Seuran löytämisen vaikeus

[-katy-]

Kyllä seuraa löytyy-menee vaan paikalliseen pubiin. Olin ihan ylösotettu kun kävin melko pitkästä aikaa pari viikkoa sitten. Ihmiset oli kohtuu kännissä,mutta pari entistä naapuria oli seurueineen ja mun ajatuksia käskettiin kuunnella jossain maailmanpoliittisessa keississä-tämä tuli kyllä niin puun takaa ettei ikinä. Toisaalta huomasin wc:stä tullessani, ettei pubissa ollut enää ketään omistajan pohjoiskorealaisen serkkupojan lisäksi.
Laasaset voisi tulla avuksi,jos eläisimme 1946 luvun aikoja,varmaankin- Suomi on muuttunut noista ajoista,imho. Toki ihan päin helvettiä täällä asiat 
(Varoiksi lisäys: Pohjoiskorean poppoo on ollut täällä lähiössä kauemmin kuin meikä,ainakin 25 vuotta )

[Xpyx]

Virtuaalisesti tapahtuva seuranhaku ei vain toimi nykyisillä asenteilla.

No jaa, miksi sitten ihmisten koko ajan pariutuvat netissä tavattuaan? 

Suurin osa ihmisistä tapaa edelleen arjen askareiden yhteydessä. Miksi? Harrastuksissa, töissä, kaupassa ja niin edelleen tutustumme ihmisiin kasvotusten. Emme kirjoita jokaiseen tapaamiseen listaa ennakko-odotuksista, jos kirjoitat niin mene lääkäriin. Emme ajattele jokaista vastaantulevaa henkilöä potentiaalisena kumppanina, jos ajattelet niin mene lääkäriin. Mielemme ollessa avoin mahdollisuus kultajyvän löytämiseen kasvaa. Arjessa saatamme ihastua ihmisiin vasta myöhemmin. Ensivaikutelmaltaan kömpelö ihminen paljastuukin tutustuessa herttaiseksi ja ihastuttavaksi ihmiseksi. Liika kiltteys ei enää olekaan se hylkäämiseen johtava ominaisuus. Hieman epätäydellinen ulkoinen olemus peittyy muiden ominaisuuksien alle. Tosielämässä unohdamme ennakko-odotuksemme ja annamme näin ihmisille todellisen mahdollisuuden. Tutustumme ihmisiin oikeasti. Kevyttä dialogia syntyy naisten ja miesten välille jatkuvasti.

En tiedä ikääsi, mutta suurin osa ainakaan päälle kolmikymppisistä, saatika tokan kierroksen nelikymppisistä EI tapaa arjen askareiden yhteydessä. Puhut nyt parikymppisistä. Nettitreffailu on oikeasti suurimmalle osalle ainoa tapa tavata ketään. Suurimman osan harrastuksissa ei tapaa yhtää ketään, ja oletko todella kuullut yhdestäkään suomalaisesta, joka on tavannut kumppaninsa kaupassa? Jos arjen askareissa pitäisi tavata, jäisi monelle vaihtoehdoksi duunikaverit ja lasten kaverien vanhemmat. Houkuttelevaa, eikö?

Mulle netti on aina, nuorenakin, ollut paras tapa tavata ihmisiä. Mä en anna livenä itsestäni "oikeaa" vaikutelmaa, vaan vedän puoleeni aivan vääränlaisia ihmisiä. Puhelias, sosiaalinen ja dominoiva henkilö, joka olen esim töissä tai kaveriporukassa, ei vastaa lainkaan sitä miestyyppiä, jonka kanssa tulen juttuun, eikä kerro mitään siitä, millainen haluan parisuhteessa olla. Tämän lisäksi minun seurustelukumppanityyppini, niin naiset kuin miehetkin, eivät yleensä viihdy kissanristiäisissä tai harrasta ryhmäharrastuksia, mutta heillä taas on aktiivinen verkkoelämä. En olisi tavannut yhtäkään ainutta kumppaniani livenä, mitenkään.

On pakko myös kommentoida siitä, että naisena joutuu valikoimaan, kelle vastaa, joskus aika pieninkin kriteerein. Se on totta. Ihan oikeasti, olen saanut parhaaseen Iskuri-ilmoitukseeni aivan hirveän määrän hyvin muotoiltuja pitkiä ja toisen mokoman päin helvettiä kynäiltyjä vastauksia. Vaikka muistaakseni kerroin ihan selvästi, etten ole mikään himmeä kaunotar tai lähelläkään mallinmittoja. Siellä oli varmasti HIRVITTÄVÄ määrä ihania miehiä, joille en voinut vastata, mutta mitä ihmettä siinä pitäisi tehdä, en mä voi varsinaisesti irtautautua päivätyöstäkään ja vastata pelkän sukupuolten tasa-arvon nimissä kaikille, jotka ovat kivoja. On vaan valittava, keskustella voi ihan parin ihmisen kanssa kerrallaan.

On totta, että netissä hyvin kirjoittavat voittavat. No can do. Sillä minutkin on hurmattu. No, baarissa sitten taas hyvännäköiset voittavat. Mä en saa mitenkään vedettyä itseeni baarissa huomiot (ainakaan ennen kuin avaan suuni).

Ja ihan kaikille täällä kuitenkin kumppani löytyy, kun vaan jaksaa etsiä itselleen oman foorumin oli se sitten verkossa tai fyysisessä maailmassa, ja vähän nähdä vaivaa, huolimatta siitä, onko niitä lähestyjiä se sata vai kaksi.

[Pip]

Virtuaalisesti tapahtuva seuranhaku ei vain toimi nykyisillä asenteilla.

No jaa, miksi sitten ihmisten koko ajan pariutuvat netissä tavattuaan? 

Suurin osa ihmisistä tapaa edelleen arjen askareiden yhteydessä. Miksi? Harrastuksissa, töissä, kaupassa ja niin edelleen tutustumme ihmisiin kasvotusten. Emme kirjoita jokaiseen tapaamiseen listaa ennakko-odotuksista, jos kirjoitat niin mene lääkäriin. Emme ajattele jokaista vastaantulevaa henkilöä potentiaalisena kumppanina, jos ajattelet niin mene lääkäriin. Mielemme ollessa avoin mahdollisuus kultajyvän löytämiseen kasvaa. Arjessa saatamme ihastua ihmisiin vasta myöhemmin. Ensivaikutelmaltaan kömpelö ihminen paljastuukin tutustuessa herttaiseksi ja ihastuttavaksi ihmiseksi. Liika kiltteys ei enää olekaan se hylkäämiseen johtava ominaisuus. Hieman epätäydellinen ulkoinen olemus peittyy muiden ominaisuuksien alle. Tosielämässä unohdamme ennakko-odotuksemme ja annamme näin ihmisille todellisen mahdollisuuden. Tutustumme ihmisiin oikeasti. Kevyttä dialogia syntyy naisten ja miesten välille jatkuvasti.

En tiedä ikääsi, mutta suurin osa ainakaan päälle kolmikymppisistä, saatika tokan kierroksen nelikymppisistä EI tapaa arjen askareiden yhteydessä. Puhut nyt parikymppisistä. Nettitreffailu on oikeasti suurimmalle osalle ainoa tapa tavata ketään. Suurimman osan harrastuksissa ei tapaa yhtää ketään, ja oletko todella kuullut yhdestäkään suomalaisesta, joka on tavannut kumppaninsa kaupassa? Jos arjen askareissa pitäisi tavata, jäisi monelle vaihtoehdoksi duunikaverit ja lasten kaverien vanhemmat. Houkuttelevaa, eikö?

Mulle netti on aina, nuorenakin, ollut paras tapa tavata ihmisiä. Mä en anna livenä itsestäni "oikeaa" vaikutelmaa, vaan vedän puoleeni aivan vääränlaisia ihmisiä. Puhelias, sosiaalinen ja dominoiva henkilö, joka olen esim töissä tai kaveriporukassa, ei vastaa lainkaan sitä miestyyppiä, jonka kanssa tulen juttuun, eikä kerro mitään siitä, millainen haluan parisuhteessa olla. Tämän lisäksi minun seurustelukumppanityyppini, niin naiset kuin miehetkin, eivät yleensä viihdy kissanristiäisissä tai harrasta ryhmäharrastuksia, mutta heillä taas on aktiivinen verkkoelämä. En olisi tavannut yhtäkään ainutta kumppaniani livenä, mitenkään.

On pakko myös kommentoida siitä, että naisena joutuu valikoimaan, kelle vastaa, joskus aika pieninkin kriteerein. Se on totta. Ihan oikeasti, olen saanut parhaaseen Iskuri-ilmoitukseeni aivan hirveän määrän hyvin muotoiltuja pitkiä ja toisen mokoman päin helvettiä kynäiltyjä vastauksia. Vaikka muistaakseni kerroin ihan selvästi, etten ole mikään himmeä kaunotar tai lähelläkään mallinmittoja. Siellä oli varmasti HIRVITTÄVÄ määrä ihania miehiä, joille en voinut vastata, mutta mitä ihmettä siinä pitäisi tehdä, en mä voi varsinaisesti irtautautua päivätyöstäkään ja vastata pelkän sukupuolten tasa-arvon nimissä kaikille, jotka ovat kivoja. On vaan valittava, keskustella voi ihan parin ihmisen kanssa kerrallaan.

On totta, että netissä hyvin kirjoittavat voittavat. No can do. Sillä minutkin on hurmattu. No, baarissa sitten taas hyvännäköiset voittavat. Mä en saa mitenkään vedettyä itseeni baarissa huomiot (ainakaan ennen kuin avaan suuni).

Ja ihan kaikille täällä kuitenkin kumppani löytyy, kun vaan jaksaa etsiä itselleen oman foorumin oli se sitten verkossa tai fyysisessä maailmassa, ja vähän nähdä vaivaa, huolimatta siitä, onko niitä lähestyjiä se sata vai kaksi.

Parille ihmiselle olen vastannut huutoon täällä ja heidän kanssaan on tavattukin. Omiin ilmoihini olen saanut todella nihkeästi vastauksia, mutta kyllä yksi juttu niistä kehkeytyi erinomaiseksi. Muuten en nettikansaa kiinnosta ollenkaan, vaan enemmistön olen löytänyt ihan livenä, joko bileissä tai jopa normibaarissa, tupareista puhumattakaan...

Mitä yritän sanoa, on se, etten virtuaalisesti kiinnosta ketään, mutta puhe-etäisyydellä taas saatan muuttua miellyttävämmäksi henkilöksi.

Mitä tulee tuohon dominoivuuteesi irl, niin juurikin kaltaisiasi naisia olen ihan vanilja'aikoinakin halunnut kaataa sänkyyn ja pistää heidät vikisemään. 

[Normandie]

Muutamaan edelliseen kirjoitukseen kommentoin, että minä en löydä seuraa itselleni harrastuksistani, työpaikaltani enkä ravintoloista. Nettideittailu on liki ainoa mahdollisuus minulle, joka sekin tosin on erittäin vaikeaa. Minulla on ollut jo puolisen vuotta ilmoitukseni eräällä nettisivustolla, vastauksia olen saanut paljon ja paljon on myös täysin feikkejä, suurin osa. Halutaan alastonkuvia, halutaan puhelinnumeroita, halutaan että kirjoittaisin seksifantasioistani. En lähetä, en anna, en kirjoita. Muutamia miehiä olen tavannut, siis niitä todella suuria Mastereita, joiden ego tunkee kirjoiteltaessa liki työhuoneeseeni näyttöpäätteen kautta. Jotka ovat kaikenkokeneita ja kaikennähneitä ja "juuri sitä mitä sinä nainen olet hakemassa". Sitten kun tapaamme, niin se ego, kokemus ja näkemys lienevät jääneet auton takapenkille tai työpaikan pukuhuoneeseen. Ei sitä ainakaan mukana ole ollut. Yksikin totesi minulle, että ...En mä voi satuttaaa sua .... kun toisella tapaamisella olisi pitänyt jotakin sitten tehdäkin. Minä sitten tuota lohduttelin ja kirosin itsekseni tilannetta.

Minun ilmoitukseni on erittäin selvästi kirjoitettu, siinä lukee mitä minä haen ja millainen minä olen. Luetun ymmärtäminen on joillekin ilmeisesti mahdotonta. Muutaman sellaisenkin vastauksen olen saanut, jossa on suoraan ja rehellisesti kirjoitettu, että kirjoittaja on täysin kokematon näissä kuvioissa. Silloin olen vastannut, kiittänyt mielenkiinnosta mutta sanonut, jotta kiitos ei. En minä lähde itselleni Masteria kouluttamaan, vaan haen luontaisesti dominoivaa miestä itselleni. Se, että olen keski-ikäinen, pullea, tavallisen näköinen nainen, ei sinänsä ole asioita ollut estämässä, koska harvan vastaajan kanssa olen edes irl tavannut. 

Eli kyllä, ainakin minulle seuran löytäminen on vaikeaa. Se turhauttaa, raivostuttaa ja tekee myös vähän surulliseksi. Mutta, kuten sanotaan, niin elämä on 

[IKRM]

Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä?

Ei ne ilmeisesti palaa, koska netissä niillä on edelleen mahdollisuus tyydyttää huomionkipeys-addiktiotaan saamalla paljon viestejä miehiltä ja pyörittämällä virtuaalihaaremia.

Totuushan on kuitenkin se, että jos on viiskymppinen sata kiloa ylipainoinen eikä ole tippaakaan huolehtinut itsestään elämänsä aikana, niin on melko lailla turhaa haaveilla parikymppisestä bodaripoikaystävästä IRL, virtuaalisesti se kuitenkin onnistuu, ja aina löytyy uusia jotka on vähän aikaa pyöritettävissä netissä, koska seuran etsijöitä on paljon liikkeellä.

Pointtina tuossa oli kaiketi, että ruman ja paksun naisen markkina-arvo on tosi korkealla virtuaalisesti, IRL se on edelleen samalla tasolla kuin ennen nettiä.

IKRM

[IKRM]

Minun ilmoitukseni on erittäin selvästi kirjoitettu, siinä lukee mitä minä haen ja millainen minä olen.
..
, vaan haen luontaisesti dominoivaa miestä itselleni.

Profiilissasi lukee hyvin selvästi, että olet masokisti, masokisti, ehkä jonkinlainen sub, ja kuitenkin etsit dominoivaa miestä.

Dominoiva mies etsii poikkeuksetta naista joka on sub, sub, ehkä masokistikin, tai ainakin siitä on suurta hyötyä että pärjää Dominoivan kanssa, mutta aina ensisijaisesti kuitenkin alistuminen on se toivottu piirre naisessa.

IKRM

[submit]

Minun ilmoitukseni on erittäin selvästi kirjoitettu, siinä lukee mitä minä haen ja millainen minä olen.
..
, vaan haen luontaisesti dominoivaa miestä itselleni.

Profiilissasi lukee hyvin selvästi, että olet masokisti, masokisti, ehkä jonkinlainen sub, ja kuitenkin etsit dominoivaa miestä.

Dominoiva mies etsii poikkeuksetta naista joka on sub, sub, ehkä masokistikin, tai ainakin siitä on suurta hyötyä että pärjää Dominoivan kanssa, mutta aina ensisijaisesti kuitenkin alistuminen on se toivottu piirre naisessa.

IKRM

Tämä on kyllä hyvä havainto/esille nosto.

Omalla kohdallani on juuri tuo "ongelma". Nautin eniten aidosti Dominoivan kumppanina olemisesta, samalla se alistuminen on välillä vaikeaa, vähemmän luontaista.

Itse jos olisin etsimässä seuraa, olisin kiinnostunut myös niistä kokemattomista. Jos vain asenne olisi kohdallaan ja muuten tuntuisi kiinnostavalta. Onhan moni naissubeistakin aloittanut aktiivisen toteuttamisen syystä tai toisesta vasta keski-ikäisenä. Vaikka olisi kokenutkin Dom, aina kuitenkin on molemmille "eka kerta", kun uuden ihmisen kanssa aloittaa suhdetta.

Kuten usein sanottu, kaikki keinot kannattaa olla käytössä seuranhaussa. Omalla kohdallani ensimmäinen pitkä suhde kinkyn kanssa alkoi bileissä tutustumisesta, toinen treffi-ilmoituksen kautta.

[nagor]

Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä?

Ei ne ilmeisesti palaa, koska netissä niillä on edelleen mahdollisuus tyydyttää huomionkipeys-addiktiotaan saamalla paljon viestejä miehiltä ja pyörittämällä virtuaalihaaremia.

Totuushan on kuitenkin se, että jos on viiskymppinen sata kiloa ylipainoinen eikä ole tippaakaan huolehtinut itsestään elämänsä aikana, niin on melko lailla turhaa haaveilla parikymppisestä bodaripoikaystävästä IRL, virtuaalisesti se kuitenkin onnistuu, ja aina löytyy uusia jotka on vähän aikaa pyöritettävissä netissä, koska seuran etsijöitä on paljon liikkeellä.

Pointtina tuossa oli kaiketi, että ruman ja paksun naisen markkina-arvo on tosi korkealla virtuaalisesti, IRL se on edelleen samalla tasolla kuin ennen nettiä.

IKRM

Toi on kyllä aika häiritsevää ja epätasa-arvoistakin. Monet kohtuu lihavat naiset jotka eivät pidä itsestään kunnolla huolta kuvittelevat että se on jotenkin OK ja tasapainossa että mies esim. treenaa joka päivä ja harrastaa liikuntaa, pitää itseään kondiksessa ja heidän itsensä ei ilmeisesti tarvitse. He ovat sinuja itsensä kanssa ja peilistä näkyy viehättävä olento johon ovat "muka" tyytyväisiä. Ei siinä mitään että on erilaisia elämänvaiheita, itselläkin on joinakin vuosina ollut enemmän painoa, mutta en koskaan tyytyväinen ole ollut siihen tilanteeseen. Nytkun liikun joka päivä ja syön terveellisesti, on melkein loukkaavaa että nämä naiset kuvittelevat että heiltä ei sovi odottaa mitään tässä asiassa, voivottelevat korkeintaan tilannettaan ja kertovat miten suklaa maistuu ja on ihanaa. Se on saamarin vastenmielistä, jos edes kertoisivat että aikovat tehdä asialle jotakin mutta ei, ovat tyytyväisiä ja ilmeisesti miehenkin tulisi olla. Jos mikään muu ei natsaa henkilön kanssa niin helppo se on sitten vain siirtyä seuraavaan mutta mikäli natsaa muutoin ja naama ei ole liian paha joutuu analysoimaan että miten henkilön psyyke kestää sitä että en tule hyväksymään mitään herkuttelua ja tulen patistamaan kuntokuurille. Joskus se on helvetin vaikeaa, eräskin nainen jota tapailin kertoi myöhemmin että vaikka hän esitti minun seurassani että syö terveellisesti ja polttaa vähän tupakkaa (ei koskaan minun läsnäollessani), salassa hän poltti enemmän kuin aikaisemmin ja söi karkkia ja muita herkkuja enemmän kuin aikaisemmin. Syynä tähän oli jokin kapinointi/vastareaktio minun todella lempeään ja hienovaraiseen tapaan kannustaa/ohjailla häntä oikeaan suuntaan (lähinnä omalla esimerkillä). Mut nyt eletäänkin eri todellisuudessa, naiset halauavat olla isoja, isompia kuin miehet. Kuntosalilla näkee todella isokokoisia naisia joille massan saaminen on se juttu. Ei tarvitse elää bizarro-maassa nähdäkseen mihin nykyiset trendit johtavat: naiset ovat paremmin koulutettuja, sivistyneempiä, ja nyt myös isompia kuin koskaan ennen. He hyötyvät teknologiasta lopulta enemmän kuin miehet. Jos netti on helpottanut hieman ujompien miesten seuranhakua, on se lisännyt tarjontaa naisille ja mahdollistanut sen että asia jolla naista arvioidaan eniten, ulkonäkö, on ehkä pienemmässä roolissa.

Samaan aikaan saamme lukea arilaisia artikkeleita ja mielipidekirjoituksia siitä miten naiset ovat tossuttaneet miehet. Omaa lähipiiriä seuranneena voin sanoa että tämä on totta. Juttelin tässä erään sukulaisnaisen kanssa muutama päivä sitten. Hän on kohdannut tiettyjä vastoinkäymisiä ja voivotteli sitä että hänen aviomiehensä ei ole fiksumpi, hänen kanssaan ei kuulemma voi puhua asioista kunnolla. Mutta sitten hän totesi että overall se on parempi näin, hän ei kestäisi sitä jos mies on fiksumpi. On kivempaa että mies yksinkertaisuudessaan tekee kiltisti kotityöt ja hoitaa lapsia, jne. Makkarin puolella sitten ehkä mies toteuttaa naisen fantasioita ja voi olla se dominoiva osapuoli, kuitenkin nainen lopulta on se joka siitäkin päättää. Tapaus on yksittäinen mutta olen kuullut näistä todella paljon. Monet ystäväni ovat ruvenneet seurustelemaan itä-eurooppalaisten naisten kanssa siksi että nämä edustavat hieman klassisempaa naista eivätkä aseta älyttömiä vaatimuksia miehelle tekemättä itse niitä uhrauksia jotka olisivat ehkä tarpeen. En tiedä mistä se johtuu, kai se on mihin homma on menossa, samaan aikaan naiset itse kaipaavat klassisempaa otetta. Eräs ystävätär taannoin valitti minulle että miten helppoja manipuloitavia kaikki miehet ovat, vässyköitä ja tossuja. Hän oli pettynyt heihin kaikkiin, poikaystäväänsä, pomoansa jne. ja kaipasi miestä jota ei pystyisi ohjailemaan joka ehkä päinvastoin ohjailisi häntä. Mutta modernin naisen tulee olla vahva ja dominoiva, itsenäinen ja riippumaton. Väitän että siitä on tullut jo konventio siinä mielessä että naiset kerskailevat sillä miten tossun alla heidän miehensä on, tosimies tietenkin mutta tossun alla. Pakko sanoa että olen kuullut monelta kinky-naiseltakin aika jäätävää stooria siitä miten he haluavat tulla alistetuiksi mutta sitten kertovat hyvin spesifisti miten, milloin ja millaisen miehen toimesta. Kyse on kuitenkin naisen fantasiasta ja mies on työkalu. Sitten valitellaan että mies on joko liian kiltti tai voi pahoin satutettuaan naista (monet miehistä on oikeesti vässyköitä jotka esittää). En tiedä auttaako se asiaa että monet tuntuvat olevan feministejä (ja kaikki kunnia heille, en halua riidellä ), ja onhan tässä kyse naisten vapautuneesta seksuaalisuudesta. Koska mies voi olla vapaa?

Voisin jatkaa tätä loputtomiin mutta yhteenvetona totean että naiset ovat taipuvaisempia muokkaamaan itseään vallitsevien normien mukaan. Se arvokehys joka on nyt istutettu ei välttämättä ole täysin yhteensopiva tiettyjen primitiivisten/biologisten tarpeiden kanssa ja johtaa jänniin ristiriitoihin. Toisaalta vaihtoehdot ovat huonot sillä klassisuus on myös takapajuisuutta ja on maailmasta missä barbaarit elävät, silti se näyttää kummasti salaa kiehtovan.

[Normandie]

Minun ilmoitukseni on erittäin selvästi kirjoitettu, siinä lukee mitä minä haen ja millainen minä olen.
..
, vaan haen luontaisesti dominoivaa miestä itselleni.

Profiilissasi lukee hyvin selvästi, että olet masokisti, masokisti, ehkä jonkinlainen sub, ja kuitenkin etsit dominoivaa miestä.

Dominoiva mies etsii poikkeuksetta naista joka on sub, sub, ehkä masokistikin, tai ainakin siitä on suurta hyötyä että pärjää Dominoivan kanssa, mutta aina ensisijaisesti kuitenkin alistuminen on se toivottu piirre naisessa.

IKRM

Eikö mielestäsi esim. sadisti ole/voi olla dominoiva eli hallitseva? Minun mielestäni dominoivuus on piirre, joka on Masterissa ja sadistissa, mutta se ilmenee ainakin osittain eri tavoin ja tietenkin myös eri ihmisillä on omat erityispiirteensä, tapansa ja mieltymyksensä.

[Perhonen89]

Olen edelleen sitä mieltä, että ihmisten pitäisi panostaa viestien lähettämiseen. "Moi mitä kuuluu"-viestit tai viestit jossa pyydetään skypeen tai chattiin juttelemaan ilman mitään lisätietoja itsestään, eivät houkuttele vastaamaan.

Viestit, joissa kerrotaan jotain itsestä, vetoavat aina eniten. Ei viestin tarvitse pitkä olla, mutta viestit, joihin on panostettu eroavat positiivisella tavalla joukosta.

[Lady Whip]

Sadisti/Dominoiva..Ero varmaankin siinä, kaikki sadistit eivät tunne tarvetta hallita. Haluavat enemmän satuttaa.

[Guide-Master]

Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä?

Ei ne ilmeisesti palaa, koska netissä niillä on edelleen mahdollisuus tyydyttää huomionkipeys-addiktiotaan saamalla paljon viestejä miehiltä ja pyörittämällä virtuaalihaaremia.

Totuushan on kuitenkin se, että jos on viiskymppinen sata kiloa ylipainoinen eikä ole tippaakaan huolehtinut itsestään elämänsä aikana, niin on melko lailla turhaa haaveilla parikymppisestä bodaripoikaystävästä IRL, virtuaalisesti se kuitenkin onnistuu, ja aina löytyy uusia jotka on vähän aikaa pyöritettävissä netissä, koska seuran etsijöitä on paljon liikkeellä.

Pointtina tuossa oli kaiketi, että ruman ja paksun naisen markkina-arvo on tosi korkealla virtuaalisesti, IRL se on edelleen samalla tasolla kuin ennen nettiä.

IKRM

Toi on kyllä aika häiritsevää ja epätasa-arvoistakin. Monet kohtuu lihavat naiset jotka eivät pidä itsestään kunnolla huolta kuvittelevat että se on jotenkin OK ja tasapainossa että mies esim. treenaa joka päivä ja harrastaa liikuntaa, pitää itseään kondiksessa ja heidän itsensä ei ilmeisesti tarvitse. He ovat sinuja itsensä kanssa ja peilistä näkyy viehättävä olento johon ovat "muka" tyytyväisiä. Ei siinä mitään että on erilaisia elämänvaiheita, itselläkin on joinakin vuosina ollut enemmän painoa, mutta en koskaan tyytyväinen ole ollut siihen tilanteeseen. Nytkun liikun joka päivä ja syön terveellisesti, on melkein loukkaavaa että nämä naiset kuvittelevat että heiltä ei sovi odottaa mitään tässä asiassa, voivottelevat korkeintaan tilannettaan ja kertovat miten suklaa maistuu ja on ihanaa. Se on saamarin vastenmielistä, jos edes kertoisivat että aikovat tehdä asialle jotakin mutta ei, ovat tyytyväisiä ja ilmeisesti miehenkin tulisi olla. Jos mikään muu ei natsaa henkilön kanssa niin helppo se on sitten vain siirtyä seuraavaan mutta mikäli natsaa muutoin ja naama ei ole liian paha joutuu analysoimaan että miten henkilön psyyke kestää sitä että en tule hyväksymään mitään herkuttelua ja tulen patistamaan kuntokuurille. Joskus se on helvetin vaikeaa, eräskin nainen jota tapailin kertoi myöhemmin että vaikka hän esitti minun seurassani että syö terveellisesti ja polttaa vähän tupakkaa (ei koskaan minun läsnäollessani), salassa hän poltti enemmän kuin aikaisemmin ja söi karkkia ja muita herkkuja enemmän kuin aikaisemmin. Syynä tähän oli jokin kapinointi/vastareaktio minun todella lempeään ja hienovaraiseen tapaan kannustaa/ohjailla häntä oikeaan suuntaan (lähinnä omalla esimerkillä). Mut nyt eletäänkin eri todellisuudessa, naiset halauavat olla isoja, isompia kuin miehet. Kuntosalilla näkee todella isokokoisia naisia joille massan saaminen on se juttu. Ei tarvitse elää bizarro-maassa nähdäkseen mihin nykyiset trendit johtavat: naiset ovat paremmin koulutettuja, sivistyneempiä, ja nyt myös isompia kuin koskaan ennen. He hyötyvät teknologiasta lopulta enemmän kuin miehet. Jos netti on helpottanut hieman ujompien miesten seuranhakua, on se lisännyt tarjontaa naisille ja mahdollistanut sen että asia jolla naista arvioidaan eniten, ulkonäkö, on ehkä pienemmässä roolissa.

Samaan aikaan saamme lukea arilaisia artikkeleita ja mielipidekirjoituksia siitä miten naiset ovat tossuttaneet miehet. Omaa lähipiiriä seuranneena voin sanoa että tämä on totta. Juttelin tässä erään sukulaisnaisen kanssa muutama päivä sitten. Hän on kohdannut tiettyjä vastoinkäymisiä ja voivotteli sitä että hänen aviomiehensä ei ole fiksumpi, hänen kanssaan ei kuulemma voi puhua asioista kunnolla. Mutta sitten hän totesi että overall se on parempi näin, hän ei kestäisi sitä jos mies on fiksumpi. On kivempaa että mies yksinkertaisuudessaan tekee kiltisti kotityöt ja hoitaa lapsia, jne. Makkarin puolella sitten ehkä mies toteuttaa naisen fantasioita ja voi olla se dominoiva osapuoli, kuitenkin nainen lopulta on se joka siitäkin päättää. Tapaus on yksittäinen mutta olen kuullut näistä todella paljon. Monet ystäväni ovat ruvenneet seurustelemaan itä-eurooppalaisten naisten kanssa siksi että nämä edustavat hieman klassisempaa naista eivätkä aseta älyttömiä vaatimuksia miehelle tekemättä itse niitä uhrauksia jotka olisivat ehkä tarpeen. En tiedä mistä se johtuu, kai se on mihin homma on menossa, samaan aikaan naiset itse kaipaavat klassisempaa otetta. Eräs ystävätär taannoin valitti minulle että miten helppoja manipuloitavia kaikki miehet ovat, vässyköitä ja tossuja. Hän oli pettynyt heihin kaikkiin, poikaystäväänsä, pomoansa jne. ja kaipasi miestä jota ei pystyisi ohjailemaan joka ehkä päinvastoin ohjailisi häntä. Mutta modernin naisen tulee olla vahva ja dominoiva, itsenäinen ja riippumaton. Väitän että siitä on tullut jo konventio siinä mielessä että naiset kerskailevat sillä miten tossun alla heidän miehensä on, tosimies tietenkin mutta tossun alla. Pakko sanoa että olen kuullut monelta kinky-naiseltakin aika jäätävää stooria siitä miten he haluavat tulla alistetuiksi mutta sitten kertovat hyvin spesifisti miten, milloin ja millaisen miehen toimesta. Kyse on kuitenkin naisen fantasiasta ja mies on työkalu. Sitten valitellaan että mies on joko liian kiltti tai voi pahoin satutettuaan naista (monet miehistä on oikeesti vässyköitä jotka esittää). En tiedä auttaako se asiaa että monet tuntuvat olevan feministejä (ja kaikki kunnia heille, en halua riidellä ), ja onhan tässä kyse naisten vapautuneesta seksuaalisuudesta. Koska mies voi olla vapaa?

Voisin jatkaa tätä loputtomiin mutta yhteenvetona totean että naiset ovat taipuvaisempia muokkaamaan itseään vallitsevien normien mukaan. Se arvokehys joka on nyt istutettu ei välttämättä ole täysin yhteensopiva tiettyjen primitiivisten/biologisten tarpeiden kanssa ja johtaa jänniin ristiriitoihin. Toisaalta vaihtoehdot ovat huonot sillä klassisuus on myös takapajuisuutta ja on maailmasta missä barbaarit elävät, silti se näyttää kummasti salaa kiehtovan.

Naisten yleinen ongelma on se, että ne ketkä eivät ole heidän kanssaan samaamieltä ovat heidän uhkia tai vihollisia, tämä taas johtuu naisten huonommassa keskustelutaidoista, joissa heiltä puuttuu kokonaan tottuminen toisenlaisia ajatuksia kuunnella. Tästä on hyvänä esimerkkinä koko humanistiset tiedekunnat yliopistoissa, jossa miehet joita siellä on ovat profeministejä, eli toiselta nimeltä feministien perseen nuolijoita. Näissä tiedekunnissa on vain yksi totuus, joka ei perustu mihinkään todellisiin tilastoihin tai laskelmien,  sillä nämä tiedekunnat toimivat vain voimalla johon kommunistit kateudesta vihreinä ihmettelevät, sillä se intohimo ja aatteen palo joka näitä eteenpäin vie on merkillistä. Ainoa hyvä puoli on että näitä tiedekunta tullaan supistaa,  sillä näiltä puuttuu ulkopuolinen rahoitus.

Tämän olen monelle Mastereille sanonut, jos haluat löytää viisaan subin, niin hän osaa kuunnella sinun ehdotuksen rauhallisesti, sekä kestää myös vasta kommentin omiin ehdotuksiin.  Tämän takia monesti ne ensimmäiset viestit naisen kanssa on tärkeimpiä,  jossa kannatta heti tuoda omia mielipiteitä esille, sillä sillä karsii tehokkaasti kelpaamattomat.

[Normandie]

Sadisti/Dominoiva..Ero varmaankin siinä, kaikki sadistit eivät tunne tarvetta hallita. Haluavat enemmän satuttaa.

Tämä on varmasti ihan totta, mitä LW kirjoittaa. Kyse juuri tavoista ja mieltymyksistä ja siitä, mihin luontaisesti "taipuu". Itselläni ollut suhteet kahden sadistin kanssa ja heillä hyvin vahvoina myös mukana dominoivuus eli juuri tuo hallitsevuus. Ihmiset ovat erilaisia ja terminologia joskus veteen piirrettyä viivaa.

[Ms. M]

Naisten yleinen ongelma on se, että ne ketkä eivät ole heidän kanssaan samaamieltä ovat heidän uhkia tai vihollisia, tämä taas johtuu naisten huonommassa keskustelutaidoista, joissa heiltä puuttuu kokonaan tottuminen toisenlaisia ajatuksia kuunnella. Tästä on hyvänä esimerkkinä koko humanistiset tiedekunnat yliopistoissa, jossa miehet joita siellä on ovat profeministejä, eli toiselta nimeltä feministien perseen nuolijoita. Näissä tiedekunnissa on vain yksi totuus, joka ei perustu mihinkään todellisiin tilastoihin tai laskelmien,  sillä nämä tiedekunnat toimivat vain voimalla johon kommunistit kateudesta vihreinä ihmettelevät, sillä se intohimo ja aatteen palo joka näitä eteenpäin vie on merkillistä. Ainoa hyvä puoli on että näitä tiedekunta tullaan supistaa,  sillä näiltä puuttuu ulkopuolinen rahoitus.

Tämän olen monelle Mastereille sanonut, jos haluat löytää viisaan subin, niin hän osaa kuunnella sinun ehdotuksen rauhallisesti, sekä kestää myös vasta kommentin omiin ehdotuksiin.  Tämän takia monesti ne ensimmäiset viestit naisen kanssa on tärkeimpiä,  jossa kannatta heti tuoda omia mielipiteitä esille, sillä sillä karsii tehokkaasti kelpaamattomat.

No mutta, kuka on herännyt väärällä jalalla tänään?  Ei taas voi kuin nauraa näille yleistyksille. Tällä logiikalla voisin väittää,että miesten yleinen ongelma on se, että he haluavat olla aina oikeassa. Ja heiltä puuttuu kyky myöntää, etteivät tiedä kaikkea maailmassa.

Onneksi minulla on elämässäni monia miehiä, jotka uskaltavat olla väärässä.

[Chmlnidae]

Täähän on ihan hemmetin hauska ketju.....Vapaa voi olla ihan tasan heti kun niin vain valitsee. Oli mies tai nainen. Se sitten voi olla hankalaa jos samalla haluaa vähän, tai vähän enemmänkin, puuttua toisen ihmisen vapauteen. Hihihihihi....