Pettäminen

[Jägermies]

Jos henkilö pettää hetkellisen mielihyvän vuoksi niin miksei myös (paljon järkevämmin) taloudellisen edun vuoksi?

Kiinnostavaa. Voitko kertoa lisää? Mitä jos pettää vain taloudellisen edun vuoksi, mutta muuten elää kuin täydellinen ihminen? (mietin oliko mun exäni taloudellinen pettäjä..).

Sitten henkilöä ei pitäisi laittaa mihinkään luottamustehtävään tai esimerkiksi antaa tälle pääsyä tietoihin joista jotkut ovat valmiita maksamaan.
Edit: Ja kyllä olen tietoinen ettei tämä käytännössä mene näin.

**

Näin pettäjänä ja petettynä ei tule mieleen, että minulla olisi leima otsallani. Vastoinkäymiset avartaa. Ymmärrän, jos on siveyden sipuli, mutta sitten ei kai edes tule törmänneeksi tähän sivustoon.. Jonkinlaista kieroa mieltä on oltava   

Tuo leimahan on tietysti vain jos asiasta tiedetään. Sitäpaitsi muuten siveetön käyttäytyminen jossa ei muiden luottamusta käytetä hyväksi ei liity mitenkään pettämiseen.

[Sir_Jake]

no ehkä tämä ei kuulu tähän alueeseen mut tulipa purettua ajatuksia 
Hmm... olen miettinyt asiaa pitkää 20v avikkisen jälkeen jossa olin petetty, mielipiteet on aika vahvoja
kun olen tähän kinky maailmaan tutustunut jälkeen, niin ajatus maailma avautuu kummasti. silti jos side on vahva niin vaikeaa on suostua jakamaan dom/sub what ever is ur status
vanhempana domina olen joutunut miettimään nuorempien subien elämää ja vaikeeta on ollut 
elämä olisi helpompaa jos ikää ei olisi koskaan keksitty 

[scar]

Kinkyys on kokemusten hakemista ja itsensä toteuttamista enemmän kuin epäkinky seksuaalisuus, missä seksi on rakkauden sinetti tai ikuisen rakkauden osoitus. Varmaan on erilaisia mielipiteitä ja paljon.

On kyllä erilaisuutta. Itse en pysty tuohon sinun kokemukseesi samaistua ollenkaan

Vierastan tuollaisia epäkinky,trukinky,vanilla-juttuja tai jos suoraan sanon vielä,niin ne vituttavat.

Avoimet ja polysuhteet ovat mielestäni reiluja,koska mitään ei tehdä salaa.
Mutta sitten jos jollain on fetissi tohon salaatekemiseen,oh boy,mitäs sitten tehdään,ja miten suu Pannaan 

[Sir_Jake]

mun mielestä, BDSM ei välttämättä tarkoita että non-mon tai poly. tiedän paljon porukkaa jotka eivät etsi seuraa normaali suhteen lisäksi

[scar]

mun mielestä, BDSM ei välttämättä tarkoita että non-mon tai poly. tiedän paljon porukkaa jotka eivät etsi seuraa normaali suhteen lisäksi

Kohta 50v mulla mittarissa..useimmat haluavat vierasta,kun se tuttu ja tavallinen käy liian tylsäksi. Itse olen ollut yksin suurimman osan eloa,joten mulla ei ole tässä pettämisaiheessa mitään ongelmaa..normaalisuhde ehkä se suurin ongelma,kun sellaista ei ole eikä tule..

[vila]

mun mielestä, BDSM ei välttämättä tarkoita että non-mon tai poly. tiedän paljon porukkaa jotka eivät etsi seuraa normaali suhteen lisäksi

Suurin osa ihmisistä taitaa olla monoja, joka vaan unohtuu jos tarkkailee vaan skeneä. Skenessähän ollaan hakemassa seuraa, joten syntyy helposti vaikutelma siitä että kaikki ovat ei-monoja tai vähintääkin avoimia seksisuhteille.

[40vjoh]

Ne kyllä vois heittää ulos kaapista ketkä pyörii näissä piireissä vaimolta tai tyttöystävältä salaa...

Miksi? Itsekin aikanaan pyörin monta vuotta vaimolta salaa tyydyttämässä henkistä tarvettani BDSM:n osalta. Pyörin tosin lähinnä vain netissä, mutta pointti on silti se sama: tarpeen tyydyttämättä jättäminen olisi aikanaan johtanut eroon.

Minulle ja varmaan monelle muulle on ollut kova isku kun saanut tietää jälkeenpäin että on tietämättä satuttanut kolmatta osapuolta, joka oli myös täysin tietämätön. Tällaiset myös jättää jonkinlaisia arpia jotka vielä kymmenien vuosien jälkeen aina silloin tällöin vaivaa. En kyllä menisi ketään kaapista heittämään ulos mutta kyllä minä sen kokemuksen jälkeen olen aina kysynyt - onko varattu tai onko lupa ja saako sen varmistaa.

Tässä mielestäni kyse siitä mitä valmis tekemään toisen puolesta ja mikä itselleen tärkein. Veikkaan että monessa suhteessa jossa tunteet tarpeeksi voimakkaita pettämisestä olisi voitu välttyä ihan puhumalla kumppanin kanssa. Aina voi yrittää hakea jotain kompromissia, joitain asioita voi tehdä toisen puolesta vaikka itse ei niitä juuri tykkää tms.

[Kinkykundi]

Ne kyllä vois heittää ulos kaapista ketkä pyörii näissä piireissä vaimolta tai tyttöystävältä salaa...

Miksi? Itsekin aikanaan pyörin monta vuotta vaimolta salaa tyydyttämässä henkistä tarvettani BDSM:n osalta. Pyörin tosin lähinnä vain netissä, mutta pointti on silti se sama: tarpeen tyydyttämättä jättäminen olisi aikanaan johtanut eroon.

Minulle ja varmaan monelle muulle on ollut kova isku kun saanut tietää jälkeenpäin että on tietämättä satuttanut kolmatta osapuolta, joka oli myös täysin tietämätön. Tällaiset myös jättää jonkinlaisia arpia jotka vielä kymmenien vuosien jälkeen aina silloin tällöin vaivaa. En kyllä menisi ketään kaapista heittämään ulos mutta kyllä minä sen kokemuksen jälkeen olen aina kysynyt - onko varattu tai onko lupa ja saako sen varmistaa.

Tässä mielestäni kyse siitä mitä valmis tekemään toisen puolesta ja mikä itselleen tärkein. Veikkaan että monessa suhteessa jossa tunteet tarpeeksi voimakkaita pettämisestä olisi voitu välttyä ihan puhumalla kumppanin kanssa. Aina voi yrittää hakea jotain kompromissia, joitain asioita voi tehdä toisen puolesta vaikka itse ei niitä juuri tykkää tms.

Ymmärrän kyllä. Sen varatun ei kannattaisi leikkiä sinkkua sille leikkikaverille, eikä sitten jäädä kiinnikään omalle kumppanille.

Juu, en ole tuosta puhumisesta eri mieltä, mutta (viitaten baarin kontekstiin) jos elät vaniljan kanssa, niin aika paljon enemmän saisi tapahtua kuin puhumista, että molemmat voisivat olla tyytyväisiä. Kompromisseja joutuvat kaikki kuitenkin tekemään, mutta kyse on siitä, että kuinka suuriin ollaan valmiita.

[40vjoh]

Ymmärrän kyllä. Sen varatun ei kannattaisi leikkiä sinkkua sille leikkikaverille, eikä sitten jäädä kiinnikään omalle kumppanille.

Juu, en ole tuosta puhumisesta eri mieltä, mutta (viitaten baarin kontekstiin) jos elät vaniljan kanssa, niin aika paljon enemmän saisi tapahtua kuin puhumista, että molemmat voisivat olla tyytyväisiä. Kompromisseja joutuvat kaikki kuitenkin tekemään, mutta kyse on siitä, että kuinka suuriin ollaan valmiita.

Tuttu tilanne sillä nykyisessä suhteessa minä olin se täys vanilja mutta kun valmis ottamaan vähän riskejä niin alkaahan niitä kinky puolia löytyäkin.
Niin vähän kompromisseja, paljon keskustelua ja reippaasti kärsivällisyyttä. Kompromisseista taas löytyy aina välillä jotain uutta molemmille, niillä myöskin pääsee alkuun ja sitä myöten saattaa myös olla että toinen innostuu ja kompromissia ei sit enää tarvita.
Tosin alussa olis helposti voinut käydä tosin päin että olisin heti tyrmännyt koko homman kun koko bdsm maailma oli jotain niin vierasta josta ei ollut muuta kuin vääristettyä tietoa mediasta jne.

[Kinkykundi]

Ymmärrän kyllä. Sen varatun ei kannattaisi leikkiä sinkkua sille leikkikaverille, eikä sitten jäädä kiinnikään omalle kumppanille.

Juu, en ole tuosta puhumisesta eri mieltä, mutta (viitaten baarin kontekstiin) jos elät vaniljan kanssa, niin aika paljon enemmän saisi tapahtua kuin puhumista, että molemmat voisivat olla tyytyväisiä. Kompromisseja joutuvat kaikki kuitenkin tekemään, mutta kyse on siitä, että kuinka suuriin ollaan valmiita.

Tuttu tilanne sillä nykyisessä suhteessa minä olin se täys vanilja mutta kun valmis ottamaan vähän riskejä niin alkaahan niitä kinky puolia löytyäkin.
Niin vähän kompromisseja, paljon keskustelua ja reippaasti kärsivällisyyttä. Kompromisseista taas löytyy aina välillä jotain uutta molemmille, niillä myöskin pääsee alkuun ja sitä myöten saattaa myös olla että toinen innostuu ja kompromissia ei sit enää tarvita.
Tosin alussa olis helposti voinut käydä tosin päin että olisin heti tyrmännyt koko homman kun koko bdsm maailma oli jotain niin vierasta josta ei ollut muuta kuin vääristettyä tietoa mediasta jne.

No kyllä niitä kompromisseja tarvitaan. Ei tietysti pelkästään seksimieltymysten suhteen.

Periaatteessa ymmärrän tilanteen minkä esität; toinen osapuoli on tabula rasa, kuka lopulta etenee kokeneemman osapuolen rajoille ilman varsinaista tarvetta tutkiskella omia rajojaan sitä pitemmälle. Itse tarkoitan pikemminkin tilannetta, missä saat vaniljasta tehtyä subin (mikä periaatteessa on vielä verrattain helppoa), mutta yritäpä kääntää tällainen switchiksi.

[40vjoh]

No kyllä niitä kompromisseja tarvitaan. Ei tietysti pelkästään seksimieltymysten suhteen.

Periaatteessa ymmärrän tilanteen minkä esität; toinen osapuoli on tabula rasa, kuka lopulta etenee kokeneemman osapuolen rajoille ilman varsinaista tarvetta tutkiskella omia rajojaan sitä pitemmälle. Itse tarkoitan pikemminkin tilannetta, missä saat vaniljasta tehtyä subin (mikä periaatteessa on vielä verrattain helppoa), mutta yritäpä kääntää tällainen switchiksi.

Kyllä niitä rajoja joutunut ylittämään rikkomaan ja murskaamaan ihan siihen pisteeseen että kuukausien yöunet menetytty, vastamieliset, epämiellyttät sekä positiiviset tunteet käyty läpi uudelleen ja uudelleen ennen kun tätä puolta sai itsessä luotua. Kaikesta mitä tekee ei tosin tarvi mielestäni saada mitään kunhan ne osat tulee sopivissa määrissä ja aikaa on tarpeeksi että kaikkea ehtii prosessoida kunnolla.
Ketään ei tosin pysty mihinkään suntaan kääntää vain tunteet toista kohtaan täytyy olla niin voimakkaita että edes pystyy jotain sellaista kokeilla joka on oman luonteen, etiikkan, moralin, halujen ja mieltymysten vastaan.

Kuitenkin mikään ei niin paha kun se tunne että kumppanin haluja/mieltymyksiä ei pystyisi toteuttamaan tai edes yrittää ja joutuisi hakemaan muualta. Kaikkihan tietenkin kokee asioita eri tavalla.

Alkuperäiseen kysymykseen

Mikä teillä on suhteessanne pettämistä?

Sehän olis niin simppeliä kun fyysinen sekusuaalinen kokemus kolmannen osapuolen kanssa ilman lupaa tai sitten romanttinen kokemus.

[submit]

Mua on petetty tietääkseni muutaman kerran, ja mielenkiintoista on se, osan niistä hyväksyy helpommin, osan jättäessä niinkin pahan jäljen, että suhde on pilalla, eikä kärsivällisestä yrityksestä huolimatta enää ole tarpeeksi syitä jatkaa.


Ehkä eniten merkkaa se, onko luottamus kärsinyt jo muistakin syistä. Avoin lähestymistapa toimii mulle, jos mokaa niin kertoo. Eniten loukkaa se, että salataan asioita suhteen menettämisen pelon takia. Tai ei oikeastaan loukkaa, mut hämmästyttää, koska just niin toimimalla saa aikaan just sen mitä ei halua

[Anonyymi sissy]

Peteyksi tuleminen ja sen paljastuminen on aina subjektiivinen kokemus. Missä menee raja, mikä on liikaa sekin on jokaisella omansa. Petetty kokee ja tuntee, niin kuin tuntee. Väärää tunnetta ei ole.. Itse olen myöskin joutunut kokemaan tuon petetyksi tulemisen.

Omalla kohdallani elin kaapissa avioliitossa ollessani. Haaveilin, mutta en mennyt vieraisiin etsimään kinkykokemuksia. Siihenhän se johti, että lopulta hajosi koko liitto. Koen kuitenkin, ehkä parempi näin. Vieraisiin meno olisi kuitenkin tuottanut itselleni paskanmaunsuuhun ja henkisen pahanolon. Olen myös kokeillut vaniljasuhdetta, rinnalla luvan kanssa hetkenaikaa kinkykumpani sessiokaverina. Enää en lähde edes siihen koska koen ahdistavana tunteen, etten voi olla täysin avoin ja kokonaisuutena haluttu kumpaankaan suuntaan. Kummassakaan suhteessa siis ei minua hyväksytä kokonaisena ihmisenä. Halutaan vain murusia miehestä..Jos vielä kumpania löydän. Hän antaa minulle sen minkä antaa..Oma-ongelmani on miettiä, riittääkö se ja olenko valmis siihen suhteeseen. Elo on kompromissejä ja ei edes kinkyn tarvitse aina saada kaikkea, eikä kinkyys anna oikeutta ihan mihin tahansa. Eikä anna kaipuu myöskään vaniljaseksiin. Vaikkakin meillä on oikeus, meillä on myös vastuu toistaihmistä kohtaan.

Luulen ja on tullut tuntuma. Moni vieraissa kulkeva, joka kokee ettei se oma avioliitto tarjoa mitä hän haluaisi. Haluaisi muutosta, mutta se oma selkäranka ei riitä ottamaan päätöstä omiinkäsiin. Onhan siinä katkolla samalla monesti se "hyvä kulissielämä" Petetään ja touhutaan, niin kauan kunnes jäädään kiinni. Jälkeenpäin on helppo selitellä muille, että tuli jätetyksi kun puoliso otti ja haki eron. Vieritetään syy erosta sen petetyn niskaan.

[Kinkykundi]

Kyllä niitä rajoja joutunut ylittämään rikkomaan ja murskaamaan ihan siihen pisteeseen että kuukausien yöunet menetytty, vastamieliset, epämiellyttät sekä positiiviset tunteet käyty läpi uudelleen ja uudelleen ennen kun tätä puolta sai itsessä luotua. Kaikesta mitä tekee ei tosin tarvi mielestäni saada mitään kunhan ne osat tulee sopivissa määrissä ja aikaa on tarpeeksi että kaikkea ehtii prosessoida kunnolla.
Ketään ei tosin pysty mihinkään suntaan kääntää vain tunteet toista kohtaan täytyy olla niin voimakkaita että edes pystyy jotain sellaista kokeilla joka on oman luonteen, etiikkan, moralin, halujen ja mieltymysten vastaan.

Kuitenkin mikään ei niin paha kun se tunne että kumppanin haluja/mieltymyksiä ei pystyisi toteuttamaan tai edes yrittää ja joutuisi hakemaan muualta. Kaikkihan tietenkin kokee asioita eri tavalla.

Kyllä. Mutta vaikka sitä olisikin valmis venyttämään omia rajojaan, niin siltikään se ei tarkoita, että se jokin juttu onnistuisi. Vaniljasta saat subin, ja tämä voi jopa innostus dominointia kokeilemaan, mutta jos se ei ns. vakavalla naamalla onnistu, niin silloin se vain ei ole tämän juttu. Helppo antautua jollekin määrätietoiselle kuka tietää mitä tekee, mutta sitten kun itse pitäisi ottaa homma haltuun, niin ei se välttämättä enää onnistukaan.

Mua on petetty tietääkseni muutaman kerran, ja mielenkiintoista on se, osan niistä hyväksyy helpommin, osan jättäessä niinkin pahan jäljen, että suhde on pilalla, eikä kärsivällisestä yrityksestä huolimatta enää ole tarpeeksi syitä jatkaa.


Ehkä eniten merkkaa se, onko luottamus kärsinyt jo muistakin syistä. Avoin lähestymistapa toimii mulle, jos mokaa niin kertoo. Eniten loukkaa se, että salataan asioita suhteen menettämisen pelon takia. Tai ei oikeastaan loukkaa, mut hämmästyttää, koska just niin toimimalla saa aikaan just sen mitä ei halua

Tuo luottamuksen menetys on aika paha. Aika paljon tietysti merkkaa onko toisella osapuolella halua alkaa rakentamaan sitä luottamusta uudelleen, tai koskeeko "samat säännöt" molempia.

[Unikeko]

Hyvä aihe jälleen kerran.

Minua on haukuttu omistushaluiseksi ja jopa mustasukkaiseksi siinä vaiheessa kun en ilahtunut tyttöystävän luona vierailleesta ex heilasta ja yhteydenpidosta vuosien takaisiin heiloihin ja vanhoihin mastereihin.

Mul oli kuitenkin 100% luotto siihen että kumpikaan meistä ei lähde toisen selän takana tai toisen poissa ollessa jonkun muun kanssa sänkypuuhiin. Ei sillä että koko suhteen aikana itselle olisi edes yhtään tilaisuutta tullut eli mun oli helppo olla uskollinen.

Mut joo- tuntuu tosiaan olevan niin että vaik olis vaimo niin sen lisäksi tarvis olla vielä subityttö tai rakastajatar tai useampia ja sit vielä niiden lisäksi satunnaishoitoja. Eli käytännössä yhteenkään suhteeseen ei voi panostaa kunnolla ilman että joku toinen siitä kärsii.

Petetyksi tuleminen ei ole mukaavaa. Se jättää jälkeensä epäluottamuksen ja ainakin itse mietin mitä olin tehnyt väärin, liikaa tai liian vähän kun tyttöystävä kertoi muutaman viikon viiveellä puhelimessa mitä oli tehnyt.

Suhteen päättymisen jälkeen ainkin minä petettynä osapuolena olin pitkään yksin ja kun on tarpeeksi pitkään yksin niin sit ei ole enää kovin luontevaa olla viehättävässä naisseurassa vaik seuralainen olisi vähintään kolmen seksilelun arvoinen.

Sit taas ne syyt eli ihmisten yksilölliset tarpeet. Jo omassa parisuhdesopimus luonnoksessa oli omat pykälänsä seksuaalisen toiminnan riittämättömyyden hetkiin, mutta niistäkään ei ollut suhteen pelastajiksi. Suosittelen silti jonkinlaisen parisuhdesopimuksen tekemistä vaik lähtokohtaisesti molemmat/kaikki osapuolet olisivat uskollisuuteen kykeneviä yksilöitä.

Omaa asennettani ja omaa suhtautumistani olen viime kuukausina joutunut hieman rukkaamaan suvaitsevaisempaan suuntaan juurikin muiden ihmisten yksilöllisten tarpeiden vuoksi. Toki omienkin, mutta silti sitä vaan toivoisi että pariskunnat muotoutuisivat lähtökohtaisesti toistensa tarpeet tyydyttäviksi ja pysyisivät sellaisina. Pysyvät pariskunnat ja se että viehättävillä (rikkailla) miehillä ei olisi suuria haaremeita parantaisi mun mahdollisuuksiani parisuhteen löytymiseen.