Peli-ihmiset

[-katy-]

Mulla on monta suhdetta, en ole sitoutunut niistä yhteenkään, eikä rakastuminen tai ihastuminen ole mulle minkäänasteinen prioriteetti tai suhdekriteeri.

Tämä saattoi johtaa mun ajatuksiani jotenkin harhaan. Sori kamalasti- vrt. topikki

Tietysti muista ei tiedä, koska kerran keskustelun avauksessa ei edes kerrottu mitä tässä tapauksessa pelaajilla nyt tarkoitetaan, vaan jätettiin paljon liikkumavaraa.

On myös bullshittiä,... (koska muutenkaan kukaan ei antanut selvää kuvaa siitä, mitä tässä nyt pelaamisella oikeen tarkoitetaan, ennen kuin mä kommentoin ja Isrika vastasi)

Jaaaaa. Keskustelun avaus on yleensä jotain aika epämääräistä-siinä ei esitetä mittään absoluuttisia totuuksia-

[balthazar]

Paino oli kyllä sillä, että ylipäätään Balthazar kytki tämän pelailu-aiheen polyamoriaan, (mitä kukaan ei korjannut, ettei tässä olisi kyse monisuhteisuudesta(kin)) josta sain kuvan, että tässä mainitussa "pelaamisessa" on (osittain?) kyse nimenomaan epäkonventionaalisista suhteista. Varsinkin, kun Balthazar esitti asian siten, että hän ei enää _kategorisesti_ (mutta jossain määrin kuitenkin) leimaisi polyja pelaajiksi. Ikäänkuin se, että monisuhteessaoleva ei olisi "pelaaja" olisi poikkeus, eikä sääntö.

Sinä kyllä oikeastaan teit sen kytköksen ihan itse, arvostaisin jos et sotkisi minun kirjoituksiani omiin mielipiteisiisi. Käytin kyllä esimerkkiä joka sallii moisen kytköksen, jos sellaista etsii. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?

Muutenkin, Balthazar antoi kuvan niinkuin se riippuisi suhteeseen sisältyvästä rakkaudesta ja välittämisestä, onko se pelaamista vai ei tai oikein vai ei.

Kerroin asian olevan näin minulle. Jos haluat kertoa miten asian itse koet, voit yhtä hyvin tehdä sen yrittämättä vääristellä kirjoittamaani tukemaan omaa sanomaasi.

On myös bullshittiä, että monisuhteissa olisi eittämättä "enemmän ongelmia" ja monelta osin ne ongelmat ovat kyllä ihan samanlaisia kuin monosuhteissa. Koko Balthazarin kommentti polyamoriaan liittyen oli mun mielestä kaikenkaikkiaan todella alentuva monisuhteisuutta kohtaan ja koska siihen ei puuttunut kukaan sain koko tästä aiheesta siihen yhtyvän kuvan. (koska muutenkaan kukaan ei antanut selvää kuvaa siitä, mitä tässä nyt pelaamisella oikeen tarkoitetaan, ennen kuin mä kommentoin ja Isrika vastasi)

Minä näen tunteettomat monisuhteet sellaisena ihmisiin runkkaamisrinkinä. Se ei niinkään johdu siitä että näkisin niissä olevan mitään väärää. Jokainen saa minun puolestani elää oman elämänsä kuten haluaa, kuka minä olen sanomaan mikä on oikein tai mikä väärin. Minulla, nähdäkseni, on kuitenkin oikeus ja ehkä jopa velvollisuus kertoa, millaisena asiat oman kokemuspohjani kautta näen. Paatoksesi keskellä voisit tosiaan lukea kirjoitukset kokonaan etkä pahoittaa mieltäsi niistä osista, jotka voit tulkita mieleiseksesi.

Silloin kun olin sinun ikäisesi (tuskin saatan uskoa että sanon näin) minulla oli melkeinpä täsmälleen samanlaiset kuviot kuin sinulla. Silloin ei tosin kukaan puhunut polyamoriasta tai monisuhteisuudesta, koska tämänkaltaisia foorumeita ei ollut, eikä koko ilmiölle vielä ollut nimeä. Kuitenkin, kumppaneita oli, tuli ja meni mielensä mukaan ja kaikilla oli hauskaa ja jeejee. Se kait voisi myös toimia maailman tappiin asti, mutta minun oloni kävi tyhjäksi. Kaipasin enemmän, menin naimisiin ja tein kaksi lasta. Vaikka avioliitto näin jälkikäteen ajateltuna olikin virhe, niin siinä oli myös tavattoman onnellisia aikoja, enkä siksi kadu vaikka välillä sattuukin. Molempien lasteni syntymä on sijalla numero yksi onnellisimmista muistoistani, vaikka lastenkin kasvattaminen kaikkine ongelmineen, avioeron mukanaantuomien ongelmien ja kaiken muun kanssa on hyvinkin paljon monimutkaisempaa. Ymmärrän oikein hyvin siis niitäkin, jotka eivät lapsia elämäänsä halua, kyse on valinnoista. Olen omani tehnyt, enkä voi puhua muunlaisten valintojen puolesta. Tee sinäkin omat valintasi ja seiso niiden takana, muuhun me vajavaiset ihmiset emme oikein pysty.

Jos aiot jatkaa aiheesta lainaten tekstiä vähän sieltä, vähän täältä, ymmärtämättä mitä minä sinulle todella sanoin, en aio vastata. Ehkä olen vähän tunteellinen kun aloin yleensäkään kommentoimaan asiaan vaikka Isrika jo ystävällisesti asiasta huomautti, mutta mietin että olisinko aikoinaan reagoinut samalla tavalla.

Mitä hyvänsä elämässäsi vastaan tuleekin, toivon että siihen sisältyy myös onnea runsain mitoin. Sehän on varmaa että välillä se vituttaa, mutta onnellisuus lähtee sisältäpäin.

[Loc]

Itse kyllä käsitän pelurin sellaiseksi, joka keinoja kaihtamatta pyrkii määränpäähänsä. Esimerkiksi haluamansa kohteen pöksyihin. Pelurin keinot usein/yleensä sisältävät kohteen vedätystä ja manipulointia. Ns valheellista toimintaa.
Pelurilla voi toki olla muitakin tavoitteita kuin seksi.

Ja uskoisin, että sellaisista suurimmaksi osaksi tässä on myös kyse. Ei pelkästään irtoseksistä, koska senkin voi tehdä rehellisesti, eikä silloin toiminta sisällä pelaamista. Ilman pelaamista ei voi olla peluriakaan.

Hmm, automaattisesti mikäli olet selvillä siitä mitä haluat ja pyrit siihen kaikin keinoin olet peluri? Eikö tuo liene enemmänkin itsestään selvillä oleva määrätietoinen ihminen? Vedätys ja manipulointi. Tuossakin negatiivinen ja positiivinen. Esimerkiksi positiivisista pelkojen, turhien ongelmien jne ylittämistä erilaisin vedätyksin. Toki luottamussuhde noissa melko huomattava.

Irtoseksi. Toisille sitä on ja toisille ei. Mitä hankalampaa, sitä kovemmat keinot luultavasti käyttöön. Toki on heitäkin joille seksi ei ole niinkään tärkeää. Vaan ylipäätään, mikä se juttu onkaan, siihen voi pyrkiä kaikin keinoin. Toisten yli polkien tai kohteliaasti. Joista edellistä voisi pitää epämiellyttävänä jollei tarjolle jotain tasapainoa.

Muttas joo, mietiskelyä. Saahan nähdä...

[Leikkikalu]

Minä näen tunteettomat monisuhteet sellaisena ihmisiin runkkaamisrinkinä.

Mikä hitto on "tunteeton monisuhde"? Kaikissa suhteissa on tunteita, niinkun vaikka iloa, tyytyväisyyttä, kiihottuneisuutta jne. Ja tossa nimenomaan kulminoituu se ahdas näkökulma, johon tollanen suhdesheimaus perustuu. Unohdetaan, että tunteetonta suhdetta ei olekaan ja suhtaudutaan, niinkuin rakkaudeton suhde olisi aina väistämättä jotenkin epärehellinen ja pinnallinen tjn.

Mut kuvittele vapaasti sun avioliittos ja rakkautes ja lastes tekevän susta paremman ihmisen kun mä, mua ei kiinnosta. Mä halusin vaan tietää, onko tää jotain mihin tässä ketjussa yleisesti yhdytään ja ilmeisesti ei, se riittää mulle.

[Viridian]

Minä näen tunteettomat monisuhteet sellaisena ihmisiin runkkaamisrinkinä.

Mikä hitto on "tunteeton monisuhde"? Kaikissa suhteissa on tunteita, niinkun vaikka iloa, tyytyväisyyttä, kiihottuneisuutta jne. Ja tossa nimenomaan kulminoituu se ahdas näkökulma, johon tollanen suhdesheimaus perustuu. Unohdetaan, että tunteetonta suhdetta ei olekaan ja suhtaudutaan, niinkuin rakkaudeton suhde olisi aina väistämättä jotenkin epärehellinen ja pinnallinen tjn.

Mut kuvittele vapaasti sun avioliittos ja rakkautes ja lastes tekevän susta paremman ihmisen kun mä, mua ei kiinnosta. Mä halusin vaan tietää, onko tää jotain mihin tässä ketjussa yleisesti yhdytään ja ilmeisesti ei, se riittää mulle.

En ole ihan varma mitä hittoa tässä aiheessa edes tarkoitetaan pelaajilla, kun asiasta ollaan kokoajan niin helvetin epäselviä syystä tai toisesta, mutta yleensä pelureilla tarkoitetaan ihmisiä, jotka harrastavat rakkaudettomia suhteita ja/tai ovat useissa suhteissa yhtäaikaa. Mä itse sovin tähän kuvaukseen täydellisesti ja en kyllä tee yhtään mitään väärää tai ole millään tavalla "reppana" tai "luonnehäiriöinen". Mä en tajua miten helvetissä tällä foorumilla edes puhutaan tollasta paskaa.

Mulla on monta suhdetta, en ole sitoutunut niistä yhteenkään, eikä rakastuminen tai ihastuminen ole mulle minkäänasteinen prioriteetti tai suhdekriteeri. Jos mä ja joku toinen yhdessä molemmat halutaan jotain, se riittää mulle. Ihastuminen tai rakastuminen on kivaa extraa jos niin käy, mut sillä ei ole mulle sen enempää väliä.

Tää foorumi on viimeisiä paikkoja missä oisin odottanut kuulevani siitä sheimausta.

Tässä ketjussa on yksi henkilö, jonka keskustelu on ollut toisten mielipiteiden paskaksi haukkumista. Siinä ei sitten paljoa auta olla itse lippu korkealla valittamassa, että joku suhtautuu alentuvasti omaan juttuun. Joka siis oli rakkaudettomat monisuhteet 22-vuotiaan miespuolisen harrastamana? Melko valtavirtaa, suorastaan normi, vai?

Ja joo, on epäreilua ottaa esiin ikä, mutta koskapa yhtä lailla olen itsekin alttiina sille, että sanomani ymmärretään vanhuksen jorinaksi, voin huoletta kertoa nuorisolle elämästä. En mene sanomaan kannattaisiko sun uskoa baltsua, varmaankaan et usko. Uskot sitten vanhempana ja kolhiintuneempana.

Mutta usko sit vaikka mua, kun kerron, että vaikka suhteita aloitettaisiin kuinka hyvin sopien, että ne on höyhenenkeveitä, aina välillä jotakuta sattuu. Ja jos se et yleensä ole sinä, ja silti hankit aina vaan uusia, niin voisit miettiä, miten se sinut erottaa siitä surullisesta hahmosta, jota tässä ketjussa on eri puolilta kuvattu. Peluria, tai suhdeaddiktia, tai vain nopeasti kyllästyvää. Joka jättää jälkeensä usein kyyneliä, sillä kuten sanoit, suhteissa on tunteita vaikka sinä et tuntisikaan tai pitäisi rakkautta tai välittämistä tarpeellisena.

Useimmat toki päätyy lopulta johonkin pysyvämpään, tai useisiin pysyvämpiin, ja niin toivon sinullekin käyvän. Ainakin ennenkuin olet yhtä vanha kuin minä, jolloin voi käydä vaikeammaksi hankkia koko ajan uutta leikkikaveria, koska ympärillä väki vanhenee ja vakiintuu, ja vapaat kevyesti suhteilevat alkavat vähentyä. Baltsu kertoi itsestään, minäkin kerron: olen sellainen poly, jota olevinaan halusit puolustaa. Minulla on yksi aviopuoliso, ja epälukuinen määrä muita tärkeitä ihmisiä. Ekologisia lokeroita. Systeemin pyörittäminen niin, että kaikki jäävät saamapuolelle, on jo itsessään monimutkaisempi peli, kuin moni arvaakaan. Voidaan joskus jutella siitä. Tai siitä miksi on tärkeää, että pelissä on avoimet kortit sen suhteen mitä itse on, haluaa, toivoo tai odottaa, vaikka kaikkien ei tarvitsekaan tietää kaikista kaikkea.

Vir

ps. mä muuten yleisesti yhdyn moniin baltsun esittämiin ajatuksiin, montaks meitä vielä tarvitaan, että sua kiinnostaa muukin kuin se, pitääks joku juuri sua pinnallisena tai sinnepäin?

Ihminen joka on saanut rakastaa ja olla rakastettu, ei ehkä ole parempi ihminen. Mutta saattaa olla onnellisempi. Jonkun pitää varmaan aloittaa ketju rakkaudesta, ettei eksy liikaa pelikentiltä ot:ksi.

[Normandie]

Kammiovärinä kysyi aloituksessaan, että millaisia persoonia ovat peli-ihmiset.

Lainaan muutaman rivin lehdestä: Duodecim 2007;123:2369-74 Oikeuspsykiatria-artikkelista. Eli:

"...Hänen tunne-elämänsä kuvaavia piirteitä ovat pinnallisuus sekä syyllisyyden tunteiden, katumuksen ja empatian eli myötäelämiskyvyn puuttuminen ... manipulatiivinen, hyväksikäyttävä ... häikäilemätön ja halventava suhtautuminen uhriin, vastuunoton kaikinpuolinen puuttuminen."

Artikkeli kertoo psykopatiasta ja tämä kuvaus on siis psykopaatin luonteesta. Minä itse koen, että peli-ihmisillä on pitkälti näitä samoja piirteitä, joita luetellaan psykopaatin luonteenpiirteiksi, ei tosin välttämättä yhtä terävästi piirtyvinä. Minulle peli-ihminen edustaa sellaista ihmistyyppiä, johon en halua tutustua ja uskon, että peli-ihminen on peli-ihminen myös makuuhuoneen ulkopuolella. 

[Perhonen89]

Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta ei pelkästään irtosuhteissa mitään pahaa ole. Jos joku haluaa näistä harrastaa, niin harrastakoon, ei se kenellekään muulle kuulu. Jos taas pyörittää montaa ihmistä yhtä aikaa, se saattaa olla jo monien mielestä moraalisesti arveluttavampaa.

Pelimiesten toiminta on mielestäni sillon tuomittavaa,jos oikeastaan leikitään naisen/naisten tunteilla. Tyyliin luvataan parisuhdetta, ehkä jopa tapaillaan jotakuta hyvin vakavasti, mutta sitten yhtäkkiä hävitäänkin naisen elämästä. Tyypillinen kuviohan menee, että kun mies katoaa hetkeksi, niin sitten jonkin ajan päästä otetaan taas siihen tiettyyn naiseen yhteyttä, vannotaan rakkauta ja sitten taas kadotaan/tunnelma viilentyy ja sama kuvio jatkuu.

Uskoisin, että monien pelimiesten taustalla on pohjimmiltaan sitoutumiskammoa. Ehkä oikeasti tunnetaan jotain syvempää sitä yhtä tiettyä naista kohden, mutta ei uskalleta sitoutua vain yhteen naiseen. Sitoumiskammohan taas usein juontaa juurensa jostain hylkäämisen kokemuksesta.

[Loc]

Yhteydenpito on molemminpuolista. Jos se jää toisen harteille niin ei ihmekään jos toinen kyllästyy pitämään hommaa yllä.

Mitä lupauksiin tulee, niin niitä ei sen enempää tule antaa kuin painostaa antamaankaan mikäli ei siihen suuntaan ole tahtoa. Homman pitäminen rehellisenä puolin ja toisin helpointa, mutta jostain syystä rehellisyys ei ole saavuttanut juurikaan suosiota esimerkiksi verrattuna em. pelimieslupauksiin.

Mitä sitoutumiseen tulee, niin yksipuolista tuskin kukaan kuka sen kokenut etsii. Ja aika hyvin näkee lähteekö toinen mukaan vai ei. Siksipä turha odottaa toiselta sellaista mihin itse ei ole valmis. Toki vielä voidaan mennä tasoteorioihin. Kympin habitus voi painaa kaikkia nollasta ylöspäin. Se sitten ei tarkoita että se mitä on valmis painamaan olisi se mitä olisi valmis lopun ikää katsomaan. Vähemmän rehelliset ottavat toiselta vastaan vaikka mitä pskaa päästäkseen vaikka nyt sinne pukille tai mikä tavoite onkin.

Muttas joo, hieno ilta, huomenna morsiusneitojen helmoihin.

[stoge]

On se ny saatana ku ei saa muka enää nykyää ees persettä vongata. 

Lähetää panee. 

[Khyanna]

Jaa jotain ihmispelejä. Ei kai niitä ny kukaan jaksa. Siirtykää virtuaalipelaamiseen ^__^

[Maaria]

Välttelin aihetta. Ei kiinnosta pelit. Mutta aihe olikin toinen.

Pelataan. Paljon. Keksitään säännöt ja noudatetaan niitä. Aina löytyy osallistujia, jotka satuttaa itsensä, koska eivät voittanetkaan tai saavuttaneetkaan sitä, mitä kuvittelivat.

Itse en osaa pelata sääntöjen mukaan. Kiinnyn ihmisiin. Ja kerron siitä suoraan ja rehellisesti. En siksi, että pitäisi saada haluamaani tunnevastakaikua vaan haluan kertoa tunteistani. Se ajaa turhuke pelurit kauemmas.

Hyvin mielenkiintoista on pelata ihmisten kanssa, jotka uskaltavat päästää ihmisen lähelle, tietävät sen mahdolliset tulokset ja osaavat soveltaa sääntöjä.

Jos pelaa, niin pitää osata hävitä.

[-katy-]

 vaikka suhteita aloitettaisiin kuinka hyvin sopien, että ne on höyhenenkeveitä, aina välillä jotakuta sattuu. Ja jos se et yleensä ole sinä, ja silti hankit aina vaan uusia, niin voisit miettiä, miten se sinut erottaa siitä surullisesta hahmosta, jota tässä ketjussa on eri puolilta kuvattu. Peluria, tai suhdeaddiktia, tai vain nopeasti kyllästyvää. Joka jättää jälkeensä usein kyyneliä, sillä kuten sanoit, suhteissa on tunteita vaikka sinä et tuntisikaan tai pitäisi rakkautta tai välittämistä tarpeellisena.

 Minulla on yksi aviopuoliso, ja epälukuinen määrä muita tärkeitä ihmisiä. Ekologisia lokeroita. Systeemin pyörittäminen niin, että kaikki jäävät saamapuolelle, on jo itsessään monimutkaisempi peli, kuin moni arvaakaan. Voidaan joskus jutella siitä. Tai siitä miksi on tärkeää, että pelissä on avoimet kortit sen suhteen mitä itse on, haluaa, toivoo tai odottaa, vaikka kaikkien ei tarvitsekaan tietää kaikista kaikkea.


Ihminen joka on saanut rakastaa ja olla rakastettu, ei ehkä ole parempi ihminen. Mutta saattaa olla onnellisempi.

On hyvä kuulla,että joku sanoo,että monissa suhteissa elävän elämä ei ole ainakaan yksinkertaisempaa kuin sillä,jolla ei ole suhteita ollenkaan-tai miten toi nyt meneekään-ehkä vain yhtä sattuu ja se yksi on se suhteeton,ellei vapaaehtoisesti elä yksin. Olen ehdottamasti rakkauden kannalla itse,enkä vain itserakkauden.

Ihmissuhdepelurista kun siis on puhe ja kyse,niin hänhän ei välitä sattuuko ketä ja miten paljon-hän ei ehkä kykene sellaiseen empatiaan-jota kuitenkin saattaa osata jäljitellä/esittää.

Normandie mainitsee psykopaatit kommentissaan ja jäin miettimään,että kuinka paljon pelureissa on psykopaatteja- Hannu Lauerman mukaan varsinaisia psykoja ei ole kovin paljoa väestöstä ja psykot ei kai lisäänny normaalilla tavalla eli vähemmän kuin normiheebot.
Mutta että kuinka paljon on pelaamista,joka ei täytä mitään sairausluokitusta- itse olen tavannut aika monta peluria ja luultavasti he eivät ole olleet psykopaatteja,mutta muuten vain välinpitämättömiä tekojensa vaikutuksista.

Maaria näkee pelaamisessa positiivisiakin piirteitä,mutta itse miellän ihmissuhdepelit hyvin vastemielisiksi- ymmärrän sattuneista syistä niitä kuvioita ja minua ei enää hööpötetä niin kuin parikymppisenä,mutta sittenkään en jaksa ymmärtää enää kovinkaan paljoa.

Lisäys: Toistan vielä sen mitä edellä tuli pöpistyä: Aloitin aiheen siksi,kun ihmettelin väitettä,että "peluri tyhjentää pöydän ja pelurit ovat kaikista suosituimpia"

Ja vielä tuohon moraaliin: Eihän se,että tahdot ihmisille hyvää ja kohdella heitä hyvin,ole mikään moraalinen kysymys ja ele. Moraali on itseasiassa keissi,jota en ymmärrä- mitä helvettiä se on oikein? 

[Kiitäjä]

Vuosia sain aitiopaikalta seurata ihmistä, joka piti itseään niin älyllisesti -ja muutenkin ylivertaisena, että koki kaikkien muiden ihmisten olevan hänelle vain pelinappuloita.
Siis ihan siinä määrin, että hän uskoi voivansa manipuloida heidät ihan mihin vain ja myös koki tietävänsä asianosaisia paremmin, miten he tunsivat ja ajattelivat "se ei vaan tajua että kokee tän näin, mutta mä näen sen kyllä".

Hänelle oli tärkeää aina silloin tällöin kertoa jollekulle, kädestä pitäen ja silmiin katsoen "Juuri nyt mä en pelaa sulla", mikä tietenkin oli vale. Hän uskoi että niinä hetkinä vahvisti tunnesidettä, jonka avulla hän sai haltuunsa luottamuksen ja kiintymyksen juuri siltä pelinappulalta.

Ihan huvikseen hänestä oli hauskaa ajankulua koittaa sotkea pariskuntien välejä, keinoja kaihtamatta. Jos joku jätti puolisonsa hänen takiaan, hän naureskeli hetken ja katkoi sitten välit. Pelihän oli jo ohi ja hän jälleen voittaja.

Sellaiset miellän itse peli-ihmisiksi, vaikka olen melko varma, ettei vastaavia ihan kauhean montaa olekaan.

[Leikkikalu]

Joka siis oli rakkaudettomat monisuhteet 22-vuotiaan miespuolisen harrastamana? Melko valtavirtaa, suorastaan normi, vai?

Pettäminen olisi, mutta kaikki mun säädöt on tietoisia siitä, että mä olen tekemisissä muidenkin kanssa ja että mä en ole kiinnostunut sitoutumaan heistä kehenkään. Se ei todellakaan ole valtavirtaa. Vähemmän valtavirtaa kuin polyamoria, niissäkin piireissä tuntuu olevan aika vähän samaistumispintaa nykyään, sen lisäksi että sieltäkin löytyy sun ja Balthazarin kaltaisia siinä määrin konservatiivisia ihmisiä, että mua ja mun elämäntyyliä tällä saralla katsotaan nenänvartta pitkin, vaikka monisuhteisuutta tämäkin on ihan siinä missä valtavirtapolyamoria hierarkioineen.

Mutta usko sit vaikka mua, kun kerron, että vaikka suhteita aloitettaisiin kuinka hyvin sopien, että ne on höyhenenkeveitä, aina välillä jotakuta sattuu. Ja jos se et yleensä ole sinä, ja silti hankit aina vaan uusia, niin voisit miettiä, miten se sinut erottaa siitä surullisesta hahmosta, jota tässä ketjussa on eri puolilta kuvattu. Peluria, tai suhdeaddiktia, tai vain nopeasti kyllästyvää. Joka jättää jälkeensä usein kyyneliä, sillä kuten sanoit, suhteissa on tunteita vaikka sinä et tuntisikaan tai pitäisi rakkautta tai välittämistä tarpeellisena.

Kuka sanoi, että mun suhteet on "höyhenenkeveitä"? Kuka sanoi, ettei mulla ole kokemusta siitä, että muhun tai johonkuhun toiseen sattuu tai ylipäätään siitä, että ihmisillä voi olla epävarmuuksia tai huolia? Eikä tunteet ole sama kun rakkaus, niinkun sanoin jo kerran. Sä olet tässä se kapeakatseinen ja ennakkoluuloinen.

Mä olen ollut pitkäaikaisessa, sitoutuneessa ja rakkaudellisessa polyamorisessa suhteessa, ennen kuin aloin elää niinkuin teen nyt. Mulla on kokemusta mun ja toisen mustasukkaisuudesta, mun ja toisen peloista monisuhteiluun liittyen ja mun ja toisen masennuksesta useamman kuin yhden säädön kanssa. Tunteettomia suhteita ei ole ja mä olen jokaisessa suhteessani käynyt sen edellyttämää tunnekäsittelyä jokaisen yksilöllisen tarpeen mukaan, vaikkakaan mä en velvoita itseäni olemaan kenenkään terapeutti tai pysymään suhteessa joka on mulle enemmän raskas kuin antoisa.

Sä oletat aika hiton paljon musta ja mun suhteista.

Useimmat toki päätyy lopulta johonkin pysyvämpään, tai useisiin pysyvämpiin, ja niin toivon sinullekin käyvän.

Sun alentuvat elämänohjeet on musta todella vastenmielisiä. Mä oon todella onnellinen nykyisessä elämäntilanteessani, kiitos vaan kysymästä.

Baltsu kertoi itsestään, minäkin kerron: olen sellainen poly, jota olevinaan halusit puolustaa.

Et ole. Mä puolustin nimenomaan rakkaudettomia monisuhteita, joita sä littaat ihan siinä missä Balthazarkin. Rakkauteen perustuva polyamoria ei ole ollut tässä ketjussa uhattuna, niinkuin ei paljon missään muuallakaan, rakkaus on niin helvetin normatiivista ja taikoo kaikista suhteista enemmän tai vähemmän hyväksyttäviä. Samaan ilmiöön törmää silloinkin, kun on kyse seksuaalivähemmistöistä; kun puhutaan vaan ihmisten oikeudesta rakastaa, niin ollaan ihan messissä, mutta sanoppa että sulla on oikeus panna kenen kanssa haluat, niin Setassakin ollaan vähän järkyttyneitä.

Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta ei pelkästään irtosuhteissa mitään pahaa ole. Jos joku haluaa näistä harrastaa, niin harrastakoon, ei se kenellekään muulle kuulu. Jos taas pyörittää montaa ihmistä yhtä aikaa, se saattaa olla jo monien mielestä moraalisesti arveluttavampaa.

Miksi se olisi moraalisesti arveluttavaa sitten kun niitä on monta?

Pelimiesten toiminta on mielestäni sillon tuomittavaa,jos oikeastaan leikitään naisen/naisten tunteilla. Tyyliin luvataan parisuhdetta, ehkä jopa tapaillaan jotakuta hyvin vakavasti, mutta sitten yhtäkkiä hävitäänkin naisen elämästä. Tyypillinen kuviohan menee, että kun mies katoaa hetkeksi, niin sitten jonkin ajan päästä otetaan taas siihen tiettyyn naiseen yhteyttä, vannotaan rakkauta ja sitten taas kadotaan/tunnelma viilentyy ja sama kuvio jatkuu.

Tää on mustakin tuomittavaa, mut mä en nyt tajua, miksi tää pelaaminen ois muka sukupuolittunut kysymys? Miksi pelaaja ois väistämättä mies tai kohde väistämättä nainen?

Uskoisin, että monien pelimiesten taustalla on pohjimmiltaan sitoutumiskammoa. Ehkä oikeasti tunnetaan jotain syvempää sitä yhtä tiettyä naista kohden, mutta ei uskalleta sitoutua vain yhteen naiseen.

Yleensä ihmiset ei kyllä sitoudu koska ne ei halua, eikä mistään kammosta.


(Alunperin kun asiasta huomautin niin tultiin vaan sanomaan, että eihän täällä nyt mitenkään monisuhteista puhuta, mut nyt tässä onkin sit jo ollut montakin kommentoijaa nimenomaan sheimaamassa rakkaudettomia monisuhteita. Eli ilmeisesti valitin sittenkin ihan aiheesta. Jes.)

[Underworld]

Tunsin lukio-ikäisenä/alle 20v ikäisenä joukon mieshenkilöitä, suht hyvän näköisiä ja taitavia kaatamaan neitejä. Tuo pisteiden laskeminen 1 piste tavallisesti ja 3 koskemattomasta ei kai niin ennenkuulumatonta, mutta kun tarkoitushakuinen ihmisten henkinen satuttaminen kuului kuvioon..

"Ööö tuota en ole koskaan ollut kenenkään kanssa"
"Sun on ihan turha sanoa, ettet halua, olet niin kuuma ja haluan sua"

Seuraavana aamuna:"Hei oli hyvä pano, annatko noille kavereillekkin?"

"haha, neiti alkoi jostain syystä itkemään!"