Baarin kannatusmaksut
- Vaniljan kanssa harva pystyy välttämättä luomaan suhdetta, mutta riittäisikö jos kyseessä on henkilö, joka ei välttämättä täysin ole kinky, mutta jolla on kiinnostusta BDSM:ään ja halu kokeilla näitä asioita? Tosiasia on vain se, että täysin kinkyt ihmiset ovat kuitenkin vähemmistö vaniljoiden joukossa
Joo kyllä tää seuranhaun vaikeus välillä masentaa - varsinkin kun välillä tuntuu, että kaikilla muilla on joko säpinää/vakava parisuhde.
Onkohan sellainen oikea ihastuminen pois muodista, siis se tunne, että nyt kolahti ihan oikeasti?
Lainaus käyttäjältä: Perhonen89 - 03.02.2016, 22:25- Vaniljan kanssa harva pystyy välttämättä luomaan suhdetta, mutta riittäisikö jos kyseessä on henkilö, joka ei välttämättä täysin ole kinky, mutta jolla on kiinnostusta BDSM:ään ja halu kokeilla näitä asioita? Tosiasia on vain se, että täysin kinkyt ihmiset ovat kuitenkin vähemmistö vaniljoiden joukossa Millainen ihminen on mielestäsi täysi kinky tai täysi vanilija?Itse näen jotenkin niin, että janan päissä olisi aseksuaali ja toisessa ääripäässä "täysi kinky"- ja noiden välille mahtuu vaikka ja kuinka paljon erilaisia ihmisiä. Itse olin ihminen, joka ei vielä 39 vuotiaana tajunnut yhtään mitään mistään kinkystä- sitten lähdin hakemaan tietoa, että kuinka ihmeessä joku voi olla sadisti ja masokisti ja nauttia siitä eli jotenkin negatiivisen kautta. Sitten näkisin niin, että lukematon määrä "vanilojoita" on paljon kinkynpiä kuin meikäläinen. Kun en siis harjoita kuin runkkausta, hehe.
Sitäkinhän se toki on nettideittailun kautta. Sitä vaan on mahdotonta tietää minkään kuvan ja pienen keskustelun kautta millainen ihminen sieltä sitten kuoriutuu..
Ja suurimmalla osalla ei ole edes sitä munaa mennä sen pinnallisen profiilikuvan toiselle puolelle eli tutustua siihen toiseen ihmiseen oikeasti. (Tai jos tutustuu, luikitaan heti häntä koipien välissä pakoon, kun se toinen näyttääkin hampaansa eikä ookaan niin ihQ. )
Lainaus käyttäjältä: sweetchild - 08.02.2016, 13:11Ja suurimmalla osalla ei ole edes sitä munaa mennä sen pinnallisen profiilikuvan toiselle puolelle eli tutustua siihen toiseen ihmiseen oikeasti. (Tai jos tutustuu, luikitaan heti häntä koipien välissä pakoon, kun se toinen näyttääkin hampaansa eikä ookaan niin ihQ. )Ei se ole mun vika että asut liian kaukana
(Isrikaa ei lasketa)
Lainaus käyttäjältä: stoge - 08.02.2016, 19:23(Isrikaa ei lasketa)Mitvit...?
Kyl mä väitän et ihmissuhteet on muodostunut joidenkin vuosien sisään myös raadollisimmiksi. Kaiken maailman tinderit, treffipalstat, pikadeitit ja puhelinsovellukset mahdollistaa ihmisiin tutustumisen pienemmällä vaivalla mut tuntuu et ois myöskin lisännyt panoksia. Siihen "ihan kivaan" ei vaivauduta tutustumaan kun nurkan takana saattaa olla jotain parempaa.
Seksuaalisesti hieman vinoutuneelle ihmiselle kuten minä, nuo Tinderit ja sun muut pikadeittisovellukset eivät varmasti ole kaikkein toimivammasta päästä. Vanilijaystäviltäni olen kuullut kyseiisistä sovelluksista vain pelkkää hyvää, koska kyseiset sovellukset madalluttavat 30 - 50 vuotiaiden kynnystä tutustua uusiin ihmisiin. Enää ei tarvitse arvailla ketkä olisivat ravintolassa mahdollisesti vapaita ja seuraa etsimässä. Tämän lisäksi nämä uudet treffisovellukset ovat tehneet nettideittailusta yleisesti hyväksyttävää. Enää ei tarvitse valehdella kavereille ja sukulaisille paikkaa missä ollaan tavattu. Toki deittailun nopeus ja vaivattomuus näkyy myös turhien treffien määrässä, mutta mukavia ihmisiä tuttuni ovat löytäneet sovellusten avulla elämäänsä.