Maailma pelastuu täsmälääkkeillä?

[-katy-]

On aika viimein päättää tähän,koska mullekin tarjottiin eilen masennuslääkettä. Kohta ei enää tarvitse miettiä eikä jankuttaa-pian kaikki on täynnä rauhaa ja seesteistä mieltä. Vaikka työssä ei mikään muutu ja kotona rojahdan yksinäni sohvalle sen tuhannetta kertaa,niin mulla on pilleripurkki- se tekee musta oikean ja aidon,jaksavan, kenties jopa ylitän kaikkien odotukset ja teen *itunmoista tulosta missä vain liikunkin. Pian en enää tarvitse mitään-mutta olen ainakin hyödyllinen ja tuottava yksilöntapainen ..

Miksi ei kukaan sano sitä, että kaikille ,varsinkin vaativissa olosuhteissa oleville, "nappi huuleen",olisi paras ratkaisu.?
Ei mennä siihen "nappi otsaan"-hommaan, vaan ollaan aikuisia ja asiallisia (=

[submit]

Hyvä jos toimii ja auttaa ns. pahimman yli. Mielestäni koskaan ei saisi määrätä vain lääkehoitoa, olisi tarjottava edes jonkinlaisia säännöllisiä keskusteluja.

Lyhyesti vielä: jos esim. työpaikan olosuhteet on kaoottiset, ei siinä mikään lääke auta.

[kissa]

Mä oon sitä mieltä, että masennuslääkkeitä voi verrata kyynärsauvoihin. Kun jalka on murtunut, kyynärsauvat ei paranna sitä jalkaa, mutta niiden avulla ihminen pääsee edesauttamaan sitä paranemista. Pääsee fysioterapiaan, pääsee pöydän ääreen syömään monipuolista ruokaa, ulos aurinkoon tankkaamaan d-vitamiinia jne. Masennuslääkkeet ei paranna, mutta saavat ihmisen sen verran toimintakykyiseksi, että ihminen kykenee ottamaan apua vastaan, hyötyy terapiasta ja keskusteluista, saa nukuttua, pystyy hommaamaan itselleen monipuolista ruokaa ja sitä d-vitamiinia sieltä auringosta. Lääkkeet on hyvä asia, eikä kannata antaa periksi, vaikka oikean lääkityksen löytymiseen voi mennä vähän aikaa.

[Brade]

Mä oon sitä mieltä, että masennuslääkkeitä voi verrata kyynärsauvoihin. Kun jalka on murtunut, kyynärsauvat ei paranna sitä jalkaa, mutta niiden avulla ihminen pääsee edesauttamaan sitä paranemista. Pääsee fysioterapiaan, pääsee pöydän ääreen syömään monipuolista ruokaa, ulos aurinkoon tankkaamaan d-vitamiinia jne. Masennuslääkkeet ei paranna, mutta saavat ihmisen sen verran toimintakykyiseksi, että ihminen kykenee ottamaan apua vastaan, hyötyy terapiasta ja keskusteluista, saa nukuttua, pystyy hommaamaan itselleen monipuolista ruokaa ja sitä d-vitamiinia sieltä auringosta. Lääkkeet on hyvä asia, eikä kannata antaa periksi, vaikka oikean lääkityksen löytymiseen voi mennä vähän aikaa.

Mielestäni tämä on erinomaisesti sanottu :peukku:

Itsekin koen, että masennuslääkkeiden pääasiallinen idea on saada se ihminen "pystyyn", jotta se saadaan taas liikkumaan ja elämään. Ne eivät ole mikään maaginen onnellisuuspilleri, jota annetaan vain masentuneille.

[-katy-]

Hyvä jos toimii ja auttaa ns. pahimman yli. Mielestäni koskaan ei saisi määrätä vain lääkehoitoa, olisi tarjottava edes jonkinlaisia säännöllisiä keskusteluja.

Lyhyesti vielä: jos esim. työpaikan olosuhteet on kaoottiset, ei siinä mikään lääke auta.

Totta ja kissalta myös hyvä vertaus. Tuossa pohdiskelin jo aiemmin,että totta tosiaan,nyt ei ole mahdollista väsyä työstä,kuten sain infoa kuukausi sitten. Työstä väsyminen on mielialahäiriö,mikä tuntuu aika hurjalta ja jopa julmalta.

[Riverlady]

Elämä on. Terapiaakin on, mutta omavastuu on Kela-tuen jälkeenkin monta kymppiä 1-2 kertaa viikossa. Esim. kolmivuotinen terapia (Kelan tyypillisesti tukema terapian pituus) voi olla ylitsepääsemätön kustannus pienituloiselle ihmiselle, jos vielä työteho ja tulot on pitkään olleet alentuneet mielialan mukana. Sossu korvaisi Kelan tukemien terapioiden omavastuuosuudet, mutta sosiaalitoimiston ristikuulustelu siinä mielentilassa on jotain aika kauheaa.

Toisaalta on myös ihmisiä, joilla mielialahormonit ovat syystä tai toisesta pysyvästi matalalla tasolla. Kuten kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivien on syötävä lääkkeitään lopun ikäänsä ja ykköstyypin diabeetikkojen jaksettava piikittää, samalla lailla mielialahormonien puutostaudista kärsivillä on oltava oikeus syödä lääkkeitään. Jos moraalista paniikkia tai lääketieteellistä kauhua tahtoo tuntea, kannattaa suunnata paniikit ja kauhut osoitteisiin, joissa niistä on edes jotain hyötyä.

En näe lääkkeiden syömisessä pahaa. Big pharma lässynlää.

[onez]

Voi kai niistä aivopillereistä jotain hyötyä olla. Varsinkin pahaan masennukseen kuntoutuksen käynnistäjänä, kuten yllä jo mainittiin. Oikean lääkkeen löytäminen onkin sitten ihan arpa peliä. Ja ties mitä sivuoireita niistä voi tulla. Pitkäaikaista käyttöä ei varmaan kannata harkita. Ne pillerifirmatkaan ei voi tietää pitkäaikaisen käytön vaikutuksia kun ne on vielä suht uusia lääkkeitä.

Itsellä on kokemusta kahdesta SSRI-lääkkeestä. Toisesta tuli ärsyttävä tekohymy. Toinen heikenti näköä ja sen vieroitusoireet kesti melkeen 5kk, alkaen kivoilla 24/7 kestävillä paniikkikohtaus kierteillä. Sen jälkeen on mennyt lääkärien reseptit suoraan roskiin. Liikunta oli mulle loistavasti toimiva lääke. Tärkeitä on myös ravintoaineet ja vitamiinit jotka tukee kehon positiivista hormonitoimintaa. Ajattelutavoilla on myös iso merkitys... esim, jos keskittyy vaan negatiivisiin asioihin, joutuu elämään negatiivisessa maailmassa, mikä on aika masentavaa.

Työ uupumukseen ei taida olla muuta lääkettä kun työtaakan keventäminen. Sitten tietysti se oma fyysinen hyvinvointi (eli liikunta ja ravinto) että virkeystaso ja jaksaminen pysyy korkealla.
 
*edit*

... lisätään tähän vielä että herkuttelu on myös erittäin tärkeää. Ankea työviikko muuttuu kummasti jos viikonloppuna on tiedossa jotain hyvää herkkua mitä odottaa. Hyvää ruokaa, juomaa, seksiä, sessiontia... mistä ikinä kiksinsä saakin. Toki kohtuudella näitäkin ettei syö itseään lihavaksi, juo itseään hunningolle, nai itseään...?.. noh, mikä sananparsi tohon nyt sopiikaan. Kontrasteista se suuri nautinto syntyy.

[Nick]

Joitakin vuosia sitten söin mielialalääkettä uniongelmiin - heräilyä aamuyöstä - janeljäsosapillerit aiheutti hullun raivon syödä. Painoa tuli viikossa 1-2 kg joten lopetin parin viikon jälkeen. Onneksi myös unihäiriöt poistuivat.

Mainittakoon että tuo annostus oli todella pieni verrattuna siihen mitä mielialaongelmiin määrätään.

[vide]

Viralliset ssri  lääkkeet on murhaa. Eräs lentäjä joka niitä käytti vei mukanaan 160 ihmistä ja psykiatrian mukaan tää tyyppi oli terve kun söi lääkettä.

Jos noi lääkkeet oikeesti auttaisi niin ei olisi mitään ongelmia. Mutta lääketeollisuuden etu ei ole että ihmiset parantuvat  vaan parantuvat tarpeeksi hyvällä ja kalliilla ylläpitoannoksella ollakseen tarpeeksi sairaita syödäkseen parantavia lääkkeitä loputtomiin.

[Riverlady]

Noi on foliohattujuttuja, mutta kieltämättä näiden lääkkeiden pitkäaikaisten vaikutusten tutkimista mutkistaa lääketieteellisen tutkimuksen etiikka. Mielialalääkkeet kun tehoavat sitä paremmin, mitä pahemmin masentunut potilas on, mutta mitenkäs järjestät itsemurhakandidaateille kaksoissokkotutkimuksen, jossa puolet koehenkilöistä saa lääkettä ja puolet pelkästään sokeritabletteja? Liian moni saattaisi päättää päivänsä ennen kuin tutkimusaika lopussa.

Vakava depressio kuuluu hengenvaarallisten sairauksien sarjaan, jossa lääkkeitä ei ehdi tutkia hienoimmissa tieteellisissä tutkimusasetelmissa, kun potilaat on vakavassa hengenvaarassa. Lisäksi mikä lääke sopii yhdelle ei sovi toiselle, mutta se asia on sama hyvin monessa vaivassa.

[-katy-]

Jos moraalista paniikkia tai lääketieteellistä kauhua tahtoo tuntea, kannattaa suunnata paniikit ja kauhut osoitteisiin, joissa niistä on edes jotain hyötyä.

Aloitusviesti kera otsikon on taas vaihteeksi hieman provosoiva-siten syntyy joskus keskustelua ja joskus taas ei-joskus voi syntyä riitoja ja joka taas ei ole omaan mieleeni-varsinkaan jos riidellään henkilökohtaisuuksiin mennen.

Nyt kun Suomen väitetään pelastuvan työnteolla ja työpaikkojen luomisella tästä jättimäisestä velkaantumisesta,niin mietin, että siksikö työuupumuksestakin on tullut mielialahäiriö. Ne ketkä luhistuvat työn henkisen ja fyysisen kuormittavuuden alla, ovat sairaita ja tarvitsevat mielialahäiriöönsä lääkkeet..

Mutta kyllä minä ymmärrän näiden lääkkeiden vaikutuksia ja tarkoituksen hyvinkin läheltä ja kun työni on terveyden ja sairauden parissa,vai pitäisikö sanoa jo SOTE:n piirissä. Yksinäisyyteen vanhuksella ei usein ole paljoa vaihtoehtoja, jos hän ei kykene lähteä vaikkapa vanhusten päiväkerhoon eikä poistua asunnosta. Masennuslääke auttaa jaksamaan ja kestämään usein sietämätöntä tilannetta.
Yms. 

[Chmlnidae]

...heh, Nick on vetänyt Mirtatsapiineja ilmeisesti (määrätään unettomuuteen, järkyttävä lääke "sillä mitään vaikutusta painonnousun kanssa ole", tiedän monta järkyttynyttä, itseni mukaan lukien, sain myös unettomuuteen joskus).

Hangala homma. SSRI:t puree kaiketi vasta, tutkimusten mukaan, jos masennus on vakavampi. Lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa tulisi käyttää terapiaa, (aina lisäksi myös lääkkeiden kanssa terapiaa). Ongelma on siinä ettei terapian saanti olekaan aina/yleensä/usein mahdollista. Se on resepti vain, ja vartin lekuriaika terveyskeskuksessa siihen alla. Mielialalääkkeillä usein vielä on, harvoin kai muiden murhaamista, mutta itsemurhan todennäköisyyttä nostava vaikutus.
Kaiketi ei ole näyttöä että kumpi aivokemian puolella on ensin; jonkin puutos vai masennus ja sen aiheuttama puutos. Masennus johtuen jostain muusta ensin. Onko sitten oireen hoito, eli kemian korjaus teknisesti, oikea ratkaisu ylipäänsä.
On myös olemassa avokemiallisia juttuja joihin lääkkeillä voidaan vaikuttaa. Tästä on omaakin kokemusta, en dissaa kaikkea korvienvälin kemiallistamista. Niiden määräämiseen onnistuneesti turvauduin specialistiin (hoitosuhde ja oikeasti aikaa ja halua keskittyä asioihin riittävällä vakavuudella).

Minun käsitykseni on että ei ne ole vain mielialalääkkeet joita määrätään liiallisesta stressistä johtuviin oireisiin. Sama koskee esmes rytmihäiriöitä ("nää on eteisperäisiä, ei vaarallista"). Usein syynä stressi ja reseptinä betasalpaaja (been there too, vaihdoin hommia, en avannut pilleripurkkia).
Lopulta hyvin moni sairaus reagoi liialliseen stressiin. Se mistä kohtaa reunat kenelläkin rupee repsottaan on sitten yksilöllistä. Ja, kuten oma työterveyslekurini juuri toissa viikolla sanoi itsellenikin; niin stressihän se olisi tässäkin se ensimmäinen ja pahin vaikuttaja ja vältettävä, mutta sanopas nyt tänä päivänä potilaalle että vältä stressiä niin ei tule vaivoja....ota siis pillerisi ja käy...

[Nick]

Niitäpä hyvinkin ja taisi olla vain neljäsosa siitä pienimmästä napista. Kylläisyyden tunnetta ei saavuttanut koskaan, aina nälkä. Positiivisena asiana erittäin vauhdikkaat ja värikkäät unet. Mulle riitti vajaan kahden viikon ja 3+kg:n kokeilu.

Eräiden väittämien mukaan Germanwingsin perämies olisi syönyt SSRI lääkkeitä, onko näin ja mikä merkitys sillä on tapahtumien kulun kannalta.....

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsessionid=EE214499A179EBEFB89D88F110BC6C86?id=nak06956

[onez]

Suurinosa kouluampujista on käyttänyt mielialalääkkeitä... mm, Kauhajoen ammuskelija - http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/koulusurmaajan-laakitysta-ei-suositella-nuorille-yhdysvalloissa/1046937

Vaikea tietysti mitenkään varmuudella osoittaa että niillä lääkkeillä on ollut osuutta ampumisiin. Mutta itsetuhoisten ja väkivaltaisten ajatusten lisääntyminen on kai aika tiedetty sivuoire noissa lääkkeissä.

Itsellä se jälkimmäinen SSRI vei huonot fiilikset, mutta se vei myös hyvät fiilikset. Mikään ei tuntunut enää miltään. Se teki aika toivottoman ja turhalta tuntuvan elämän. Voin hyvin ymmärtää miten tarpeeksi rikki oleva ihminen voi päätyä ties millaisiin tekoihin sellaisessa mielentilassa kun millään ei ole enää mitään väliä.

Mutta tosiaan, varmaan isolla osalla niistä lääkkeistä on positiivisia hyötyjä... tai en tiedä onko, ei ole tullut mitään tutkimuksia niistä luettua.

[Ms. M]

SSRI-lääkitys ollut minulla jo ties kuinka monetta vuotta. Ahdistuksen ja paniikin takia. Ilman en voisi olla.  Ainakaan vielä, tarkoituksena on kyllä joskus vieroittaa itseni pois noista. Muttei juuri nyt.

SSRI-lääkitys on kuin toppatakki talvella. Auttaa pahimman yli, on talvi sitten miten pitkä tahansa. 

SSRI- lääkitys pelkästään ei ole avain ongelman/ongelmien ratkaisuun. Tarvitaan AINA terapia rinnalle.

En tiedä miten SSRI:t tehoaa masennukseen, itse kun en ole masentunut ollut koskaan. Ahdistuksessa ja paniikissa SSRI- lääkitys on auttanut minua ajattelemaan järkevämmin ja selkeyttänyt ajatuksenjuoksua. En tiedä, millainen tuuliviiri olisin ilman, sillä lääkityksen kanssakin välillä joudun vaikeuksiin omien ailahtelujeni takia (kuten esim. juuri tällä hetkellä... *huokaus*).

Lopulta mielenterveysongelmissa kysymys on aina näkökulmista. Asioihin voi ottaa uudenlaisen näkökulman. Itseään voi opettaa ajattelemaan uudella tavalla. Se on ihan helvetin vaikeaa, mutta se on täysin mahdollista. Kun romahdin, luulin että tulisin aina pelkäämään itseäni. Nyt, viisi ja puolivuotta myöhemmin en enää pelkää itseäni vaan lähinnä nauran ahdistukselleni.