Seuran löytämisen vaikeus

[IKRM]

Eikö mielestäsi esim. sadisti ole/voi olla dominoiva eli hallitseva? Minun mielestäni dominoivuus on piirre, joka on Masterissa ja sadistissa, mutta se ilmenee ainakin osittain eri tavoin ja tietenkin myös eri ihmisillä on omat erityispiirteensä, tapansa ja mieltymyksensä.

Ajatukseni oli, että Dominoiva hakee ensisijaisesti kauniisti alistuvaa, itsensä Dn käyttöön antavaa, palveluhenkistä subia. Masokistilla ei yleensä ole antaa noita Domille, masokisti on useimmiten pikemminkin vaativa, jopa dominoiva, tietää mitä haluaa ja miten sen saa. Sellainen ei useimmiten Dominoivaa viehätä, liikaa työtä josta saa liian vähän, jos ollenkaan, vastinetta.

IKRM

[misuli_n]

Mietin ...
Mitä on omistaminen ?

[nagor]

Mietin ...
Mitä on omistaminen ?

Niin, kuten yritin asian aikaisemmin ilmaista ja kuten joku mainitsikin kyse on tietynlaisesta illuusiosta jossa omistajan ja omistettavan välillä on jokin kytkös. Se voi perustua lakiin tai se voi olla sovittua. Lähtökohtaisesti ihminen voi omistaa esineitä ja kiinteää omaisuutta joihin esimerkiksi kotieläimet rinnastetaan. Vanhoina hyvinä aikoina kun orjuus oli laillinen instituutio saattoi henkilö omistaa ihmisiä kuten karjaa omistetaan yhä tänä päivänä. Tähän saattoi liittyä rajoitteita ja velvollisuuksia samaan tapaan kuin esimerkiksi nykyään kotieläiten kohdalla. Vaikka monille koira on perheenjäsen ja sitä tuskin mielletään esineeksi puhumme silti koiran omistajasta, joku omistaa tämän luontokappaleen. Laki suo hänelle täyden vallan tämän koiran henkeen, koira voidaan omistajan tahdosta lopettaa vaikka hänen itsensä toimesta. Omistaja voi myös myydä omaisuuttaan niiden lakien puitteissa jotka sitä rajoittavat, koiran voi siis myydä edelleen uudelle omistajalle eikä koira voi valita omistajaansa ellei toisin ole sovittu. Jos koiran asemasta puhutaankin autosta, sama juttu. Voit myös kohdella omaisuuttasi huonosti jos haluat mutta siihen voi olla rajoitteita. Jo klassisina aikoina tiedetään olleen lakeja joilla orjille annettiin oikeuksia ja omistajien mielivaltaa rajoitettiin. Nykyään esimerkiksi koiraa ei saa kohdella kaltoin tai syyllistyt eläinsuojelurikokseen. Toisaalta vielä vähän aikaa sitten lapset ikäänkuin miellettiin vanhempien "omaisuudeksi" ja heitä sai kyllä kurittaa suhteellisen kovaakin, samoin vaimon sai raiskata ja sitä ennen kurittaa ilman pelkoa seuraamuksista.

Nyt on kuitenkin niin että nykyinen laki ei salli orjuutta. Myöskään laki, yleinen konventio tai mikään kulttuurillis-uskonnollinen käytäntö ei meilläpäin tunne esimerkiksi sukupuoleen sidottua "omistajuutta", missä naiset ovat miesten omaisuutta ainakin jollakin tasolla, kuten muissa kulttuureissa ja yhteisöissä voi edelleen olla tänä päivänä. Kannattaa muistaa että myös kristillisissä yhteisöissä joissa orjuus sinänsä on ollut kiellettyä on perinteisesti nainen koettu miesten omaisuudeksi enemmän tai vähemmän. Se miten paljon jne. riippunee täysin ajasta ja paikasta. Nykyään tällainen ajattelutapa on kovin vierasta ja kysymmekin että mitä omistajuus tarkoittaa. Luultavasti aika monille miehille tulee sellainen suhteellisen luonnollinen tunne tai halu kokea tietynlaista henkistä ja fyysistä omistajuutta naiseensa vaikka tämä ei olisi juriidisesti tai edes sosiaalisesti hyväksyttyä. Toiset eivät ehkä kehtaa puhua asiasta ja eivät käytännössä voi/osaa hallita tilannetta haluamallaan tavalla ja kokevatkin sitten erilaisia mustasukkaisuusraivareita sun muuta kivaa. Ehkä taas joillakin on aidosti sellainen mindset että he eivät koe tällaista omistushalua. Itselläni on ainakin tällainen luontainen omistushalu mutta toki en ole mikään idiootti että kuvittelisin voivani "oikeasti" omistaa naista. Päinvastoin siksihän tässä juuri päivittelen sitä että miten vaikeaa on löytää täysin yhteensopivaa kumppania välillä. Naiset kun ovat nykyään kovin itsenäisiä eivätkä suhtaudu tähän kovin suopeasti kuten tällä foorumillakin voidaan havaita. On kuitenkin totta että joillakin naisilla on ihan luonnostaan halu kokea olevansa omistettu, jonkun narttu. Samalla tavalla tämä on asia mistä ei aina kehdata puhua tai myöntää, varsinkaan nykyään kun kanssasisaret helposti leimaavat ja toteavat naisen pettävän omaa sukupuoltaan ja sen kamppailua tasa-arvon puolesta.

Filosofisesti tarkasteltuna on kuitenkin mielenkiintoista miettiä sitä miten tärkeää omistajalle on tällaisessa tilanteessa se että omistettava tiedostaa olevansa omistettu tai omistettavan näkökulmasta että hänen omistajansa kokee omistajuutta häneen. Omasta näkökulmastani voisin väittää tämän olevan tärkeää. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Se että kaksi täysin lain mukaan täysivaltaista (niin, ei kaikki ole) henkilöä muodostavat keskenään omasta tahdostaan suhteen jossa omistajuus määräytyy heidän sopimallaan tavalla muodollisesti tai epämuodollisesti. Ja onhan se tällöin leikkiä, sillä lainvoimaa tämä omistussuhde ei saa, kukaan ei tule sitä valvomaan ja kumpikin voi kävellä pois tästä ja toisella ei ole mitään lain suojaa tai oikeutusta tätä riitauttaa.

Mainitsin kuitenkin myös sen harmaan-vyöhykkeen minne joudutaan kun toinen osapuoli, yleensä "omistettava" on jonkinlaisessa riippuvuussuhteessa "omistajaan", jolloin aletaan lähennellä klassisempaa asetelmaa missä omistettava ei välttämättä ole enää omasta tahdostaan vaan kenties menetyksen pelosta tai muusta vastaavasta syystä. Jolloin omistajan omistajuus on konkreettisempaa ja hän pystyy käyttämään omistettavaa esineenä ilman tämän varsinaista suostumusta. Esimerkiksi mainittakoon tosielämän tilanteet missä nainen pakotetaan huoraksi, ei ase kädessä vaan siksi että hänellä on kenties liikaa menetettävää mikäli ei suostu. Tai kenties henkisesti hieman hauras yksilö pelkää menettävänsä "omistajansa" ja on valmis menemään niin pitkälle kuin on tarve pitääkseen omistajansa tyytyväisenä.

Mitä käytännön tilanteita tämä sitten kattaa? No omistajahan voi käyttää omaisuuttaan miten haluaa joten se ei määritä omistussuhdetta. Voit laittaa toisen huoraamaan, kiilloittamaan kenkiä, hakemaan sanomalehden, tiskaamaan, lukemaan iltasatuja. Mutta eihän omistettavan tarvitse suostua kaikkeen, samoin kuin ei koiraakaan saa tekemään kaikkia temppuja. Silloin se on omistajasta kiinni miten hän toimii; antaako hän keppiä vai porkkanaa. Mutta jos nyt hyvin klassisen esimerkin tässä vielä antaisi niin ehkä omaisuuden eteenpäin luovutus/myynti tai antaminen/vuokraaminen toisen käyttöön on sellainen nimenomaan OMISTAJUUTEEN liittyvä yksityiskohta joskaan sellainen ei yleensä tule kyseeseen tavallisessa parisuhteessa

En tiedä miten hyvin tämä vastaa kysymykseen. Olla omistettu on mielestäni hieman eri asia kuin olla alistettuna.

Oh ja tulipa vielä mieleeni että, omistajalla on omistajan vastuu, jolloin omistaja vastaa omistettavan teoista (tai omaisuutensa aiheuttamista tuhoista esim.) ja voi sitten vastavuoroisesti rankaista tätä miten parhaaksi näkee sallituissa rajoissa Tämä on hyvin vanha ja globaali periaate.

[Salix]

Eikö mielestäsi esim. sadisti ole/voi olla dominoiva eli hallitseva? Minun mielestäni dominoivuus on piirre, joka on Masterissa ja sadistissa, mutta se ilmenee ainakin osittain eri tavoin ja tietenkin myös eri ihmisillä on omat erityispiirteensä, tapansa ja mieltymyksensä.

Ajatukseni oli, että Dominoiva hakee ensisijaisesti kauniisti alistuvaa, itsensä Dn käyttöön antavaa, palveluhenkistä subia. Masokistilla ei yleensä ole antaa noita Domille, masokisti on useimmiten pikemminkin vaativa, jopa dominoiva, tietää mitä haluaa ja miten sen saa. Sellainen ei useimmiten Dominoivaa viehätä, liikaa työtä josta saa liian vähän, jos ollenkaan, vastinetta.

IKRM

Minusta on jotenkin absurdi ajatus, että olisi jokin yksi ja ainut Dominoivan malli, jolle kelpaa vain yhtä ja ainutta alistuvaa tyyppiä oleva subi... Käsittääkseni olemme yksilöitä omine mieltymyksinemme. On hienoa, jos Dominoivalle, joka hakee kauniisti alistuva, sellainen löytyy. Toisaalta on yhtä hienoa, jos altistumiseen taipuvainen masokisti löytää sadistisuuteen taipuvaisen Dominoivan, joka hänelle kipua suo, jos on suodakseen. Mitä tulee masokistin vaativuuteen tai dominoivuuteen, niin tilanteessahan voi vallan tunne olla molemmilla ja molemmat voivat siitä saada tyydytystä... Vuorovaikutuksesta kai tässäkin on kyse.

Tuo edellä mainittu toki tuo oman haasteensa seuran löytämiseen, koska muuttujia on niin paljon... 

[IKRM]

Minusta on jotenkin absurdi ajatus, että olisi jokin yksi ja ainut Dominoivan malli, jolle kelpaa vain yhtä ja ainutta alistuvaa tyyppiä oleva subi... Käsittääkseni olemme yksilöitä omine mieltymyksinemme. On hienoa, jos Dominoivalle, joka hakee kauniisti alistuva, sellainen löytyy. Toisaalta on yhtä hienoa, jos altistumiseen taipuvainen masokisti löytää sadistisuuteen taipuvaisen Dominoivan, joka hänelle kipua suo, jos on suodakseen. Mitä tulee masokistin vaativuuteen tai dominoivuuteen, niin tilanteessahan voi vallan tunne olla molemmilla ja molemmat voivat siitä saada tyydytystä... Vuorovaikutuksesta kai tässäkin on kyse.

Tuo edellä mainittu toki tuo oman haasteensa seuran löytämiseen, koska muuttujia on niin paljon... 

Joo, toki on varmasti monenlaisia Dominoivia, ja monenlaisia alistuvia. Huomioni vain kiinnittyi Normandien profiilissa olevaan tekstiin, ja ajattelin antaa oman kommenttini, jos se vaikka helpottais seuran löytämistä.

IKRM

[Mini-piip]

On kuitenkin totta että joillakin naisilla on ihan luonnostaan halu kokea olevansa omistettu, jonkun narttu. Samalla tavalla tämä on asia mistä ei aina kehdata puhua tai myöntää, varsinkaan nykyään kun kanssasisaret helposti leimaavat ja toteavat naisen pettävän omaa sukupuoltaan ja sen kamppailua tasa-arvon puolesta.

No riippumatta mistä seksimieltymyksistään puhuu avoimesti niin leimaajia löytyy (paitsi ehkä tuo kerran viikossa pimeässä lastensaantia varten). Anaaliseksi koetaan homojen hommaksi, puumat ovat pedofiileja jne... Pervofoorumilla en taas ole ikinä huomannut että ketään leimattaisiin alistumistaipumuksistaan johtuen. Oletko sinä?

Mainitsin kuitenkin myös sen harmaan-vyöhykkeen minne joudutaan kun toinen osapuoli, yleensä "omistettava" on jonkinlaisessa riippuvuussuhteessa "omistajaan", jolloin aletaan lähennellä klassisempaa asetelmaa missä omistettava ei välttämättä ole enää omasta tahdostaan vaan kenties menetyksen pelosta tai muusta vastaavasta syystä. Jolloin omistajan omistajuus on konkreettisempaa ja hän pystyy käyttämään omistettavaa esineenä ilman tämän varsinaista suostumusta. Esimerkiksi mainittakoon tosielämän tilanteet missä nainen pakotetaan huoraksi, ei ase kädessä vaan siksi että hänellä on kenties liikaa menetettävää mikäli ei suostu. Tai kenties henkisesti hieman hauras yksilö pelkää menettävänsä "omistajansa" ja on valmis menemään niin pitkälle kuin on tarve pitääkseen omistajansa tyytyväisenä.

Harmaan vyöhykkeen parisuhteita löytyy valitettavasti paljon mutta sille nyt ei kukaan muu oikein voi mitään :/ Hyvä kuitenkin ehkä tiedostaa tämä mikäli aikoo solmia suhteen kovin paljon heikompaan osapuoleen (jollain tasolla).

Minusta on jotenkin absurdi ajatus, että olisi jokin yksi ja ainut Dominoivan malli, jolle kelpaa vain yhtä ja ainutta alistuvaa tyyppiä oleva subi... Käsittääkseni olemme yksilöitä omine mieltymyksinemme. On hienoa, jos Dominoivalle, joka hakee kauniisti alistuva, sellainen löytyy. Toisaalta on yhtä hienoa, jos altistumiseen taipuvainen masokisti löytää sadistisuuteen taipuvaisen Dominoivan, joka hänelle kipua suo, jos on suodakseen. Mitä tulee masokistin vaativuuteen tai dominoivuuteen, niin tilanteessahan voi vallan tunne olla molemmilla ja molemmat voivat siitä saada tyydytystä... Vuorovaikutuksesta kai tässäkin on kyse.

Muakin vähän häiritsee tällä foorumilla nämä yhden totuuden kuuluttajat. Perinteisessä mallissa jossa toinen dominoi ja toinen alistuu ei ole mitään vikaa mutta niitä nyansseja tosiaan on paljon ja vaihtoehtoja mallille runsaasti! Vaikka joku alistuisi syvästi sängyssä ei voi olettaa että henkilö haluisi alistua arjessa tai joku saattaa olla switch joka joskus haluaa alistua joskus dominoida. Periaatteessa ärsyynnyn kaikesta yleistyksestä ja argumentoin sitä vastaan

Yleisesti musta on hienoa että variaatioita on paljon pervoskenessäkin ja ihmiset uskaltavat olla omia itsejään. Mieltymyksien kohtaaminen voi olla haastavaa marginaalifetisseissä mutta ainakin tämä foorumi korottaa niitä mahdollisuuksia toisen samanhenkisen löytämiseen Ja jos ei täydellistä partneria löydy niin kannattaa tosiaan yrittää vähän laajemmalti etsiä jos edes jotain kosketuspintaa voisi löytyä...

[Guide-Master]

Naisten yleinen ongelma on se, että ne ketkä eivät ole heidän kanssaan samaamieltä ovat heidän uhkia tai vihollisia, tämä taas johtuu naisten huonommassa keskustelutaidoista, joissa heiltä puuttuu kokonaan tottuminen toisenlaisia ajatuksia kuunnella. Tästä on hyvänä esimerkkinä koko humanistiset tiedekunnat yliopistoissa, jossa miehet joita siellä on ovat profeministejä, eli toiselta nimeltä feministien perseen nuolijoita. Näissä tiedekunnissa on vain yksi totuus, joka ei perustu mihinkään todellisiin tilastoihin tai laskelmien,  sillä nämä tiedekunnat toimivat vain voimalla johon kommunistit kateudesta vihreinä ihmettelevät, sillä se intohimo ja aatteen palo joka näitä eteenpäin vie on merkillistä. Ainoa hyvä puoli on että näitä tiedekunta tullaan supistaa,  sillä näiltä puuttuu ulkopuolinen rahoitus.

Tämän olen monelle Mastereille sanonut, jos haluat löytää viisaan subin, niin hän osaa kuunnella sinun ehdotuksen rauhallisesti, sekä kestää myös vasta kommentin omiin ehdotuksiin.  Tämän takia monesti ne ensimmäiset viestit naisen kanssa on tärkeimpiä,  jossa kannatta heti tuoda omia mielipiteitä esille, sillä sillä karsii tehokkaasti kelpaamattomat.

No mutta, kuka on herännyt väärällä jalalla tänään?  Ei taas voi kuin nauraa näille yleistyksille. Tällä logiikalla voisin väittää,että miesten yleinen ongelma on se, että he haluavat olla aina oikeassa. Ja heiltä puuttuu kyky myöntää, etteivät tiedä kaikkea maailmassa.

Onneksi minulla on elämässäni monia miehiä, jotka uskaltavat olla väärässä.

On miehiä jotka juoksevat pillun perässä ja miehiä jotka katsovat naista ihmisenä. Näistä toinen ryhmä on tottunut saamaan haluamansa kun eivät ole pillun kantajan kanssa erimieltä. Toinen ryhmä osa käydä normaalia dialogia myös naisten kanssa, jolloin kumpikin hyväksyy sen että toinen ei ole samaamieltä, eikä tämä aiheuta minkäänlaista tunne kuohuttaa kummallakaan puolella.

[Maaria]

Mä oon kyllä pillua antanut miehille, jotka ovat edes nimellisesti pystyneet haastamaan jonkinlaiseen ajatusten vaihtoon tai väittelyyn. Valitettavasti samaa mieltä olleet perässä laahustajat ovat jääneet ilman.

[Guide-Master]

Naisten yleinen ongelma on se, että ne ketkä eivät ole heidän kanssaan samaamieltä ovat heidän uhkia tai vihollisia, tämä taas johtuu naisten huonommassa keskustelutaidoista, joissa heiltä puuttuu kokonaan tottuminen toisenlaisia ajatuksia kuunnella. Tästä on hyvänä esimerkkinä koko humanistiset tiedekunnat yliopistoissa, jossa miehet joita siellä on ovat profeministejä, eli toiselta nimeltä feministien perseen nuolijoita. Näissä tiedekunnissa on vain yksi totuus, joka ei perustu mihinkään todellisiin tilastoihin tai laskelmien,  sillä nämä tiedekunnat toimivat vain voimalla johon kommunistit kateudesta vihreinä ihmettelevät, sillä se intohimo ja aatteen palo joka näitä eteenpäin vie on merkillistä. Ainoa hyvä puoli on että näitä tiedekunta tullaan supistaa,  sillä näiltä puuttuu ulkopuolinen rahoitus.

Tämän olen monelle Mastereille sanonut, jos haluat löytää viisaan subin, niin hän osaa kuunnella sinun ehdotuksen rauhallisesti, sekä kestää myös vasta kommentin omiin ehdotuksiin.  Tämän takia monesti ne ensimmäiset viestit naisen kanssa on tärkeimpiä,  jossa kannatta heti tuoda omia mielipiteitä esille, sillä sillä karsii tehokkaasti kelpaamattomat.

No mutta, kuka on herännyt väärällä jalalla tänään?  Ei taas voi kuin nauraa näille yleistyksille. Tällä logiikalla voisin väittää,että miesten yleinen ongelma on se, että he haluavat olla aina oikeassa. Ja heiltä puuttuu kyky myöntää, etteivät tiedä kaikkea maailmassa.

Onneksi minulla on elämässäni monia miehiä, jotka uskaltavat olla väärässä.

On miehiä jotka juoksevat pillun perässä ja miehiä jotka katsovat naista ihmisenä. Näistä toinen ryhmä on tottunut saamaan haluamansa kun eivät ole pillun kantajan kanssa erimieltä. Toinen ryhmä osa käydä normaalia dialogia myös naisten kanssa, jolloin kumpikin hyväksyy sen että toinen ei ole samaamieltä, eikä tämä aiheuta minkäänlaista tunne kuohuttaa kummallakaan puolella.

Ja tuo liittyy miten siihen, että väität naisilla olevan huonommat keskustelutaidot kuin miehillä? Sinä et tuon yleistyksesi takia kyllä tunnu katsovan naisia lainkaan ihmisinä.

Itse olen käynyt yksiä parhainpia keskusteluja juuri naisten kanssa, mutta toisaalta myös saanut nähdä näitä naisia jotka eivät osaa käsitellä asioita asioina, vaan siirtävät nämä henkilökohtaisuudeksi liian paljon. Toisaalta huonoimmat keskustelut olen käynyt täälä vaikuttavan piipertäjän kaltaisten miesten kanssa, jotka eivät osaa käsitellä muita kuin omalta kannalta asioita.

[Ms. M]

Naisten yleinen ongelma on se, että ne ketkä eivät ole heidän kanssaan samaamieltä ovat heidän uhkia tai vihollisia, tämä taas johtuu naisten huonommassa keskustelutaidoista, joissa heiltä puuttuu kokonaan tottuminen toisenlaisia ajatuksia kuunnella. Tästä on hyvänä esimerkkinä koko humanistiset tiedekunnat yliopistoissa, jossa miehet joita siellä on ovat profeministejä, eli toiselta nimeltä feministien perseen nuolijoita. Näissä tiedekunnissa on vain yksi totuus, joka ei perustu mihinkään todellisiin tilastoihin tai laskelmien,  sillä nämä tiedekunnat toimivat vain voimalla johon kommunistit kateudesta vihreinä ihmettelevät, sillä se intohimo ja aatteen palo joka näitä eteenpäin vie on merkillistä. Ainoa hyvä puoli on että näitä tiedekunta tullaan supistaa,  sillä näiltä puuttuu ulkopuolinen rahoitus.

Tämän olen monelle Mastereille sanonut, jos haluat löytää viisaan subin, niin hän osaa kuunnella sinun ehdotuksen rauhallisesti, sekä kestää myös vasta kommentin omiin ehdotuksiin.  Tämän takia monesti ne ensimmäiset viestit naisen kanssa on tärkeimpiä,  jossa kannatta heti tuoda omia mielipiteitä esille, sillä sillä karsii tehokkaasti kelpaamattomat.

No mutta, kuka on herännyt väärällä jalalla tänään?  Ei taas voi kuin nauraa näille yleistyksille. Tällä logiikalla voisin väittää,että miesten yleinen ongelma on se, että he haluavat olla aina oikeassa. Ja heiltä puuttuu kyky myöntää, etteivät tiedä kaikkea maailmassa.

Onneksi minulla on elämässäni monia miehiä, jotka uskaltavat olla väärässä.

On miehiä jotka juoksevat pillun perässä ja miehiä jotka katsovat naista ihmisenä. Näistä toinen ryhmä on tottunut saamaan haluamansa kun eivät ole pillun kantajan kanssa erimieltä. Toinen ryhmä osa käydä normaalia dialogia myös naisten kanssa, jolloin kumpikin hyväksyy sen että toinen ei ole samaamieltä, eikä tämä aiheuta minkäänlaista tunne kuohuttaa kummallakaan puolella.

Ja tuo liittyy miten siihen, että väität naisilla olevan huonommat keskustelutaidot kuin miehillä? Sinä et tuon yleistyksesi takia kyllä tunnu katsovan naisia lainkaan ihmisinä.

Itse olen käynyt yksiä parhainpia keskusteluja juuri naisten kanssa, mutta toisaalta myös saanut nähdä näitä naisia jotka eivät osaa käsitellä asioita asioina, vaan siirtävät nämä henkilökohtaisuudeksi liian paljon. Toisaalta huonoimmat keskustelut olen käynyt täälä vaikuttavan piipertäjän kaltaisten miesten kanssa, jotka eivät osaa käsitellä muita kuin omalta kannalta asioita.

Edelleen, mitä tekemistä kommentillasi on sen kanssa, että väität naisilla olevan huonommat keskustelutaidot kuin miehillä? En edelleenkään ole lukenut yhtäkään faktaa tukemaan väitettäsi. Ja niin, mites tuo asioiden käsittely muulta kuin omalta kannalta sujuu sinulta?

[Raippa]

Ihminen (Homo sapiens) on ainoa nykyisin elossa oleva ihmisten (Homo) sukuun kuuluva eläinlaji. Ihminen kuuluu kädellisten (Primates) lahkon isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon ja on nykyisin elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt, älykkäin ja runsaslukuisin laji. Ihmisellä on kehittyneet aivot, joiden ansiosta ihminen pystyy abstraktiin ajatteluun, kieleen ja itsetarkkailuun. Tämä on yhdessä pystyasennon ja esineiden käsittelyyn kykenevien yläraajojen kanssa mahdollistanut ihmiselle kyvyn käyttää työkaluja monipuolisemmin kuin mikään toinen eläinlaji. Lähde: Wikipedia

Riittääkö määritelmäksi? 

Masentavaa... Niin kuin tuota nyt ei olis tiennyt ilman määritelmääkin. 

[Dominatrix]

Seuraa kyllä löytyy, kun vain jaksaa olla aktiivinen. Kukaan ei sieltä kotoa hae treffeille.

Ongelma on löytää inspiroivaa seuraa - tyyppiä kenet haluaisi nähdä uudestaan. Tai no, monia voisi treffata sen toisenkin kerran, vaikka kemiat eivät heti kohtaisi.

[Papi]

Luin aika ison osan vastauksista. Jotkut löytää seuraa, toiset ei.
Näin Dom Mies-näkökulmasta annan seuraavat kriteerit tärkeysjärjestyksessä sille löytääkö mies seuraa vai ei:
1. Vapaa - Ei vapaa
2. Rehellinen - jotain salattavaa
3. Hyvät kemiat - kemia ei toimi (sisältää sopivan määrän Dominointia vs. alistumista)
4. Ulkonäkö, pituus, uskottavuus, jne., on - ei ole
5. Status korkea - luuseri

Tietyt peruasiat ja hygieniakysymykset ovat itsestäänselvyyksiä joten en mainitse niitä tässä.

Jokainen tietysti asettaa oman tärkeysjärjestyksensä, mutta itselleni on muodostunut tuollainen käsitys naisten toiveista.

Eli kärjistetysti: vapaa luuseri löytää helpommin seuraa kuin ei-vapaa rikas Adonis urheiluautossaan. Näin te naiset siis enimmäkseen kirjoitatte.
IRL tilanne poikkeaa tuosta, koska kemiaa ei pysty kovin hyvin netissä kirjoittamalla saavuttamaan.

[-katy-]

Aiemmassa viestissä vissiin yritin kuvailla, että "seuran löytämisen" kysymys on yhtä monimutkainen ja helppo-ristiriitainen siis.
Mitä tällä "scenellä" olen puuhastellut- koollekutsunut kymmenisen Pihlajasaari-retkeä, vähän ollut osuutta Majava-miittien alkuun-käynyt miiteissä, bileissä-yksityisesti tavannut ihmisiä...

Olisinko varovasti arvioiden tavannut kasvotusten, vähintään esittänyt nimimerkin ja käsipäivän kera, liki 600 ihmistä, eri tilaisuuksissa ja tilanteissa. Mukaanlukien siis "vanilijamiitit+tapaamiset" vuosina 2005-2016-

 Harva haluaa tutustua- harva pitää ystävyyttä arvossa lähtökohtaisesti. Ystävyys on kai jotenkin pois länsimaisesta elämänlaadusta- tai sitten ystävyyttä tulee ovista ja peräpäästä.
 "Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän, anna meren sen selvittää, kuka viereesi jää......." 

[Pip]

Luin aika ison osan vastauksista. Jotkut löytää seuraa, toiset ei.
Näin Dom Mies-näkökulmasta annan seuraavat kriteerit tärkeysjärjestyksessä sille löytääkö mies seuraa vai ei:
1. Vapaa - Ei vapaa
2. Rehellinen - jotain salattavaa
3. Hyvät kemiat - kemia ei toimi (sisältää sopivan määrän Dominointia vs. alistumista)
4. Ulkonäkö, pituus, uskottavuus, jne., on - ei ole
5. Status korkea - luuseri

Tietyt peruasiat ja hygieniakysymykset ovat itsestäänselvyyksiä joten en mainitse niitä tässä.

Jokainen tietysti asettaa oman tärkeysjärjestyksensä, mutta itselleni on muodostunut tuollainen käsitys naisten toiveista.

Eli kärjistetysti: vapaa luuseri löytää helpommin seuraa kuin ei-vapaa rikas Adonis urheiluautossaan. Näin te naiset siis enimmäkseen kirjoitatte.
IRL tilanne poikkeaa tuosta, koska kemiaa ei pysty kovin hyvin netissä kirjoittamalla saavuttamaan.

Ein nyt ihan oikeasti päässyt siihen mitä hait. mutta rahattomana renttuna olen seuraa tähän mennessä löytänyt, Liekö syynä juurikin tämä aspekti, en tiedä. Minulla ei oikeasti ole mitään muuta tarjottavana, kuin seksuaalisuuteni. Joillekin se on riittänyt ja toisille sitten taas ei, Tämähän on taysin hyväksyttävää siinä tilanteessa, mikäli toinen etsii pelkästään taloudellista hyötyä. Minulta sellaista ei saa, joten olen täysin tyytyväinen siihen, mitä vastaan on tullut. Vaikka voittaisin lotossa, niin pitäisin sen salassa mahdollisilta naisystaviltäni. Haluan nimittäin pelkästään, että minua halutaan, eikä rahojani.