Vapaa suhde ja muiden suhtautuminen

[Boo]

Nyt varoitus nojatuolisosiologiasta.

On ollut avointa meininkiä ja luulisin, että voi kyllä toimia useammilla ihmisillä kuin luuliskaan. Se vaan vaatii aika tarkkoja sääntöjä, jotka muodostuu sitä kautta, että asioista, rajoista ja muusta ihan oikeasti keskustellaan.

Tavallinenkin parisuhde on loppujen lopuksi tosi monimutkainen kokonaisuus, mutta se toimii ihan kuin luonnostaan, koska meillä kaikilla on alitajunnassa tai missä lie kollektiivisessa tietoisuudessa tällaisen normaalin parisuhteen sääntökirja. Kaikilla on riittävän samankaltainen käsitys siitä, miten parisuhde kommervenkkeineen suurinpiirtein toimii. Eroja tulee vastaan lähinnä yksityiskohtien rajanvedoissa, eikä isoja ristiriitoja pääse siksi niin helposti syntymään.

Avoin parisuhde on kuitenkin aika perustavanlaatuisella tavalla erilainen, eikä kulttuuri tarjoa siihen mitään valmista opaskirjaa. Siksi kunkin parin pitää kirjoittaa se itse keskustelemalla. Missä esimerkiksi menee parisuhteen ulkopuolisen seksisuhteen ja parisuhteen raja? Onko eksät out of limits? Saako muille flirttailla kun kumppani on läsnä? Kaikki tällaiset pitää kunkin parin ite päättää eikä se ole aina niin helppoa, mutta mahdollista kuitenkin.

Niin itse asiaan. Muut suhtautuivat asiaan tosi hyvin. Tietysti vähän ihmettelivät. Varmaan aika merkittävä juttu tässä suhtautumishommassa on se, että missä piireissä pyörii. Siinä missä jossain vähän konservatiivisemmissa piireissä tullaan dumaamaan, voi varmaan jossain punavihreässä kuplassa saada jopa ihailua osakseen. Mä oon aina pyöriny enemmän jälkimmäisissä.

[Kiitäjä]

Avoin ja suljettu suhde omalta osaltani menossa. Puhun kyllä primääristä ja sekundääristä, jos tulee tarve alleviivata, kumpi on ollut useamman vuoden näistä kahdesta ja pyrin silti pitämään jatkossakin yllä 2 tasavahvaa suhdetta. Toisella kumppanilla oli myös minun lisäkseni kumppani jo tutustuessamme. Itse en juuri nyt kauhean aktiivisesti etsi tämän enempää, en usko, että oma aika ja/tai energia riittäisi siinä määrin, että ongelmilta vältyttäisiin.

Tottakai kaikissa suhteissa on haasteensa, joten tämäkään ei joka päivä silkkaa auringonpaistetta ja kissanpentuja ole. Matkan varrella on ollut aikamoista kompurointia tuon toisen kumppanin etsinnän osalta ja tulipa vastaan sekin tilanne, että yhden monogaamin pää ei ihan taipunut hahmottamaan kuviota.

Tarkasti valikoin, keitä pidän itselleni niin läheisinä, että kerron ja mitä kerron. Sen verran hyvin ovat ihmiset suhtautuneet, ettei kukaan ole ollut oikeastaan edes kauhean hämmästynyt. Ajankäytöstä ja sensellaisesta on lähinnä kyselty, eli siitä, miten arki ihan_oikeasti_käytännössä toteutuu.

[mauje]

Kuvio tuntui järkkääntyvän ihan itsestään...kalenterit ovat olleet melko helppo synkata. Tietenkin monta mutkaa siliää jo siinä että kukin asuu omillaan eikä kumppanin kanssa. En suuremmin priorisoi kun ei ole tarkoitus arvottaa ja arvostella kumpi on parempaa vai hernekeitto. Kyse on vain ihmisistä ja asioista joista pidän siinä määrin että vakituiset uusinnat ovat perusteltuja (aah, minä ja kapulakieli )

Muiden suhtautuminen ei oikeastaan kiinnosta minua, kunhan ei ala vängätä eriävää kantaansa minulle totuutena. Sinällään ymmärrän jos joku on muuta mieltä ja sallii saman minulle. En suuremmin mainosta tilannetta, muutama kollega on ollut hiukan monttu auki ja naureskellut vaan että "miten sä jaksat". No, minulla on aika paljon ihan omaa aikaa ja rauhaa...ajoittain ehkä liikaakin mutta hyvä näin

[-katy-]

Mauje kun on kaverini,niin uskallan tässä pari ajatusta laittaa omasta,ikisinkun näkökulmasta 

Niin,joskus elämä on. Ymmärrän että jotkut voivat kokea epäoikeudenmukaisuutta ja ihmettelevät,että miksi itse ei löydä edes sitä ensimmäistä kumppania. Siinä sitten auttaa jos auttaa se,että vähintää yhtä lujaa miettii,pohtii,harkitsee,mm.syitä omalle tilanteelleen,katsoo peiliinkin jopa,sen tuhannetta kertaa. Vaaditaan ehkä sitä niin hemmetin hyvää ITSEtuntoa,että uskoo kaikesta huolimatta olevansa ihan ok ja jees. Kieltämättä itse olen joutunut lukuisat kerrat päättäämään, että olen ihan jees,vaikka en ketään koskaan löydä,minä en kelpaa tai mulle ei kelpaa..ja ei oikeastaan edes mitään kelpaamisia mieti vaan sitä,että riittävän sopivat kun kohtaisivat.
Kyllä ihminen muuttuu jonkin verran vaikkapa 25 vuodessa,eikä välttämättä enää ajattele kovin harhaisesti 

[Kahlittu]

Lunttu tuli muinoin mun ja exvaimon leikkikaluksi. Leikkikaluksi siis joidenkin mielestä. Meidän suhde oli kolmio ja se toimi aikansa. Asuimme kaikki samassa osoitteessa mun ja exäni lasten kanssa.

Itse olin aina suht avoin asian suhteen, enkä koskaan sitä salaillut. Minä miehenä sain lähinnä osakseni ihastelua siitä, että miten hienoa se mahtaakaan olla suhteessa kahden naisen kanssa jotka ovat myös suhteessa keskenään. Uteluja tuli makuuhuone-elämästä jonkin verran. Voin kertoa, että onhan se kiva fantasia, mutta pitkällä juoksulla voi olla melkoisen stressaavaa hommaa. Onneksi nuo hoitelivat myös toinen tosiaan ni mä sain ryypätä, rällästää, soittaa kitaraa ja valokuvata.
Tietysti myös muita kiinnosti se, että miten lapset asian ottivat. Pennuille se oli aina fine. Niitä ei koskaan haitannut, että kuvoissa oli ylimääräinen aikuinen.

Yleisin kysymys taisi olla, että miten pitään me luullaan ton kestävän. Ikuisesti tottakai oletimme, mutta ei se elämä sitten ollutkaan niin ruusuista. Miksi sitten erosimme, onkin ihan oma tarinansa.

Kolmio hajosi ja sittemmin menin Luntun kanssa naimisiin, joka on osoittautunut yhdeksi parhaista asioista ja ratkaisuista elämäni aikana    Luokkittelemme suhteemme edelleen avoimeksi. Molemmilla on vapaus tehdä omia ratkaisujaan. Itse tiedän, että parisuhteilemaan musta ei enää ole muiden kuin Luntun kanssa, mutta sessio- ja seksisuhteet multa onnistuu, kunhan niihin ei kuulu mitään turhaa liirumlaarumia ja sitoutumisen velvoitetta.

Mä oon saanut olla suht rauhassa aina muiden kommenteilta. Eikö mulle sitten uskallettu tai viitsitty sanoa, mene ja tiedä. Lunttu taisi kolmiomme aikana saada paljon enemmän paskaa niskaansa. Nykyisestä järjestelystämme osa kavereista tietää, osa ei. Pyrin olemaan itse niin avoin tilaisuuksien tulle kuin vain mahdollista.

Odotan päivää, että joku (puoli)tutuistani raportoi, että Lunttu on nähty poistuvan baarista jonkun miehen kanssa. Meinaan kysellä perään, että taasko se lähti jonkun isomunaisen mustan miehen matkaan