Seuran löytämisen vaikeus

[nagor]

^ Kannattaa ehkä tapailla muitakin kun vaniljanaisia tinderistä.

Oli muuten ihan jäätävä hitti kun tein kinkyprofiilin Tinderiin.   

Naisilla toimii kuulemma tosi hyvin Miehil ei oikee, koirakuvat on kai se juttu mil pitää mennä
Laitoin kerran testiksi instaan yhden "vihjailevan" kuvan, kaulapanta ja linkkasin Tinder-profiiliin. Johti ainoaan kesken chattimisen tapahtuneeseen unmatchiin, kun tyttöparka ilmeisesti eksyi katselemaan profiilin instakuvia Kiinnostaa kyllä tietää jos jollakin miehellä on toiminut tällainen?

Kyllä ainakin yhdellä tietämälläni on toiminut suht hyvin.

Pitää ehkä taas kokeilla, oletan että matchien määrä laskee huomattavasti tosin. Kärsivällisyys on aina valttia näissä jutuissa
Onko tietoa siitä miten asia on profiilissa esitetty? Meinaan että kuvissa, profiilitekstissä, sekä-että? Yksityiskohdilla on suuri merkitys lopulta.

[Lohikeisari]

En ole aikaisemmin tänne kirjotellut mutta jostakin se on pakko aloittaa. Mietin pitkään että tuonko mitään lisäarvoa tähän keskusteluun mutta ajattelin huvin vuoksi tuoda esille hieman omia kokemuksiani. Teen varmaan jonkin avautumispostin jonnekkin muualle tässä jossakin vaiheessa mutta tässä sanottakoon että liityin vastikään sivustolle kahdesta syystä: seuranhaku ja jonkinasteinen "vertaistuki".

Vertaiskitinä on aina hyvästä. Sikspä tämä subi tyytyy vaan toteamaan, että happamia on silakat, pihlajanmarjat ja pettymykset niellä. No joo joku sen täällä(kin) viisaasti totes, et eiku leuka rinnas kohti uusia pettymyksiä.

[Niksu]

Halusin ottaa kantaa virtuaaliseen seuranhakuun.

Virtuaalisesti tapahtuva seuranhaku ei vain toimi nykyisillä asenteilla.

Etsiessämme seuraa sähköisistä kanavista peilaamme potentiaalista kumppaniehdokasta toivelistaamme vasten. Jokainen särö mielikuvassamme on syy hylätä toinen. Kuva on huono, ei kiitos. Vastapuoli ei osannut kirjoittaa sitä mitä odotin - ei siis osannut lukea ajatuksiani, ei kiitos. En ihastunut kirjoitukseen, ei kiitos. Kaikki tunnistavat varmasti edelliset ajatukset ja niitä on kilokaupalla lisää. Vaatimuksia luonnollisesti saa olla. Harva parikymppinen nainen haluaa loppujen lopuksi oikeasti isänsä ikäistä seuraa. Jos olen elämäni kunnossa oleva fitness-typy, tuskin tulisin toimeen itseään sohvalla lihottavan miehen kanssa. Toisaalta, kaikilla meillä on fetissimme. Ehkä joku supersporttinen mallineito haluaa litistyä paskalta haisevan norsun alle. Vastaavasti hyvin menestynyt ja komea mies voi nauttia alkoholisoituneen ja hampaat menettäneen rusinan panemisesta. Olihan sillä kuitenkin ne nuoruuden kuvat ihan kivoja sillä saitilla.

Ne miehet, jotka ovat harrastaneet nettitreffailua tietävät todennäköisesti miltä tuntuu tulla torjutuksi yhden viestin ja parin kuvan perusteella. Useimmiten saatu vastaus on pelkkää tuulen huminaa. Silloin, kun vastaus saapuu, se on aivan liian usein lyhyt ja ytimekäs tyrmäys ”Sori, mut et oo yhtään mun tyylinen”. Viimeisen on kirjoittanut todennäköisesti ihminen, joka haluaa vastata kohteliaasti ajattelematta pätkääkään miltä vastapuolesta tuntuu tulla tyrmätyksi parin kuvan ja yhden viestin takia. Houkutus vastata kirjoittajalle, että ”Haista sä ämmä paska” tai ”tapa ittes lehmä” tai jotain yhtä runollista on suuri. Mikä sai moisen angstin purskahtamaan sisältäni kuin tulehtuneen finnin selästäni? Räjähdin, koska persoonani tyrmättiin ilman tutustumista. Räjähdin, koska olin odottanut dialogin alkua enkä loppua. Nettitreffailu on miehille erityisen julmaa. Naiset huutavat huomiota ja vaativat, että miesten tulee panostaa viesteihin. Miehet lähettävät satoja viestejä eri naisille saamatta edes yhteen kymmenestä vastausta. Vielä harvempi viesti johtaa tapaamiseen. Vittu, Mika Waltarikaan ei ole ollut yhtä tuottelias ja luova uransa aikana kuin mitä keskiverto nettitreffaaja mieheltä odotetaan, ainakin jos yhdistetään naisten vaatimukset persoonallisuudesta ja yksilöllisyydestä sekä miesten tarvittu panostus. Komealla naisia viehättävällä olemuksella ja hyvillä kirjoitustaidoilla pärjää luonnollisesti paremmin.

En voi kuitenkaan jättää tätä alustusta miesten asemasta vollottamiseen. Niitä viestejä satelee naisille aivan liikaa. Mistä itse valitsisin jos saisin sata vastausta ilmoitukseeni? Kenen viestin valitsisin? Niinpä! Asettuessani naisten asemaan voisin toimia kuten kuka tahansa. Ensimmäisen valintakierroksen teen puhtaasti kuvien perusteella. Jos joku viesti nopealla ensilukemisella nousee ylitse muiden, niin saattaisin lisätä sen prioriteettilistalleni. Nopealla vilkaisulla karsisin joukosta myös selkeästi hakukriteereihini sopimattomat. Mitä tapahtuisi pitkällä tähtäimellä, kun kävisin läpi ilmoituksia? Voin vain kuvitella tyypitteleväni ilmoituksia, setämies, setämies, setämies, perheellinen, perheellinen, perheellinen, seksiseuraa, seksiseuraa ja vielä kerran seksiseuraa. Mikä vittu miehiä oikein vaivaa! No mutta, vihdoin sitten päästiin siihen joukkoon jossa on potentiaalia. Mitkäs ne mun kriteerit olivatkaan?

Mikä tässä asetelmassa oikein mättää? Kun sukellan kärjistämisen, provosoinnin ja itsesäälin tuolle puolen, niin tulen väkisinkin johtopäätökseen asenteidemme toimimattomuudesta. Netissä kaikki ovat potentiaalisia kumppaneita. Pakonomainen elämänkumppanin etsiminen ja kaiken maailman Iltasanomien ja muiden roskalehtien keittiöpsykologia parin etsinnästä sumentaa ajattelumme. Luulemme pinnallisesti, että tuleva kumppanimme on silmää miellyttävä kuva ja vähintään tietty prosenttiosuus toivelistastamme sekä kirjoittelusta pursuavaa ”kemiaa”.

Suurin osa ihmisistä tapaa edelleen arjen askareiden yhteydessä. Miksi? Harrastuksissa, töissä, kaupassa ja niin edelleen tutustumme ihmisiin kasvotusten. Emme kirjoita jokaiseen tapaamiseen listaa ennakko-odotuksista, jos kirjoitat niin mene lääkäriin. Emme ajattele jokaista vastaantulevaa henkilöä potentiaalisena kumppanina, jos ajattelet niin mene lääkäriin. Mielemme ollessa avoin mahdollisuus kultajyvän löytämiseen kasvaa. Arjessa saatamme ihastua ihmisiin vasta myöhemmin. Ensivaikutelmaltaan kömpelö ihminen paljastuukin tutustuessa herttaiseksi ja ihastuttavaksi ihmiseksi. Liika kiltteys ei enää olekaan se hylkäämiseen johtava ominaisuus. Hieman epätäydellinen ulkoinen olemus peittyy muiden ominaisuuksien alle. Tosielämässä unohdamme ennakko-odotuksemme ja annamme näin ihmisille todellisen mahdollisuuden. Tutustumme ihmisiin oikeasti. Kevyttä dialogia syntyy naisten ja miesten välille jatkuvasti.

Niin kauan kuin emme ymmärrä aidon tutustumisen ja avoimuuden merkitystä ihmisten kohtaamisissa teemme itsellemme karhunpalveluksen, oli se sitten netissä tai tosielämässä. Oman kodin turvassa ja ihmeellisen internetin välityksellä asiat vain tuppaavat vääristymään.

[Mini-piip]

Ne miehet, jotka ovat harrastaneet nettitreffailua tietävät todennäköisesti miltä tuntuu tulla torjutuksi yhden viestin ja parin kuvan perusteella. Useimmiten saatu vastaus on pelkkää tuulen huminaa. Silloin, kun vastaus saapuu, se on aivan liian usein lyhyt ja ytimekäs tyrmäys ”Sori, mut et oo yhtään mun tyylinen”. Viimeisen on kirjoittanut todennäköisesti ihminen, joka haluaa vastata kohteliaasti ajattelematta pätkääkään miltä vastapuolesta tuntuu tulla tyrmätyksi parin kuvan ja yhden viestin takia. Houkutus vastata kirjoittajalle, että ”Haista sä ämmä paska” tai ”tapa ittes lehmä” tai jotain yhtä runollista on suuri. Mikä sai moisen angstin purskahtamaan sisältäni kuin tulehtuneen finnin selästäni? Räjähdin, koska persoonani tyrmättiin ilman tutustumista. Räjähdin, koska olin odottanut dialogin alkua enkä loppua. Nettitreffailu on miehille erityisen julmaa. Naiset huutavat huomiota ja vaativat, että miesten tulee panostaa viesteihin. Miehet lähettävät satoja viestejä eri naisille saamatta edes yhteen kymmenestä vastausta. Vielä harvempi viesti johtaa tapaamiseen. Vittu, Mika Waltarikaan ei ole ollut yhtä tuottelias ja luova uransa aikana kuin mitä keskiverto nettitreffaaja mieheltä odotetaan, ainakin jos yhdistetään naisten vaatimukset persoonallisuudesta ja yksilöllisyydestä sekä miesten tarvittu panostus. Komealla naisia viehättävällä olemuksella ja hyvillä kirjoitustaidoilla pärjää luonnollisesti paremmin.

Olet oikeassa siinä että nettideittaus on hankalaa ja epäreilua. Itse koen että se muistuttaa hyvin pitkälle työnhakua. Voit olla vaikka kuinka hyvä potentiaalinen työntekijä mutta se työnsaaminen on täysin arpapeliä mikäli et erotu massasta. Sama tilanne on netissä, etenkin miehillä, kun naisille tulee niitä ehdotuksia ihan valtavat määrät. Jos haluat profiloitua pertti perusmieheksi niin joku pertin etsijä saattaa toki klikata sattumalta juuri sinua eikä jotain toista niistä sadoista muista perteistä, jos hyvin käy.

Näin naisena antaisinkin vinkin että kannattaa profiloitua jotenkin. Miten? No, ehkä haluat antaa vähän kärjistetymmän kuvan persoonastasi, jolloin et kumarra kaikille mutta saatat kiinnostaa juuri niitä jotka hakevat Sinunlaistasi henkilöä. Jos olet nörtti niin älä teeskentele menestyvää bisnesmiestä. Jos olet businessdude niin älä esitä mitään muuta. Esim. tinderissä sen ensimmäisen kuvan pitäisi viestittää SINUN YDINTÄSI. Haastavaa, mutta mahdollista. Haluat olla eduksesi kuvassa mutta myös ilmentää persoonaasi. Nörtti voisi poseerata tietokonekuulokkeet päässä mutta siisteissä vaatteissa. Businessdude vaikka rennon oloisena jonkin yritysrakennuksen edessä. Jos rakastat koiria ja se on tärkein harrastuksesi, haluat ehkä vihjata koirarakkauteesi ottamalla kuvasi koiran lenkkipolulta.

Toinen piirre joka karkoittaa sekä työnantajan että potentiaalisen kumppanin on epätoivoisuus. Se pitää kätkeä tai kitkeä. Vaikka haluisi enemmän kuin mitään muuta alkaa seurustelemaan, niin ei pidä olla LIIAN innokas ja päällekäyvä. Tuntemattoman ihmisen ollessa kyseessä tämä on vain pelottavaa...

Mikä tässä asetelmassa oikein mättää? Kun sukellan kärjistämisen, provosoinnin ja itsesäälin tuolle puolen, niin tulen väkisinkin johtopäätökseen asenteidemme toimimattomuudesta. Netissä kaikki ovat potentiaalisia kumppaneita. Pakonomainen elämänkumppanin etsiminen ja kaiken maailman Iltasanomien ja muiden roskalehtien keittiöpsykologia parin etsinnästä sumentaa ajattelumme. Luulemme pinnallisesti, että tuleva kumppanimme on silmää miellyttävä kuva ja vähintään tietty prosenttiosuus toivelistastamme sekä kirjoittelusta pursuavaa ”kemiaa”.

Tässä olen osittain samaa mieltä. Ketään ei pidä suoralta käsin tyrmätä vaikkei heti olekaan onnistunut antaa itsestään säväyttävää kuvaa. Tuntematon ihminen ei halua eikä voi laittaa kaikkia korttejaan heti pöytään, eikä se kannattaisikaan. On siis pakko tutustua edes vähän lähemmin ennen kuin voi varmasti sanoa ettei kiinnosta. Ongelmana on tosin se, että etenkin naiset saavat niin valtavat määrät niitä treffipyyntöjä jne joten kaikkia ei vain voi tavata.

Osalla ihmisiä on myös ihan todella surkea tutka. Tytöt etsivät "kunnollista poikaystävämateriaalia" kuvista joissa mies poseeraa paidatta kännissä fitnessmimmien välissä. Kiva jos löytyy oikeanlainen mutta ei välttämättä mikäli kuva antaa edes pientä osviittaa tyypin persoonasta...

Yksi ongelma on myös ehkä se, että ne ihmiset jotka hakevat netin kautta seuraa eivät välttämättä ole niitä sosiaalisesti lahjakkaimpia jos eivät ole muualtakaan sitä seuraa löytäneet... Vaikka netissä on paljon kunnon tyyppejä ja fiksuja mukavia kavereita niin siellä on myös hieman suurempi osuus niitä tunareita jotka vääristävät tilastoja.

Suurin osa ihmisistä tapaa edelleen arjen askareiden yhteydessä. Miksi? Harrastuksissa, töissä, kaupassa ja niin edelleen tutustumme ihmisiin kasvotusten. Emme kirjoita jokaiseen tapaamiseen listaa ennakko-odotuksista, jos kirjoitat niin mene lääkäriin. Emme ajattele jokaista vastaantulevaa henkilöä potentiaalisena kumppanina, jos ajattelet niin mene lääkäriin. Mielemme ollessa avoin mahdollisuus kultajyvän löytämiseen kasvaa. Arjessa saatamme ihastua ihmisiin vasta myöhemmin. Ensivaikutelmaltaan kömpelö ihminen paljastuukin tutustuessa herttaiseksi ja ihastuttavaksi ihmiseksi. Liika kiltteys ei enää olekaan se hylkäämiseen johtava ominaisuus. Hieman epätäydellinen ulkoinen olemus peittyy muiden ominaisuuksien alle. Tosielämässä unohdamme ennakko-odotuksemme ja annamme näin ihmisille todellisen mahdollisuuden. Tutustumme ihmisiin oikeasti. Kevyttä dialogia syntyy naisten ja miesten välille jatkuvasti.

Itse kannatan ihan kasvokkain tutustumista, jos mahdollista. Argumentoisin tosin että jos on haku päällä niin mikään ei estä tarkastelemasta jokaista vastaantulevaa henkilöä potentiaalisena kumppanina Voi olla hyväkin jossain määrin herätellä ajatuksia toisen ihmisen kohtaamisesta ja mielikuvaharjoittelulla tarkastella omaa tilannettaan.

Mutta on myös niitä ihmisiä jotka eivät arjessa tapaa toista sukupuolta (tai omaansa) lähes koskaan, johtuen asuinpaikasta, työpaikasta tai muusta. Tällöin nettitreffailu valitettavasti on se järkevin keino tutustua uusiin ihmisiin. Se vain vaatii pitkäjänteisyyttä että käy läpi kymmeniä epäsopivia kunnes kohtaa sen aidosti kiinnostavan henkilön. Ja apuna tässä kannattaa mieluusti käyttää jotain järkevää ystävää joka voi olla avuksi oikean henkilön etsimisessä, mikäli juuri sinun tutkasi olisikin harvinaisen surkea

[Niksu]

Näin naisena antaisinkin vinkin että kannattaa profiloitua jotenkin. Miten? No, ehkä haluat antaa vähän kärjistetymmän kuvan persoonastasi, jolloin et kumarra kaikille mutta saatat kiinnostaa juuri niitä jotka hakevat Sinunlaistasi henkilöä. Jos olet nörtti niin älä teeskentele menestyvää bisnesmiestä. Jos olet businessdude niin älä esitä mitään muuta. Esim. tinderissä sen ensimmäisen kuvan pitäisi viestittää SINUN YDINTÄSI. Haastavaa, mutta mahdollista. Haluat olla eduksesi kuvassa mutta myös ilmentää persoonaasi. Nörtti voisi poseerata tietokonekuulokkeet päässä mutta siisteissä vaatteissa. Businessdude vaikka rennon oloisena jonkin yritysrakennuksen edessä. Jos rakastat koiria ja se on tärkein harrastuksesi, haluat ehkä vihjata koirarakkauteesi ottamalla kuvasi koiran lenkkipolulta.

Ehdottaisin tässä asiassa radikaalia uudelleensuunnittelua. Naiset voisivat hieman aktivoitua treffailun ihmeellisessä maailmassa. Miehiä on pyydetty iät ja ajat muuttumaan, mutta mikään ei ole lopulta parantunut. Eli olisikohan nyt naisten vuoro muuttua?

[Mini-piip]

Ehdottaisin tässä asiassa radikaalia uudelleensuunnittelua. Naiset voisivat hieman aktivoitua treffailun ihmeellisessä maailmassa. Miehiä on pyydetty iät ja ajat muuttumaan, mutta mikään ei ole lopulta parantunut. Eli olisikohan nyt naisten vuoro muuttua?

Mähän tunnen paljon deittailevia naisia Ja ongelma on siis heissäkin osittain. Jos laittaa tissiherutuskuvan profiilikuvaksi niin saa peräänsä pääasiassa seksinvonkaajia. Mutta älykäs ihminen keksii keinot hankalissakin olosuhteissa Tai sitten vaan aloittaa väsytystaktiikan...

[Nick]

No joo. Jos mies saa pakit nettideitissä yhden viestin perusteella niin sehän on positiivista. Voisihan se nainen jättää vastaamattakin.

Juu, mulla aikanaan nettideittailussa toi vastaussuhde oli kyllä aika paljon parempi kuin tuo 1/10. Sivuraiteella, täällä baarissa vastausprosentti on käytännössä ollut lähes sata, hieno juttu.

Sen verran voisin omien värittyneiden näkemysteni ja kokemusteni perusteella todeta että netti ei tosiaankaan ole tasa-arvoinen eikä reilu. Tasa-arvoa rikkoo nimenomaan se että netti vääristää naisten mielikuvaa omista mahdollisuuksistaan ja toisaalta asettaa miehet merkittävästi heikompaan asemaan kuin livekohtaamisissa. Naisille tuo on erityisen epäreilua koska se hidastaa heidän sopeutumistaan "markkina-arvoonsa". Laamasilla vois tietty huudattaa jengiä mut just nyt ei jaksa.

[Mini-piip]

Sen verran voisin omien värittyneiden näkemysteni ja kokemusteni perusteella todeta että netti ei tosiaankaan ole tasa-arvoinen eikä reilu. Tasa-arvoa rikkoo nimenomaan se että netti vääristää naisten mielikuvaa omista mahdollisuuksistaan ja toisaalta asettaa miehet merkittävästi heikompaan asemaan kuin livekohtaamisissa. Naisille tuo on erityisen epäreilua koska se hidastaa heidän sopeutumistaan "markkina-arvoonsa". Laamasilla vois tietty huudattaa jengiä mut just nyt ei jaksa.

Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä? Ihmeellistä horinaa

[Niksu]

Sen verran voisin omien värittyneiden näkemysteni ja kokemusteni perusteella todeta että netti ei tosiaankaan ole tasa-arvoinen eikä reilu. Tasa-arvoa rikkoo nimenomaan se että netti vääristää naisten mielikuvaa omista mahdollisuuksistaan ja toisaalta asettaa miehet merkittävästi heikompaan asemaan kuin livekohtaamisissa. Naisille tuo on erityisen epäreilua koska se hidastaa heidän sopeutumistaan "markkina-arvoonsa". Laamasilla vois tietty huudattaa jengiä mut just nyt ei jaksa.

Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä? Ihmeellistä horinaa

Ottamatta kantaa markkina-arvoteorioihin tai vastaaviin, niin mielenkiintoista on, että miksi miehet ruikuttaa saamattomuudesta (parisuhde tai perä... ihan sama) jatkuvasti? Miehet siis voivat pahoin asian takia.

[Nick]

Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä? Ihmeellistä horinaa

Nyt on hiukan vaikea saada ajatuksestasi kiinni.

[Nick]

Ottamatta kantaa markkina-arvoteorioihin tai vastaaviin, niin mielenkiintoista on, että miksi miehet ruikuttaa saamattomuudesta (parisuhde tai perä... ihan sama) jatkuvasti? Miehet siis voivat pahoin asian takia.

On se kuulemma ikävä asia jos jää ilman pildee. Tutkitusti se myös vaikuttaa haitallisesti sekä eliniänodotteeseen että laatuun.

[nagor]

Sen verran voisin omien värittyneiden näkemysteni ja kokemusteni perusteella todeta että netti ei tosiaankaan ole tasa-arvoinen eikä reilu. Tasa-arvoa rikkoo nimenomaan se että netti vääristää naisten mielikuvaa omista mahdollisuuksistaan ja toisaalta asettaa miehet merkittävästi heikompaan asemaan kuin livekohtaamisissa. Naisille tuo on erityisen epäreilua koska se hidastaa heidän sopeutumistaan "markkina-arvoonsa". Laamasilla vois tietty huudattaa jengiä mut just nyt ei jaksa.

Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä? Ihmeellistä horinaa

Ottamatta kantaa markkina-arvoteorioihin tai vastaaviin, niin mielenkiintoista on, että miksi miehet ruikuttaa saamattomuudesta (parisuhde tai perä... ihan sama) jatkuvasti? Miehet siis voivat pahoin asian takia.

On sinulla kyllä pointti, mutta itse pääasiassa tinderiä käyttäneenä voin sanoa että kyllä niitä deittejä tulee yllin kyllin välillä liikaakin. Naisten asenne on vain huvittava. Minulle on treffeillä kerrottu suoraan esim. kuinka paljon kyseinen tyttö saa viestejä ja "miehillä tilanne vissiin eri", totuus on että kyllä välillä ollut vaikeuksia fokusoida. Ja tarkoituksenani ei ole tässä kerskailla asialla vaan todeta että naiset elävät tässä kyllä harhassa jos kuvittelevat että miehenä ollaan täysin heidän armoillaan. Tosin olen kuullut että joissakin tapauksissa jotka johtivat treffeihin ja jopa tapailuun valikoiduin täysin randomilla muiden viestien joukosta, siis täsyin randomia usein sillä muijat ei jaksa filtteröidä aina vaan ottavat muutaman joka vaikuttaa ok:lta. Tuuripeliä siis! Mitä isommilla volyymeillä pelaa, sen todennäkösemmin saa aikaiseksi. Jos haluaa pelata volyymeillä, pitää tehdä itsestään myyvä ja siinä sitten on apuna ihan tutkimuksia että mikä toimii ja mikä ei. Se miten paljon kuvat kertovat totuudesta on suhteellisen irrelevanttia, suurin osa ei kyllä oman kokemukseni perusteella luota kuviin kovinkaan paljon vaan tekevät oletuksia niiden ohi (naiset ite kusettaa minkä ehtii, vanhoja kuvia, kuvakulmia jotka kätkevät lihavuuden jne). Kyllä ne ongelmat tulee sit iha muualta. Se että joku kirjoittaa olevansa ammatiltaan sitä tai tätä, heppatyttö tai whatever ei lopulta merkitse mitään. Se mitä olen itse huomannut ja monet ovat olleet tästä samaa mieltä, sekä miehet että naiset, on että hemmetin vaikeaa tehdä vaikutusta siten että toinen ei vain ottaisi jo seuraavaa potilasta. Suurin osahan pyörittää montaa casea kerrallaan ja rumba on loputon. Harva mimmi on tehny muhun kunnon vaikutusta syystä tai toisesta, itse olen välillä joutunut myös kokemaan sen että toista ei kiinnosta nähdä uudelleen vaikka itse olisin ehkä avoin sille. Muutaman kerran ollut molemminpuolista kiinnostusta, ongelma on että se on niin helppoa ottaa jo seuraavaa sisään jos tulee pienikin epäilys että toinen tekee niin, tai joku asia ei ihan vakuuta. Kaikki toimivat näin ja useat myöntävätkin että se johtaa siihen ettei toisessa hyväksytä mitään virheitä/puutteita. Se täydellinen on aina nurkan takana. Oma lukunsa on se kyynisyys joka on valloittanut ihmisten mielet. Eräskin tyttö kertoi minulle kuinka Tinder on paska koska se mahdollistaa luuseri-miesten yhteydenotot, luonnollista karsintaa ei näin tapahdu kun luusereiden ja heikon itsetunnon miesten sallitaan lähestyvän naisia sangen pienillä panoksilla ja menettämättä kasvojaan liikaa. Ja tämä tietysti pakottaa heidät tekemään ylimääräistä filtteröintiä joka on niin rasittavaa

Mun ongelma oli lähinnä se että kun olet käyttänyt söpöä koirakuvaa ja jauhanut peruspaskaa, käynyt deitillä ja yrittänyt kertoa itsestäsi kaiken sen oleellisen paitsi ehkä sen miks me tällä foorumilla ollaan ja kelannut että kaiken sen naisten 50 shades of gray -jauhannan jälkeen ehkä tässä on henkilö joka on aiheesta tosissaan kiinnostunut. Niin se illuusio katoaa hyvin pian. Sun ei kuulunukkaan tietää aiheesta niin paljon, naisen piti ehkä vähän kuin antaa sulle käteen ne välineet mitä haluavat sun käyttävän ja toteuttavan fantasiansa omilla ehdoillaan. Mies on vain työkalu, väline joita löytää netistä yllinkyllin lisää

Mutta välillä tilanteet on tosi huvittavia kyllä. Eräs tyttö ahdistui kirjahyllystäni (paljon kirjoja), sai kuulemma hänet tuntemaan itsensä tyhmäksi. Ja minusta hän ei edes ollut tyhmimmästä päästä. Netti on täynnä todella yksinkertaisia ja tavallisia naisia jotka kuvittelevat vaikka mitä itsestään. Valitettavasti epäsuhta on silti heidän puolellaan

[HeWhoCannotBeNamed]

^ Kannattaa ehkä tapailla muitakin kun vaniljanaisia tinderistä.

Niinpä. Senpä takia mä tännekkin tulin kurkkimaan
Ongelma vaan on siinä että piirit on lopulta pienet ja täällä ihmiset vaa valittaa miten seuranhaku ei toimi.
Mutta yrittänyttä ei laiteta, oon täysin avoimin mielin kyllä liikkeellä.

Piirit ei oikeesti oo pienet, Suomi on iso ja perverssi paikka. Baarissa käy ihan prosentti porukasta. Oma ykkösfoorumin on aina ollut Iskuri, ja nyt ulkomailla sitten Tinder. Fetlife ja Baari on aina olleet mulle ihan tyhjiä arpoja, koska en ole vakkari.

Tuon allekirjoitan täysin, että suurin osa kinkyistä tyypeistä ei näillä alan sivustoilla roiku. Itsekin olen todennut, että perus keskikaljabaarissa voi aivan yhtä hyvin sitä kinkyä seuraa löytyä, kuin täältä BDSM-baarista.

Sen sijaan tuosta vakkariudesta en ihan niin varmaksi sanoisi. Kannattaa muistaa, että foorumi on täynnänsä niitä nollan viestin profiileja, joita ei niin nämä vakkariudet kiinnosta.

Tinder olisi kiva pelata läpi mutta en mä jaksa opetella puhelinta niin paljoa käyttämään, että osaisin sellaisen sinne tehdä.

[Nick]

nagor on kyllä jäljillä.

Tosin toi koirakortti on deittimarkkinoiden natsikortti. Tinderissä aikanaan harmittelin sitä turhaa ajankulua kun nainen ei voinut suoraan laittaa ekaan kuvaan sitä koiraansa. Säästäisi paljon aikaa. Koirat ovat eläiminä pääsääntöisesti jees mutta se vaikutus minkä ne aiheuttavat emäntäänsä ajaa vääjäämättä parisuhdetta etsivän henkilön ulos. Ainakin jos D henkisestä ihmisestä on kyse - yksikään tuntemistani ei halua olla arvoasteikossa koiran alapuolella.

Tohon pervouden perusongelmaan vois ottaa kulmaa; pane kivoja naisia ja jos joku on hyvä pano ja muutenkin mukava, niin avarra tutkimusta pervoilun suuntaan. EI näyttämällä kuvia tai kirjallisuutta, vaan viemällä naista punkassa pikkuhiljaa pidemmälle.

BTW Tinder ei sinänsä lisää valkkaamista tai muuta juttuja, samalla tavalla tässäkin skenessä portinvartijamasterit pommittavat tulokkaat läpi  ja osa käy aika laajan ringin koeajolla. Mikä ei haittaa sekään, ei ole pois multa.

[nagor]

nagor on kyllä jäljillä.

Tosin toi koirakortti on deittimarkkinoiden natsikortti. Tinderissä aikanaan harmittelin sitä turhaa ajankulua kun nainen ei voinut suoraan laittaa ekaan kuvaan sitä koiraansa. Säästäisi paljon aikaa. Koirat ovat eläiminä pääsääntöisesti jees mutta se vaikutus minkä ne aiheuttavat emäntäänsä ajaa vääjäämättä parisuhdetta etsivän henkilön ulos. Ainakin jos D henkisestä ihmisestä on kyse - yksikään tuntemistani ei halua olla arvoasteikossa koiran alapuolella.

Tohon pervouden perusongelmaan vois ottaa kulmaa; pane kivoja naisia ja jos joku on hyvä pano ja muutenkin mukava, niin avarra tutkimusta pervoilun suuntaan. EI näyttämällä kuvia tai kirjallisuutta, vaan viemällä naista punkassa pikkuhiljaa pidemmälle.

BTW Tinder ei sinänsä lisää valkkaamista tai muuta juttuja, samalla tavalla tässäkin skenessä portinvartijamasterit pommittavat tulokkaat läpi  ja osa käy aika laajan ringin koeajolla. Mikä ei haittaa sekään, ei ole pois multa.

Toi koirajuttu on kyllä ongelma monessakin mielessä. Se tosiaan rajoittaa ja aiheuttaa hämminkiä. Mutta itse olen havainnut että koiranomistajat vieroksuvat sitä jos haluaisit naisesta oikean nartun kouluttaa, hakemaan palloa ja keppiä. Vähän sama tuntuu olevan heppatytöillä pony-juttujen kanssa, ei natsaa koska eivät pääse irti kytköksistä omiin (rakkaisiin) harrastuksiinsa. Mutta ainahan niitä on poikkeuksiakin Toisaalta koira silti rajoittaa vähemmän kuin ne lapset (julmettu määrä yh-äitejä tinderissä).

Mutta olet kyllä helvetin oikeassa varmaan ton "ei kuvia ja kirjallisuutta" -suhteen. Ne on vähän liikaa monelle, vaikka itselle todella rakkaita asioita ja niin haluaisin jakaa sitä maailmaa kiinnostuneille. Voisi olla ihan kulttuuriteko esimerkiksi suositella fifty shades -fanille story of O:n lukemista. Mutta kuten tiedämme taiteen ja kulttuurin maailma on pohjaton kuten on ihmisen mielikuvituskin ja lopulta hyvä ajatus kääntyy itseään vastaan