Kieltämättä itkevä mies herättää hivenen ahdistusta, ehkäpä juuri siksi, että on niin harvinainen näky. Jotenkin tietää, että nyt on tosi kyseessä... Pakokauhun omaisesti ainakin itse mietin, että miten voin parhaiten auttaa, vai voinko mitenkään...Sen sijaan arvovalta kysymyksenä itkua en koe ollenkaan, enkä koe itseäni lohduttavana osapuolena mitenkään vahvemmaksi. Esimerkiksi hautajaisissa, joissa vainaja ei ollut itselleni läheinen tunsin lämpöä ja rakkautta, kun sain olla lähellä ja läsnä, koskettaa surevaa rakastani, ja antaa itsestäni lohtua tai voimaa tai jotakin...