Jotenkin tuntuu vaan, että monogaminen kinky on jo tosi pervo ilmestys ja epäsopiva yksilö
No, siltikin uhmaan massaa myös tässä asiassa ja oon ylpeästi erilainen ja mieluummin sitten vaikka yksin leikkien mukavien ihmisten kanssa, kuin parisuhteessa, jossa voisin huonosti

Tuo Virgon teksti, on itsestäni mukavaa luettavaa. Palauttaa jo hiukan uskoa tähän deittailuuni! En olekkaan ainut joka ajattelee noin Väliin monogaamisena tosiaankin tuntee..se jos mikä on pervoa kinkyjen joukossa. Vaan luulenpa kuitenkin..totuus lienee siltä ja väliltä..on meitä jos jokajunaan nousijoita enemmän kuin yksi tai kaksi. Tunne, on kuitenkin tunne ja sitä tuntee kuten tuntee.

[Niksu]

Aiheeseen muuten: Minkä sille voi jos kyllästyy-mutta voisiko ennen salaa "touhuamista" mitenkään jutella asioista- vai onko se vaan oikeasti niin vaikeata suhteessa, se juttelu-vai eikö ole aikaa siihenkään-kuten tuolla Kontulan väitteessä sivutaan?

Näinpä juuri. Hyvä kysymys. Toiseen ihmiseen sitoutuminen ei tunnu olevan nykyään kovin vahvalla pohjalla... vai onko tämä oikeasti vain kinkyfoorumien harha? Miltä maailma näyttää niiden osalta, jotka ovat onnellisessa parisuhteessa? Mistä johtuu, että toiset onnistuu ja toiset eivät?

[TätiHapan]

Kun itse näen parisuhteen kahden tai useamman ihmisen yhtälönä, johon on sovittu rajat ja säännöt, haaveet, toiveet ja unelmat otettu huomioon ja kaikki sulautettu toimivaksi komboksi arkeen niin pettäminenkin on kovin yksilökohtaista eikä mitenkään universaalia. Jos mieheni mun tietämättä kävisi miehen kanssa leikkimässä niin saattaisin olla asian kanssa ihan ok. Jos miehen sijaan kävisi naisen luona niin en uskoisi, että voisin ohittaa asiaa.
Eniten mun sieluun sattuis jos kumppani ihastuis johonkin toiseen ihan huolella, vaikkei mitään fyysistä asian eteen tekisikään.
Kun tykkää omistaa ja tulla omistetuksi niin tunnepuoli on paljon isompi kuin fyysinen.
Pointtini kai oli se, että en halua määritellä pettämistä toisen puolesta. Ja toivoisin jokaiselle semmoista suhdetta, jossa ei ole syytä edes miettiä pettämistä, oli se sitten mitä tahansa.

Alastonsuomen puolella paljon on varatuilla miehillä semmoinen suhtautuminen kumikikkelin omistaviin naisiin, että naisten olisi syytä pelastaa heidän paska seksielämänsä. Jotenkin vois miettiä ennen siihen parisuhteeseen ajautumista, että mistä on valmis luopumaan ja mistä ei. Mikä onkaan sen kivempi motiivi millekkään touhuilulle, kuin se, että oot hankkinut tietynlaisia seksileluja etkä häpeä omaa seksuaalisuuttas lainkaan. Jotenkin se ajattelumaailma vaan noist varatuista irtoaa siis.

[Kinkykundi]

Hyvä aihe jälleen kerran.

Minua on haukuttu omistushaluiseksi ja jopa mustasukkaiseksi siinä vaiheessa kun en ilahtunut tyttöystävän luona vierailleesta ex heilasta ja yhteydenpidosta vuosien takaisiin heiloihin ja vanhoihin mastereihin.

Mul oli kuitenkin 100% luotto siihen että kumpikaan meistä ei lähde toisen selän takana tai toisen poissa ollessa jonkun muun kanssa sänkypuuhiin. Ei sillä että koko suhteen aikana itselle olisi edes yhtään tilaisuutta tullut eli mun oli helppo olla uskollinen.

Mut joo- tuntuu tosiaan olevan niin että vaik olis vaimo niin sen lisäksi tarvis olla vielä subityttö tai rakastajatar tai useampia ja sit vielä niiden lisäksi satunnaishoitoja. Eli käytännössä yhteenkään suhteeseen ei voi panostaa kunnolla ilman että joku toinen siitä kärsii.

Petetyksi tuleminen ei ole mukaavaa. Se jättää jälkeensä epäluottamuksen ja ainakin itse mietin mitä olin tehnyt väärin, liikaa tai liian vähän kun tyttöystävä kertoi muutaman viikon viiveellä puhelimessa mitä oli tehnyt.

Suhteen päättymisen jälkeen ainkin minä petettynä osapuolena olin pitkään yksin ja kun on tarpeeksi pitkään yksin niin sit ei ole enää kovin luontevaa olla viehättävässä naisseurassa vaik seuralainen olisi vähintään kolmen seksilelun arvoinen.

Sit taas ne syyt eli ihmisten yksilölliset tarpeet. Jo omassa parisuhdesopimus luonnoksessa oli omat pykälänsä seksuaalisen toiminnan riittämättömyyden hetkiin, mutta niistäkään ei ollut suhteen pelastajiksi. Suosittelen silti jonkinlaisen parisuhdesopimuksen tekemistä vaik lähtokohtaisesti molemmat/kaikki osapuolet olisivat uskollisuuteen kykeneviä yksilöitä.

Omaa asennettani ja omaa suhtautumistani olen viime kuukausina joutunut hieman rukkaamaan suvaitsevaisempaan suuntaan juurikin muiden ihmisten yksilöllisten tarpeiden vuoksi. Toki omienkin, mutta silti sitä vaan toivoisi että pariskunnat muotoutuisivat lähtökohtaisesti toistensa tarpeet tyydyttäviksi ja pysyisivät sellaisina. Pysyvät pariskunnat ja se että viehättävillä (rikkailla) miehillä ei olisi suuria haaremeita parantaisi mun mahdollisuuksiani parisuhteen löytymiseen.

Kyllä se parisuhde sieltä löytyy, hämäläiset vain ovat vähän hitaampia tässäkin asiassa. Otat nyt itseäsi niskasta kiinni ja teet asioita mistä itse nautit, etkä esitä noin masentunutta. Kun olo paranee ja mieli muuttuu virkeämmäksi, niin se näkyy olemuksessa.

Mitä taas tuohon viehättävyyteen maallisen omaisuuden kautta tulee, niin useimmiten nämä rikkaat (mikä kenellekin on rikas) ovat rikkaita muiden luonteenpiirteidensä puolesta. Samat asiat mitkä saavat ihmiset  menestymään taloudellisesti, ovat saavat menestymään myös parisuhdemarkkinoilla.

Enpä itsekään monogamisena ihmisenä voisi kuvitellakaan, että kykenisin sulattamaan moista touhua ilman, että luottamus menisi ja sitä kautta tietenkin myös se itse suhde. Ei ole suhdetta ilman luottamusta ja piste!
Kyllä nämä asiat on puhuttava halki, poikki ja pinoon jo ihan suhteen alkajaisiksi, siinä missä seksinkin reunaehdot ym.
Jotenkin tuntuu vaan, että monogaminen kinky on jo tosi pervo ilmestys ja epäsopiva yksilö
No, siltikin uhmaan massaa myös tässä asiassa ja oon ylpeästi erilainen ja mieluummin sitten vaikka yksin leikkien mukavien ihmisten kanssa, kuin parisuhteessa, jossa voisin huonosti

Suurin osa pervoista on toki monogamisia, mutta monen elämänvaihe on sellainen ettei ole halua (tai kykyä) sitoutua yhteen ihmiseen. Toki polyt ovat sitten oma porukkansa.

Kun itse näen parisuhteen kahden tai useamman ihmisen yhtälönä, johon on sovittu rajat ja säännöt, haaveet, toiveet ja unelmat otettu huomioon ja kaikki sulautettu toimivaksi komboksi arkeen niin pettäminenkin on kovin yksilökohtaista eikä mitenkään universaalia. Jos mieheni mun tietämättä kävisi miehen kanssa leikkimässä niin saattaisin olla asian kanssa ihan ok. Jos miehen sijaan kävisi naisen luona niin en uskoisi, että voisin ohittaa asiaa.
Eniten mun sieluun sattuis jos kumppani ihastuis johonkin toiseen ihan huolella, vaikkei mitään fyysistä asian eteen tekisikään.
Kun tykkää omistaa ja tulla omistetuksi niin tunnepuoli on paljon isompi kuin fyysinen.
Pointtini kai oli se, että en halua määritellä pettämistä toisen puolesta. Ja toivoisin jokaiselle semmoista suhdetta, jossa ei ole syytä edes miettiä pettämistä, oli se sitten mitä tahansa.

Alastonsuomen puolella paljon on varatuilla miehillä semmoinen suhtautuminen kumikikkelin omistaviin naisiin, että naisten olisi syytä pelastaa heidän paska seksielämänsä. Jotenkin vois miettiä ennen siihen parisuhteeseen ajautumista, että mistä on valmis luopumaan ja mistä ei. Mikä onkaan sen kivempi motiivi millekkään touhuilulle, kuin se, että oot hankkinut tietynlaisia seksileluja etkä häpeä omaa seksuaalisuuttas lainkaan. Jotenkin se ajattelumaailma vaan noist varatuista irtoaa siis.

Jos alunperin olet tehnyt rakkaudesta toiseen ihmiseen kompromisseja omien halujesi suhteen, niin ongelmat parisuhteessa ajavat kuitenkin aika helposti hakemaan omien halujesi toteutusta muualta. Ihan samalla tavalla voit ajatella läheisyyden puutteen kuin piiskatuksi tai perseraiskatuksi tulemisen puutteen ajavan hakemaan tarpeen tyydytystä suhteen ulkopuolelta.

[Passion]

Joillekin pettäminen on lisäkiihoke. Tuo jännitystä seksiin, joka muuten ajan mittaan muodostuu liian tutuksi ja turvalliseksi. Pettäminen koetaan yleisesti vääräksi ja siksi se toisia kiihottaakin. Ikävä sivuvaikutus voi olla petetyn tunteiden loukkaaminen.

[Brak]

Toiseen ihmiseen sitoutuminen ei tunnu olevan nykyään kovin vahvalla pohjalla... vai onko tämä oikeasti vain kinkyfoorumien harha? Miltä maailma näyttää niiden osalta, jotka ovat onnellisessa parisuhteessa?

Ensimmäisistä avioliitoista on elinikäisiä reilusti yli puolet, muistaakseni 60 %. Kaikki näistä liitoista tuskin ovat kulissia.

Eroavan 40 % prosentin osuuden eron syitä voi vain arvailla, mutta yksi syy lienee elämyshakuisuus.

Voi olla, että kinkyissä tämä puoli korostuu. Jos ihminen tarvitsee koko ajan uusia kokemuksia ja virikkeitä ja kiihokkeita, niin siinä jää äkkiä kumppani kakkoseksi eteen tarjoutuvien tilanteiden rinnalla.

[Meeri]

Toiseen ihmiseen sitoutuminen ei tunnu olevan nykyään kovin vahvalla pohjalla... vai onko tämä oikeasti vain kinkyfoorumien harha? Miltä maailma näyttää niiden osalta, jotka ovat onnellisessa parisuhteessa?

Ensimmäisistä avioliitoista on elinikäisiä reilusti yli puolet, muistaakseni 60 %. Kaikki näistä liitoista tuskin ovat kulissia.

Eroavan 40 % prosentin osuuden eron syitä voi vain arvailla, mutta yksi syy lienee elämyshakuisuus.

Voi olla, että kinkyissä tämä puoli korostuu. Jos ihminen tarvitsee koko ajan uusia kokemuksia ja virikkeitä ja kiihokkeita, niin siinä jää äkkiä kumppani kakkoseksi eteen tarjoutuvien tilanteiden rinnalla.

Niitä virikkeitä ja kiihokkeita voi hakea myös vaikka olisikin kumppani rinnalla.
Kyllä mä luulen että sitoutuminen on voimissaan vielä ihan kinkyfoorumillakin, niin paljon tunnen kinkypareja täältä. Tosin suhde ei välttämättä ole monosuhde (vaikka niitäkin on paljon). Polyn ja monon välillä on myös muita vaihtoehtoja, jos kumpikaan ei tunnu sopivalta.
Me olemme mieheni kanssa ainakin hyvin sitoutuneita, vaikka joskus touhuttais muidenkin kanssa. Meillä ei ole mustasukkaisuutta, eikä kukaan kärsi järjestelystä. Jos rakastan kumppaniani, miksi kieltäisin häneltä jotain ?

[Zslave74]

Tilanne on tosiaan tavallisesti parisuhteessa se, että kumppanilla on kiinnostuksen kohteita (kuten penkkiurheilu, kinkyily), jotka eivät toista kiinnosta. Tästä huolimatta suhde voi toimia erinomaisesti tai vaikeampina aikoina pitkässä suhteessa vähintään tyydyttävästi. Astetta hankalampaa on toki tehdä jotakin toisen tietämättä, mutta tähän on vaikea kuvitella optimiratkaisua. Kinkyilyn osalta näissä tilanteissa ainakin molempien siihen osallistuvien on hyvä tietää ja hyväksyä olemassa oleva tilanne kuten luottamuksellisuus jos jompi kumpi näin haluaa.   

[Tulenkantaja]

Voi olla, että kinkyissä tämä puoli korostuu. Jos ihminen tarvitsee koko ajan uusia kokemuksia ja virikkeitä ja kiihokkeita, niin siinä jää äkkiä kumppani kakkoseksi eteen tarjoutuvien tilanteiden rinnalla.

En allekirjoita tätä väitettä ollenkaan. Parhaimmassa tapauksessa se vain tuo suhteen kumpaakin osapuolta tiiviimmin yhteen ja rakentaa luottamusta, kuin nakertaisi sitä. Kun kumpikin osapuoli antaa toinen toiselleen liikkumavaraa kokeilla eri asioita eri rooleissa eri ihmisten kanssa, näkyy se todennäköisimmin positiivisesti myös yhteisen makkarin puolella. Kummankaan ei mustasukkaisena tarvitse arvuutella itsenään toisen menemisistä ja tulemisista, kun pelisäännöt ovat kummallekin selvät. Tämän annista voidaan sitten nauttia yhdessä. Maryn kommentista tuli se omakin perusajatus kiteytettynä aika hyvin; on pitkälti vain järjestely-, periaate- ja kommunikointikysymys, jos toinen tai kumpikin suhteessa haluaa vaikkapa juosta sen ulkopuolella hupakoissa tai pitää sivussa leikkikaveria. Asioista puhumalla ja yhteisymmärryksessä sopimalla säästyy monelta pettymykseltä ja mielensäpahoituksilta, jotka pitkällä juoksulla vain nostaisivat kummankin vitutuskäyryää yhteiselon rinnalla, ja sitten ennen pitkää myös tuhoaisi suhteen.

[40vjoh]

En allekirjoita tätä väitettä ollenkaan. Parhaimmassa tapauksessa se vain tuo suhteen kumpaakin osapuolta tiiviimmin yhteen ja rakentaa luottamusta, kuin nakertaisi sitä. Kun kumpikin osapuoli antaa toinen toiselleen liikkumavaraa kokeilla eri asioita eri rooleissa eri ihmisten kanssa, näkyy se todennäköisimmin positiivisesti myös yhteisen makkarin puolella. Kummankaan ei mustasukkaisena tarvitse arvuutella itsenään toisen menemisistä ja tulemisista, kun pelisäännöt ovat kummallekin selvät. Tämän annista voidaan sitten nauttia yhdessä. Maryn kommentista tuli se omakin perusajatus kiteytettynä aika hyvin; on pitkälti vain järjestely-, periaate- ja kommunikointikysymys, jos toinen tai kumpikin suhteessa haluaa vaikkapa juosta sen ulkopuolella hupakoissa tai pitää sivussa leikkikaveria. Asioista puhumalla ja yhteisymmärryksessä sopimalla säästyy monelta pettymykseltä ja mielensäpahoituksilta, jotka pitkällä juoksulla vain nostaisivat kummankin vitutuskäyryää yhteiselon rinnalla, ja sitten ennen pitkää myös tuhoaisi suhteen.

Tosin jos pelissä mukana sivu leikkikaverit, kaikkien ospuolten välillä pitäisi olla luottamusta että pelisääntöjä noudatetaan.

[Brak]

Voi olla, että kinkyissä tämä puoli korostuu. Jos ihminen tarvitsee koko ajan uusia kokemuksia ja virikkeitä ja kiihokkeita, niin siinä jää äkkiä kumppani kakkoseksi eteen tarjoutuvien tilanteiden rinnalla.

En allekirjoita tätä väitettä ollenkaan. Parhaimmassa tapauksessa se vain tuo suhteen kumpaakin osapuolta tiiviimmin yhteen ja rakentaa luottamusta, kuin nakertaisi sitä.

Jokainen pari tietenkin on omanlaisensa, eikä kehenkään ihmiseen päde kaikki yleistykset, mutta asiantuntijoidenkin mukaan avoimet suhteet tuppaavat epäonnistumaan. Monilla omistamisen halu on oleellinen osa suhdetta.

En minäkään pysty olemaan suhteessa, jossa en omista ja jossa minua ei omisteta. Se on minulle parisuhteen ydinjuttu, mutta ihmiset ovat tietenkin tässä suhteessa erilaisia.

[Kinkykundi]

Voi olla, että kinkyissä tämä puoli korostuu. Jos ihminen tarvitsee koko ajan uusia kokemuksia ja virikkeitä ja kiihokkeita, niin siinä jää äkkiä kumppani kakkoseksi eteen tarjoutuvien tilanteiden rinnalla.

En allekirjoita tätä väitettä ollenkaan. Parhaimmassa tapauksessa se vain tuo suhteen kumpaakin osapuolta tiiviimmin yhteen ja rakentaa luottamusta, kuin nakertaisi sitä.

Jokainen pari tietenkin on omanlaisensa, eikä kehenkään ihmiseen päde kaikki yleistykset, mutta asiantuntijoidenkin mukaan avoimet suhteet tuppaavat epäonnistumaan. Monilla omistamisen halu on oleellinen osa suhdetta.

En minäkään pysty olemaan suhteessa, jossa en omista ja jossa minua ei omisteta. Se on minulle parisuhteen ydinjuttu, mutta ihmiset ovat tietenkin tässä suhteessa erilaisia.

Tosiasiassahan avoimissa suhteissa on riskinä, että jompikumpi osapuoli ihastuu tai rakastuu ja se on sitten siinä. Toki näin voi käydä ihan vaikkei suhde olisikaan avoin, mutta riski on huomattavasti pienempi - lähes olematon jos suhde muuten voi hyvin.

[SadunAika]

Voi olla, että kinkyissä tämä puoli korostuu. Jos ihminen tarvitsee koko ajan uusia kokemuksia ja virikkeitä ja kiihokkeita, niin siinä jää äkkiä kumppani kakkoseksi eteen tarjoutuvien tilanteiden rinnalla.

Tätä olen joutunut miettimään viime aikoina paljon. Tuntuu, että kun on polyamorisen kanssa suhteessa, niin pitäisi olla valmis hyväksymään aivan kaikki "polyyden nimissä".
Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat aidosti vapaita mustasukkaisuudesta ja iloisia siitä, että kumppani saa uusia kokemuksia, mutta ilmeisesti kuulun itse sittenkin siihen monogamiseen vähemmistöön...

[Jersey]

Mä en kestä kun väitetään, että suhde on epäonnistunut jos se loppuu. Tai, että ei ole sitoutumista jos ei ole hautaan asti saman ihmisen kanssa. Voihan sitä silti olla sitoutunut, vaikka parisuhde olisi lyhyempikin ja aika harva on saman tyypin kanssa parisuhteessa 16-vuotiaasta hautaan. Se ois ainakin omalle kohdalle ihan kamalaa. (Ja jos joku tykkää sellasesta, niin sekin suotakoon.) Ja nuo asiat, kuten suhteen loppuminen tai vaihtuminen tai uudet rakkaussuhteet, eivät liity oikein siihenkään, että petettäisiin toisen luottamus tai tehdään jotain toisen selän takana. Asiat voi hoitaa niin monella tavalla.

Luottamus ja avoimuus on mulle tärkeimpiä juttuja. Ja se, että kummallakin tai kaikilla osapuolilla on hyvä olla. Luottamuksen pettäminen on asia, jota en halua ystäviltäni tai rakkailtani ja sitä en myöskään heille tee.