Baarin kannatusmaksut
Olipas tässä sitten mielenkiintoinen aihe. Itse jos leikin subia ja esitän niin sanottuja toiveita tai rajoituksia masterille, en tarkoita sitä millään pahalla. Tarkoitukseni nimenomaan on helpottaa Hänen työtään oppimaan minun käsittelyä nopeammin ja paremmin, siksi koenkin että "asettamalla viitekehyksiä" tekeväni masterille palveluksen.
Lainaus käyttäjältä: Neiti Heinänen - 24.05.2015, 15:11Olipas tässä sitten mielenkiintoinen aihe. Itse jos leikin subia ja esitän niin sanottuja toiveita tai rajoituksia masterille, en tarkoita sitä millään pahalla. Tarkoitukseni nimenomaan on helpottaa Hänen työtään oppimaan minun käsittelyä nopeammin ja paremmin, siksi koenkin että "asettamalla viitekehyksiä" tekeväni masterille palveluksen.Mites kun se master siinä opettelee ja käsittelee, millaisia asioita itse työstät? Tuo kuulostaa nyt yksipuoliselta karkkikauppailulta, jossa alistuvana ilmoitat että näitä haluan ja odotat, että kumppani vääntää itsensä siihen muottiin. Minkälaisissa asioissa joustat, opettelet ja kehityt itse?
Musta tuntuu että me luettiin Heinäsen kirjoitusta nyt jotenkin aivan eri tavoin
Kiitos aloituksesta. Olen aina miettinyt, että mitäs ne Masterit sit tekis, jos ei subeja ois... Siinähän sit heiluttelisivat kikkeleitään
Tässä on juuri se millä irtautuu palvelijan roolista, jolloin se mitä tehdään on kompromisseja, tälläinen toisaalta on monelle vaikea, sillä pitävät seksualisuuttaan jo valmiiksi olevana, jolloin unohtavat sen olevan paljolti vain nippu kokemuksia, jotka ovat joko positiivisia tai negatiivisia, jotka vielä ovat tietoisuuden mukaan vielä muuttuvia.
Itse olen kokemuksen kautta oppinut sen, että oma mielipiteeni on vain ehdotus, johon odotan toiselta puolelta vasta ehdotusta, jota hän ei oleta automaattisesti hyväksyttävän. Eli nämä ovat keskustelun lähtöpisteet, josta aletaan keskustelemaan. Tässä se että kumpikaan ei asia siirrä henkilökohtaiseksi on tärkeätä, sillä asiat kinastelee ei ihmiset.
Toinenhan kun ei, hamsteriuden tasosta huolimatta, osaa lukea ajatuksia.
Lainaus käyttäjältä: Guide-Master - 25.05.2015, 08:44Itse olen kokemuksen kautta oppinut sen, että oma mielipiteeni on vain ehdotus, johon odotan toiselta puolelta vasta ehdotusta, jota hän ei oleta automaattisesti hyväksyttävän. Eli nämä ovat keskustelun lähtöpisteet, josta aletaan keskustelemaan. Tässä se että kumpikaan ei asia siirrä henkilökohtaiseksi on tärkeätä, sillä asiat kinastelee ei ihmiset.Tässäpä oikeastaan tiivistyi hienosti se olennainen; jos asioista pitää keskustella pikemminkin vastakkaisilta laidoilta kuin yhteisymmärryksessä, samalla rintamasuunnalla, niin miksi, oi miksi pitäisi jos ei halua?Miksi kaikenlainen pervoilu tuntuu olevan juuri sitä argumentoivaa keskustelua siitä, mitä tässä nyt tehtäisiin, mikä tuntuisi kivalta ja mitä voisi kokeilla, vaikka lähtökohtaisesti vähän tuntuu valjulta? Mitä tahansa voi tapahtua aivan luonnostaan huolimatta siitä, kuinka lujaa ja kenelle on julistanut olevansa ja mitä. Aiemmin olin ihminen, joka taipui henkisesti parisuhteessa loputtomalta tuntuvan ajan ja matkan katkeamispisteeseen saakka ja kompensoin sitä seksuaalisesti pitämällä ohjat raudanlujassa otteessa kaikissa suhteissani. Nyt kun alkaa näkyä valoa tunnelin päässä monellakin eri tavalla ja tasolla, niin en halua sen enempää suhteissa kuin seksuaalisuudessakaan asettaa itseäni, tai ketään muutakaan asemaan jossa pitäisi kulkea tai taipua suuntaan johon ei itse halua kasvaa. Kukaan ei ole sen arvoinen että itseään pitäisi ruveta muuttamaan, eikä kenenkään pitäisi kokea olevansa muuta kuin täydellinen sellaisena kuin on. Voi hyvinkin olla mahdollista, ettei sellaista suhdetta olekaan, mutta siinä tapauksessa elelen mielummin yksikseni ja pidän omanlaiseni ihmiset ystävinä hakien nautintoa asioista joissa ei tarvitse miettiä keneen sattuu ja kuinka paljon.Muoks: Ennenkaikkea se oma argumentointi, itselleen asioiden perustelu ja puhuminen hyväksi on aivan omalla vastuulla huomata. Toinenhan kun ei, hamsteriuden tasosta huolimatta, osaa lukea ajatuksia.