Rakastunut fetisisti

[telle]

Sehän se pointti olikin,  että jos toinen ei tosiaan ole mustasukkainen vaikka itse ei muita tahdo.  Kysymys siis olikin juuri se,  että onko moinen mahdotonta ymmärtää ja käykö se kenties tälle muitakin haluavalle rasitteeksi.

[Raippa]

Kokemukseni mukaan se käy.

[Matsina]

En kyllä usko siihen, että polysuhteilun hyväksymisessä on kyse vain ja ainoastaan itsetunnosta. Itse olen monogaminen enkä oikeasti tykkäisi mistään polykakkaroista (vaikka M/s-suhteen nojalla hyväksyisinkin sen - yhtään lievemmässä valtakuviossa ilmoittaisin sen hard limitiksi). En pelkää, että minut jätettäisiin enkä usko että olisin mustasukkainen. En vain jaksaisi sitä tunnesotkua, jonka se kolmas henkilö toisi. Sitten pitäisi vatvoa jonkun ulkopuolisen ihmisen tunteita, ajatella hänen tarpeitaan ja järjestellä/miettiä aikatauluja. Entäs sitten jos se ihminen vielä olisi kauhean vaativa ja huomionkipeä? En oikeasti ymmärrä kuinka ihmiset jaksavat pyörittää sellaisia kuviota, jos molemmat eivät ole polyja.

[telle]

Radien,  asiaa.  Nuo kuviot on niin nähty,  pahimmillaan niissä joutuu suurin piirtein äidin rooliin.. Toisaalta näen ihan eri kuviona sen,  mikäli on joitain fetissejä tms joihin toinen ei taivu. Silloin asia muuttuu ihan toiseksi. Subina ehkä jotenkin ajattelen niinkin,  että sehän on myös alistumisen muoto,  että odottelee Herraa reissuiltaan kotiin.  Ja rakkautta varmasti :-)

[Matsina]

Subina ehkä jotenkin ajattelen niinkin,  että sehän on myös alistumisen muoto,  että odottelee Herraa reissuiltaan kotiin.  Ja rakkautta varmasti :-)

Sama. Ajattelen, että jos nyt sanon ehdottomasti ei niin silloin minulle jää jotain valtaa. Oikeasti olen vähän viehättynyt ajatuksesta

[telle]

Juups,  niin minäkin  Vallankäytön välineenä en oikein ole osannut tuota ajatella,  vaan ehkä myös niinkin,  että jääpähän myös omaa tilaa suhteessa. Ainakin omalla kohdalla tarvitsen myös aikaa olla yksin.