Pervot heterotehtaassa

[subspace]

.

[submit]

Ehkä me eletään eri maailmassa, mutta en minä koe feminiinisyyttä aliarvostettavan suhteessa maskuliinisuuteen. Miten tämä näkyy? Minusta molempia arvostetaan ihan samalla tavalla, mutta eri tilanteissa tai erilaisissa yhteyksissä. Voimaa arvostetaan niissä tilanteissa, missä fyysistä voimaa tarvitaan ja lempeyttä, empaattisuutta jossakin toisaalla. Näin on kaikkien piirteiden kanssa.

Kokeeko subimiehet saavansa osakseen neidittelyä? Mietin joitakin valokuvia, joita olen selannut. Kyllä nahkaan kääritty muuten alaston mies, joka on sidottuna ja hikisenä roikkumassa, hohkaa jotakin ihan muuta kuin feminiinisyyttä tai naisellisuutta.

Maaria lainasi tätä kommenttiani, jonka kirjoitin ensin vahingossa subspace-tiedottajan profiililla:



Mun mielestä käsitys alistuvien miesten yleisestä epämiehekkyydestä on vanhanaikainen. Toki on olemassa esim. sissy-tyyppejä yms. Eihän kaikki seksuaalisesta alistumisesta nauttivat naisetkaan ole keskenään samanlaisia, miksi sitten miehetkään.


Kaiken kaikkiaan skene vaikuttaisi monimuotoisemmalta kuin kymmenen vuotta sitten, ei konservatiivisemmalta.

[Chmlnidae]

Ehkä me eletään eri maailmassa, mutta en minä koe feminiinisyyttä aliarvostettavan suhteessa maskuliinisuuteen. Miten tämä näkyy? Minusta molempia arvostetaan ihan samalla tavalla, mutta eri tilanteissa tai erilaisissa yhteyksissä. Voimaa arvostetaan niissä tilanteissa, missä fyysistä voimaa tarvitaan ja lempeyttä, empaattisuutta jossakin toisaalla. Näin on kaikkien piirteiden kanssa.

Kokeeko subimiehet saavansa osakseen neidittelyä? Mietin joitakin valokuvia, joita olen selannut. Kyllä nahkaan kääritty muuten alaston mies, joka on sidottuna ja hikisenä roikkumassa, hohkaa jotakin ihan muuta kuin feminiinisyyttä tai naisellisuutta.

Maaria lainasi tätä kommenttiani, jonka kirjoitin ensin vahingossa subspace-tiedottajan profiililla:



Mun mielestä käsitys alistuvien miesten yleisestä epämiehekkyydestä on vanhanaikainen. Toki on olemassa esim. sissy-tyyppejä yms. Eihän kaikki seksuaalisesta alistumisesta nauttivat naisetkaan ole keskenään samanlaisia, miksi sitten miehetkään.


Kaiken kaikkiaan skene vaikuttaisi monimuotoisemmalta kuin kymmenen vuotta sitten, ei konservatiivisemmalta.

Se on hyvä jos tyttömäisiä poikia ei enää kiusata, eikä naisellisia miehiä pidetä homoina (täällä tai muuallakaan). Ehkä tosiaan elämme eri maailmassa, sellainen on hyvin todennäköinenkin selitys erilaisille huomioillemme.
Sekin on hyvä jos skene on monipuolistunut rooliodotteineen.
Tarkoitin kyllä nyt aika eri asiaa. Nimenomaan arvotuspuolta ominaisuuksien kesken, en sitä kuinka alistuvat miehet ovat sissyjä, tai muuten naisellisia/miehisiä, tai itsensä sellaisiksi kokevia. Siis ihan vain feminiinisiin ominaisuuksiin luettavaa alistuvuutta (kuten myös "suloisuus", "sirous", "huolehtivuus" etc.).

Sitä olen kanssa miettinyt että miten kun tuntuu että niin Dommeilla, Mastereilla, kuin subittarilla olevan omat kerhonsa ja tapaamisensa. Mites alistuvat miehet, onko jotain yhteistoimintaa?

[Viridian]

Niin, ja Vir osuu naulan kantaan ottaessaan esille juuri naisellisuuden. Se se suurin kirosana tässä kinkyssä hererotehtaassakin on. Feminiinisyys on myrkkyä. Siksi tässä(kin) skenessä juuri alistuvia miehiä potkitaan raaimmin puheissa ja asenteissa. He eivät täytä "miehen mittaa".

Minä en oikeastaan tunne kinkyskeneä, mutta aika masentava kuva siitä alkaa piirtyä.

Vain yksi kuva.

Huomaat varmaan, että on iso joukko foorumilaisia, jotka eivät ole ottaneet keskusteluun edes osaa (väärinkäsitysten välttämiseksi: edellinen ei sisällä arvolatausta).

Noh, en niin erityisesti osoittanut tätä juuri kinkyskeneä koskevaksi (paitsi tuolta osin että jotenkin oletan että alistuvan miehen miehisyyden korostus ja se että alistuvuutta normitetaan naiselliseksi ominaisuudeksi on yhteydessä arvostukseen vaikka tuota markkinateoriaa myös syyksi aina tarjotaan, eivät kai ne toisiaan poiskaan sulje).
Kyllä feminiinisyyden aliarvostaminen maskuliinisuuteen verrattuna on laaja-alaisempi ilmiö (aika helppo huomata, täälläkin, jos rupeaa sillä silmällä katsomaan sanomisia).
Samoin heteronormatiivisuudesta johtuvat erilaiset muutkin arvotetut dikotomiat ja binaarit löytyvät muualtakin kuin vain juuri jaosta kahteen sukupuoleen, mieheen ja naiseen. (esim halu nähdä homo- ja lesbosuhteet kahden erilaisen, naisellisen ja miehekkään toisiaan täydentävinä komboina (naiselliset lesbot femmet/butchet), samoin juuri tuona homojen yleistyksenä naisellisiksi).

En tiedä kumpi on laaja-alaisempaa. Mä kiinnitän huomiota juuri niihin kertoihin, kun huomaan, että joku taistelee kynsin hampain yleistystä vastaan tarjoamalla toisenlaista yleistystä. Alan pohtia mikä siitä ekasta yleistyksestä teki huonon ja toisesta paremman. Miksi yleistysten alla olevat mahdolliset todet osat pitää haudata syvälle.

Siksi siis otin esiin sen, miksi joku kirkkain silmin yleistää päinvastaisesti, tai ainakin korostaa omaan ystäväpiiriinsä kuuluvien olevan ihan erilaisia kuin yleistys. Mikä menee jo aika hyvin omakehun puolelle. Vähän niinkuin "Paitsi, että olen niin hieno ihminen, että minulla on ystävinä ryhmään x kuuluvia, he ovat yleistettävissä tavallista normatiivisemmiksi ja kelvollisemmiksi, vedän siis puoleeni tavallista parempia yksilöitä. Tämä varmaan todistaa jotain itsestänikin." Just.

Siitä voidaan tapella maailman tappiin, miksi jotkut homomiehet tuovat esiin piirteitä, joita kutsutaan naiselliseksi. (Tai ovat jonkun silmään korostetun machoja.) Onko heidätkin aivopesty siihen, että sellaisia homot ovat. Vai ovatko he vain oma itsensä, mukaan lukien ns. naiselliset/miehekkäät ominaisuudet, joita väki sitten enempi kyttää ja laskee. Vai onko niin, että keskivertotavallisen oloiset homot eivät jää jokaiseen silmään "kiinni" homoina, ja ihminen tilastoi omaan päänsisäiseen homotilastoonsa vain ne, jotka tunnistaa, vaikkapa siitä, että vastaavat jotain stereotypiaa. Vai joku muu, mahdollisuutena sekin, että samat asiat, jotka aiheuttavat kiinnostuksen suuntautumista omaan sukupuoleen, ja siihen, ettei sitä kiinnostusta synny vastakkaiseen, vaikuttavat myös muuhun, ja tilastotasolla siirtävät käyriä johonkin suuntaan, vaikkapa sitten sinne "naisellisiin" tai "machoihin" ominaisuuksiin päin.

Tuo on mielenkiintoista, mutta mun mielestä tosiaan hassuinta on se, että naisellisuus on saanut leiman, jota naisetkaan eivät enää halua tunnustaa missään nimessä. Naiselliset tavat ratkaista asioita leimataan huonommiksi, työt vähemmän vaativiksi tai vähemmän tärkeiksi, mielipiteet tyhmiksi, tai mikä hirvittävintä, feministisiksi. Joo en minäkään kanna feminismin lippua vaan ihmisyyden, ja siihen on syynsä niissä feministeissä, sama kai kun kaikki miehet ei halua mainostaa ajavansa miesasiaa, kun ne jotka näkyvimmin ajaa on niin ... no joo .

Virtaavat vedet on saanut masentavan kuvan tästä porukasta. Hänestä olen itse saanut kuvan, että hän yrittää sopeutua ja toimia kuten arvelee olevan oikein, moraalista, näissä piireissä toimivaa jne. Sehän on ihan kiva. Esimerkiksi taannoisessa sukupuoliketjussa hän linkitti navajo-aihetta muistuttaen kirjoituksessaan heidän neljästä sukupuolestaan. Linkin takana esiteltiin viisi sukupuolta. En tiedä kumpi vastasi historiallista totuutta, neljä vai viisi, mutta ainakin meillä on erilainen käsitys yksityiskohtien merkityksestä totuudelle. Ilmeisesti aihe ei ollut yhtä tuttu kuin theban homosoturit, joista emme saaneet linkkejä tai edes kirjallisuusviitteitä. Eli kyllä, kiva että joku haluaa olla kiva, mutta elä ylpisty. Eläkä masennu, kyllä se siitä .

Vir

[submit]

Ehkä me eletään eri maailmassa, mutta en minä koe feminiinisyyttä aliarvostettavan suhteessa maskuliinisuuteen. Miten tämä näkyy? Minusta molempia arvostetaan ihan samalla tavalla, mutta eri tilanteissa tai erilaisissa yhteyksissä. Voimaa arvostetaan niissä tilanteissa, missä fyysistä voimaa tarvitaan ja lempeyttä, empaattisuutta jossakin toisaalla. Näin on kaikkien piirteiden kanssa.

Kokeeko subimiehet saavansa osakseen neidittelyä? Mietin joitakin valokuvia, joita olen selannut. Kyllä nahkaan kääritty muuten alaston mies, joka on sidottuna ja hikisenä roikkumassa, hohkaa jotakin ihan muuta kuin feminiinisyyttä tai naisellisuutta.

Maaria lainasi tätä kommenttiani, jonka kirjoitin ensin vahingossa subspace-tiedottajan profiililla:



Mun mielestä käsitys alistuvien miesten yleisestä epämiehekkyydestä on vanhanaikainen. Toki on olemassa esim. sissy-tyyppejä yms. Eihän kaikki seksuaalisesta alistumisesta nauttivat naisetkaan ole keskenään samanlaisia, miksi sitten miehetkään.


Kaiken kaikkiaan skene vaikuttaisi monimuotoisemmalta kuin kymmenen vuotta sitten, ei konservatiivisemmalta.

Se on hyvä jos tyttömäisiä poikia ei enää kiusata, eikä naisellisia miehiä pidetä homoina (täällä tai muuallakaan). Ehkä tosiaan elämme eri maailmassa, sellainen on hyvin todennäköinenkin selitys erilaisille huomioillemme.
Sekin on hyvä jos skene on monipuolistunut rooliodotteineen.
Tarkoitin kyllä nyt aika eri aiaa. Nimenomaan arvotuspuolta ominaisuuksien kesken, en sitä kuinka alistuvat miehet ovat sissyjä, tai muuten naisellisia/miehisiä, tai itsensä sellaisiksi kokevia. Siis ihan vain feminiinisiin ominaisuuksiin luettavaa alistuvuutta (kuten myös "suloisuus", "sirous", "huolehtivuus" etc.).

Sitä olen kanssa miettinyt että miten kun tuntuu niin, Dommeilla, Mastereilla, kuin subittarilla olevan omat kerhonsa ja tapaamisensa. Mites alistuvat miehet, onko jotain yhteistoimintaa?

En mä ole sanonut, ettei tyttömäisiä poikia enää kiusattaisi, varmasti sellaista tapahtuu - tarkoitin, että on vanhanaikaista ajatella, että alistuvat miehet olisivat yleisesti ottaen tai kautta linjan epämiehekkäitä ja tarkoitin sitä ihan vain kinkyskeneen liittyen, en kattamaan koko yhteiskunnan toimintaa ja ajattelua sukupuoliominaisuuksista tai ylipäätään ihmisyydestä


Osa alistuvien miesten kumppaneista (olivatpa ominaisuuksiltaan mitä tahansa), arvostaa enemmän niitä softimpia piirteitä, joku voi luokitella ne vaikka feminiinisiksi, osa jotain muuta. Niinhän muissakin ihmissuhteissa.


Muoks: Miehien->miesten

[Chmlnidae]

Noh, toivotaan sitten että sellainen vanhanaikainen käsitys katoaa täältäkin kirjoituksista ja asenteista. Itse en ole koskaan ajatellut alistuvien miesten olevan sen erityisemmin epämiehekkäitä kuin naisellisia kuin neurimpiakaan. Ihan sama kuin muissakin ihmisissä seksuaalisuuteen liittymättä. Sukupuolisuus on eri asia, mielestäni, nimittäin.
Ja uskon että valtaosa juuri esim homoista "menee läpi" ihan tavan hemmoina mitenkään erityisesti kategorisoitumatta feminiineiksi tai machoiksi ympäristön silmissä.

Sellainen lisäys vielä, liittyen juuri tuohon naisellisuuden aliarvostamiseen: en usko että juttu paranee ennenkuin ne feminiinisemmät tavat olla ja tehdä ovat oikeasti ihan yhtä hyviä ja oikeita kuin maskuliiniset tavat. Ihan yleisesti, ei vain jossain suhdetasossa toiveina toiselle kumppanille.

[Maaria]

Tuo on mielenkiintoista, mutta mun mielestä tosiaan hassuinta on se, että naisellisuus on saanut leiman, jota naisetkaan eivät enää halua tunnustaa missään nimessä. Naiselliset tavat ratkaista asioita leimataan huonommiksi, työt vähemmän vaativiksi tai vähemmän tärkeiksi, mielipiteet tyhmiksi, tai mikä hirvittävintä, feministisiksi. Joo en minäkään kanna feminismin lippua vaan ihmisyyden, ja siihen on syynsä niissä feministeissä, sama kai kun kaikki miehet ei halua mainostaa ajavansa miesasiaa, kun ne jotka näkyvimmin ajaa on niin ... no joo .

TÄmä on varmaan kontekstisidonnaista, sillä itse näen perinteisesti naisellisiksi/feminiinisiksi määriteltyjen asioiden arvostuksen olevan noususuhdanteessa. Äitiyden/vanhemmuuden ja sellaisen Strömsö -trendin (tee se itse, sisusta, tee kodista linnasi, leivo, syö terveellisesti, keittiö on kodin sydän, kudo, omepele ja tuunaa) arvostaminen minusta näkyy minusta yleisesti perinteisten naisten töiden, periteisesti naisten osaamisalueiden ja perinteisesti naisellisten kiinnostusten kohteiden arvostamisena. Ja tärkeintä tässä on se, että naiset itse arvostavat näitä asioita sekä se, että julkisuuden Strömsö/keittiömestari porukasta ei oikeastaan löydy kuin muutama nainen miesten joukosta. Strömsö -trendi ei ole naisten omima juttu vaan siitä on tullut sukupuolivapaata kiinnostuksen kohdetta. Jostain Kainuun perukoilta (anteeksi ) varmasti löytyy maanviljelijä ja peräkammarin poika, jonka mielestä kukkasten laittaminen maljakkoon on homojen hommaa tai akkojen virityksiä, mutta luulen näiden kahden erilaisen kulttuurin edustajia olevan ihan yhtä paljon.

Ääripäässä on myös naiset, jotka ehdottomasti kokevat elämänsä tärkeimmäksi asiaksi perinteisen naisen roolin perinteisine tehtävineen. Ei nämä naiset ole ikeessä tai aliarvosta itseänsä vaan todellakin kokevat kunniatehtäväksi olla sellaisia Mamma Mia kodinhegettäriä.

(äh... aina menee rönsyilyksi mun ajatukset)

[Chmlnidae]

Eli kun se mies tulee sinne naiselliselle alueelle niin homma muuttuukin arvostetuksi(kö)?

[Virtaavatvedet]

Esimerkiksi taannoisessa sukupuoliketjussa hän linkitti navajo-aihetta muistuttaen kirjoituksessaan heidän neljästä sukupuolestaan. Linkin takana esiteltiin viisi sukupuolta. En tiedä kumpi vastasi historiallista totuutta, neljä vai viisi, mutta ainakin meillä on erilainen käsitys yksityiskohtien merkityksestä totuudelle.

Pitäytyäkseni totuuden merkitykseen totuudelle: Mietin samaa asiaa sen linkin postatessani, mutta kun  _oikeasti_ siinä esiteltiin vain neljä genderiä. Se "viides" (nadleeh) on todellisuudessa yläkäsite, jonka alle mahtuvat ne kaksi navajojen tunnistamaa transsukupuolta. Tämän saattoi linkistäkin lukea.

Mutta kiitos toki päähäntaputuksista. 

[Chmlnidae]

Mä en tiedä auttaisko esim heitä jotka aina vetoavat siihen biologiseen sukupuoleen (oikeasti en edes tiedä olenko enää kiinnostunut siitä edes auttaako...?) jos selvitetään meidän länsimaisen historian käsitys sukupuolista.
Eli yksinkertaistettuna: aina antikista uuden ajan alkuu oli vallalla käsitys yhdestä sukupuolesta, tai yhdestä ihmisyydestä. Silloin katsottiin että kaikki ne elimet ja ruumiinrakenteet mitkä ovat miehessä (siis ihmisessä) olivat myös naisessa, sillä muuten nainen ei olisi voinut olla ihminen. Naiseus oli kohtu.
Mutta sitten 1700-luvulla tekniikka kehittyi, löydettiin munasarjat, hiffattiin jossain vaiheessa munasolutkin, tajuttiin ettei se ollutkaan mies joka vain laittoi sen lapsen sinne nainsen kohtuun etc etc. Silloin nimettiin kaksi sukupuolta, ja erotettiin niin erilaiset elimet kuin rakenteet toisistaan ja nimettiin ne uudelleen. Näin siirryimme kahden sukupuolen biologiseen malliin kulttuurisesti, ja se biologinen sukupuoli nähtiin pohjana sosiaaliselle sukupuolelle siihen päälle rakentua (sex/gender).

[heinrich]

Hmm...
Kivoja pohdintoja lukea

Ajattelin nuin omalta kohaltani tuota "naistentöiden" tekemistä...
Ei mun omaa mieskuvaani himmennä mitenkään, että mun ompelukoneen ajokortti on voimassa.
Päinvastoin. Musta on kiva osata erilaisia asioita itse.
Eikä pyykkääminen ole vähentäny mun testosteronin tuotantoa vissiin sekään...
Sikseen, mua huvittaa silittää lakanat koska ne tuntuu helvetin paljon kivemmilta
Ja toisekseen, silitys ja Zen... Suhtautumista

Tää sex / gender juttu tuntuu olevan välillä hiukka sotkeva meillä kun puhutaan "vain" sukupuolesta, erottamatta kahta kasitettä toisistaan. Saadaan aikas hilpeitä sotkuja aikaiseksi
Mutta se, että osaan tehdä "naistentöitä" ei vaikuta edes mun kuvaani omasta seksuaalisuudestani.
Vaikka... Crossailua vois kyä testailla
Eli voisin esim. "Hänen" ja omaksi riemukseni silittää vaikka stayupeissa...
Edelleenkin olisin mies naisten vaatteissa...
Ja vaikka tyttö olisi kuinka hyvä ojankaivaja...
Hän olisi edelleen nainen.
Toki hän saa tuntea olevansa vaikka mitä.

[Chmlnidae]

Niin, krossailua, tai kaiketi oikeampi nimitys on transvestisuus/tiitteily, tai sitten tyttöily (en ite ihan oo varma miten tää terminologia menee...?) on yksi alistusmuoto. Kai. Tai sitten fetisismin muoto.
Mulle ei koskaan oikein ole auennut mitä kivaa ja hauskaa on pukea mies alistetuksi naisen kamppeisiin ja vaikka meikata (voiko naista alistaa pukemalla miehen kamppeisiin...ehkä voi jos hän kokee ne kiusallisiksi ja itselleen sopimattomiksi).
Okei jos mies ite viihtyy, ja kenties haluaa etsiä feminiinisempiä aspekteja olostaan ni miksei...mutta muuten en osaa pilkan ja nöyryytyksen välineinä feminiinisiin ilmaisuihin pakottamista käyttää. Aiheuttaa vain liian toden konnotaation tosimaailmaan enkä halua pilkata naisellisuuden kustannuksella yhtään missään yhtään ketään enkä olla sellaisessa mukana.
Tiedän olevani ryppyotsainen tosikko asian suhteen (enkä ole siitä edes pahoillani), muut saa tehdä mitä tykkää ja juuri niin kuin tykkää omissa porukoissaan.

[Maaria]

Eli kun se mies tulee sinne naiselliselle alueelle niin homma muuttuukin arvostetuksi(kö)?

Ei. Vaan naiset itse arvostavat tai ovat aliarvostamatta feminiinisyyttään. Sekä sitten mies ihanteen muuttuminen perinteisesti ajateltuna feminiinisemmäksi. Jokaisella olkoon oman laisensa ihanne, mutta kyllä nuorten miesten ulkonäkö ja kiinnostuksen kohteet ovat lipuneet kauemmas perinteisestä miehisyydestä. En osaa miettiä, miten kehä on alkanut pyöriä eli mikä on syytä ja mikä seurausta, mutta näin on.

[pikkusisko]

Onko kolumnit materiaalia, jossa kirjoittaja toivoo pointtinsa tulevan todistettua oikeaksi? Tai väittää niin käyneen, koska lukijoista osa vie keskustelun minne se nyt meneekään?

Kolumni on minulle teksti, jossa kirjoitan oman näkökulmani johonkin nähdäkseni ajankohtaiseen asiaan. Tuolla provopäissäni tai jo oikeastaan laskiksessa kirjoittamallani kommentilla tarkoitin vain, että tätä minä juuri tarkoitin, tämän takia tahdoin tekstin alunperin tehdä: heterosta aina lähdetään, heteroon aina palataan. En sanonut että kaikki kaikkialla, vaan tarkoitin että monet jatkuvasti.

Tämäkään ei missään nimessä tarkoita sitä, että paheksuisin keskustelun polveilua (kauan kauan sitten ehdotin sille kyllä omaa ketjua ihan selkeyden vuoksi) tai omaa näkemystäni kritisoivia kommentteja, päinvastoin. Jos minua ei kiinnostaisi omastani poikkeavat kannat, en vaivautuisi mitään kirjoittamaan. Mielestäni olen kolumnin kirjoittajanakin aivan yhtä oikeutettu asiasta kuin asiasta kuitenkin eteenpäin keskustelemaan. Eritoten, kun ei enää keskustella minun kolumnistani vaan sen synnyttämistä ajatuksista poikineen, olen nähdäkseni jääviydestäni vapautunut

Se, että sanon jonkin todentavan jotain, ei tarkoita sitä että motiivini olisi ollut alun alkaenkin vain todistaa ja saada ihmisiä todistamaan. Minä puolustin mielipidettäni, niinkuin keskusteluissa on tapana tehdä, ja otin yhdeksi argumentikseni sen miten keskustelu itsessään oli tullut edenneeksi.

Selventäisitkö vähän, kun meinaan alkuperäisessä puhuit jo otsikon myötä heteroista, mikä ei ollut mielestäsi (kai?) yhtä hyvä vaihtoehto tavaksi olla ja elää, ainakaan yleisenä tapana, kuin joku muu, tai ainakaan se ei ollut hyvä, että se on yleinen tapa, mihin muita tapoja helposti verrataan. Mutta nyt ollaan mystisesti siinä, että pointtina olikin etsiä todisteita siitä, onko ihmisten mielestä olemassa kaksi erilaista, erilaisilla säännöillä elävää ryhmää, kutsutaan niitä nyt vaikkapa sitten miehiksi ja naisiksi.

Kuten kolumnissani kirjoitin, vaikket sitä välttämättä huomannut, en näe heteroudessa mitään huonoa, olipa se sitten valinta tai tosiasiallinen seksuaalinen suuntaumus. Huonona pidän sitä, että muuta kuin heteroutta, korkeintaan pikku twistillä, pidetään edelleen huonompana Vaihtoehtona. Se, että keskustelu heteronormatiivisuudesta ajautui hyvin pian naisten ja miesten väliseen markkinaepätasa-arvoon, on minun mielestäni silkkaa ironiaa, ja toden totta yksi esimerkki siitä millaisella voimalla tämä tehdas jyllää. Sitä minä tarkoitin, vaikka hemmetin huonosti tulin muotoilleeksi, mitä kaiketi tällä hartaalla vinoilullasi ajoit takaa. Totea jatkossa kaikin mokomin ihan suoraan

Tähän loppuun kolumnistin nöyrä pahoittelu. Kiihdyin jo toistamiseen liikaa kolumnini aiheuttamasta keskustelusta, minkä huomatessani läksin jäähylle koko baarista muutamaksi päiväksi, siksi tämäkin päänavaus näin jälkijunassa. Homma on vain niin, että nämä aiheet joihin kolumneissani tartun, koen henkilökohtaisesti koko lailla tärkeiksi ja koskettaviksi, ja juuri siksi niistä kirjoitan. Eikä muuten ole mikään helppo paikka astua tähän valokeilaan näin henkilökohtaisine tuumineen, saati löytää se tasapaino kaksoisroolissaan kirjoittajana ja keskustelijana. Monet kolumnistit ovatkin ymmärrettävästi valinneet olla kokonaan kommentoimatta omaa aloitustaan. Itse kuitenkin tahtoisin toivomaani keskusteluun myös osallistua avauksen jälkeenkin, joten vielä jään hakemaan sitä linjaa, jossa minun kannanottoni eivät vaikuttaisi reviiritietoiselta rähisemiseltä. Jatketaan harjoituksia

Aivan vilpittömästi olen joka tapauksessa iloinen, miten aktiivisesti näkemyksiä puolesta ja vastaan on kolumnienkin jälkipyykissä nyt esitetty.

[Viridian]

Onko kolumnit materiaalia, jossa kirjoittaja toivoo pointtinsa tulevan todistettua oikeaksi? Tai väittää niin käyneen, koska lukijoista osa vie keskustelun minne se nyt meneekään?

Kolumni on minulle teksti, jossa kirjoitan oman näkökulmani johonkin nähdäkseni ajankohtaiseen asiaan. Tuolla provopäissäni tai jo oikeastaan laskiksessa kirjoittamallani kommentilla tarkoitin vain, että tätä minä juuri tarkoitin, tämän takia tahdoin tekstin alunperin tehdä: heterosta aina lähdetään, heteroon aina palataan. En sanonut että kaikki kaikkialla, vaan tarkoitin että monet jatkuvasti.

Tämäkään ei missään nimessä tarkoita sitä, että paheksuisin keskustelun polveilua (kauan kauan sitten ehdotin sille kyllä omaa ketjua ihan selkeyden vuoksi) tai omaa näkemystäni kritisoivia kommentteja, päinvastoin. Jos minua ei kiinnostaisi omastani poikkeavat kannat, en vaivautuisi mitään kirjoittamaan. Mielestäni olen kolumnin kirjoittajanakin aivan yhtä oikeutettu asiasta kuin asiasta kuitenkin eteenpäin keskustelemaan. Eritoten, kun ei enää keskustella minun kolumnistani vaan sen synnyttämistä ajatuksista poikineen, olen nähdäkseni jääviydestäni vapautunut

Se, että sanon jonkin todentavan jotain, ei tarkoita sitä että motiivini olisi ollut alun alkaenkin vain todistaa ja saada ihmisiä todistamaan. Minä puolustin mielipidettäni, niinkuin keskusteluissa on tapana tehdä, ja otin yhdeksi argumentikseni sen miten keskustelu itsessään oli tullut edenneeksi.

-----snip

Tähän loppuun kolumnistin nöyrä pahoittelu. Kiihdyin jo toistamiseen liikaa kolumnini aiheuttamasta keskustelusta, minkä huomatessani läksin jäähylle koko baarista muutamaksi päiväksi, siksi tämäkin päänavaus näin jälkijunassa. Homma on vain niin, että nämä aiheet joihin kolumneissani tartun, koen henkilökohtaisesti koko lailla tärkeiksi ja koskettaviksi, ja juuri siksi niistä kirjoitan. Eikä muuten ole mikään helppo paikka astua tähän valokeilaan näin henkilökohtaisine tuumineen, saati löytää se tasapaino kaksoisroolissaan kirjoittajana ja keskustelijana. Monet kolumnistit ovatkin ymmärrettävästi valinneet olla kokonaan kommentoimatta omaa aloitustaan. Itse kuitenkin tahtoisin toivomaani keskusteluun myös osallistua avauksen jälkeenkin, joten vielä jään hakemaan sitä linjaa, jossa minun kannanottoni eivät vaikuttaisi reviiritietoiselta rähisemiseltä. Jatketaan harjoituksia

Aivan vilpittömästi olen joka tapauksessa iloinen, miten aktiivisesti näkemyksiä puolesta ja vastaan on kolumnienkin jälkipyykissä nyt esitetty.

Hei,

Kiitos kirjeestäsi. Olin jo melkein unohtanut, itse yhtä provopäissäni kirjoittaneeni noin, mutta joo, sillä hetkellä olin ärsyyntynyt siitä, että minusta tuntui, että kolumnisti otti opettajan roolin, joka antaa luokan keskustella, kunnes on päädytty toivottuun lopputulokseen tai sinnepäin. Kyse oli tunteesta, joka ei aina vie oikeaan (olisipa kätevää jos veisi), mutta kaipa se jokin peruste silti on alkaa itsekin kiihtyä. Silti, tarkoitukseni ei ollut olla niin jyrkkä, kuin millaisena sanoma ehkä tuli ulos.

Monet alkavat kiihtyneinä kiroilemaan, minä harvemmin en, ja kuvittelen olevani parempi ihminen kun sen sijaan harrastan huonoa piilokettuilua. Yhtä lailla yritän sivistää pahettani. Vaikka se joskus vaikeaa onkin.

Aihe on minulle hiukan monimutkainen, koska yhtäällä teen irl töitä tasa-arvon eteen (tosin lähinnä vaan työpaikkatasolla), toisaalla täällä netin puolella se on turhaa, tai turhauttavaa, sillä paikoissa jossa mieluiten liikun/liikkuisin, nykyinen muotiasia on olla olematta sinnepäinkään mitä itse olen. Olkoon se sitten vaikka hetero, tai nainen, tai keski-ikäinen. Mutta yritän kestää kuin nainen .

Vir

ps. näin joskus teepaidan missä luki isoilla pölkkykirjaimilla "VITTUILU ON VÄLITTÄMISTÄ".. ajattelin silloin kai, että onpa tyhmä teksti... kiroillaan ja kaikkea...