Rikos ja rangaistus-

[Maaria]

En ole missään eri mieltä ja oikeastaan vain yhtä osa-aluetta jäin pureksimaan. Tai olen tätä pohtinut jo pidempään.

Vauvan/lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen tärkeydestä ei kukaan voi olla eriävää mieltä, mutta jonkinlainen ristiriita on mielestäni käytöshäiriöiden lisääntymisessä siinä, että varhainen vuorovaikutus vauvantahtisesti on tällä hetkellä vallalla oleva kasvatusmetodi tai suhtautumistapa. Jos mennään useampi vuosikymmen taaksepäin niin vauvojen tarpeisiin neuvottiin olemaan reagoimatta heti ja itseasiassa pidettiin laspen kasvun kannalta olellisena, että vauva joutuu odottamaan ja sopeutumaan. Ruokailuihin ja itkuihin ei vastattu vauvantahtisesti vaan silloin, kun oli sen aika. Vauvantahtinen nukkuminen on edelleen neuvoloiden mukaan arveluttavaa ja oli toivottavaa, että lapsi siirrettiin mahdollisimman aikaisin omaan huoneeseen. Vauvan vastalauseisiin annettiin ohjeeksi, että antaa itkeä - kyllä se karaistuu. Sylissä pitäminen sotien jälkeen oli heikkojen lasten kasvattamista. TÄmän hetken vanhemmat tiedostavat ja tietävät varhaisen vauvantahtisuuden olevan merkittävää ja ensisijaisesti neuvotaan pitämään paljon sylissä ja vastaamaan vauvan tarpeisiin heti. Näin myös hyvin suuri osa vanhemmista tekee. Tämän kasvatuseron tai enemmänkin hoivan eron takia voisi kuvitella, että käytöshäiriöidene lisääntyminen ei suoranaisesti johtuisi varhaisen vuorovaikutuksen ongelmista, vaikka jotenkin luonnolliseslta tuntuisi.

Suurin osa vanhemmista kasvattaa melkoisen samalla tavalla lapsensa kuin vanhempansa. Noins uurinpiirtein. Tämän hetken vanhemmat ovat hyvin kiinnostuneita lapsistaan ja tietävät kasvatuksesta paljon. Vanhemmilla on enemmän aikaa olla lastensa kanssa kuin koskaan. Vapaa-ajan määrä on lisääntynyt. Myös taloudellisesti vanhemmila on hurjasti resursseja panostaa lapsiinsa. Köyhyys on vähentynyt. Perheillä menee usealla mittarilla paljon paremmin ku8in vaikka 30 vuotta sitten. Lapset ovat ala-koululaisina iltapäiviäkerhoissa kun 80-luvulla töissäkäyvien lasten vanhemmat ajattelivat erkaluokkakalisen jo pärjäävän koulun jälkeen itsestään. Ei ollut edes kännyköitä,millä tarkistaa lapsenn pärjäämistä. Me olemme enemmän huolissamme lasten pärjäämisestä ja turvallisuudesta kuin varmaan mikään muu sukupolvi ja suojelemme lasta melkein kaikelta mahdolliselta ja mahdottomaltakin pahalta.

Joku on silti muuttunut. Mikä? Ja tuo miksi kysymys on todellakin olennainen.

Minä kääntäisin ajatukset myöhempään vuorovaikutukseen kuin siihen vauva-aikaan ja yleisesti ihmisten elämisen muuttumiseen. Ja jotenkin etsisin syitä niistä asioista nyt ensiksi, jotta päästäisiin oikeaan suuntaan. Mitkä ovat olennaisesti muuttuneet esim 60 luvulta, 70- luvulta ja 80-luvulta? Ei muutos kerro syitä suoranaisesti, miksi käytöshäiriöt ovat lisääntyneet, mutta minusta se valottaisi jotenkin tätä hetkeä.

Tuo hedonismi on varmasti yksi vahva tekijä. Toinen on ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen ja sen vähentyminen. Minä veikkaan myös yhteisten sääntöjen väheneminen. Melkein kaikki asiat ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä. Aikuisuus ei ole tavoiteltavaa. Tulevaisuuden näkymät ovat tietyllä kansanryhmällä heikot (työttömyys eritoten heikentää tulevaisuuden odotuksia ja mahdollisuuksia).

Ja mina uskon, että ns uhmaiän vuorovaikutuksessa on on enemmän sitä jotakin ristiriitaista kuin vauva-ajan hoivassa. The Guru Sinkkonen jossakin kolumnissaan vai luennollaan sanoi, että tuntuu kuin lasten kehitys olisi viiveessä ajatellen vallalla olevia kehitysteorioita. Kouluikäiset lapset käyttäytyvät kuten uhmaikäiset 3-5 vuotiaat. Lasten kanssa työskentelevät ovat samaa mieltä. Ja toisaalta taas osa lapsista on selkeästi vanhemman oloisia taidoiltaan ja osaamisiltaan koulun alkaessa kuin esim 80-luvulla.

[Maaria]

En tarkoita, että pitäisi palata ajassa takaisin tai että enne oli paremmin vaan itse luulisin, että ajan ja asenneilmapiirin muutoksista kenties löytyisi ne asiat, jotka aiheuttavat vuorovaikutuksen ja yhteiskunnan sekä kasvatuksen osalta "käytöshäiriöistä" kansaa.

Olen mielessäni listannut asioita, jotka ovat muuttuneet.

Vuorotyön lisääntyminen voimaakkaasti
Internet ja virtuaalisuus
Lapsikeskeisyys
Elämänkaari psyk ei pidä paikkaansa eli kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa minkä ikäisenä tahansa
Yhteisöllisyyden katoaminen tarkoittaen, että sosiaaliset säännöstöt ovat murtuneet.
Yksilön oikeuksien lisääntyminen
Ei niin vaativien töiden vähentyminen ja toisaalta taas elinkustannusten kallistuminen niin ettei millä tahansa työllä pärjää ja toisaalta taas työn sisältövaatimusten lisääntyminen koulutuksen lisäännyttyä
Alkoholin kulutuksen lisääntyminen puolella 70-luvulta tähän päivään.
Lasten neurologisten sairauksien lisääntyminen
Liikunnan ja fyysisen rasituksen väheneminen ihmisten elämässä

Joku löyhä idea voisi olla ajatuksessa, että vankilassa tuomiotaan istuvien taustoissa on kaksi yhteistä tekijää. Heille ei ole luettu iltasatuja lapsena eikä heidän perheessään ole ollut yhteisiä ruokailuhetkiä. Tarua (todnäk.) vai totta (mikä ettei)

[Chmlnidae]

Eikös ainakin Iltalehti uutisoinut tänään ja Suomenmaa eilen (linkki) että kaksi viidestä äidistä ei tunne jaksavansa, puolet yksi vuotiaiden äideistä ei koe voivansa niin hyvin että jaksaa yhdistää työn ja vanhemmuuden, ja yksinhuoltajaäitien sekä köyhyys että arjen vaativuus ovat kasvaneet huomattavasti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.

http://suomenmaa.fi/etusivu/7460504.html

Tarkoitan myös sitä että ihan koko kansakuntaa ja sen tilaa ei taida olla varaa ruveta korjaamaan mutta odottavat ja pienten lasten, ja varsinkin yksinhuoltajaäidit ja/tai köyhät, vois olla hyvä aloitus, esmes.

[Nick]

On olemassa myös yksinhuoltajaisiä.

[Chmlnidae]

On olemassa myös yksinhuoltajaisiä.

Nick; mä tiedän. Eikä ollut tarkoitus sorsia heitä. Vaan ihan ylipäänsä varmasti joku neuvolatoiminta vois hoituu niin että siellä jäis haaviin, oli sitten äiti, isä, molemmat, kasvatusvanhemmat, adoptiovanhemmat etc. jos arki takkuaa ja lapsi reagoi, tai vanhempi/vanhemmat/huoltaja(t) väsyy.
Mut se olis se tehokkain ja hallittavissa olevin keino ja kohde.

[Chmlnidae]

Kun se iltasatujen lukeminen vangeille - mites onks siel yhteiset ruokahetket; eiks oo - voi olla heikohko kohde. Tai edes se että neuvolatoiminta valvoo että kaikille luetaan iltasadut ja on ne yhteiset ruokahetket. Varmasti tärkeitä nekin, niin kuin moni muukin yksittäinen tekijä perhe-elämän rutiineissa.

[Maaria]

Neuvolatvovat hyviä haaveja, mutta terkkarit eivät pysty tekemään pitkäjänteisemmin arjessa tukevaa työtä perheiden kanssa. Kotipalvelun palaaminen kuntien sosiaalipalveluihin tuntuu enemmänkin oleelliselta avulta.

Minua enemmänkin käytännön tasolla mietityttää adhd lasten ongelmien kasaantuminen. En millään jaksa uskoa, että neurologisesti lapset olisivat sen enempää häiriöllisiä kuin aiemminkaan vaan tämän ajan vanhemmat ja yhteiskunta tukee adhd piirteiden voimistumista jollakin lailla. Adhd sinäänsä ei ole mikään ongelma vaan se, että ympäristö tukee näiden lasten heikkouksia.

[-katy-]

Tarkoitan myös sitä että ihan koko kansakuntaa ja sen tilaa ei taida olla varaa ruveta korjaamaan mutta odottavat ja pienten lasten, ja varsinkin yksinhuoltajaäidit ja/tai köyhät, vois olla hyvä aloitus, esmes.

On olemassa myös yksinhuoltajaisiä.

On myös olemassa totaaliainoita vanhempia 

Suomalainen kulttuuri on muuttunut siitä 1950-luvun alun olemisesta- sotien jälkeinen maailma ei ollu enää samanlaista,vissiin. Valtavan vaikutuksen kuitenkin jättäneet myöhempiin sukupolviin,mutta luterilainen tyämoraali kai elää ja voi hyvin-tai sitten sekin on vaan persujen hallusinaatiota. No muusta en tiedä, mutta yksin jäät jos sulla on ihan oikeasti haastetta jaksamisessa-voi tosin olla, että mä olen salaa vähän nirppanokka ja ylpeä, enkä ala kerjäämään mitään- ne auervaarat nyt kumminkin zuumailtuna eri variaatioin -
 Pesin suuni saippualla

[Chmlnidae]

Onhan noita, tapoja kasvattaa. Joskus mummu huolehtii, ku äiti ei pysty, isä on kuollu tai poissa ja tarina ei vaarista tiedä.

Eikös vankilat ole puolillaan adhd:ta. Eli sikäli voi miettiä miksi. Koskas heidät on kasvatettu....siis ikärakenne?

Adhd kuitenkin kosahtaa ennen  kouluikää nykyaikana, yleensä jo tarhassa, sen suhteen ollaan aika tietoisia. Toista se oli vielä silloin kun serkkkuni koki tömähtävän aamuherätyksensä.
Oleellista ei ole kuka huomaa ja kuka hoitaa, kunhan huomataan ja kunhan hoidetaan. Tai se ei kiinnosta minua kun ammattini ei ole hoito- eikä sosiaalialalla. Kunhan länkytän kun kansalaisena tulee seurattua ja omaakin elämää on elettynä.
Kyllähän sitä voi päätellä mikä ympäristössä "tukee" neurologisten, erilaisten, rakenteiden ilmenevyyttä. Vois luulla löytyvän tutkimuksiakin, sillä kun kuitenkin on aika selkeät tukitoimet ja suositukset kuinka helpottaa arjessa pärjäämistä. Ja oleellistahan on niin vanhempien kuin opettajien yhteistyö.

Tämä aika on nopeata, sitoutumatonta, pirstaleista. Individualistista. Ei ole kyläyhteisöjä ja sukusiteitä. Lähellä olevia tukirakenteita joihin heikompi voi nojata olemistaan. Enää yhteisö ei ohjaa ja kannattele samalla tavalla kuin ennen; on helppo luiskahtaa sen ohi yksinäisyyteen. Varsinkin jos systeemi ei puutu riittävän ajoissa.

[Nick]

On myös olemassa totaaliainoita vanhempia 

Onhan meitä.

[-katy-]

On myös olemassa totaaliainoita vanhempia 

Onhan meitä.

Hatunnosto. Laji on aika extreme ;-D

Nyt pitää rauhoittua ettei tule rankkua . Stop

[-katy-]

Pari uutista aiheeseen liittyen. Tunnustan,että hieman kimpaannuttaa se, että uhri on jotenkin taka-alalla näissä. "rangaistu elää tekonsa kanssa koko elämän"- en usko että uhrin on yhtään sen helpompaa päästä asian ylitse ja kun syy ei ole hänessä"yleensä". Miten setviä itselleen elämän epäoikeudenmukaisuus- en tehnyt mitään väärin, mutta minusta tuli uhri..

Eikö se, että tiedettäisiin raiskauksesta tulevan 10 vuotta ehdotonta vankeutta, toimisi mitenkään pelotteena tai nostaisi kynnystä toteuttaa tekoaan. Se ärsyttää,että puhutaan "seksuaalirikoksesta",kun uhrille kyse ei ole seksistä vaan väkivallasta- asiaa katsotaan siinäkin tekijän näkökulmasta- mikäli siis raiskaus on seksiä hänelle/ainoa tapa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan (?)

Onneksi proffa sentään puolustaa yleistä "maallikkojen" keskustelua aiheesta,vaikka se voi tulla kalliiksi,jos rangaistuksia kovennetaan väkivaltarikoksissa mm.  http://yle.fi/uutiset/vankila_on_kallis__tuomareille_opetetaan_vankeusrangaistuksen_valttamista/8111714


http://yle.fi/uutiset/vankilapsykologi_kovemmat_tuomiot_eivat_vahentaisi_raiskauksia/7942150?ref=leiki-uu