"Tuo on tuota teidän sairasta valtapeliä"

[Neiti Heinänen]

Olen huomannut ettei näistä seksuaalisista asioista kannata paljoa huudella muille, mutta silti on maailmassa sellaisia ihmisiä joille haluaa omasta seksuaalisuudestaan kertoa. Kuten parhaat ystävät ja muut sellaiset tärkeät ihmiset. Jos he rakastavat sinua kuten sinä heitä, he varmaan ymmärtävät tai ainakin yrittävät ymmärtää. Mitä niiden kanssa tekee jotka eivät ymmärrä? Onko järkeä uhrata kokonainen hyvä ystävyyssuhde sen takia ettei toinen voi käsittää bdsm:n maailmaa?
Mikä on lopulta tämän seksuaalisuuden hinta?

[stoge]

Miten hyvä sun ystävä on jos sä et voi olla sitä mitä olet sille 'ystävälle' ? 

Fuck 'em. Fuck 'em all. 

[blacklie]

"Ystävä tietää sinusta kaiken ja pitää sinusta silti."

En tiedä, mutta jos mun ystävät sanoisi mua sairaaksi niin se ystävyys taitaisi loppua. En minäkään kaikkia ystävieni juttuja ymmärrä, mutta en sentään lähde tuomitsemaan.

[Neiti Heinänen]

Sehän siinä onkin. Kun se ystävä on sieltä kaukaa menneisyydestä ja kulkenut rinnalla koko elämän ajan, ja sitten tuleekin tilanne jota ei itse osaa edes käsitellä, koska kuvitteli omassa päässään tilanteen menevän ihan erilailla.

[submit]

Mun mielestä ystävän ei tarvitsekaan ymmärtää seksuaalisuuttani, kunhan ei tuomitse (ainakaan minulle). Ylipäätään en kyllä kerro ihan vaniljoille ystäville juuri mitään kinkyasioista(ni), saatan kyllä mainita esim. "fetissibileissä" tai miiteissä käymisen. Jos toinen tarttuu aiheeseen kiinnostuneesti ja haluaa tietää lisää, kerron. En tuputa, enkä yritä saada väkisin toista ymmärtämään kinkyyden ihanuutta, jos toinen on hämillään tai "kauhuissaan".

Tällä tavalla olen bongannut ystäväpiiristä toisen pervon, jonka kanssa on sen jälkeen liikuttu paljon eri kinkytapahtumissa sekä järjesteltykin niitä.  Lähimmän vaniljapuolen ystävän kanssa aihealue tuli muinoin puheeksi kun (vanilja)seurueessa puhuttiin siitä, ketkä seurueesta ovat olleet lehtikuvissa tai haastateltavana. Hän kysyi myöhemmin ollessamme kahden kesken: Mitä te niinku käytännössä teette? Vastauksen kuultuaan kysyi, kumpi teistä tekee mitä? Ja että liittyykö siihen parinvaihtoa? Myöhemmin ei olla juurikaan aiheeseen palattu.

Mun mielestä ystävyyteen kuuluu se, että ystävyys säilyy, vaikka kuulisikin toisesta jotain sellaista, mitä ei esim. itse hyväksy. Mutta kyllä mullekin löytyy sellaisia asioita, jotka kuultuani, suhtautuminen ystävään voisi muuttua. Mutta ei ne mitään (mun mielestä) normiseksuaalisuuteen liittyviä asioita olisi.

[disaka]

Onko sillä väliä jollei joku ymmärrä tai hyväksy toisen seksuaalista suuntautumista?
Eikö jokainen tee juuri sitä mikä tuntuu itsestään hyvältä?

Jollei ystävä ymmärrä ja sanoo sairaaksi tms., niin sehän on sen ystävän ongelma.

Ei nämä minun mielestäni niin kamalia asioita ole, ihan tavallista elämää vaan.

[Juuttisetä]

Oliko tarkoitus taikka halu perwoilla tuon ymmärtämättömän kanssa?
Jos kyllä niin varmaan vaikeaa jos ei vastakaikua tule.
Jos ei niin mitä hittoa se vaikuttaa tajuaako vaiko ei.
Eikai kukaan ystävyyssuhteita katko sen mukaan uskooko joku satuolentoon taikka maksaako kymmenyksiä uskostaan taikka uskomattomuudestaan?

[Neiti Heinänen]

Oliko tarkoitus taikka halu perwoilla tuon ymmärtämättömän kanssa?
Jos kyllä niin varmaan vaikeaa jos ei vastakaikua tule.
Jos ei niin mitä hittoa se vaikuttaa tajuaako vaiko ei.
Eikai kukaan ystävyyssuhteita katko sen mukaan uskooko joku satuolentoon taikka maksaako kymmenyksiä uskostaan taikka uskomattomuudestaan?

Ei ollut mitenkään tarkoitus pervoilla sen kanssa. Inhottaa vain kun tärkeä ihminen ei mitenkään voi ymmärtää ja se hiertää sit koko ajan. Onkohan mulla vaan hiekkaa pillussa?

[johannas]

Minäkään en vaniljaystävilleni näistä kuvioista juttele. Tuskinpa kaikki ymmärtäis.

Yhdelle avauduin hieman, ja siinä arvioni osuikin oikeaan, sillä menimme yhdessä kinkybileisiin.

[Lady Whip]

Tärkeänkään ihmisen ei tarvitse ymmärtää. Kunhan pystyy elämään sen tiedon kanssa ystävyyden muuttumatta.

Aika usein ihmisen ensimmäinen reaktio on torjunta. Aikaa myöden alkaa hyväksyntä tai ehkä asia vain unohtuu ja jatketaan elämää kuten ennenkin.

[Isrika]

Itse olen kohtuu avoin persoona ja ehkä voisi sanoa, että jokseenkin jyrkkä. Olen tässä vuosien saatossa nimittäin kehittänyt sellaisen asenteen, että jos en itsenäni kelpaa niin ovi on tossa. Lähin kaveriporukka tietää taipumuksistani ja mielenkiinnoistani. Onhan sieltä sadellut uteliaita kysymyksiä ja toiset edelleen kyselevät miksi. Viime aikoina on tullut jo sairaankin leimaa, koska kuulemma olen mennyt pahemmaksi. Tuokin on mulle ihan sama, sen verran kusipäinen olen, että tuollaisen reaktion jälkeen yleensä alan tahallani ärsyttää.
Mutta ystävyys ei ole katkennut kenenkään kanssa sen takia, ettei joku ymmärrä tai hyväksy. Se on vähän siitä omastakin asenteesta kiinni, että miten itse reagoi ja ymmärtää sen toisen ahdasmielisyyden.

[submit]

Muistelin, että aiheesta olisi ollut jo keskustelua, mutta en löytänyt kuin tämän:


Kenelle kerron, ja mitä?
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=209.0


Sivutaan aihepiiriä kyllä, vaikka ei pelkästään ystävyyden kannalta.

[Neiti Heinänen]

Kiitos.

[Macy]

Itse olen vielä melko kaapissa tämän asian suhteen ystävieni kesken. Olen muutoinkin ympäröinyt itseni sellaisilla ihmisillä, että seksistä tulee keskisteltua vain hyvin yleismaailmallisesti. Siksi myös itselle ajankohtainen ja mielenkiintoinen keskistelu.
Olen kerran jo menettänyt ison osan kavereisa lukion alussa, kun rakastuin tyttöön ja tätä minun "yhtäkkistä villitystä" oli vaikea käsittää. Silloin sattui, nyt toivon tyyppien olevan viisaampia.
Vastaikään kerroin tästä ensimmäisen miitin jälkihuuman saattelemana parhaalle ystävälleni, joka otti asian ihanan positiivisesti ja se lähensi meitä entisestään. Aloitin kertomalla, että mulla on hyvä olo yhdestä asiasta josta haluan sinulle kertoa, mutta meidän ei ole pakko tätä aihetta jatkaa mikäli se ahdistaa ja kokee ettei makuuhuoneasioista kiinnosta kuulla.
Mutta on ystäviä jolle en välttämättä kertoisi asiaa noin suoraan. Osa arvailee ja varmasti tietää jotain taipumuksia, mutta ei kehtaa enempää kysyä enkä tuputa. Näille ajattelin hitaasti asian tiputella, koska ne tietää meidät pariskuntana jossa molemmat on tasa-arvoisia, toista kunnioitetaan ja rakastetaan tosi paljon.
On taas tullut vastaan (onneksi lähinnä vain netissä) näitä urputtajia, jotka ei ymmärrä vaikka vain tiettyä aspektia. Ne hyväksyisi kaikenmaailman seksihurjastelut, mutta sitten että olen toisen "omistuksessa" ja alistettuna on aivan ylitsepääsemätön juttu? Olen kuulemma tyhmä ja naiivi, pieni kakara ilman mitään itsenäisyyttä ja vapaata tahtoa. Näihin provoihin en lähde, mutta ärsyttää niin mustavalkoinen ajattelu. Ei kukaan tietä parhaiten mitä parisuhteen sisällä tapahtuu kuin itse osalliset. Luulisi kavereiden näkevän asian vähän lähempää.
Joidenkin on vaikea hyväksyä että se mitä ei itse kelpuuta, niin voi olla toisen intohimon kohde. Asian voi yrittää parhaan kärsivällisyyden mukaan yrittää avata toiselle, mutta jos kanta on ja pysyy niin sitä kelkkaa on vaikea kääntää. Silloin tuhlaa omaa aikaa ja energiaa turhaa siihen että yrittäisi saada toista ymmärtämään, jos toinen ei alunperinkään edes yritä. Äärimmäisen kusinen tilanne, mutta kaikki on annettu.

[Juuttisetä]

Vastaikään kerroin tästä ensimmäisen miitin jälkihuuman saattelemana parhaalle ystävälleni, joka otti asian ihanan positiivisesti ja se lähensi meitä entisestään. Aloitin kertomalla, että mulla on hyvä olo yhdestä asiasta josta haluan sinulle kertoa, mutta meidän ei ole pakko tätä aihetta jatkaa mikäli se ahdistaa ja kokee ettei makuuhuoneasioista kiinnosta kuulla.

Niin, tuo on hyvin sanottu.
Joistakin kun muotoutuu oikeita "jehovantodistajia" tossa innossaan, kaikille pitää kertoa BDSM:n ilosanomaa ja kadotukseen joutuu jos ei asiaa tajua.
Oikeasti ihmisillä pitäisi olla tilannetajua, mitä kertoo itsestään. Ei parhaiden kavereidenkaan tarvitse kaikkea tietää. Ei minua kiinnosta kaverin seksitaipumukset kun vaniljoi eukkonsa kanssa, yhtäpaljon häntä varmaan kiinnostaa minunkin tekemiset.
Miiteissä voi kertoilla samanhenkisille ilman että vaivaantuvat, sielläkään minun taikka muiden kaikkea tarvitse tietää. Ainoa joka tietää asiat on seuralainen, eikä iso osa asioista kuuluu muille vaikka kuinka kavereita ja kanssaperwoja olisivat.
Onko tää joku tahdon olla avoin ja muiden ymmärtävän minua juttu? Haetaan siis hyväksyntää ja jonkinsortin oikeutusta ulkopuolisilta, jotka ei kuulu koko pakettiin? Jos noin niin kannattaa oikeasti miettiä mitä on, mitä tahtoo, saattaa olla jotain pahasti hukassa jos moisen antaa vaikuttaa.