Peli-ihmiset

[Viridian]

Turha viesti poistettu ,  ei näköjään onnistu kokonaan.

Vir

[Leikkikalu]

Ensinäkään mä en ole missään vaiheessa puhunut rakkaudettomasta polyamoriasta, vaan rakkaudettomista monisuhteista. Toiseksi polyamoria on suhdemuoto ja nimestään huolimatta sekin voi olla rakkaudetonta. Useimmat polyamoriset ihmiset, jotka tunnen, eivät suinkaan ole kaikkiin kumppaneihinsa rakastuneita tai ihastuneita, ainakaan heti alusta lähtien.

Mä en katso olevani polyamorinen, vaan suhdeanarkisti, enkä ole missään vaiheessa viitannut nykyiseen suhde-elämääni sanalla polyamoria. Lukutaito much?

Hienosti myös vältit vastaamasta yhtään mihinkään olennaiseen.

Musta on myös mielenkiintoista miten katsot itsesi päteväksi puhumaan kaikkien konservatiivisten perusvaltavirta kinkyjen puolesta. Ei sillä, mua ei kiinnosta miellyttää konservatiivipaskoja.

EDIT//: Jaa, poistit viestin, eli ilmeisesti tajusit mokasi.

[Viridian]

Ei sillä, mua ei kiinnosta miellyttää konservatiivipaskoja.

EDIT//: Jaa, poistit viestin, eli ilmeisesti tajusit mokasi.

Joo tajusin että turha on turhaa. Mua ei kiinnosta miellyttää ihmisiä joiden pakkomielle on olla olematta valtavirtaa. 

Mun kvartaali on sukupolvi.

Mun huumori on vaikeaa.

Mun elämä on sääntöjä ja kuria ja ennustettavuutta.

Ai niin ja harvoin puhun anarkisteista koska en tykkää kiroilusta myöskään itseni harrastamana.

Vir

[Leikkikalu]

Mua ei kiinnosta miellyttää ihmisiä joiden pakkomielle on olla olematta valtavirtaa.

Jaa, nyt mun suhteet on peräti pakkomiellettä poiketa valtavirrasta,  koska siinähän ei mitenkään voi olla kyse ihan vaan siitä, että joku tuntuu musta luontevalta ja tekee mut ja mun säädöt onnellisiksi?  Kinkyksi ihmiseksi oot harvinaisen ahdasmielinen.

[Pip]

Mua ei kiinnosta miellyttää ihmisiä joiden pakkomielle on olla olematta valtavirtaa.

Jaa, nyt mun suhteet on peräti pakkomiellettä poiketa valtavirrasta,  koska siinähän ei mitenkään voi olla kyse ihan vaan siitä, että joku tuntuu musta luontevalta ja tekee mut ja mun säädöt onnellisiksi?  Kinkyksi ihmiseksi oot harvinaisen ahdasmielinen.

Nyt kun oon päässyt metsästä takas sivistyksen pariin ja lueskelen tätä ketjua huvittuneena, niin on kyllä ihan pakko todeta, kuinka epäkypsältä ihmiseltä vaikutat. Jos ihan oikeasti lukisit (vaikka ääneen itsellesi), mitä Vir ja Baltsu on sulle kirjoittaneet, niin ehkä jopa voisit ymmärtää jotain. Tosin itsekin tuon ikäisenä olin kaikkitietävä, enkä jaksanut kuunnella vanhempia ihmisiä, joilla olis voinut jotain annettavaa tiedon osalta, muttei se tietenkään sopinut mun omaan pätemisentarpeeseeni.

[Leikkikalu]

Mä ymmärrän hyvin, mitä Viridian ja Balthazar on mulle kirjoittaneet: mun elämäntyyli on huono ja johtaa väistämättä jonkun kärsimykseen ja mä herään "kolhiintuneena" "harhoistani" ja he tietää kyllä paremmin koska ovat vanhempia, vaikka kummallakaan ei ole oikeasti edes mitään hajua siitä millaisia mun suhteet on tai miten mun säädöt ne kokee. Samalla Viridian tekee paljon oletuksia mun suhteiden luonteesta, kuten että ne olisivat pakosta kaikki tosi väliaikaisia ja että niihin ei sisälly tunnetta tai että mä en yhtään ymmärtäisi tai käsittelisi säätöjeni kanssa erilaisia tunteita. Silti mä olen nyt se kaikkitietävä? Joojoo. Mä en ole väittänyt tietäväni paremmin jonkun muun puolesta minkälaiset suhteet hänelle sopii tai tekee hyvää, toisin kuin eräät. Mä oon päinvastoin puolustanut sitä tosiasiaa, että on monia tapoja olla suhteissa ja suhtautua niihin, eivätkä Viridianin ja Balthazarin rakkauskeskeisestä arvopohjasta poikkeavat suhdemuodot ole huonompia tai väärin.

Mut se nyt on muutenkin ihan ilmeistä ettet oikeesti ajatellut asiaa tai halunnut sanoa meidän väännön aiheesta mitään, näit vaan tilaisuuden tulla yhdessä littaamaan jo valmiiksi sorsittua osapuolta ja tartuit siihen. Well done.

[Pip]

Mä ymmärrän hyvin, mitä Viridian ja Balthazar on mulle kirjoittaneet: mun elämäntyyli on huono ja johtaa väistämättä jonkun kärsimykseen ja mä herään "kolhiintuneena" "harhoistani" ja he tietää kyllä paremmin koska ovat vanhempia, vaikka kummallakaan ei ole oikeasti edes mitään hajua siitä millaisia mun suhteet on tai miten mun säädöt ne kokee. Samalla Viridian tekee paljon oletuksia mun suhteiden luonteesta, kuten että ne olisivat pakosta kaikki tosi väliaikaisia ja että niihin ei sisälly tunnetta tai että mä en yhtään ymmärtäisi tai käsittelisi säätöjeni kanssa erilaisia tunteita. Silti mä olen nyt se kaikkitietävä? Joojoo. Mä en ole väittänyt tietäväni paremmin jonkun muun puolesta minkälaiset suhteet hänelle sopii tai tekee hyvää, toisin kuin eräät. Mä oon päinvastoin puolustanut sitä tosiasiaa, että on monia tapoja olla suhteissa ja suhtautua niihin, eivätkä Viridianin ja Balthazarin rakkauskeskeisestä arvopohjasta poikkeavat suhdemuodot ole huonompia tai väärin.

Mut se nyt on muutenkin ihan ilmeistä ettet oikeesti ajatellut asiaa tai halunnut sanoa meidän väännön aiheesta mitään, näit vaan tilaisuuden tulla yhdessä littaamaan jo valmiiksi sorsittua osapuolta ja tartuit siihen. Well done.

Lähinnä tarkoitin sitä, ettet ole sisäistänyt heidän sanomaansa, vaan tulkitset sen arvosteluksi sinua kohtaan. Ehkä voisit ottaa hieman lievemmän lähestymistavan, etkä tulkitsisi niitä ensimmäisiä kommentteja hyökkäykseksi omaa elämäntapaasi kohtaan.

[Viridian]

Jos palataan Katin alkuperäiseen pohdintaan peli-ihmisistä, joka sai lähtönsä toisesta ketjusta, jossa arveltiin pelimiesten vievän kaikki naiset tai sinnepäin.

Niin tässä ketjussa asia on selvästi laajentunut monipuolisemmaksi, vaikka tuo omasta mielestäni turha vääntö siitä, pitäisikö rakkaudettomia suhdesäätöjä arvostaa elämänmuotona vaiko ei hiukan haittasikin keskustelua. Siltä osin pahoittelen, vaikka mietinkin, olisiko kyseessä yhden lajin esimerkki pelaamisesta, jota kukin tekee omista lähtökohdistaan käsin, ja jotkut pelaavat silloinkin kun ei tarvitsisi, käyttäen kaikkia keinoja, mitä nyt nettikeskusteluissa kuulemani voi yrittää, mukaan lukien marttyyroitumisen.

Tuo pelimies-myytti on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se elää koska tietyssä elämänvaiheessa se tarjoaa vastauksia asioiden tilaan. Ja myöhemminkin. Kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa on muistini mukaan aika paljon myyty opus.

Jos nyt miettii mitä sitten tiedämme peli-ihmisistä, niin yksi esimerkki: he tarjoavat toiselle sitä, mitä tietävät toisen haluavan, mikä on kiva juttu, mutta pelaamiseksi se kai lasketaan, jos kyseessä on vain väline saada itse sitä mitä haluaa. Luulen että useimmat harrastavat hiukan em. laskelmointia, ja jossain mielessä sitä voisi kutsua vaikka neuvottelemiseksi. Eikä siinä minun mielestäni ole pahaa, jos osapuolet ovat normaalin verran moraalisia, ja itsetarkoitus ei ole peli, vaan se, että kaikki saavat mitä haluavat tai tarvitsevat tai molempia.

Mutta mikä sitten itsetarkoituksellisesta pelistä tekee mielestäni erilaista? Se, että silloin toiset osapuolet eivät ole enää ihmisiä vaan pelimerkkejä. Kaatoja tai hyödykkeitä. Eikä välttämättä edes niin, että pelaaja siirtyisi nopeasti seuraavaan kohteeseen, voihan se viihtyä saman pelin äärellä kauankin. Hmm.. nyt tulee väkisinkin mieleen, että koska aviomieheni tarjoaa minulle mitä haluan, ja saa minut tuntemaan onnelliseksi ja tärkeäksi ja mitä näitä nyt olikaan, hän on varmaan aika hyvä pelaamaan tätä peliä, kun se menee muhun vielä kymmenien vuosien jälkeenkin ihan täydestä. Mutta joo, sekin kai vaihtelee, tietävätkö peli-ihmisen kohteet olevansa tekemisissä pelin kanssa, ja se, pelaavatko he itsekin.

Mutta sitten asiaan. Olen vuosien varrella törmännyt usein omasta mielestäni vastenmieliseen ilmiöön, jota harjoittavat dominoivat naiset. Siinä peli menee seuraavasti: Markkinoilla pyörii lukuisa joukko subimiehiä, jotka eivät koskaan valita kohtelustaan, ja jotka varovat pilaamasta mainettaan yleisellä tasolla, että olisi edes jokin mahdollisuus löytää joskus joku. He ovat valmiita tekemään asioita, jotta saisivat mainetta hyödyllisinä ja käyttökelpoisina naisen tarpeisiin. Heillä on monella hyödyllisiä ammatillisia taitoja, remonttimiehinä, nörtteinä, mitä milloinkin.  Moni saa aitoa iloa siitä, että voi palvella dommea. Itsekin saan nauttia tästä ilmiöstä, en valita.

Nyt sitten siihen missä menee pelaamisen raja omasta mielestäni. Domme ottaa yhteyttä subimieheen koska hänellä on jokin askare. "Tuletko nikkaroimaan pariksi päivää?" Submies lupaa tulla, ja ei kysy saako hän palkkaa, koska yhteisön sääntöjen mukaan sub, joka kysyy itselleen jotain on huono. Ensimmäisen päivän nikkaroinnin jälkeen Domme haluaa varmistaa, että toinen tulee toisenakin, ja vilauttaa dommeuttaan ihan pikkuisen, nipistää tai näykkäisee, komentaa tai mitä milloinkin, ja sanallisesti antaa verhotusti ymmärtää, että kunhan ikävät työjutut on hoidettu, ahkera työmies saa palkkansa. Sitten homma valmistuu, mutta nainen on unohtanut antaneensa ymmärtää, päinvastoin jos asiasta vihjataan, muistuttaa, että sub on saanut palvelusession, auttaessaan Dommea. Sub tyytyy, mutta ehkä ei seuraavalla kerralla tule, tai sitten jaksaa uskoa, että varmaan ensi kerralla toisella onkin parempi vire, tai hän onnistuu paremmin ja ansaitsee jotain.

Suurin osa hoitaa asiat siistimmin, vaikka pyrkisikin hyötymään ilmiöstä. Esimerkiksi niin, että se sub saa sen sessionsa ja kaikki ovat tyytyväisiä, vaikka mitään suurta intohimoa tai rakkautta ei olisikaan. Ja näistäkin voi kehittyä ajan kanssa vaikka mitä.

Mutta se mitä en voi ymmärtää on juurikin se, että vaikka pelikenttä tarjoaisi mahdollisuuden pelata juuri niin törkeästi kuin haluaa, siksi että säännöt suosivat omaa pelaamista esimerkiksi henkilöiden aseman tai pelinappuloiden määrän tai tukalan tilanteen takia. Niin miksi muiden pitää hävitä? Miksi toinenkin ei voisi saada vähän? Jos kuten kuvatussa esimerkissä toinen antaa vaikka 20 tuntia elämästään, kyllä itse pitää voida antaa pari, jo senkin takia, ettei muita dommeja harmittaisi kuulua saman termin alle.

Luultavasti monet muutkin hyödyntävät mahdollisuuksiaan pelata, ja pelaavatkin, mutta pitipä nyt juputtaa tuostakin, vaikken edes tiedä onko sattumaa, että olen päässyt sivusta seuraamaan tapauksia, jotka oikeasti ovatkin tosi harvinaisia tai jotain. Ajatuksia?

Vir

[Zina]

Kaikkein pahimpia ovat sitten ne pelurit, jotka tietävät mitä ovat ja mihin pystyvät ja silti säälittä pelaavat itseään kiltimpien, hyväuskoisempien ja rakastavampien kustannuksella, usein haluten itselleen jotein hyvää toiselta jolla sitä on. Rahaa, seksiä, rakkautta,.. you name it. Aivan henkilökohtaisista syistä. Niitä voi pelata kuka tahansa aivan surutta. Vaikka omilla säännöillä tai kokonaan ilmankin. Ei haittaa vaikka se ilkeämielinen kierrepallo muuttuisikin bumerangiksi.

Pakko uskoa karman lakiin... 

[Leikkikalu]

Lähinnä tarkoitin sitä, ettet ole sisäistänyt heidän sanomaansa, vaan tulkitset sen arvosteluksi sinua kohtaan. Ehkä voisit ottaa hieman lievemmän lähestymistavan, etkä tulkitsisi niitä ensimmäisiä kommentteja hyökkäykseksi omaa elämäntapaasi kohtaan.

"En kuitenkaan väitä (enää) polyihmisiä kategorisesti tällaisiksi käyttäjiksi. Koska sielläkin on aitoa tunnetta, rakkautta ja välittämistä moneen suuntaan[...]" (eli se, onko polyihminen/monisuhteilija pelaaja vai ei, riippuu hommaan sisältyvästä tunteesta, rakkaudesta ja välittämisestä)
"Minä näen tunteettomat monisuhteet sellaisena ihmisiin runkkaamisrinkinä." (selfexplanatory)
"Mutta usko sit vaikka mua, kun kerron, että vaikka suhteita aloitettaisiin kuinka hyvin sopien, että ne on höyhenenkeveitä, aina välillä jotakuta sattuu." (alentuvaa ja yläpuolelleasettuvaa neuvomista, jossa tehdään paljon oletuksia mun kokeneisuudesta suhteiden saralla ja mun suhteiden luonteesta)
"Useimmat toki päätyy lopulta johonkin pysyvämpään, tai useisiin pysyvämpiin, ja niin toivon sinullekin käyvän." (suhtautuminen, niinkuin tietäisi mua paremmin, mikä on mulle hyvä, ja täydellinen välinpitämättömyys sitä kohtaan, mitä mä pidän tärkeänä tai haluan)
"Mua ei kiinnosta miellyttää ihmisiä joiden pakkomielle on olla olematta valtavirtaa." (mun suhteitteni mitätöiminen pyrkimykseksi poiketa valtavirrasta)

Mitä tämä on, jos ei nimenomaan hyökkäys mun elämäntapaa kohtaan? Apologistit helvettiin.

Heillä on monella hyödyllisiä ammatillisia taitoja, remonttimiehinä, nörtteinä, mitä milloinkin.

Mistä lähtien nörttiys on ollut "ammatillinen taito"? lol

Ensimmäisen päivän nikkaroinnin jälkeen Domme haluaa varmistaa, että toinen tulee toisenakin, ja vilauttaa dommeuttaan ihan pikkuisen, nipistää tai näykkäisee, komentaa tai mitä milloinkin, ja sanallisesti antaa verhotusti ymmärtää, että kunhan ikävät työjutut on hoidettu, ahkera työmies saa palkkansa. Sitten homma valmistuu, mutta nainen on unohtanut antaneensa ymmärtää, päinvastoin jos asiasta vihjataan, muistuttaa, että sub on saanut palvelusession, auttaessaan Dommea.

Kukaan ei ole ikinä "seksiä velkaa". Ja kaikilla on oikeus muuttaa mieltään koska vaan siitä, haluavatko he harrastaa jonkun kanssa seksiä vai eivät. Jos joku olettaa että saa seksiä koska menee toisen luokse nikkaroimaan ja se toinen nyt sattuu olemaan domme, niin on vaan typerä. Seksiä ei voi ikinä olettaa saavansa. Niin voi toivoa ja sitä voi ehdottaa, mut ihan sama vaikka nikkaroisi sille dommellensa kartanon tai jotain, niin ikinä se ei ole seksiä velkaa.

Jos joku oikeasti menee toisen luokse nikkaroimaan kuvitellen että se on siitä hyvästä oikeutettu seksiin, niin tyyppi ansaitseekin saada henkisesti kuonollensa.

Submies lupaa tulla, ja ei kysy saako hän palkkaa, koska yhteisön sääntöjen mukaan sub, joka kysyy itselleen jotain on huono.

Pfft. Mun mielestä tää nyt kuulostaa sun satuilulta. Jos esim. mä submasomiehenä menen ja kysyn joltain et saanko mitään palkkioo jostain hommasta minkä teen, niin en usko että lähtee sana kiertämään BDSM-porukoiden sisällä et "hei se jäbä on ihan huono sub, se pyytää duuneistaan palkkaa". Seriously.

Mä usein teen palveluksia kavereilleni/säädöilleni/panoilleni pyytämättä siitä mitään palkkioksi lähinnä siksi, että mä luotan niiden omaan arviointikykyyn ja kohtuulliseen anteliaisuuteen. Usein palvelukset muistetaan esim. tarjoamalla safkaa tai juotavaa joskus lähitulevaisuudessa tai jollain vastapalveluksella.

Edes vaikka mä päätyisin harrastamaan seksiä tyypin kanssa, jolle olen tehnyt jonkun palveluksen, mä en näe sitä seksiä minään palveluksena tai maksuna mulle, vaan vuorovaikutuksena, josta molemmat saa yhtälailla tyydytystä. "Luonnossa maksaminen" on hauska läppä ja/tai vihje oikeassa seurassa, mut en ikinä tosissaan kohtele seksiä asiana, jota yksi antaa ja toinen saa.

[Pip]

Mulla on monta suhdetta, en ole sitoutunut niistä yhteenkään, eikä rakastuminen tai ihastuminen ole mulle minkäänasteinen prioriteetti tai suhdekriteeri. Jos mä ja joku toinen yhdessä molemmat halutaan jotain, se riittää mulle. Ihastuminen tai rakastuminen on kivaa extraa jos niin käy, mut sillä ei ole mulle sen enempää väliä.

Tästä saa kirjoitetun tekstin ymmärtämällä sellaisen kuvan, että on kiva, jos sä ihastut/rakastut, niin se on kivaa extraa, mutta mikäli toinen tekee saman, sillä ei ole merkitystä. Ehkä tähän asiaan on haluttu antaa neuvoa.

Mun polyilyni on mitä on, enkä sitä tässä lähde sen enempää ruotimaan, kuin ainoastaan mainitakseni, että tiedän siitäkin maailmasta ihan riittävästi.

[Viridian]

"Mua ei kiinnosta miellyttää ihmisiä joiden pakkomielle on olla olematta valtavirtaa." (mun suhteitteni mitätöiminen pyrkimykseksi poiketa valtavirrasta)

Mitä tämä on, jos ei nimenomaan hyökkäys mun elämäntapaa kohtaan? Apologistit helvettiin.

Heillä on monella hyödyllisiä ammatillisia taitoja, remonttimiehinä, nörtteinä, mitä milloinkin.

Mistä lähtien nörttiys on ollut "ammatillinen taito"? lol

Jos katsot tarkkaan, edellisessä postauksessasi kerroit, ettet ole kiinnostunut miellyttämään konservatiivipaskoja. Onko nyt niin, että sun ei tarvitse miellyttää konservatiiveja, mutta voi elämä ja pikkulinnut, jos joku konservatiivipaska ei ole kiinnostunut miellyttämään sinua. Onko se, ettei ole kiinnostunut miellyttämään sinua, hyökkäys sun elämäntapaa vastaan? Sitten kun oikeasti alamme hyökätä sun elämäntapaa vastaan, huomaat kyllä eron. Ja jos niin teemme, entäs sitten?

Mun käsitykseni sun suhteesta valtavirtaan perustuu sun profiilissasi antamiin tietoihin ja kirjoituksiisi täällä. Muuten en ole tehnyt oletuksia, sä itse lennät oletuksiin, että jokainen esimerkki koskisi juuri sinua ja sinun oletettuja suhteitasi. Kun puhuin höyhenenkevyistä suhteista, puhuin itsestäni, koska omat suhteeni tiedän, ja kyllä, sellaisilla puheilla on joskus tullut asioita tehtyä. Ilmeisesti olet niin tottunut siihen, että valtavirrasta poikkeamisesi asettaa sinut huomion keskipisteeseen, kun lisäksi oletat, että jokainen lause on suunnattu juuri sinun elämääsi. Me puhumme tässä yhtä aikaa tuhansille mahdollisille lukijoille, joten ketjua ei kannata kuormittaa muulla kuin yleisellä tasolla.

Mitä tulee tarpeeseesi etsiä mahdollisia epätarkkuuksia kirjoituksistani, niin voin selventää tarvittaessa niitä, jos esim. tuo nörtti-lause oli sinulle merkitykseltään epäselvä. Monen tutun subin ammatti on tehdä asioita, jotka voi leikillisesti niputtaa kastiin "nörtteily", he saavat siitä kuukausipalkkaa, joten mitä osaa et ymmärtänyt?

Ai niin ja se tarina mitä kerroin peluridommeista ei ole satua, vaikka olisi oikein kiva jos se olisi. Ei sekään osa, että työnteko dommen suosioon pääsemiseksi on yleinen strategia. Silloin kun mä satuilen, mä kirjoitan jutun alkuun, että kyseessä on fantasia (toki jotkut uskovat mua jopa silloin, mutta se on eri juttu se).

Sen verran kuitenkin vielä sanoista ja niiden merkityksistä, niin sessio ja seksi ei ole toisensa kattavia synonyymejä. Sessio on mahdollista antaa toiselle niin, että se toinen saa, ja antaja ei saa. Tästäkin voi sitten jutella jossain sopivammassa ketjussa, jos et löydä ketään joka sulle selvittäisi millaisia sessioita maailmaan mahtuukaan, ilmaisia, ostettuja, annettuja ja saatuja.

Luultavasti monikin lukija ymmärsi kyllä, miksi rakkaudettomat yksipuoliset remonttisessiot ovat minusta epäreilua pelaamista, ja jos ei, tai on eri mieltä, sehän on perin ok.

Aiemmin ajattelin, että vastaaminen on turhaa, siksi poistin yleiseksi, ei sinulle yksin, tarkoitetun viestini, koska et lue vastauksesta kuin ne osat, jotka tukevat kokemustasi siitä, että olet se, jota nyt kiusataan. Heh ja ne osat, joita uskot voivasi käyttää vaikkapa minun kiusaamiseeni, nöyryyttämällä netissä, koska jokainen lauseeni ei mene läpi tarkasta seulastasi.

Nyt ajattelen, että jos koet tulleesi kiusatuksi, se luultavasti vain parantaa fiilistäsi siitä, että olet oikealla tiellä, kun kerta ne, kenet olet itse leimannut suppeiksi konservatiiveiksi, paheksuvat sinua. Niin ajattelin ilahduttaa sinua vastaamalla.

Vir

[Chmlnidae]

Joskus muinoin 80-luvulla, mun nuoruudessa, monisuhteilut suht kevyellä ihastumis- (saati rakastumis-) tatsilla oli ihan valtavirtaa (siis merkityksessä useita suhteita yhtäaikaa, ja lyhyitä suhteita). No big deal. Ihan en hiffaa mikä tää marginaali-itku asiasta oikein on....Ehkä aika on jotenkin kovin toisenlainen nykynuorilla, oon kuullu jostain konservatiivisuuden noususta , tai oon vaan kait pudonnu veks trendikelkoista...Oma nuoriskokaan ku ei oo ihan viel deitti-iässä.

Mutta aiheeseen; peli-ihmiset.
Musta peli-ihmiset on sellaisia joille toinen ihminen ei ole itsearvoisesti tärkeä. Eli menee sinne välinearvon puolelle vuorovaikutuksen motiivit ja intentiot.
Oikeastaan en ajattele mitään "pelimiehiä tai -naisia" sinänsä, he ovat jo sitten oma lukunsa, vaan ihan tavan ihmisiä joille aitous ja rehellisyys ihmissuhteissa vain ei onnistu. Skaala on aika laaja miten käytännössä tämä näyttäytyy.
Joku katsoo sitä siippaa niin että se on edustuskelpoinen ja nostaa omaa statusta, toinen pankkitilin vakuuttavuutta, joku toinen tarvii täytettä oman elämän ohuuteen ilman kykyä tai halua tai mahdollisuutta panostaa suhteisiin kuitenkaan omalta puoleltaan. Tai sen seksi-/sessiolokeron täyttöä ilman kokonaista, holistista, kiinnostusta kumppanista (ja nämäkin seikat ollessaan rehellisesti avattuja eivät välttämättä enää sitten kuulu sinne pelaamiseen, oleellista silloin on kuvion tiedostavuus kaikkien siihen kuuluvien kesken).
Parisuhteissahan on sellainen jutska että jotta ne olis jotenkin antoisia, pidemmin ja syvemmin, ni niis pitäis päästä toista ihmistä lähelle. Ja lähelle pääsemisessä taas on sellainen jutska et sit tulee kaikenlaisia kipu- ja kasvukohtia vastaan, joita ei itekseen elellessä (yleensä) niin tarvitse kohtailla. Joskus ne kipupisteet on niin kovia että voi jopa olla ihan perusteltua ettei halua niin läheisiä suhteita että niiden kohtaaminen mahdollistuu. Tietynlaista traumakäyttäytymisen, huonon sellaisen, välttellyä ihan harkiten jopa mahdollisesti. Ja sellainen on myös ihan pätevä syy olla vakavasti suhteilematta.

Ja sitten se kirosana: ihmissuhdeanarkisti. Tällainen vanha tätikin voi olla sellainen. Eikä se näy mitenkään kovin kummoisena kukasta kukkaan lentelynä. Okeastaan just päinvastoin; ei vanha jaksa.
Minulle se anarkismi vain on siinä että suhteen määrittely on omissa, ja tietenkin suhdekumppanien (tää kait oli itsestään selvää?) käsissä. Ei niin kiinnosta mikä se "yleisesti hyväksytty ja normilinja" on. Suhde voi elää myös erilaisia kausia; välillä frendistä voi tulla seksikumppani, välillä voi käydä toisinpäin. En niin välitä lyödä lukkoon jutun juonta. Suhde toimii vuorovaikutuksen mukaisesti vapaasti eläen ilman valmita terminologisia määritteitä "seurustelu", "tyttöystävä" ja niiden hierarkiaa. Mutta oleellista on, jo sen tähden että minulle ainakin on aika isosti merkitystä sillä turvallisuuden tunteella enkä usko olevani ainoa (tässä tosin paljon taitaa ihmisten välillä olla eroja?), että vuorovaikutus toimii aidosti. Se on se jutun ydin.
Ja ihan yhtälailla tähän voi kuulua joskus pitkä yksittäinen ja ainoa suhde kuin useampi eritasoinen syvyydeltään ja kestoltaan. Se ei ole niin oleellista, vaan se että tilanteet eivät ole pakotettuja valmisiin kaavoihin.

[Leikkikalu]

Mulla on monta suhdetta, en ole sitoutunut niistä yhteenkään, eikä rakastuminen tai ihastuminen ole mulle minkäänasteinen prioriteetti tai suhdekriteeri. Jos mä ja joku toinen yhdessä molemmat halutaan jotain, se riittää mulle. Ihastuminen tai rakastuminen on kivaa extraa jos niin käy, mut sillä ei ole mulle sen enempää väliä.

Tästä saa kirjoitetun tekstin ymmärtämällä sellaisen kuvan, että on kiva, jos sä ihastut/rakastut, niin se on kivaa extraa, mutta mikäli toinen tekee saman, sillä ei ole merkitystä. Ehkä tähän asiaan on haluttu antaa neuvoa.

Se kyllä tarkotti juuri mitä sanoin: "rakastuminen tai ihastuminen ole mulle minkäänasteinen prioriteetti tai suhdekriteeri. Jos mä ja joku toinen yhdessä molemmat halutaan jotain, se riittää mulle. Ihastuminen tai rakastuminen on kivaa extraa jos niin käy, mut sillä ei ole mulle sen enempää väliä."

Jos mä ihastun tai rakastun johonkuhun, se on kivaa extraa. Jos joku ihastuu tai rakastuu muhun, se on sille toivottavasti kivaa extraa. On täysin absurdia edellyttää toiselta, että koska mä olen ihastunut tai rakastunut siihen, senkin pitäisi olla muhun, tai toisinpäin. Mä en ymmärrä miksi sillä pitäisi olla mitään erityistä väliä, onko se molemminpuolista vai ei. Mulle on väliä vaan sillä, että me ollaan molemmat tyytyväisiä ja yhteisymmärryksessä siitä, mitä me tehdään yhdessä. Molemmat saa tahoillaan tuntea mitä tuntee ja olla tuntematta mitä ei tunne.

Eli mihin kohtaan mä nyt oikein tarvitsen kenenkään alentuvia neuvoja?

Jos katsot tarkkaan, edellisessä postauksessasi kerroit, ettet ole kiinnostunut miellyttämään konservatiivipaskoja. Onko nyt niin, että sun ei tarvitse miellyttää konservatiiveja, mutta voi elämä ja pikkulinnut, jos joku konservatiivipaska ei ole kiinnostunut miellyttämään sinua. Onko se, ettei ole kiinnostunut miellyttämään sinua, hyökkäys sun elämäntapaa vastaan?

Ei. Se, että väittää mun suhteita "ihmisiin runkkaamiseksi" ja mitätöi ne nuoren ihmisen sekoiluna ja huonompana ja virheenä josta joskus vielä havahdun hereille, on hyökkäys mun elämäntapaa vastaan.

Toisin kuin konservatiivit, mä en anarkistina hyökkää kenenkään elämäntyyliä vastaan. Mun mielestä nimenomaan kaikkien pitäisi elää niinkuin heistä tuntuu hyvältä ja oikealta. Mä validioin kaikkia elämäntapoja, joilla ei toisen suostumuksen vastaisesti satuteta. Sen sijaan konservatiivit kertoo toisille, miten heidän pitäisi elää, kuten sä olet tässä ahkerasti tehnyt.

Toisin sanoen meidän arvot ei ole tässä asiassa millään tavalla tasa-arvoiset. Mä en hyökkää millään tavalla sua tai sun elämäntyyliä vastaan, pelkästään sitä vastaan että littaat muiden vastaavia.

Muuten en ole tehnyt oletuksia, sä itse lennät oletuksiin, että jokainen esimerkki koskisi juuri sinua ja sinun oletettuja suhteitasi.
Ilmeisesti olet niin tottunut siihen, että valtavirrasta poikkeamisesi asettaa sinut huomion keskipisteeseen, kun lisäksi oletat, että jokainen lause on suunnattu juuri sinun elämääsi. Me puhumme tässä yhtä aikaa tuhansille mahdollisille lukijoille, joten ketjua ei kannata kuormittaa muulla kuin yleisellä tasolla.

Aiemmin ajattelin, että vastaaminen on turhaa, siksi poistin yleiseksi, ei sinulle yksin, tarkoitetun viestini, koska et lue vastauksesta kuin ne osat, jotka tukevat kokemustasi siitä, että olet se, jota nyt kiusataan.

Tässä ketjussa on yksi henkilö, jonka keskustelu on ollut toisten mielipiteiden paskaksi haukkumista. Siinä ei sitten paljoa auta olla itse lippu korkealla valittamassa, että joku suhtautuu alentuvasti omaan juttuun. Joka siis oli rakkaudettomat monisuhteet 22-vuotiaan miespuolisen harrastamana? Melko valtavirtaa, suorastaan normi, vai?

Mutta usko sit vaikka mua, kun kerron, että vaikka suhteita aloitettaisiin kuinka hyvin sopien, että ne on höyhenenkeveitä, aina välillä jotakuta sattuu. Ja jos se et yleensä ole sinä, ja silti hankit aina vaan uusia, niin voisit miettiä, miten se sinut erottaa siitä surullisesta hahmosta, jota tässä ketjussa on eri puolilta kuvattu.

Useimmat toki päätyy lopulta johonkin pysyvämpään, tai useisiin pysyvämpiin, ja niin toivon sinullekin käyvän.

Jep, ei yhtään henkilökohtaista.

Muutenkin, vaikka puhuisitkin yleisesti, että rakkaudettomat suhteet on huonompia kuin rakkaudelliset ja kaikkien pitäisi toivottavasti päätyä lopulta johonkin pysyvämpään, niin kyllä se silloinkin olisi hyökkäys muun muassa mun elämäntyyliä kohtaan, vaikka et kohdistaisikaan sitä muhun henkilökohtaisesti. Samoin, vaikka nyt kohdistit sen henkilökohtaisesti, sä littaat myös kaikkien muidenkin suhdeanarkistien kuin mun elämäntyyliä.

Monen tutun subin ammatti on tehdä asioita, jotka voi leikillisesti niputtaa kastiin "nörtteily", he saavat siitä kuukausipalkkaa, joten mitä osaa et ymmärtänyt?

Nerd (adjective: nerdy) is a descriptive term, often used pejoratively, indicating that a person is overly intellectual, obsessive, or lacking social skills. They may spend inordinate amounts of time on unpopular, obscure, or non-mainstream activities, which are generally either highly technical or relating to topics of fiction or fantasy, to the exclusion of more mainstream activities.

Eli he voivat olla esim. kirjastonhoitajia, youtube-julkkiksia, pelikoodaajia, myyjiä pelikaupassa, toimittajia, ohjelmoijia...

Luulen tietäväni mitä sä sillä todennäköisesti tarkoitat, mutta nörtti/nörtteily voi vaan tarkoittaa aika monenlaista ja siksi se oli musta hauskaa.

Ai niin ja se tarina mitä kerroin peluridommeista ei ole satua, vaikka olisi oikein kiva jos se olisi. Ei sekään osa, että työnteko dommen suosioon pääsemiseksi on yleinen strategia.

Tottakai sä sanot niin. Jälkinmäistä tosin en missään vaiheessa kyseenalaistanut.

Sen verran kuitenkin vielä sanoista ja niiden merkityksistä, niin sessio ja seksi ei ole toisensa kattavia synonyymejä. Sessio on mahdollista antaa toiselle niin, että se toinen saa, ja antaja ei saa.

Jos vaikka olisikin yksipuolinen sessio, kyllä se mun nähdäkseni on seksiä, jos pyrkimys on nimenomaan toisen seksuaalinen tyydytys. Toki ihmiset voi myös esim. harrastaa spankaystä tai sitomista tms. ilman tuota pyrkimystä, jolloin se on eri asia.

Regardless, domme jolle tullaan tekemään remonttia ei ole seksiä tai seksittömiä sessioita velkaa.

Luultavasti monikin lukija ymmärsi kyllä, miksi rakkaudettomat yksipuoliset remonttisessiot ovat minusta epäreilua pelaamista, ja jos ei, tai on eri mieltä, sehän on perin ok.

Ai, nyt se rakkaudettomuuskin oli tässäkin relevantti pointti.

Edelleenkään, kukaan ei ole koskaan velkaa seksiä tai minkäänlaista muutakaan intiimiä kanssakäymistä siitä, että joku toinen tulee vapaaehtoisesti remontoimaan mestoja. Kuka vaan, joka on eri mieltä, on yksinkertaisesti väärässä.

Heh ja ne osat, joita uskot voivasi käyttää vaikkapa minun kiusaamiseeni, nöyryyttämällä netissä, koska jokainen lauseeni ei mene läpi tarkasta seulastasi.

Oma mokasi kun et ole tuon etevämpi argumentoija.

Nyt ajattelen, että jos koet tulleesi kiusatuksi, se luultavasti vain parantaa fiilistäsi siitä, että olet oikealla tiellä, kun kerta ne, kenet olet itse leimannut suppeiksi konservatiiveiksi, paheksuvat sinua. Niin ajattelin ilahduttaa sinua vastaamalla.

Mä olen mulle oikealla tiellä, enkä ole epäillyt sitä hetkeäkään. Ikävä kyllä et voi saada siitäkään crediittiä.

Sä olet myös itse sanonut olevasi konservatiivinen valtavirtakinky, kätevästi olet vaan poistanut juuri sen viestin jossa sanoit niin. Onko rehellinen olo?

Minulle se anarkismi vain on siinä että suhteen määrittely on omissa, ja tietenkin suhdekumppanien (tää kait oli itsestään selvää?) käsissä. Ei niin kiinnosta mikä se "yleisesti hyväksytty ja normilinja" on. Suhde voi elää myös erilaisia kausia; välillä frendistä voi tulla seksikumppani, välillä voi käydä toisinpäin. En niin välitä lyödä lukkoon jutun juonta. Suhde toimii vuorovaikutuksen mukaisesti vapaasti eläen ilman valmita terminologisia määritteitä "seurustelu", "tyttöystävä" ja niiden hierarkiaa.

Nimenomaan.

[Glori]

Ja tässä kohtaa siirrytään pois henkilökohtaisesta viestinnästä ja palataan avaukseen. Tässä typistettynä tämän topicin aihe:

Mitä ne pelurit oikeastaan ovat ja mitä ne tahtovat?