Maailma pelastuu täsmälääkkeillä?

[kissa]

Lopulta mielenterveysongelmissa kysymys on aina näkökulmista. Asioihin voi ottaa uudenlaisen näkökulman. Itseään voi opettaa ajattelemaan uudella tavalla. Se on ihan helvetin vaikeaa, mutta se on täysin mahdollista.

Tän mä niiiin allekirjoitan. Asioiden katsominen hieman laajemmasta vinkkelistä on terveellistä. Ajatusten siirtäminen ongelmasta siihen, miten haluaisi asioiden olevan ja ratkaisujen etsiminen siihen, miten siihen parempaan pääsisi, se on tärkeintä. Eikä ratkaisujen tarvitse olla isoja, pienetkin vie eteenpäin ja kohti parempaa oloa.

[nicolaus]

 Tuo ihmisen mieli on kummallinen, kun se horjuu niin miten sitä parantaa. Tänä päivänä kyllä työmmetään ihmisille lääkärissä pilleriä liian herkästi niin fyysisiin kuin psyykkisinkiin vaivoihin. Joskus niistä lääkkeistä on apuakin mutta tarvitaan siinä muutakin apua.

[U+1F984]

Mä en ole lääkespesialisti, mutta jossain dokumentissa väitetään näiden lääkkeiden tehon olevan vailla minkäänlaista patologista pohjaa. Lisäksi kun näissä tutkimuksissa käytetyillä tilastollisilla menetelmillä saadaan aina 'oikea' tulema todistetuksi. Tätä kutsutaan yleisesti data miningiksi.

LSD, kokaiini ja ties mitä muuta on käytetty psyykelääkkeenä, ja aina nämä kemikaalit ovat hyvin positiivisen alun jälkeen poistettu myynnistä merkittävien haittojen vuoksi. Tämän valossa, miksi nykyiset lääkkeet olisivat sen parempia? Itse kieltäydyn myös särkylääkkeistä, joten ehkä mielipiteeni on lääkekielteisyydellä väritetty.

Mutta tiedoksi...big pharmalla menee huonosti. Katsoin niiden (LLY, GSK, MRK, ASZ, PFE etc ) tulos, kassavirta etc kehitystä viime vuosina. Olin yllättynyt.

[Nick]

Homeopaattinen kossu käy sitä paremmin päähän mitä enemmän blandaa ja hitaimmat uskovat luomiinsa jumaliin 

[-katy-]

Jos jätetään kaikki henkistelyt ja katsotaan tiukkoja tilastoja,niin sielläpä" top10" parahimmistossa Suomikin porskuttaa. Ihmeteltävää on kyllä,että miksi se top10 on niin masentunutta ja lääkkeitä tarvitsevaa kaiken hyvinvointinsa keskellä. Laivalasteittain ei kai rontata mielialalääkkeitä esim. Afrikkaan. Kenties pitäisi..ei kun miten tää nyt menee 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bruttokansantuote#/media/File:GDP_%28nominal%29_per_capita_map.png

[pikkusisko]

Vastoin yleistä luuloa mielialalääkkeet ei valitettavasti ole mitään maagisia hymynaamanappeja, joilla elämä heittää kirpasemasta ja työkyky saadaan palautetuksi. Mistään täsmälääkkeistä ei todellakaan voi puhua - pitää olla pirun hyvä tuuri, jos yhellä reseptillä löytyy se troppi, joka oikeasti auttaa pahimman yli.

Kyllä, suhtautumiseni mielialalääkkeisiin on häpeilemättömän asenteellinen Ei niin, että todellakaan katsoisin kieroon lääkkeiden käyttämistä itsessään, jos sopiva apu löytyy niin totta kai sitä kannattaa käyttää. Itse asiassa minusta on ihme perseilyä tuomita mielialalääkkeidenkäyttäjät geneerisesti, vallankin jos se liittyy sellaiseen "otat vaan itteäsi niskasta kiinni" -diskurssiin. Silti, kenellekään masentuneelle ja/tai ahdistuneelle en voi suositella lääkeruljanssiin lähtemistä, jos suinkin selviää ilman.

Se on oikeasti aika karsea tilanne, kun ei voi tietää, mitkä mielialat on omia ja mitkä kemiallisesti aiheutettuja, ja pitää koittaa arpoa onko nyt parempi vai huonompi olla. Lähes poikkeuksetta lääke kuin lääke tekee olon kahta kauheammaksi ainakin pariksi viikoksi ellei kuukaudeksi ennen kuin varsinaiset vaikutukset alkavat näkyä ja voidaan edes arvioida, kannattaako jatkaa samalla valmisteella vai vaihtaa johonkin toiseen. Minä olen yhden vuoden viettäny sellasena koekaniinina enkä ole koskaan ollu henkisesti niin huonossa jamassa, olin monta kuukautta saikullakin mihin ei koskaan itse sairauden takia ole ollut tarvetta. Siinä vaiheessa, kun psykiatri lämpimästi suositteli viidentenä vai kuudentena vaihtoehtona lääkettä, jonka yhteydessä koki kuitenkin tarpeen varoittaa mahdollisista kouristuskohtauksista, minä totesin että tämä "hoitosuhde" on nyt tässä. Monta kuukauttahan niistä käytetyistä lääkkeistä oli mentaalinen krapula, mutta kun se hellitti, alko minun toipuminen, ja nykysten voin ilman lääkkeitä paremmin ko koskaan.

Lopulta mielenterveysongelmissa kysymys on aina näkökulmista. Asioihin voi ottaa uudenlaisen näkökulman. Itseään voi opettaa ajattelemaan uudella tavalla. Se on ihan helvetin vaikeaa, mutta se on täysin mahdollista.

Nimenomaan näin, ainakin mielialahäiriöiden suhteen. On yllättävän monia tapoja ajatella itseään vastaan, aivan huomaamatta, ja sellainen tekee ennen pitkää sairaaksi. Tiedostamalla ne virheelliset ajattelumallit ja pyrkimällä niistä vähä vähältä pois, voi aidosti toipua. Mutta siihen tarvitsee apua, eikä sellaista apua tule purkista.

[-katy-]

Se on oikeasti aika karsea tilanne, kun ei voi tietää, mitkä mielialat on omia ja mitkä kemiallisesti aiheutettuja, ja pitää koittaa arpoa onko nyt parempi vai huonompi olla.

Tämän muistan vielä n. 10 vuodenkin takaa,kun kuukauden päivät kokeilin sitalopraamia. Alkuun tuli hiukan vieraita olotiloja,vähän huimaili,ja väsytti,pikkuisen oli pää kipeä jms.

Omasta mielestäni ja mitä työssäni asiaa seurannut, niin aika valtavasti kaikenlaisia lääkkeitä määrätään ja syödään. Ehkä huikein esimerkki on eräästä vaille satavuotiaasta, joka itse viimein kieltäytyi Marevan-lääkityksestä ja niihin liittyvistä jatkuvista verikokeista. Marevan siis estää mm. verisuonitukoksia,ohentaa verta. Tämä liki satavuotias on nyt vuoden ollut ilman ko. lääkettä, eikä vointi ole mennyt suuntaan tahi toiseen. Eräs lääkäri totesikin vuosia sitten, että lopettaisi mielellään yli 90 vuotiaiden Marevan-ruljanssin, mutta kun ei se ole hänen  kädessään. Olemme kai ajatuneet lääkkeiden kanssa tielle, jolta on vaikea palautua järkevyyteen takaisin.
Korostan, etten ole hihhuli,joka kieltää ihmisiä ottamasta lääkkeitään ja että "herra parantaa",mutta että onko aina pakko mennä äärilaidasta toiseen.

Sekin on aika vaikea kysymys,että korvaako lääkkeet ihmisiä-ainakin yksinäisyyden kestämiseen mielialalääkkeiden katsotaan olevan kaikkein paras ratkaisu ja nopein tietenkin. Yksinäisyys ei poistu, mutta sitä kestää hieman paremmin-

[nicolaus]

Onneksi minun ollessani nuori ei keskittymishäiriöitä ja masennusta ollut olemassa. Tämän päivän touhuilla minutkin olisi varmaan lääkitty kuoliaaksi. Toteutui se minkä kaikki tietää: Se ei tappanu vaan vahvisti?

[MrYoung]

Oli niitä mutta niitä ei vain tunnistettu.

Masentunut saattoi olla se kylän juoppo joka hukkui, hän lääkitsi pahaa oloa viinalla ja hukuttautui kun viina ei lopulta auttanutkaan.

Olihan homouskin ja bdsm touhukin mielisairautta, nyt ne tunnistetaan ja hyväksytään.
Eikä tarjota vaikka lobotomiaa parannuskeinona homouteen.

Melko moni kuolee ilman lääkkeitä ennen kuin vahvistuu, mutta se on ok Vai?

[stoge]

Mä oon sen kakskytäjotain vuotta syöny enemmän ja vähemmän vapaaehtoisesti erilaisia lanttulääkkeitä sekä
keskustellut satojen samanlaisten tapausten kanssa jotka popsii ryynejä syistä X.

Loppuyhteenvetona vois sanoa että joo, lääkkeet auttaa ja antaa mahdollisuuden muutokseen, jos sitä haluaa.
Toki on 'lääkityksiä' jotka pistää kaalin niin tilttiin että on lähempänä punajuurta kun ihmistä mutta ne on sitten
enemmän akuutilla puolella.

Lääkkeet eivät ole ratkaisu vaan apukeino ja ne myös muuttaa ihmistä.

Mikä sitten on oikein eli syöttää ryynejä vaivoihin vai antaa luonnon hoitaa hommansa, se on sitten eri juttu.

 

[-katy-]

Melko moni kuolee ilman lääkkeitä ennen kuin vahvistuu, mutta se on ok Vai?

Mun toinen vanhempani kuoli alle 50 vuotiaana sekakäyttöön, eli alkon ja psyykelääkkeiden yhteisvaikutukseen. Nämä on oikeasti vaikeita asioita,mutta onneksi ei tarvitse olla minkään absoluuttisen totuuden torvi ja julistaa/opettaa/käskyttää ketään täällä mihinkään. Mielestäni hyvä kun jokainen voi kertoa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan aiheeseen liittyen,ilman että ketään käännytettäisiin mihinkään ajatuksiin. Jokainen on kuitenkin yksilö ja lääkkeidenkin vaikutukset myös yksilöllisiä.

Minusta tuntuu ja arvelen, että aika vähän pystytään järjestämään terapiaa tai muuta keskusteluapua kaikkien ihmisten kohdalla, jotka tarvitsevat mielialalääkkeitä ja se henkinen tuki kuitenkin katsotaan siinä tärkeäksi.

Jospa näitä mielen vaikeuksia voisi jotenkin ennaltaehkäistä paremmin eli että mm. sankkaan masennukseenkin olisi aiemmin jotain keinoja. Joskus yksi ystävä voi olla jo suurta ja valtavaa- No, mulla on semmoinen teoria,että ihmisten erakoituminen  ja eristäytyminen aiheuttaa myös paljon vaikeuksia-jopa jo se, että jos kaikki sosiaalinen elämä ja "ystävyys" tapahtuu verkossa tai muilla viestimillä, pelkästään.

Lisäys: >Enpä ole koskaan törmännyt näin kielteiseen suhtautumiseen tai siis ,että asiantuntija korostaa masennuslääkkeiden kielteisiä vaikutuksia. Lisäksi tuo puoli miljoonaa on aika valtava määrä:
http://yle.fi/uutiset/psykiatri_masennuslaakkeilla_voi_olla_vaarallisia_sivuvaikutuksia/6173100

[nicolaus]

Melko moni kuolee ilman lääkkeitä ennen kuin vahvistuu, mutta se on ok Vai?

En usko et se on parempi vaihtoehto.
Usein vaan mietin yhteiskunnanmuutosta. Ennen ei ollu mahdollista masennuksesta ja pienestä sekopäisyydestä huolimatta lopettaa elannon hankintaa ... vaihtoehto oli se kuolema. Ja ei, en usko senkään olevan parempi ratkaisu.

Onneton loppupäätelmäni on se, että murheiden summa on vakio. Jos ei ole murhetta hengissä säilymisestä, tulee se muusta. Jopa upporikkaat julkkikset saa aikaiseksi omaan kuolemaansa johtavan murheen. Kummallista.

[Lady Whip]

Kuinkahan moni masentuneeksi itsensä tunteva sairastaakin kilpirauhasen toimintahäiriötä.
Tai elämän vastoinkäymisten aikaansaamaan alakuloon haetaan masennuslääkkeitä.

[nicolaus]

Kuinkahan moni masentuneeksi itsensä tunteva sairastaakin kilpirauhasen toimintahäiriötä.
Tai elämän vastoinkäymisten aikaansaamaan alakuloon haetaan masennuslääkkeitä.

Nyt puhuit vähän mutta asiaa.

[kissa]

Mut pitää muistaa sekin, että oikea, vakava masennus on kuolemaan johtava sairaus. Se ei ole alakuloa tai joku muoti-ilmiö. Se on tappava tauti. Ja silloin on hyvä, että on olemassa lääkkeitä ja muita hoitoja.