Identiteetti netissä

[-katy-]

Ja, nyt, mikä tärkeintä; voidaan kysyä mikä määrittelee onko toiminta moraalisesti oikein vai väärin? Mikä sen määrittelee? Voidaan myös kysyä kuka määrittelee?

Sekö ettei noudata sääntöjä, jotka yleensä perustuvat jollekin moraalille, -kö? Mitä siitä tulisi jos kaikki kuvittelisivat että nettiyhteisö voi olla jokaisen oma epookkiromaani kymmenin eri hahmoin?

Vai se mikä on oma motiivi ja intentio? Tutkia omaa tai muiden mieltä hartaassa totuuden löytämisen tuskassa(?) oikeuttaen keinot pyhin päämäärin, -kö?.

Vai onko kyse narsismista....? Pöh, mistään säännöistä, ne mua koske ja voin dumata muut ihmiset keinoja kaihtamatta sillä olen muita parempi ja muiden yläpuolella....?


Oikeasti. Tämä hieman, tai hieman enemmänkin, kiinnostaa minua kun on kyse tällaisesta yhteisöstä joka sekoittaa eri moraalikoodistoja ollen sekä nettiä että irl:ää.

Säännöt ja systeemit kiinnostavat minua. Sosiaalinen koodisto on joskus nimittäin kovin hankalaa ja epäloogista, mielestäni. Ja eettiset kyssät ovat oikeasti aika paljon vielä vaikeampia nettiaikana. Ne ovat kuitenkin erittäin oleellisia ihan minkä tahansa ihmisyhteisön toiminnan kannalta. Niille perustuu yhteistyön sujuvuus ja luottamus. Laki ja säännöt pohjautuvat vallitseville, joskus myös jo vanhentuneille, moraaleille. Niistä on syytä keskustella, niitä on syytä pohtia: Ihmisyys on kulttuuria jossa vallitsee jonkinlainen etiikka. Kulttuurimme muodostuu tietynlaisista trendeistä, muodeista, tavoista. Minkälaisille tavoille, uskomuksille ja säännöille tämän yhteisön kulttuuri perustuu?
Kannattaa myös muistaa että asiat toimivat molempiin suuntiin. Me olemme yhteisö ja yhteisö olemme me. Identiteetit muovautuvat yhteisöistä käsin. Myös nettiyhteisöistä.

Kohtalaisen hankalia kysymyksiä ja joihin mulla ei ainakaan ole mitään valmiita vastauksia. Se on ainakin hyvä, että tälläkin foorumilla on tietyt säännöt ja täällä on valvontaa ja moderointia yms.

Joskus tullut mieleen,että onko joillekin tämä sellaista roolipeliä-joita en ole koskaan tullut pelanneeksi koneella,mutta että siis vois esittää erilaisia hahmoja ja olla sitä sun tätä-en tiedä,kun en ole pelailut :/.

Mitä tarkoitat tuolla, että identiteetit muovautuvat yhteisöstä käsin? Että sinä olet sitä mitä tämä foorumi ja sen ihmiset sinusta ajattelevat? Vai että sinä muokkaudut foorumin toiveiden mukaiseksi? 


Katselin tämmöisen lyhyehkön Silminnäkijä-dokkarin ja mun oli jotenkin ihan helppoa hyväksyä tekaistu teiniprofiili. Toisaalta lakimies tuomitsi toiminnan, siksi mm. että se "nöyryyttää" lastenahdistelijaa-mitä olisi sitten tapahtunut mm. 12v. kehitysvammaiselle,jos oikea profiili  olisikin ollut käytössä..varmaan kanssa jotain aika "nöyryyttävää" ja lapsi on eri asia kuin aikuinen, imho.

http://yle.fi/uutiset/pedofiilinmetsastaja/7881019


(Kiitos Chimi rohkaisun sanoista jälleen)

[Chmlnidae]

Ja, nyt, mikä tärkeintä; voidaan kysyä mikä määrittelee onko toiminta moraalisesti oikein vai väärin? Mikä sen määrittelee? Voidaan myös kysyä kuka määrittelee?

Kohtalaisen hankalia kysymyksiä ja joihin mulla ei ainakaan ole mitään valmiita vastauksia. Se on ainakin hyvä, että tälläkin foorumilla on tietyt säännöt ja täällä on valvontaa ja moderointia yms.

Joskus tullut mieleen,että onko joillekin tämä sellaista roolipeliä-joita en ole koskaan tullut pelanneeksi koneella,mutta että siis vois esittää erilaisia hahmoja ja olla sitä sun tätä-en tiedä,kun en ole pelailut :/.

Mitä tarkoitat tuolla, että identiteetit muovautuvat yhteisöstä käsin? Että sinä olet sitä mitä tämä foorumi ja sen ihmiset sinusta ajattelevat? Vai että sinä muokkaudut foorumin toiveiden mukaiseksi? 


Katselin tämmöisen lyhyehkön Silminnäkijä-dokkarin ja mun oli jotenkin ihan helppoa hyväksyä tekaistu teiniprofiili. Toisaalta lakimies tuomitsi toiminnan, siksi mm. että se "nöyryyttää" lastenahdistelijaa-mitä olisi sitten tapahtunut mm. 12v. kehitysvammaiselle,jos oikea profiili  olisikin ollut käytössä..varmaan kanssa jotain aika "nöyryyttävää" ja lapsi on eri asia kuin aikuinen, imho.

http://yle.fi/uutiset/pedofiilinmetsastaja/7881019

(Kiitos Chimi rohkaisun sanoista jälleen)

Tarkoitan sitä millainen ihmisen mieli on ja kunka se kehittyy ja muovautuu peilauksen kautta yhteisöllisesti syntymästä kuolemaan.
Myös sitä kuinka olemme sosiaalisia ja pyrimme yhteisymmärrykseen toistemme kanssa poimien kulloisestakin tilanteesta ja ympäristöstä toistemme käsityksiä ja mielipiteitä.
Olemme sosiaalisia eläimiä(?) hyvässä ja pahassa. Nettimaailmassa usein juurikin pahassa, sillä ihmisen empatia toimii kasvokkaisuudessa eritavalla kuin kasvottomana anonyyminä (massana varsinkin).

Linkkiesimerkkisi on hyvä.
Joskus aikoinaan, öööö abaut kymmenen vuotta sitten, olin tekemisissä lasten, päiväkoti ja koulu, kanssa tietoturva-asioissa koskien nettiä ja netissä toimimista (myös vanhempien kanssa). En tiedä onko tuollaista enää nykymaailmassa....
Itse en ole kovin paljoa pelannut, toki jo opintojen takia mediaihmisenä on ollut pakkokin orientoitua jossain määrin, mutta omien lasten kanssa kyllä seurannut enemmänkin (ja tullut myös saaneeksi luentoja myöhemmin heiltä ). Näkökulmani on siis ennenkaikkea eettinen. Monesta syystä.

(Eipä kestä katy, my pleasure.)

Ps. Palaan varmaan asiaan vielä myöhemmin, vaikka yksinpuhellen (se ei ole ollut koskaan mikään ongelma(itselleni); minä ja kymmenen sivupersoonaani hoidamme asian oikein sujuvasti) tai vaikka sinun kanssasi katy  .

Ja pps. Minusta vastausten, oikeiden varsinkaan, löytäminen ei ole aina se oleellisin asia, vaan se että kysytään ja yritetään löytää vastauksia.

[-katy-]

Toiseksi tulee mieleen että koska täällä on myös ihmisiä jotka tapaavat toisiaa out there, niin voi olla helpompaa(?) kun tutustuu nettipuolella aivan anonyymisti ilman raskaan(?) menneisyyden taakkaa. Ei menneisyyttä, ei mainetta. Eli ettei kukaan osaa yhdistää, vaikka sattuisi utelemaan ja kyselemään kanssapervoilta saitilta ja livestä, ketään nikkiin. Jokainen kun kuitenkin muodostaa aina mieleipiteensä kohtaamistaan ihmisistä ja voi sitä mielipidettään kysyttäessä kertoa jopa eteenpäin.
Puhtaan pöydän-illuusio, tietyllä tavalla siis.

Jatkan tästä vähän tai lisään-
Asioita mutkistaa mielestäni sekin,että toisille seksi ja kinky seksi on enemmän yhteisöllinen ja yhteinen asia kuin toisille. Eli että toiset haluavat toteuttaa näitä asioita julkisemmin ja yhdessä. Sitten joillekin,kuten mulle se on yksityisasiaa-tai siis olis jos olis,hehee. Toiset tykkää orgioista ja toiset eivät,siis yksinkertaisemmin sanottuna.

Olen pohtinut sitä,että miksi usein ei tunnu (mulla) löytyvän yhteisiä puheenaiheita. No se on yksinkertaista-en koskaan missään ensisijaisesti keskustele  ihmisen seksuaalisuuden kanssa vaan kokonaisen ihmisen kanssa-miten se sitten meneekään. Voi käydä niin ettei muuten vaan synkkaa ja jutustelu tyrehtyy hyvin nopeasti,oli kyseessä kuka tahansa.

Vaikka ajatus yhtisöllisyydestä on ihan mukava ja yksinäiselle kenties helpottavaa,mutta voi olla ettei löydäkään ketään, kenen kanssa juttu luistaa Ihmisenä.

Pikkuporukoita joskus sanotaan kuppikunniksi,mutta selväähän on,ettei kaikkien kanssa tule juttuun,siis ystäviksi ja kavereiksi jnpp.

Identiteetti netissä- no,täällä menee mutkat suoriksi kenties enemmän-ja jotkut asiat korostuvat ja joitain ei ole edes olemassa, koska virtuaali ja bittiavaruus

[Chmlnidae]

Olet oikeassa K. (lyhennän puhuttelun kirjaimeen kun tuo uusi nikkisi on aika kam...mottava); yhteisöllisyys seksuaalisessa kontekstissa on aika hämmentävä ilmiö. JA siihen lisättynä suht pieni piiri niin seuraukset ei aina ole aivan öööö terveitä(?). Intiimiysvaatimukset ja diskreettiys vaihtelee eri ihmisillä hyvinkin paljon.
Yhteisöllisyyttä kaiketi tarvitaan oman itsen oikeuttamiseen; en ole ainoa lajiani, on muitakin kaltaisiani, vaikka meitä on vähemmän kuin toisia, niitä enemmistöön kuuluvia, mekin olemme olemassa, meilläkin on ihmisarvomme. Ääneen puhuminen on tapa tulla, ja kokea/olla, hyväksytty; kuulua.
Kyllähän seksistä voi puhua yleisellä tasolla, yhtenä puheenaiheena. En itsekään koe privaatimman elon avaamista tarpeellisena, enkä sellaiseen halua. Siitä syystä en erityisemmin edes välitä tietyn tyyppisestä sosialisoinnista skenen tiimoilla. Eli lisäksi etten halua esiintyä seksuaalisesti en myöskään ole erityisen kiinnostunut toisten esiintymisestä, tai sosiaalisista koketeerauksista. Joskus tosin voin jossain poiketa ja mieluiten sitten niin että esiintyminen on viety ihan oikeasti esitykseksi asti, ei siis liity jonkinlaiseen sosiaalisen kanssakäymisen diskurssiin vain.

Mutta tämä keskustelu lähti siitä että ei voi tietää onko joku autenttinen vai ei. Asiasta on keskusteltu out there myös. Ja voisiko asialle tehdä jotakin (pankkitunnistautuminen).
Ongelma lähinnä on siinä että täällä on paljon ihmisiä jotka ovat menettäneet luottamuksensa tähän yhteisöön. Näkyy mm:ssa tänne kirjoittamisessa, tai siinä ettei viitsi vastailla yksäreihin jos ei tunne tyyppiä. Tai palstakommentoinnin tasossa; provoaminen ja provosoituminen.
Toisaalta voihan sitä tyytyä seurailemaan aina uusien nikkien intoisaa palstalle/skeneen laukkaamista. Sitä elämänkaarta, yhäti toistuvaa.
Hauskoilla, ehkä viattomilla tai ajattelemattomilla (kuka mistäkin syystä) leikeillä voi siis olla vähemmän hauskoja seurauksia. Aika laajojakin. Eli jos anonyymiys vapauttaa (kokeilemaan niitä omia piilossa ehkä itseltäkin olleita ominaisuuksia) niin se myös sitten väärinkäytettynä vangitsee. Niin se usein on; asioilla on vastakkaisia puolia.

Virtuaalisuus on tullut pysyäkseen. Joidenkin vuosien kuluttua nettikeskustelut varmaan ovat hologrammisia; juttukaveri virtualisoituu viereen olkkarin sohvalle (millä kriteerein sitten itse hologrammi onkaan luotu; oikea ihminen toisaalta mallinnettuna vai jonkinlaiset annetut mitat ja valittu/muokattu figuuri/avatar). Uskon että olemme vain vielä jonkinlaisessa välitilassa jossa voi, jos haluaa, vähän leikkiä villiälänttäkin. Ja leikitään. Se että toisen leikki voi olla toisen tosi on sitten ikävämpi juttu kun ei yhteiset pelisäännöt päde.

Ihmisen identiteetti ei rakennu yksinäisessä kopissa nurkkiin tuijotellessa. Toisaalta se taas vaatii peilauskohteiltaan jonkinlaista hahmoa ja hahmon luotettavuutta: sinun selkeärajaisuutesi on minun selkeärajaisuuttani. Jos sinä et ole totta siellä näyttösi takana olenko minäkään totta....tai tarvitseeko minun edes olla? Tuolla taas on tekemistä sisäisen turvallisuutemme kanssa, joka joillain meistä on parempi kuin toisilla (sillä varhaislapsuudella ja muillakin elämänkokemuksilla on vaikutuksensa siihen).
Vaikka elämme yhä fragmentoituneemmassa ympäristössä niin en jaksa uskoa siihen että voimme luopua yhteisöllisen koherenttiuden vaatimuksesta voidaksemme tuntea olevamme turvassa. Kun yhteisö muuttuu epämääräisemmäksi ja isommaksi niin siihen kuuluvat ihmiset muuttuvat suhteessa siihen myös. Tutkitusti ideaalein ihmisyhteisön koko oli n. 150 (joku voi korjaa jos muistaa/tietää tarkemmin) ja empatia ei toimi ei-kasvokkaisuudessa samoin kuin kasvokkain (joku peilisolutsydeemi tmv.).
Nää on ihan perusjuttuja ihmissuhde- ja -yhteisötasolla, en rupea kirjoittamaan romaania.

Minulle usein sanotaan että laitan itseni peliin, mm:ssa täälläkin (onpas hauska vertaus, hehheh) mutta ei se ihan niin ole. Olen erittäin hankala ihminen tutustua oikeasti ja paremmin (joojoo; se rankka lapsuus ja hankala elämä, äh, ja ne perityt geenitkin).
En myöskään ole kiinnostunut tutustumaan ihmisiin vain seksuaalisesta kulmasta. Ihan vain siksi etten saa seksuaalisuutta toimimaan siltä kantilta. Oli kyse minkälaisesta seksuaalisuudesta tahansa (en jaottele niitä mielelläni myöskään). Minulle siinä on kyse huomattavasti monimutkaisemmasta kokonaisuudesta ja prosessista.
Toisaalta mä oon niin vanha paska ettei mua edes kauheasti asia häiritse. Maailmassa on niin paljon kaikkea kiinnostavaa että yksi skene, yksi saitti, edes yksi seksuaalisuus ei kauheasti venettä keikuta. Tai jos keikuttaa ja uppoaa ni sit pitää uida muihin saariin, muille mantereille. Elämä on, niin kauan kun sitä on.

[RMK]

Mulla ei oo juurikaan tarvetta tietää kuin sukupuoli ja ikä henkilöstä kenet aion tavata.

Riippuu toki tapaamisen laadusta,jos on jonkinäköstä sessiointia tiedossa,ni vähän siitä että mitä tyyppi on valmis tekemään. Ja toki kerron oman ainoan Ei-juttuni. Kyllähän se  sitten tapaamisella selviää eteneekö homma vai ei.

Ei mun aikani niin kallista oo,että tarttes etukäteen selvitellä.

[-katy-]

Olet oikeassa K. (lyhennän puhuttelun kirjaimeen kun tuo uusi nikkisi on aika kam...mottava); yhteisöllisyys seksuaalisessa kontekstissa on aika hämmentävä ilmiö. JA siihen lisättynä suht pieni piiri niin seuraukset ei aina ole aivan öööö terveitä(?). Intiimiysvaatimukset ja diskreettiys vaihtelee eri ihmisillä hyvinkin paljon.


Virtuaalisuus on tullut pysyäkseen. Joidenkin vuosien kuluttua nettikeskustelut varmaan ovat hologrammisia; juttukaveri virtualisoituu viereen olkkarin sohvalle (millä kriteerein sitten itse hologrammi onkaan luotu; oikea ihminen toisaalta mallinnettuna vai jonkinlaiset annetut mitat ja valittu/muokattu figuuri/avatar). Uskon että olemme vain vielä jonkinlaisessa välitilassa jossa voi, jos haluaa, vähän leikkiä villiälänttäkin. Ja leikitään. Se että toisen leikki voi olla toisen tosi on sitten ikävämpi juttu kun ei yhteiset pelisäännöt päde.

Ihmisen identiteetti ei rakennu yksinäisessä kopissa nurkkiin tuijotellessa.

Minulle usein sanotaan että laitan itseni peliin, mm:ssa täälläkin (onpas hauska vertaus, hehheh) mutta ei se ihan niin ole. Olen erittäin hankala ihminen tutustua oikeasti ja paremmin (joojoo; se rankka lapsuus ja hankala elämä, äh, ja ne perityt geenitkin).
En myöskään ole kiinnostunut tutustumaan ihmisiin vain seksuaalisesta kulmasta. Ihan vain siksi etten saa seksuaalisuutta toimimaan siltä kantilta. Oli kyse minkälaisesta seksuaalisuudesta tahansa (en jaottele niitä mielelläni myöskään). Minulle siinä on kyse huomattavasti monimutkaisemmasta kokonaisuudesta ja prosessista.
Toisaalta mä oon niin vanha paska ettei mua edes kauheasti asia häiritse. Maailmassa on niin paljon kaikkea kiinnostavaa että yksi skene, yksi saitti, edes yksi seksuaalisuus ei kauheasti venettä keikuta. Tai jos keikuttaa ja uppoaa ni sit pitää uida muihin saariin, muille mantereille. Elämä on, niin kauan kun sitä on.

(Yritä ajatelmoida runollisesti erikseen tai lisää vaikka neitsyt siihen kammion eteen  )

Pienet piirit, seksuaalisuus ja siihen puuttuminen-siinäpä vasta herkkua..ei kai me puhuta samasta asiasta edes..

On tainnut tulla, siitä kait facebook parahin esimerkki..musta vaan tuntuu,että jääkö kaikesta käteen vaan nuo hologrammit sattumanvaraisesti tai kaaottisesti.

Yksin nurkassa-no mutta siinähän on jotain tuttua.
Mulle ei kukaan ole sanonut, että laitan itseni peliin, mä olen itse sen tajunnut,mutta koska olen kiltti ja nössö, mennyt kauemmin tajuta. Sitten kun sanottu ihan muuta tarpeeksi kauan, niin sekin on vähän avannut ymmärrystä

Joo, kyllä mulla on ainakin vaikeuksia lämmetä nykyisin juuri millekään,paitsi parahin ostokseni, Lelulle. Se vaan on. Kuten mäkin melkein,käsiä vähän heiluttaa sinne tänne 

No man is an island--en mie ossaa englantiakaan,ähh.

Toivottavasti ihmiset innostuvat vielä lavatansseista ja käden kädessä pitämisestä,kuutamouinneista ja sen sellaisista, ihan tuolla villissä luonnossa ja ihan itsenään, I might say 

[-katy-]

Olisi muuten kivaa kun joskus joku varsinainen asiantuntija sanoisi myös sanasensa, vaikka Rautakäsi. Siis esim. tuohon hologrammiseen kaveriin sohvalla. Vaan jos se on sitten liian tylsää ja galleriassa tissit vie voiton 

[-katy-]

Chimille vielä tai miksei ihan yleisestikin: joskus koen tarpeelliseksi huumorin ja itselleni hihittelyn täällä netissä ja omalla identiteetilläni ja identiteetilleni. Menee liian vakavaksi ja melkoisen häröksi muuten,jos vaan vääntää vuodesta toiseen,että "saako master itkeä" muunmuassa 

[Underworld]

Pohdiskelut on aina kiintoisia, joskin itselle nämä kuviot olleet suht yksinkertaisia: ihmiset olleet sitä mitä ovat luvanneetkin. Mitä tulee tuohon siviili/ei-kinky identiteetin salassapitoon, on kovasti ymmärrettävää, mutta itse ainakin kaipaan tiettyä ystävyys-tasoa ihmisten kanssa. Itsellä ei ole mitään korkeaa asemaa menetettäväksi ja olen yleensä siviili-kuvioni tutuille pervoille suht avoimesti paljastanut. Harkitsevainen kannattaa tietysti olla, mutta toisaalta on osa ystävä-kinkyjen välistä luottamusta, että voi paljastaa jotain myös siviili-minästään. Itse siis varsin uusi olen skenessä eikä ole kokemusta kovin monentasoisista sessiosuhteista. Yhden ex-kinkyn kanssa oli tuossa talvella sellainen friends with benefits kuvio, lähinnä vain fyysistä vuorovaikutusta  no joo, mikäs siinä, mutta ainakin itselle tuntuu melko tyhjältä jonkin ajan jälkeen.

[SirianSub]

Mä oon sit varmaan aivan kuutamolla, kun olen mm. faceprofiilin esittänyt ihan ilman mitään mutinoita.. Kyllä nimeni oon aina maininnu.
Koskaan en ole vielä törmännyt sellaseen tyyppiin joka olis irl jotain muuta kuin mitä netissä esittää olevansa. Siis pelkästään hyviä kokemuksia. Jotkut vois sanoa uhkarohkeaksikin, kun on lähtenyt tapaamaan (mm. 2011 lähdin festareille ennestään tuntemattoman miesporukan kanssa - ja hauskaa oli!) tuosta noin vaan ja yksin, mutta so far so good.

[heinrich]

Hmm...
No mulle toi palomuurin antama identiteettisuoja on antanut seuraavan ajatuksen.
Jos sen suojissa voi olla ihan mitä tahansa (siis valehdella, tekeytyä joksikin muuksi mitä oikeasti on).
Niin miksi ei myös puhua ja kirjoittaa ihan totta.
Vaikka nicin suojista kirjoittaakin...

[balthazar]

Enpäs nyt juuri jaksa lueskella koko köhnäkollaasia, vaan runttaan vain ajatukseni netti-identiteetistä ilmoille sellaisena kuin nyt sattui mieleen tulemaan. Jotenkin ajattelen, että kun ei täällä kukaan muukaan ole oikealla nimellään, niin myös itse verhoudun nimimerkin suojiin. Enemmän tai vähemmän on totta, että nimimerkki saa ajattelemaan itsensä ulkopuolelta, muttei mielestäni läheskään niin pahasti kuin feispuukissa muistan tapahtuneen oikean nimen takaa; mielestäni ihmiset keskimäärin kirjoittelevat täällä "aidommin" omana itsenään, kuin feispuukissa ikinä. Täällä tapahtuva sosiaalisuus siis on mielestäni paljonkin fb:n kulissielämää todellisempaa.

Tässä vaiheessa voisin muistuttaa, ettei fb:ssä mielestäni ole niin mitään vikaa, en vain itse osaa oikein ajaa sitä, mielummin tutustun ihmisiin tätä kautta, jossa ainakin puhutaan enimmäkseen todellisista asioista niiden oikeilla nimillä. Pelkästään positiivisia yhteydenottoja on tullut, mukaanlukien ensimmäinen vonkausviesti jonka taisin saada eilettäin joltain mieheltä joka oli ymmärtänyt jonkin kirjoittamani hieman väärin; yksittäistapauksena harmiton ja suloinen, mutta osaan kuvitella että massoittain saattaisi ruveta hieman korpeamaan.

Missäs minä olinkaan. Ai niin, pyrin pitämään rajan todellisen minän ja nettipersoonani välissä mahdollisimman pienenä. Siitäkin huolimatta, ehkäpä juuri vähäisen somekokemukseni takia ajoittain väärinkäsityksiä, joskin harmittomia, pääsee syntymään. En osaa sanoa vaikuttaisiko omalla nimellä esiintyminen mitenkään olennaisesti ulosantiin, kun kuitenkin melkoisen moni jo tuntee miehen nimimerkin takana. Turha huudella mitään metrisestä jättipeniksestä, kun liian moni jo tietää että neljäkymmentä senttiäkin löytyy vain lämpimänä päivänä

Mutta leikki sikseen ja pylly pois tyynyltä. Vaikki kaikki foorumit kaikkialla tuntuvat olevan yllättävän geneerisesti samanlaisia, tämän olen kokenut poikkeuksellisen pitkään omakseni. Ei taida enää olla kyse edes aihepiiristä, kun itse kinkyily esittää elämässäni häviävän pientä osaa, vaan kyllähän te, muut foorumin käyttäjät, tutut ja tuntemattomat, ystävät ja ne joiden kanssa tullaan muodollisen kohteliaasti toimeen, olette se voima joka täällä pitää otteessaan niin uusia kuin vanhoja. Satoja kertoja koluttuihin aiheisiin aina jollakulla on jotain lisättävää, joka tuo jotain aidosti uutta näkökantaa ja pohdiskelun aihetta. Edellisen kerran saatuani mittarin täyteen pervofoorumia jolle en ole tarpeeksi pervo, poistuin takavasemmalle kaikessa hiljaisuudessa, vain palatakseni myöhemmin takaisin ymmärrettyäni, ettei täällä oikeasti tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsensä. Sinänsä arvokas oivallus, kertonee jotakin hitaasta oppimiskäyrästä moinen valaistuminen kypsässä neljän neljättä iässä


Lämmin kiitos siis, osaltani, teille kaikille. Sen kummemmin erittelemättä. Niinkuin elämässä yleensä, kaikilla tuntuu olevan täällä oma osansa, olkoonkin ettei kaikista tarvitse tulla ylimpiä ystäviä, saati olla kaikesta samaa mieltä.