Ihana, kamala D/sTämä on aihe, johon minun on pitänyt tarttua jo pitkään, mutta en ole ollut varma mitä haluan sanoa. En tiedä, olenko edelleenkään, mutta yritetään.
Aloitetaan taas yksinkertaisella määrittelyllä: D/s on lyhenne englannin sanoille Domination ja submission eli dominointi ja alistuminen. Domination isolla kirjoitettuna koska niin on tapana ja se korostaa sitä, kuka on vallassa. Toinen siis on pomo ja toinen alistuu. Eli ihan yksinkertainen juttu, eikös niin?
Väärin. Kyseessä on yksi ehkä kaikkein vaikeimmin määriteltäviä asioita kinkyilyn saralla. Toisten mielestä D/s voi olla pelkästään roolijako makuuhuoneessa. Toisille se on 24/7 -elämäntapa. Ja sitten kaikkea siltä väliltä.
D/s-suhteisiin liittyy paljon käytöskoodistoa. Nykyäänkin löytyy old school-pervoja, joiden mielestä tiukat käytössäännöt kuuluvat kaikille. Omassa suhteessa voi toki sopia haluamansa säännöt, mutta itse pidän ajatusta siitä, että pitäisi esimerkiksi bileissä pokkailla jonkun muun sääntöjen mukaan, lähinnä absurdina.
Entäpä sitten oma suhteeni D/s:ään? Ristiriitainen olisi ehkä paras sana kuvaamaan sitä. Olen ollut pervo koko ikäni, ja varhaisteini-iästä alkaen osasin liittää sen seksuaalisuuteen. Vähän päälle parikymppisestä lähtien olen pervoillut muiden ihmisten kanssa. Samoihin aikoihin olen alkanut tutustua asioiden määritelmiin ja termistöön. Ja siitä saakka kun jotain asiasta olen ymmärtänyt, olen ollut sitä mieltä että D/s ei ole minun juttuni. Että olen ihan vaan sänkykamarikinky, kiitos vaan.
Koko D/s:n konsepti tuntui aluksi aivan käsittämätttömältä, siis sellaisena muutakin kuin seksiä koskevana. Ettäkö joku ihan oikeasti antaa määräysvallan toiselle joihinkin elämänalueisiin liittyen? Tai ihan kaikkeen liittyen. Ja kun sitten rantauduin pervoskeneen, tapasin myös näitä omituisia otuksia. Ja ikävä kyllä myös sellaisia ihmisiä, joilla ei tuntunut olevan ollenkaan järki päässä tai suhde terveellä pohjalla. Oli siis helppoa leimata koko D/s sekopäiden touhuksi.
Mutta elämä voi heitellä yllättäviin suuntiin. Tapasin muutama vuosi sitten hyvin D/s-orientoituneen ihmisen, josta tuli leikkikaverini. Ja sitten huomasinkin yllättäen olevani D/s- tai pikemminkin M/s-suhteessa (Mistress/slave eli Omistaja/orja). Nyt hän kantaa kaulassaan jatkuvasti lukittua pantaani. Nykyään siis minä taidan olla se, jonka hurahtaneille touhuille uudet ja vähän kokeneemmatkin kinkypiireissä liikkuvat pyörittelevät silmiään.
Selvää siis on, että D/s:ssä itsessään ei ole vikaa. Mutta jos sitä harjoittavat ihmiset ja heidän toimintansa ei ole suurinpiirtein täyspäisiä, lopputulos ei ole hyvä. Paradoksaalisesti mitä syvempi D/s-suhde on kyseessä, sitä selkeämpää pitää molemmille osapuolille olla sen, missä asioissa valta on luovutettu toiselle. Toki koko vallan käsite itsessään on niin monimutkainen, että siitä voisi hyvin kirjoittaa toisen kolumnin.
Ylipäätään D/s:ään liittyvät käsitteet ovat kaikkea muuta kuin yksiselitteisiä. Kaksi ihmistä voi vakavissaan kertoa olevansa tahoillaan D/s-suhteessa, mutta keskenään keskustellessaan huomata, että tarkoittavat sillä aivan eri asioita.
No onko se D/s sitten sekopäiden touhua? Kyllä ja ei. Vastuullisten ihmisten valtaleikkinä se voi olla erittäin antoisaa. Mutta kyllähän se ulkopuolisen silmiin näyttää hassulta kun bileissä kuljetaan hihnassa, kumarrellaan ja herroitellaan. Mutta onneksi myös koko D/s:ään voi suhtautua pieni pilke silmäkulmassa sen sijaan että kyttäisi muiden sääntörikkomuksia ja purnaisi niistä.
-isabella
Kirjoittaja on ihanan subin onnellinen omistaja, joka ei oleta muiden leikkivän mukana sääntöjen mukaan ilman erillistä sopimusta.
