Kolmesta lyhytpätkästä koostuva Little Deaths kärsi nimenomaan lyhytpätkistä. Missään niistä ei päästy kehittämään henkilöhahmoja tai tunnelmaa sille tasolle, että katsoja välittäisi siitä mitä henkilöille tapahtuu.
Ensimmäinen Heart & Home kertoo kristityiksi tekeytyvästä pariskunnasta. Mielenkiintoa herätteli ehkä eniten pariskunnan välisten kemioiden miettiminen. Kumpi käyttää valtaa toisen yli, kuka on toimija, kumpi ajattelee ja suunnittelee?
Viimein alkoi tapahtumaan hieman hitaan alun jälkeen. Pariskunta sai uhrin, nuoren tytön huumattavaksi ja hyväksikäytettäväksi. Hieman suttuisen raiskauksen ja päällekusemisen jälkeen seuraa antikliimaksi. Mies jättää tytön vaimonsa käytettäväksi ja menee suihkuun. Silloin elokuva muuttuu sisäelimillä mässäilyksi ja siinä on (juonta enempää paljastamatta) tämän pätkän kauhuelementit.
Tahattomia naurunpurskahduksia kuului ympäri salia. Kammottavinta omasta mielestäni oli suihkussa paljastuva kainalo. Kuin valtava karvainen eläin miehen käsivarren alla. Hyi!
Toinen osa Mutant Tool esittelee varmasti suurimman peniksen mitä valkokankailla on nähty. Tämä metrinen elin toimii saadessaan ravinnokseen blenderillä jauhettuja sisäelimiä. Se syöksee sisältään eritettä, joka on uusi hallusinaatioita aiheuttava huume. Elokuvan loppukohtaus voisi olla sitä mitä kauhuleffoilta haetaan. Elokuvan dialogi ja tuo ruikkiva penis taas veivät tunnelman toiseen laitaan. Enemmän huvitti tapahtumien (tahaton?) koomisuus.
Viimeinen osa Bitch kai tarkoitti esitellä jonkinlaisen 24/7 suhteen. Elokuvan clou lienee se, mitä tapahtuu, kun tuo 24/7 on sitä vain dominoivan mielestä. Sub on sub vain miellyttääkseen D-henkilöä, ei siksi että hänellä olisi todellista halua alistua.
Pakko sanoa, että esittelyteksti lupasi huikean paljon enemmän, kuin mitä leffa antoi. Ensimmäisessä ja kolmannessa osassa olisi ollut itsessään riittävästi aihetta rakentaa kokonainen elokuva lyhärin sijaan. Ehkä niihin olisi silloin saatu jotakin katsojaa koskettavaa. Tai sitten allekirjoittanut on niin perverssi ja paatunut, että ei oikeastaan piitannut tapahtumista tai henkilöhahmoista vähääkään. Vaniljaisin silmin nähtynä leffassa olisi varmaan enemmän potkua. Mielikuva leffan päättyessä: huvittunut ja pettynyt.