Parisuhde alistujan kanssa

[kollih]

Minua kiinnostaisi tietää, miten arvon dom/switch-naiset olette löytäneet dominoivan puolen itsestänne ja kuinka sen sovitus parisuhteeseen on onnistunut? Ja toki subitkin voi kertoa kuinka homma teillä menee.

Pohdiskelin tätä, koska minulle tuntuu kovin vieraalle ajatus naisesta joka OIKEASTI nauttisi miehensä alistamisesta. Toki varmasti joku nauttiikin mutta, kuinka tämä on vaikuttanut ajatuksiisi miehestä kumppanina? Olen toki aivan uusi täällä ja kokemukseni on vähäistä. Itsellä kuitenkin kaikki kohdalle osuneet naiset ovat olleet enemmänkin alistuvia (ts. perinteisiä). Yhden "avoimemman" tapauksen kanssa jotain juttuja koitettiin toisin päin, josta lopputulemana oli vain lähinnä oman auktoriteettini katoaminen hänen silmissään (jos sitä nyt ylipäätään sitten kauheasti oli  ). Tuntuukin, että 99% naisista haluaa kuitenkin miehen olevan makuuhuoneessa se jolle antaudutaan. Mites te 1%?

[Marimintti]

Täsmähaku: Alistuva mies jota voi kunnioittaa myös ihmisenä. Hyvä yhteensopivuus. Älykkyys on erittäin tärkeä ominaisuus.

[TragedyForYou]

Oma mieheni jonka kanssa olen ollut yhdessä pian 20vuotta, on alistuva, nykyään tosin enempi fetisisti.
Taipumus ei ole koskaan ikinä ollut ongelma. Rakastuin häneen aikoinaan ihmisenä, mikä persoona, mikä ajatusmaailma, mikä vetovoima! Ja se, että hän halusi seksuaalisesti ja kokonaisvaltaisesti alistua minulle, ei tehnyt hänestä koskaan heikkoa minun silmissäni, päinvastoin. Koin aina olevani turvassa, hän oli aina hyvin suojeleva ja huolehtiva, vahva ihminen, mutta minun tahtoni oli aina laki. Hän on edelleen hyvin vahva ihminen, herkkäkin, erittäin rakastettava ihminen. Ei koskaan mikään machokukkoilija, vaan ihan oma itsensä. Mies, miehinen mies joka nostaa vaimonsa valtaistuimelle. 

[Neiti Heinänen]

Kyllä mä koen että voisin seurustella alistujan kanssa jos kaikki muu mätsäisi täydellisesti yhteen. Tärkeintä kuitenkin itselle on ihmisen persoona, mutta pelkästään sille ei pysty rakentamaan parisuhdetta.

[vorona]

Mä en oikein ymmärrä aloittajan kysymystä, koska mulla alistuvuus/dominoivuus seksikäyttäymisenä ei millään lailla liity siihen, arvostanko ja kunnioitanko ihmistä muuten, eikä oikeastaan kovin paljoa myöskään siihen päädynkö jonkun kanssa parisuhteesen vai ei. Sinänsä helppoa tosin kun ite switchaan ihan miten sattuu.

Valtapelit liittyvät mun suhteissa  siihen, että niiden kautta mä ja mun kumppani pääsemme toteuttamaan itseämme laajemmalla skaalalla, ilman ulkopuolelta annettujen roolistereotypioiden tai hyvä/paha -luokittelujen paineita. Auktoriteeti ja arvostus, rakkaus ja kunnioitus syntyy sitten monesta, monesta muustakin jutuista.

Ja mun D syntyi kun tapasin oikean ihmisen joka oli s. Ja mun s taas sitten kun tapasin oikean ihmisen joka oli D.

[Amunet]

Eihän alistuminen  sitä tarkoita, että olisi jotenkin heikko ja vässykkä. Alistuvan osa vaatii yhtä lailla vahvuutta, uskallusta ja kykyä heittäytyä kuin dominoivankin osa. Eikä d/s-suhde ole pelkästään sitä, että domme tässä nyt leikkii subilla. Kyllä se on yhteistä juttua, yhdessä sovituilla säännöillä.

[Alfa]

Eihän alistuminen  sitä tarkoita, että olisi jotenkin heikko ja vässykkä. Alistuvan osa vaatii yhtä lailla vahvuutta, uskallusta ja kykyä heittäytyä kuin dominoivankin osa. Eikä d/s-suhde ole pelkästään sitä, että domme tässä nyt leikkii subilla. Kyllä se on yhteistä juttua, yhdessä sovituilla säännöillä.

Oikein nautittuna, kaikki seksuaalisuus on leikkiä. En ymmärrä miksi ihmiset niin keskittyvät siihen kuka on rosvo ja kuka on poliisi.

[Hra K]

Meinasin melkein vastata tähän mutta olenkin väärää sukupuolta. En kuitenkaan lähtisi sotkemaan toisiinsa parisuhdetta ja seksuaalista suuntautumista ellei nyt kyseessä ole muutaman vuoden pikainen innostustuokio. Olen ehkä Y-koromosomisena samaa mieltä aika pitkälle TFY-kirjoituksen kanssa mutta jätänpä teidät tänne alistelemaan toisianne.

[Hra K]

Tuplasin nemmä  tämän postin. tuleepahan isommat voitot...
No kun tuli kerran tuplattua niin sanon sitten samalla: koittaakaapas otsikoida nämä aiheet edes suunnilleen kohderyhmittäin eli jos haluatte keskustella sukupuolirajoitteisesti, niin olisi sangen mukavaa, että se olisi jotnkin näkyvissä otsikossakin. Pakkohan ei ole tämmöistä tehdä mutta täällä on pervoa laidasta laitaan ja raajamattomuus voi johtaa mielenkiintoisiin juttuihin välillä.

[Pippi Longstocking]

Oma mieheni jonka kanssa olen ollut yhdessä pian 20vuotta, on alistuva, nykyään tosin enempi fetisisti.
Taipumus ei ole koskaan ikinä ollut ongelma. Rakastuin häneen aikoinaan ihmisenä, mikä persoona, mikä ajatusmaailma, mikä vetovoima! Ja se, että hän halusi seksuaalisesti ja kokonaisvaltaisesti alistua minulle, ei tehnyt hänestä koskaan heikkoa minun silmissäni, päinvastoin. Koin aina olevani turvassa, hän oli aina hyvin suojeleva ja huolehtiva, vahva ihminen, mutta minun tahtoni oli aina laki. Hän on edelleen hyvin vahva ihminen, herkkäkin, erittäin rakastettava ihminen. Ei koskaan mikään machokukkoilija, vaan ihan oma itsensä. Mies, miehinen mies joka nostaa vaimonsa valtaistuimelle. 

 

[Penni]

En nyt ymmärrä, miksi tässä kysytään vain dominoivan naisen / alistuvan miehen näkökulmasta. Miten tällainen parisuhde eroaa siitä, että roolit olisivatkin toisin päin? Ja jos halutaan vastauksia vain tästä dynamiikasta, niin sen voisi tuoda tuonne otsikkoonkin... Jotenkin nyt hämää tämä kysymyksenasettelu.

Voisin kuvitella, että herrani vastaisi tähän, että parisuhde minun kanssani on aivan samanlaista kuin ennenkin alistumistani, paitsi että nyt hänellä on suhteessamme päätösvalta. Ei kai siinä sen suurempaa sovittamista.

[Lemmetty]

Minä en myöskään ymmärrä, miten sukupuoli liittyy tähän. En osaa lainkaan samaistua alkuperäisessä viestissä esitettyihin sukupuolirooleihin. Ollaan myös mielestäni kieroilla vesillä, jos ajatellaan, että alistuvuus ja alistajuus tuodaan suhteen valta-asetelmaan seksielämän ulkopuolelle. Hyi puistatus. Toki jotkut ulottavat sen niinkin pitkälle ja siitä vaan jos tykkäävät, itselle se olisi karmea ajatus. Itse olen parisuhteessa vain ja ainoastaan tasa-arvoinen tois(t)en kanssa riippumatta siitä, tykkäämmekö kumpi hakata toinen toistamme makkarin puolella; tämä ei siis vaikuta lainkaan arvotukseeni kumppaniani kohtaan. Ja ihan saletisti vaadin sen kunnioituksen ja arvostuksen myös itselleni silloin kun olen ollut subin asemassa.

Switchin ajatuksia. (:

[-katy-]

Itse olen parisuhteessa vain ja ainoastaan tasa-arvoinen tois(t)en kanssa riippumatta siitä, tykkäämmekö kumpi hakata toinen toistamme makkarin puolella; tämä ei siis vaikuta lainkaan arvotukseeni kumppaniani kohtaan. Ja ihan saletisti vaadin sen kunnioituksen ja arvostuksen myös itselleni silloin kun olen ollut subin asemassa.
Switchin ajatuksia. (:

Aika hämmentävää on vuosien päästä tajuta, ettei liiemmin ole halukas edes alistumaan, mutta ehkä mielessä nousee jokin tunne ja kokemus, että tosiaan pitäisi olla tahdoton ja olematon kynnysmatto 24/7,nöyristellä ja pyydellä anteeksi jatkuvasti.

Ei minusta silti ole myöskään vaatimalla vaatimaan mitään tai siis eikö tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus olekaan ihan selvä asia, vaan siitä pitää suhteessa ollessa kamppailla jotenkin.. En tiedä minkä suuntauksen ajatuksia nämä mulla on, mutta näin sen vain kokee nykyisin. Dominoivakaan kun ei ole,eikä fettari ja sadisti vain nimeksi 

[Subretti]

kollih, ymmärrän hakemasi. Olen kyllä hiukan huono vastaamaan koska kuulun siihen 99% eli olen alistuva, toistaiseksi. Eihän sitä tiedä vaikka 15 v kuluttua meillä konttailisi nuori orjapoikatyttö jota kilvan Mieheni kanssa rääkättäisiin  mistään ei voi olla varma paitsi nykyhetkestä ja tällä hetkellä olen toisaalta perinteinen vaimo, toisaalta alistuva nainen.
 
Parisuhteessa roolit/roolinvaihdot eivät ole alussa helppoja. Saattaa olla niitäkin joilla asiat vain menevät nipsnaps, mutta suurimmalla osalla jotain kivikkojakin on.
Tuo mainitsemasi auktoriteetin menetys kuulostaisi enemmän kumppanisi epävarmuudesta omasta roolista. Jos enää luet tätä, niin minulla on vain kaksi neuvoa jotka ovat auttaneet meillä: anna sekä itselle että toiselle aikaa ja puhukaa.

Laita kollih seuranhakuilmoitus ja tee tutkimus aiheesta:naisista jotka kunnioittavat ja alistavat miehiään  

[Penni]

Ollaan myös mielestäni kieroilla vesillä, jos ajatellaan, että alistuvuus ja alistajuus tuodaan suhteen valta-asetelmaan seksielämän ulkopuolelle. Hyi puistatus. Toki jotkut ulottavat sen niinkin pitkälle ja siitä vaan jos tykkäävät, itselle se olisi karmea ajatus. Itse olen parisuhteessa vain ja ainoastaan tasa-arvoinen tois(t)en kanssa riippumatta siitä, tykkäämmekö kumpi hakata toinen toistamme makkarin puolella; tämä ei siis vaikuta lainkaan arvotukseeni kumppaniani kohtaan. Ja ihan saletisti vaadin sen kunnioituksen ja arvostuksen myös itselleni silloin kun olen ollut subin asemassa.

Vähän omituista ja aika ikävää tulla sanomaan "Hyi puistatus" ja että "ollaan kieroilla vesillä" ketjuun, jossa nimenomaan on aiheena D/s-parisuhde. Olen minäkin kumppanini kanssa tasa-arvoinen, mutten tasavaltainen. Ei alistuvuus makuuhuoneen ulkopuolella tarkoita hyväksikäyttöä tai sitä, ettei minua kunnioitettaisi. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että haluan antaa kumppanilleni vallan tehdä päätöksiä tietyissä tai kaikissa asioissa.