Kuinka suhtaudutte kumppanin etsintään taipumustenne määrittäessä teitä?

[Niksu]

Halusin nostaa esiin mieltäni askarruttaneen kysymyksen, jota ensin hieman pohjustan - liikaakin - omasta näkökulmastani.

Otan esimerkiksi alistuvan miehen, koska yllättäen se on lähinnä omaa elämääni. En kehtaa väittää, että asia koskisi vain alistuvia miehiä. Kuitenkin alistuvien miesten keskuudessa elää tiukassa ajatus dominoivien naisten ja alistuvien miesten välisestä epätasapainosta. Alistuvien miesten on vain huomattavasti vaikeampi löytää itselleen sopivaa seuraa kuin dominoivien naisten. Näin ainakin alistuvat miehet kokevat asian, joten kokemuspohjaisesti asian täytyy olla näin. Onko sitten kokemuksen ja todellisuuden välillä jotain eroa on toinen kysymys. Asia kuitenkin aiheuttaa turhautumista ja pahoinvointia joissakin alistuvaluonteisissa miehissä. Asiaa on sivuttu eri keskusteluissa ja eri palstoilla ja taitaa kuulua jonkinlaiseen ikuisuusaiheiden kategoriaan. Keskustelut etenevät nopeasti juupas-eipäs väittelyyn ja aika hedelmättömille alueille.

Normandie toisaalta aloitti loistavan keskusteluketjun asiaani sivuavasta aiheesta. http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=10092.0

Henkilökohtainen mielipiteeni asiaan on, että dominoivilla naisilla nyt vain on enemmän vientiä kuin alistuvilla miehillä. Aivan kuin normaalielämässäkin - ei niin kinkyssä kontekstissa - naisilla on yleisesti enemmän vientiä kuin miehillä. Naiset saavat netissä huomattavasti enemmän aloitusviestejä kuin miehet voivat koskaan haaveilla. Tilastollisesti naiset siis varmasti löytävät parisuhteen helpommin kuin miehet (= enemmän aloitteita --> enemmän mahdollisuuksia --> enemmän juttuja/suhteita). Suhtaudun asiaan kuin se olisi faktaa sen kummemmin pohtimatta. En väitä asian olevan niin vaan hyväksyn yhden näkökulman todellisuudeksi, koska se on yksinkertaisempaa.

Koska BDSM-piirit ovat paljon pienemmät kuin normaaliin parinhakuun liittyvät piirit, niin olen ollut erittäin passiivinen hakiessani seuraa täältä. Jokusen teistä olen kuitenkin päässyt tapaamaan ja keskustelut ovat olleet antoisia. Jos joutuisin kuitenkin luottamaan parinhaussani vain tähän baariin, niin kassini roikkuisivat poikkeuksetta purppuran värisinä polvissani. Sosiaalisena eläimenä olen siis laajentanut piirejäni tai oikeastaan pitänyt ne tiukasti myös tavanomaisissa treffipalveluissa (HUOM! en pidä BDSM-baaria itsessään minään treffisaittina). "Normaalien" treffisaittien ansiosta siis kassini eivät roiku nykyään polvissa vaan korkeintaan puolireidessä ja sinertävät vain vähän. Lääkärissä käynti tietysti voisi auttaa sinertymiseen, mutta palatakseni asiaan, niin ajatuskulkuni on seuraavanlainen. Koska en ole kykenevä löytämään seuraa "piireistä", niin etsin seuraani muualta ja samalla ristin käteni kyynärpäitäni myöten ja rukoilen, että löytämälläni seuralla olisi edes hitunen avoimuutta ja ymmärrystä poikkeavuuteni suuntaan. Ja todellakin poikkeavuuteni, koska vaniljat ihmiset nyt ihan oikeasti todella usein pitävät alistuvaa miestä poikkeavana ja outona tai muuten vain no liian erilaisena, todellisena tunteiden sammuttajana.

Pitkän alustuksen jälkeen kiitänkin teitä, ketkä olette jaksaneet lukea ajatuksiani tähän asti. Kuulutankin kysymykseni erityisesti teille, ketkä koette olevanne parisuhdemarkkinoilla altavastaavan asemassa omien taipumusten vuoksi, mutta tietysti kaikki fiksut tai vähemmän fiksut huudahdukset ovat aina tervetulleita.

Kuinka siis itse suhtaudutte kumppanin etsintään taipumustenne rajatessa mahdollisia ehdokkaita radikaalistikin?

[Leikkisa]

Omien empiiristen kokemusten ja ihmisten kanssa juteltuani olen päätynyt siihen tulokseen, että ei se sopivan kumppanin hakeminen ole helppoa kenellekään. Oli sitten dominoiva, alistuva tai mitä tahansa. Mitä tärkeämpää ihmissuhdetta on itselleen hakemassa, sitä enemmän eri asioilla on merkitystä sen suhteen, kuka se toinen ihminen oikein on. Sessioseuraa löytäisi kyllä helpommin, mutta jos haluaa löytää toimivan parisuhteen, muuttuu ongelma aika haastavaksi. Enää kuka tahansa seksuaalisella puolella yhteensopiva henkilö kun ei olekaan se ihminen, johon haluaisi panostaa kun sitä yhteistä tulevaisuutta ei kertakaikkiaan ole olemassa syystä tai toisesta.

Mielestäni olet tehnyt aivan fiksusti sillä, että et ole jäänyt etsimään sitä sopivaa henkilöä vain täältä. Tuolla *viittelöi* on paljon väkeä,  jotka voisivat olla kiinnostuneita aiheesta ja se heitä kiehtoo, mutta he eivät ole vielä tällä sivustolla. Sieltä jostain voi hyvinkin löytyä se ihminen, joka kiinnostuu sinusta ja löytää samalla itselleen nautinnon myös seksuaalisella puolella. Seksuaalisuus on tärkeä asia sovittaa yhteen ja mitä enemmän joustavuutta myös itsellä sen suhteen on, sitä laajempi on myös mahdollinen kumppanivalikoima. Jos taas ehdottomasti tarvitsee jotain määrättyä, muuttuu se aina pienemmäksi. Näinhän se on minkä tahansa toiveen kanssa kumppanin suhteen.

Minä olen tunnustanut itselleni, että on parempi olla yksin kuin suhteessa, jossa en pääse toteuttamaan itseäni. Siksi pyrin tuomaan omissa vaniljamaailman profiileissa tämän puolen selkeästi esille heti alusta. Suurin osa naisista juoksee välittömästi karkuun, mutta joskus joku saattaa ottaa jopa yhteyttä. Siinä vaiheessa on enää ne kaikki muut mahdolliset asiat, minkä vuoksi mitään ei ehkä synnykään. Karkuun juosseilla naisilla ei ole mitään väliä, koska he eivät olisi tuota puolta minusta sietäneet muutenkaan. En olisi ollut oikea ihminen heille, eivätkä he minulle.

Onnea matkaan joka tapauksessa. Haluat kuitenkin löytää sellaisen ihmisen, joka pitää sinusta sellaisena kuin olet, joten suuren massan näkemyksistä ei kannata hirveästi välittää. Yleensä riittää se yksi suunnilleen oikea ihminen kuitenkin, vaikka hänkään ei varmasti ole täydellinen henkilö kaikissa suhteissa. Yleensä kun niitä yhteydenottoja tulee niin harvoin, tulee myös tutustuttua hyvin jokaiseen tapaukseen. Harvoin sieltä siltikään voittoa on tullut, mutta ainakin saa heräteltyä vähän toivoa aina välillä

[-katy-]

Tossa viikonloppuna tuttavani kysyi pikkuhuppelissa Wäiskillä, että mitä ihmettä oikein vaadin mahd. kumppanilta. Olin itsekin aavistuksen viinissä ja varmaan siksikin tuli näin syvällinen pohdinta framille.
Totesin että jos ois edes ihminen..No tää ei mun kohdalla skulaa koskaan, eikä milloinkaan. Nyt kun vähän perehtynyt BDSM- romaaniin, niin miettinyt että onko tää kinky jotain samaa kaavaa, mitä kaikki orjallisesti tai kässärrin pohjalta noudattaa (vrt. Kipukynnys vai FSOG ?) 

[Puremua]

Seuran löytymisen vaikeus... miten mä onnistuin..millä tyylillä mä sen tein.. puolet miehistä karsiutui pois jo mun jutuista. Ne pelkäs niitä. Olin liian raju puheissani. Ne ei uskaltanu edes sänkyyn asti. Myönsivät sen suoraan.
Sit on niitä uhoilijoita, jotka pystyy mihin vain ja haluaa kovasti osallistua mun alistusleikkeihin. Yks vispilänkauppakaveri oli jo vuosien takaa seksituttu. Tiesin, millainen hän on. Hän kovasti uhoili pystyvänsä jatkaa mun kans suhdetta. Komensin hänet tiskaamaan mun tiskit tai häipymään. Ei loppupelissä ymmärtäny tätä alistusjuttua kokonaan. Eli hän sai luvan lähteä. Suurin osa miehistä kuvittelee, että kaikki alistus ja muut jutut on kytköksissä seksiin. Minusta se on ennemmin kuin elämäntapa. Sieltä kaikista vaihtoehdoista valita se ihminen,  joka on oikeesti ja tosissaan mukana. Joka ymmärtää mun yskän ja alistuu kohtaloonsa. Sellainen löyty sit viimein. Ajan kanssa sitten näkee,  toimiiko suhde muilta puitteilta hyvin. Miten arkipäivä toimii ym ym. Lähtökohta oli mulla aina se seksi ja oikeesti alistuminen. Vähän ristiriidassa oli kuiten seki vaatimus,  että miehen pitää osata myös olla kovana. Seki omalta osalta vaokeutti mun seuranhakua. Onneksi kuiten löyty tänki kokoisesta kylästä mulle sopiva mies. Varmasti oli tuuriaki mukana.. ja kohtalolla sormet pelissä. 8 vuotta etsin kunnon seuraa. Hyvää kannattaa odottaa.

[Zenith]

Lyhyesti: turhauttavaa. 
Ja tämä nimenomaan tilanteessa, jossa yksi itselle hyvä, sopiva(hko) ja vapaa on haussa. Kun kaikkea hyvää ei samasta paketista löydy, niin vaihtoehtoina on kai tehdä radikaali joustoliike ja sopeutua (=tyytyä) tai jättäytyä markkinoiden ulkopuolelle. Kitkeriä vaihtoehtoja molemmat. Nuorempana ehkä olisin jaksanut enemmän säätää, ottaa huumorillakin. Nyt ei juuri hymyilytä.

[tiltu]

Mie olen jo (ainakin melkein) hyväksynyt sen, että toimiva seksi ja toimiva suhde muuten ei tule samassa paketissa. Mulla varmaan niitä rajoittavia tekijöitä on enemmän tuolla muulla puolella. En tiedä miten tän tilanteen klaaraan.

[anniebunny]

Jostain syystä minulle jo aiemminkin kumppanin löytyminen on ollut aina todella hankalaa. Nyt viime aikoina kun olen huomannut itsessäni vielä näitä "uusia puolia" niin tilanne heilahtaa varmasti hankalasta mahdottomaksi, ellen sitten ole valmis joustamaan joissakin asioissa, ehkä paljonkin. Toisaalta seksi on mielestäni toimivassa parisuhteessa vain pieni osa, joten mikäli löydän ihmisen, jonka kanssa muut asiat natsaavat voisi se olla asia josta joustaa. Toisin päin en näe tilannetta mahdolliseksi. Kaikenkaikkiaan asian pohtiminen saa minut kuitenkin todella surulliseksi, kun sinkkuvuosia on jo jokunen takana.

[stimp]

Zenith sen aika kuvaavasti kiteytti. Turhauttavaa.

Toisaalta se tuntuu olevan sitä ilman näitä "outouksiakin". Vaikka hakusessa olisi vain joku ihminen jonka kanssa jakaa arki, niin silti on aina jotain ristiriitoja. Ja ihan kaikessa ei nykyään enää viitsi suostua kompromisseihin, missä itse enimmäkseen häviää.

Seksi on toki tärkeä osa parisuhdetta, mutta omista fetisseistä kieltäytyminen on jotenkin helpompaa kuin seksistä kokonaan. Eli mieluummin edes kohtalaista seksiä ja kohtalainen parisuhde muutenkin, kuin ei seksiä ja parempi suhde tai hyvää seksiä ja muilta osin surkea suhde. Tai toi hyvää seksiä -suhde voisi ehkä toimia osittain, jos siitä jättäisi sen muun parisuhdehömpötyksen sitten pois.

Eikä tätä asiaa ainakaan helpota yhtään se, että tytöt joita tapaan tuntuvat olevan vaniljaisempia kuin kevytversio eskimopuikosta. Yhdellä taisi hurjinta olla takaapäin paneminen, toisella taas vastaanotettu suuseksi. Kyseessä kuitenkin ihan aikuisia ihmisiä, jälkimmäinen päässyt kokemaan siis suullisia iloja vasta kolmenkympin iässä.

Jos vain olisi joku yksinkertainen tapa skipata se partnerin etsiminen ja sopivan seulominen, niin melkein voisin siitä maksaa. Mutta vain melkein, koska ehkä tämä metsästys kuitenkin on sitten osa sitä viehätystä mikä siinä mahdollisessa "saaliissa" sitten kiteytyy.

[mauje]

Ymmärrän ainakin sen että koko valikoimaani en saa "kaupattua yhdelle asiakkaalle"...

[Niksu]

On äärettömän lohduttavaa huomata, että en ole aivan yksin tilanteeni, ajatusteni ja turhautumisteni kanssa Toisten ihmisten tilanteiden samankaltaisuus antaa perspektiiviä ja voimaa, vaikka en koe olevani erityisen masentunut tai jatkuvasti turhautunut. Päinvastoin olen useammin iloinen ja tyytyväinen.

Pystyn hyvin ymmärtämään Zenithin viittaamien turhautumisen ja hymyn puuttumisen näissä asioissa.  Itse olen ollut aina tunteellinen ja herkkä, joten mielialat ja tuntemukset vaihtelevat sen mukaisesti. Vaikka tykkäänkin heittää asioita usein vitsiksi, niin itselleni sopivan parin etsimisestä keskustellessa kyllä saatan vakavoitua dramaattisesti. Tulen myös hieman surulliseksi kuten anniebunnykin.

stimp ja anniebunny nostivat esiin tasapainoilun taipumusten ja kumppanilta toivottujen muiden ominaisuuksien välillä. Olen itse myös usein pohtinut kuinka paljon olen valmis joustamaan taipumusteni tai muiden perusominaisuuksien suhteen kumppanissani. Vastaukset tuntuvat vaihtelevan päivän ja kellonajan mukaan. Yleispätevä lopputulos näyttää kuitenkin olevan, että ihmisen muut ominaisuudet painavat vaakakupissa huomattavasti enemmän kuin seksuaaliset taipumukset. En kuitenkaan pystyisi luopumaan kokonaan tapimuksistani, se johtaisi vain seksuaaliseen turhautumiseen, joka myöhemmin hautaisi suhteen varmasti.

Leikkisa sanoi mielestäni erään äärettömän tärkeän asian, jota itse pidän tietynlaisena taustaolettamuksena. "Haluat kuitenkin löytää sellaisen ihmisen, joka pitää sinusta sellaisena kuin olet" On todella vaikea ajatella nykyään suhdetta, jossa joutuisin piilottamaan omat taipumukseni kumppaniltani. Ehkä en kerro kaikkea enkä lyö faktoja sellaisenaan kerralla vasten kasvoja, mutta haluan ehdottomasti toisen tietävän, millaisia taipumuksia omaan. Haluan, että kumppanini tuntee minut ja tietää kuka minä oikeasti olen. Olen jopa miettinyt joskus onko taipumusteni tai itseni hyväksyminen sellaisena kuin olen se tavoite vai se, että haluan tulla rakastetuksi virheistäni huolimatta. Tuo nyt menee ehkä hieman saivarteluksi, mutta jostain syystä kaipaan kumppaniltani tunnevastinetta sekä "hyviin" ja "huonoihin" piirteisiini.

tiltu mainitsi uskon puutteen parin löytymiseen ja Leikkisa totesi, että yksin on helpompi olla kuin tyytyä epätyydyttävään suhteeseen. Kyllä ja kyllä. Olen muutaman kerran yrittänyt perustaa suhdetta, jossa jättäisin taipumukseni taka-alalle. Eipä onnistunut, alkuunkaan. Seksuaalinen turhautuminen johti nopeasti riitelyyn ja suhteen pattitilanteeseen. Kiukuttelin ja murjotin kuin pikkulapsi enkä kyennyt ratkaisemaan tilannetta enää aikuismaisesti eikä siinä vaiheessa toisellakaan ollut enää voimia tai halua pyrkiä parantamaan tilannetta. Jos joudun peittelemään sitä mitä olen, lopputulos on aina ollut huono.

En tiedä onko tämä lopun alkua yksin olemisen täydelliseen hyväksymiseen vai onko oma treffailuasenteeni muuttunut radikaalisti ja pysyvästi. En enää pitkään aikaan ole yrittänyt stimpin sanoin saalistaa naista tai edes iskeä. Itse asiassa en ole koskaan tainnut olla moisessa kovin hyvä. Ihmisten tapailusta tai etsimisestä en kuitenkaan ole vielä lupunut. Olen nykyään oma itseni hyvässä sekä pahassa. Omalla kohdallani paha tarkoittaa sitä, että en ole maailman puheliain vaikka missään tapauksessa hissukkaa minusta ei saa. En vain osaa keksiä juttua tikusta kuten monet ihailemani ihmiset kykenevät tekemään. Toiseksi jos  joku joskus sattuu kysymään taipumuksistani, mitä nyt ei tapahdu oikeastaan koskaan parien ensitreffien aikana (luojan kiitos ), niin vastaan rehellisesti. Paljastan vatsani ja toivon hiljaa mielessäni saavani silitystä puukon sijaan. Näytän haavoittuvuuteni helposti, valitettavasti haavoittuvaisuus ja vaikeistakin asioista puhuminen eivät ole kovin suuressa huudossa naisten keskuudessa kokemuksien perusteella tai sitten vain vika on minussa ja taipumuksissani

[stimp]

Itsellä on tuo sama ajatus, että kerron kyllä treffikumppaneille aika nopealla tahdilla sit asioista mistä pidän ja mitkä ovat minulle tärkeitä. En ole kokenut, että sillä salaamisella enää voitetaan mitään. Mutta kaikki asiat on keskusteltavissa kuitenkin, ainakin minun mielestäni. En minä tuomitse ketään, vaikka hän pitäisi erilaisista asioista kuin minä. Tämä pätee siis sekä seksuaalisissa että muissakin aiheissa. Välillä sitä ehkä säikyttää jonkun muuten mielenkiintoisen ihmisen pois omilla mieltymyksillään, mutta ehkä se on pitkässä juoksussa vain parempi niin. Ei tule sitten itselle liikaa tukahdutettuja mielihaluja eikä toiselle paineita niiden toteuttamiseen.

Mutta en minä ota parinhakua niin vakavasti. Ei tämä sinkkuna olo ehkä ole minulle se luonnollisin vaihtoehto, mutta en minä nyt mitenkään väkisin sitä parisuhdetta hae. Mutta koko ajan vähän katsellaan ja ihmetellään.

Enkä tiedä sitten onko se iän tuomaa charmia, hälläväliä-asenteen aiheuttamaa viehätystä vai mitä, mutta nykyään tuntuu joskus jopa joku nainenkin tekevän aloitteen. Että sinänsä se omana itsenään esiintyminen kannattaa.

[Maasterix]

En anna taipumusten määrittää itseäni. Teot ovat siihen parempia.

Joku ajattelija sanoi, että kuolema määrittää ihmisen...sen, miten hänet muistetaan.

[klipklop]

Turhauttavaa se on ollut, jopa niin että olen jo jättäytynyt aikoja sitten pois aktiivisesta parinetsinnästä. Silloin tällöin julkistan hetkeksi muutamalla deittisaitilla olevat seuranhakuprofiilit horroksestaan ja koetan onneani, tähän asti helvetin huonolla menestyksellä. 

Ongelma on lähinnä siinä, että tiedän mitä haluan enkä enää tyydy vähempään. Kinkyjutut toki ovat muodostuneet ehdottomaksi lähtökohdaksi, mutta helvetin tärkeää on myös muut kemiat, mikäli tarkoitus on syvempää suhdetta saada kasaan. Ja koska ilmoitukseni (ja naamani) ovat yleisillä deittisivustoilla, en suoraan halua viitata kinkytaipumuksiini, vaan koetan kautta rantain vihjailla ja runoilla profiiliini, mikä minua kiinnostaa, jos sen joku pervo tajuaisi.

Muutamiin kokeilunhaluisiin vaniljoihin olen törmännyt, vaan kun tuo opettajana oleminen ei ole oikein mun juttu (varsinkin kun switch olen ja vastakappaleilla on ollut taipumuksena pelkkä alistuminen).

[Puremua]

[quote author=klipklop link=topic=11414.msg198484#msg198484 date=1437574961
Muutamiin kokeilunhaluisiin vaniljoihin olen törmännyt, vaan kun tuo opettajana oleminen ei ole oikein mun juttu (varsinkin kun switch olen ja vastakappaleilla on ollut taipumuksena pelkkä alistuminen).
[/quote]

Aamen. Ja sitten on näin vanhemmiten tullu todella paljon nuorilta pyyntöjä. Nuorin ollu jopa 17-vuotias. Haluavat päästä vanhemman naisen oppiin. Ei hemmetti..musta ei ole opettajaksi. Haluan itekki kunnon miehen,  joka vie mua. Ei ole musta koskaan ollu puumaksi. Säikähtää sitä pennut vähemmästäki,  ku mun oppiin tulee. Oon liian raaka ja armoton.

[helmikorvakoru]

Kumppanin etsintä on mulle erittäin helppoa - en nimittäin pidä romanttisia-, seksi- tai bdsm-suhteita mitenkään välttämättömänä elämälleni. Periaatteeni hyvin monen asian kanssa on se, että jos fiilis on vähänkään epävarma tai juttu ei herätä täyttä innostusta, jätän sen sikseen. En myöskään koe kinkyyttä samalla tavalla määrittävänä tekijänä kuin esim sitä, että olen poly. Suurin osa kinkyistä kumppaniehdokkaista karsiutuu suoraa pois puhtaasti sen vuoksi, että tahtoisivat nimenomaan "parisuhteen". En myöskään näe välttämättömänä sitä, että kaikki ihmissuhteissani toivomani piirteet löytyisivät yhdestä ihmisestä.