Voiko kinkyys muodostua addiktioksi?

[Perhonen89]

Tylsä lauantai-ilta, kun aloin miettiä otsikon kysymystä. Eli voiko kinkyys muuttua jossain vaiheessa addiktioksi, asiaksi, joka haittaa ja rajoittaa muuta elämää? Vaniljapuolellahan on jonkin verran puhuttu seksiaddiktista eli riippuvuudesta seksiin. Jos miettii sitä, että kinkyys on vaikka seksielämän mauste, niin kyllähän siihen periaatteessa voi muodostua
riippuuvuus, aivan samalla tavalla samoin kuin jollakin voi muodostua riippuvuus vaniljaseksiin.

Se on toki hyvä kysymys, että milloin esimerkiksi masterin kohdalla voidaan puhua riippuvuudesta? Onko esimerkiksi jatkuva uusien subien etsiminen jo riippuvuutta? Tai subien kohdalla sama juttu masteria etsiessä. Fetissien kohdalla voisi helposti ajatella, että jos fetissi on liikaa rajoittamassa muuta elämää, kyseessä olisi riippuvuus. Mutta monille fetissi saattaa kuitenkin olla omasta tahdostaan läsnä melkein jokaisellä elämän osa-alueella tai fetissi saattaa muuten vain olla vahvasti läsnä jokapäiväisessä arjessa. Jonkunhan mielestä tällainen voisi olla jo addiktiota, mutta onko tällöin kyseessä kuitenkaan addiktio, vaan esimerkiksi elämäntapa?

Toisaalta jos  taas miettii d/s-suhteita, joissa asetelma on läsnä 24/7, niin milloin voi puhua tällaisten 24/7-suhteiden kohdalla mahdollisesta riippuvuudesta? Vai pysyykö 24/7-suhteissa kinkyys hallinnassa, vaikka se olisi läsnä jokapäiväisessä arjessa hyvinkin vahvana?

[GentBoutellier]

Mun mielestä tosi kiinnostava aihe, ja välillä miettinyt itsekkin voiko se muodostua addiktioksi. Toivottavasti jotkut kokeneemmat pystyvät antaman omia kokemuksia tai mielipiteitä tästä aiheesta. Mielenkiinnolla jään odottamaan.

[punasiipi]

Tollee mä sen just määrittelisin, että jos se alkaa muodostua haitalliseksi itselle, vähentää elämänlaatua jne onnellisuutta, niin sitten addiktio. Muussa tapauksessa ei, vaikka olisi kuinka 24/7.

[submit]

Tottahan toki kinkyily muodossa tai toisessa voi muodostua addiktioksi, kuten moni muukin asia.

Se, että on koukussa deittailuun /jatkuvaan uusien kumppanien hakuun, voi olla riippuvuuskäyttäytymistä ilman että on varsinaisesti kyse riippuvuudesta BDSM:ään. Riippuvuuskäyttäytymistä saattaa pitää yllä mielihyvän odotus, joka voi olla jopa suurempi nautinnon lähde kuin varsinainen toiminta.

***********

Lainaus Terveyskirjaston (jonka pitäisi olla luotettava ja ajantasainen tiedonlähde) sivuilta:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01099

"Seksipakkomielteen kehittymistä ennakoivia käytösmuotoja voivat olla toistuvat avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet, tiheästi vaihtuvat ja tuntemattomat sukupuolipartnerit, pornografian, seksipuhelinten tai nettiseksin jatkuva käyttö, jatkuva ja intensiivinen masturbaatio, seksi prostituoitujen kanssa, taipumus ekshibitionismiin eli itsensäpaljastamiseen, kiinnostus sadomasokistiseen seksiin ja intohimoinen suhde saavuttamattomiin seksikumppaneihin."

Eli ollaanpa varovaisia, kaikki me sadomasokistisesta seksistä kiinnostuneet - kuulummehan edellisen mukaan riskiryhmään seksiaddiktion kehittymisen suhteen 




Lisätty sanat: nautinnon lähde

[olivia-orjatar]

Nuorena (siis noin nelikymppisenä) sidottuna olosta tuli niin addiktio, että kumppani täysin kyllästyi. Sitten tajusin itse, että pitää rajoittaa tai tulee ero. Sitten tehtiin niin radikaali sopimus että yksi sessio kuukaudessa. Kannattaa tutkiskella itseään ettei BDSM muodostu huumeeksi.

[Nuppuorja]

Vastaan lähinnä 24/7- mietteisiin. Olen elänyt pitkiä ajanjaksoja 24/7- suhteessa (parhaillaankin). Minua enemmän rauhoittaa, kun asia on läsnä koko ajan. Ei ole kuumeista odotusta milloin taas pääsee alistumaan. Toisaalta en usko että addiktoituminen liittyy oikeastaan toimintaan (kinkyilyyn tms) vaan aivoihin jotka toisilla addiktoituvat helpommin ja toisilla vaikeammin. Toki jokaisella lienee mielihyvän lähteitä, jotka välillä pyörivät enemmän mielessä. Itsellä ainakin seksi on välillä sellainen, mutta kun on vielä työ jne. niin ei ole mennyt överiksi.

[HerrMann]

Täysin mahdollista. Addiktioita on laidasta laitaan joten miksipä ei kinkyilykin voisi muodostua joillekkin sellaiseksi ja varmasti on muodostunutkin.

[Shooting Star]

kyllä... itse tunnustaudun addiktiksi... ei oo helppoa...

[satula]

Tunnustaudun addiktiksi, sillä omalla kohdallani vieroitusoireet ovat usein niin selkeinä läsnä. Kun edellisestä sessiosta on kulunut liikaa aikaa, niin pornon kulutus ja runkkaaminen kasvavat, ajattelen jatkuvasti alistumista ja rankaisua, saatan myös tuottaa kipua ja/tai nöyryytystä itselleni. Piinaavin on se viimeinen päivä ennen luvattua nautintoa, kun laskee minuutteja ja pelkää kaiken olevan ohi ennen kuin se on alkanutkaan. Jälkikäteen typerän onnellinen ja maailmaa syleilevä olo, ihana kuumotus siellä mihin on eniten osunut ja parhaimmillaan parikin päivää kestävä tyyni, rauhallinen olo.

Kunnes kierros alkaa taas alusta. 

[Hra K]

Olen Submitin kanssa samoilla linjoilla, että kuulumme nimenomaan riskiryhmään. Kinkyillä, perversseillä tai millä termein tätä kivun ja nöyryytyksen nautiskelijain (kyllä, jätin oksentelijat, fetisistit sun muut nyt mainitsematta) tiellä on aivan liikaa pimeitä ja aivan liian kirkkaita polkuja, joista ei ole kylttejä takaisin.  On helpompi ratsastaa hevosella kuin ilkikurisella pedolla.

Intensiiviseen suhteeseen sanoisin, että käsi kädessä ei eksy niin herkästi, jos toisesta pidetään aidosti huolta. Ystävistäkin voi pitää huolta ja hieman tehdä elämää helpommaksi. Käsi kädessä voidaan myös yhdessä kävellä sinne loppumattomalle suolle. Seksuaalisuuden voimaa ei pidä vähätellä sillä se voittaa järjen äänen 10-1 suurin piirtein jokaisessa valintatilanteessa.

 K

[-katy-]

Seksuaalisuuden voimaa ei pidä vähätellä sillä se voittaa järjen äänen 10-1 suurin piirtein jokaisessa valintatilanteessa.

Näin kai se. Käänteisesti voi tulla äärimmäisen varovaiseksi,eikä "järjen ääntä" enää kykene kenties mikään heiluttamaan-tai sitten sekin on vain harhaluulo,kun ja jos löytää rietastelun tielle uudelleen 

[little_kitty]

Jotenkin ajattelisin sen niin, että lähtisin vertaamaan asiaa muihin addiktioihin; mielihyvän hausta tulee pakkomielle sitten, kun sitä hakee hallitsemattomasti lisää ja enemmän koko ajan. Tuo sadomasokismista kiinnostuminen addiktion oireena voinee viitata siihen, että on turtunut kaikkeen muuhun. Pornoaddiktion akanssa esimerkiksi on yleistä, että ei kykene saamaan enää nautintoa ns. "normaalista" pornosta, vaan aina pitää vain hakea jotakin uutta ja voimakkaammin vaikuttavaa. Ääri-ilmiöihin mentäessä esim henkilö, joka on turtunut vaikkapa raiskaus-pornolle, lähtee hakemaan sitä nautintoa oikeasta raiskauksesta yms.

En sanoisi, että luontainen kiinnostus SMää kohtaan olisi addiktion oire, vaan osa seksuaalisuutta.

Kun se alkaa hallita elämää, eikä siitä oikeastaan saa enää irti mitään, vaan elämä tuntuu epätoivoiselta yritykseltä saada edes yksi "piikki" hinnalla millä hyvänsä, on se addiktiota. Kaipa sitä voi testata niin, että itse omalla päätöksellä kokeilee elää ilman mielihyvän tuottajaa jonkin aikaa. Jos sei onnistu, voi huolestua

IMO

[submit]

Litsi, tuossa lainauksessani sanottiin "Seksipakkomielteen kehittymistä ennakoivia käyttäytymismuotoja voivat olla..."  Eli ei vielä ole kysymys seksiaddiktion oireesta (Wikipedia: Oire= havaittavissa oleva merkki sairaudesta tai epänormaalista toiminnasta) jos henkilö on vaikkapa sadomasokisti. Eli em. tapauksessa oireita voisivat olla esim. voimakkaat sadomasokistiset seksuaaliset mielikuvat ja halut, joita ei pysty hallitsemaan eikä lopettamaan.

[Pehmytpylly]

Olen miettinyt oman seksuaalisuuteni kanssa niin, että on erotettava se, tekeekö jotain asiaa nautinnokseen ja ajankulukseen vai sisäisestä pakosta.

Addiktiota ei voi siis mielestäni määrittää esimerkiksi seksuaalisen aktiivisuuden perusteella. Se märittyy pikemminkin seksuaalisen pakkomielteisyyden perusteella.

Myös addiktion raja on häilyvä. Jostain syystä yliopistossa tutkijanuraansa aloittelevaa pitkiä iltoja työhuoneessaan istuvaa nimitetään kunnianhimoiseksi tai työlleen omistautuneeksi eikä addiktiiviseksi.

[-katy-]

Myös addiktion raja on häilyvä. Jostain syystä yliopistossa tutkijanuraansa aloittelevaa pitkiä iltoja työhuoneessaan istuvaa nimitetään kunnianhimoiseksi tai työlleen omistautuneeksi eikä addiktiiviseksi.

Niinpä. Onpa joskus jossain vilahtanut "työnarkomaani"-nimitys tosin. Omasta mielestäni seksi,oli se vanilijaa tai kinkyä ei ole niitä haitallisimpia additioita,jos ajattelee vaikka sitten selvästi terveydelle haitallisia riippuvuuksia,kuten tupakka,alko ja huumeet.
Jossain vaiheessa tuntui tai ehkä vieläkin tuntuu, että lähes kaikki koitetaan laittaa haitallisten asioiden listalle. Kuinka haitallista sitten on se,ettei voi toteuttaa piirteitään koskaan -arvelenpa,että melko haitallista tai ei ainkaan ole kovin onnellinen.
Jos luonnolliset tarpeet ja taipumkset,jotka eivät vahingoita ketään, nimetään addiktioksi,on se aika kummallista. Läheisriippuvuus, sekin oli muotia tässä maassa, jossa on valtavasti yksinäisiä ja niitä kuuluisia "syrjäytyneitä". Ehkä se läheisriippuuus tuolla tavoin helpottuu pikkuhiljaa,vaikka ei se toisen ihmisen ja läheisen tarve mihinkään katoaisi. 

Kummallista tasapainoilua tää elämä on.