Seuran löytämisen vaikeus

[Pip]

Mä en kyllä edelleenkään itse liputa deitti-ilmojen perään isommin, vaan melkein kaikki muut keinot on parempia. Kemiakin syttyy herkemmin, kun tapaa jossain bileissä tai miitissä tai missä vaan, eikä yritä sytyttää sitä jollain veitsellä. Mutta mä oonkin ehkä vähäsen hankala.

P.S. korjasin vähän sun tekstiäs...

Pip, sä korjasit sitä vähä väärin. Sillähän nimenomaan sen kemian saa mun kanssa aina syttymään.

Joo, mut siinä vaiheessa, kun sä otat sen kokkiveitsen esiin toimintasalkustas ja toteast: "Nyt sitten kontilles siihen..."
    

En mä harrasta filerointia.

Sun kokemuksellas olettaisin, että tietäisit, mikä ero on kokkiveitsellä ja fileointiveitsellä. Molemmilla saa haavoja aikaiseksi, mutta kun terät on hieman eri kulmaan teroitettu, niin jälki on erilaista. 

[missie]

Mä en selaa deittipalstaa tai seuranhakusivustoja mitenkään aktiivisesti, mutta kyllä niitä välillä tulee käytyä kurkkimassa, josko joku kiinnostava tyyppi olisi ilmaantunut paikalle. Mä oon löytänyt kaikki entiset suhteeni (ne kaksi  ) netistä. Tosin kyseessä ei ole loppujenlopuksi ollut kestävä suhde kummassakaan tapauksessa, että siitä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä.

Musta olis ihan huippua, jos mä pystyisin lumoamaan jonkun niin hyvin in real life, että jostain satunnaisesta kassakohtaamisesta kehittyisi lopulta parisuhde. Valitettavasti olen ujo ja vähän ehkä myös sosiaalisesti... jäykkä, niin netin avulla tutustuminen on itselleni huomattavasti helpompaa.

[Isrika]

Sun kokemuksellas olettaisin, että tietäisit, mikä ero on kokkiveitsellä ja fileointiveitsellä. Molemmilla saa haavoja aikaiseksi, mutta kun terät on hieman eri kulmaan teroitettu, niin jälki on erilaista. 

Ookoo, väännetään sitten rautalangasta ilman sitä vitsiä. Mä en touhua keittiöveitsillä muualla kun keittiössä.
Voit jatkaa tätä offtopiccia muuta kautta jos haluat tietää jotain mun "toimintasalkun" sisällöstä.

[NaughtyGorgeous]

Hmmm, aloinkin tässä miettimään, että miten omat vakavat suhteeni ovat löytyneet. Kaksi ensimmäistä kumppania kohtasin ihan sattumalta. Toisen uutena vuotena kaupungilla, hänen kanssaan meillä oli tosin yhteisiä tuttuja. Toisen kohtasin Leimareissa, menin vain pyytämään häntä tanssimaan ja sain hänet viereeni nukkumaan, mutta deittailun suhteen sain häneltä pakit. Puoli vuotta tämän jälkeen aloimme tosin viestitellä toisillemme ja tapaaminen johti pitkään seurustelusuhteeseen.

Nykyiset kumppanini olen löytänyt molemmat netistä, joka tuntuu ehkä minusta vähän kummalliselta, kun aikaisemmat kumppanit olivat kuitenkin alusta lähtien tuttuja myös tosielämässä. Mutta en valita, pääasia että kohtasin heidät, tavalla tai toisella.

[Pulseproto]

Parisuhteista kaikki jälkeen 2002 ovat tavallataitoisella netinvälityksellä tapahtuneita.. -näin se maailma muuttuu eskoseni..
Muistan kuinka tuota ekaa "nettisuhdetta" piti salailla ja kuinka hankalaa oli vastata kysymykseen -"no, missäs te tapasitte..?!" 

[cassandra82]

Kun pitää silmät auki ja mielen avoinna ja ennakkoluulottomana aina, niin näillä eväillä olen tähän asti pärjännyt oikein hyvin ja löytänyt ihania ihmisiä erilaisista paikoista ja tilanteista, ystäviksi ja kumppaneiksi  . Ja kyllä - myös netistä. Netissä, kuten IRL-tilanteissakin pitää olla vaan oikeanlaiset suodattimet päällä, jotta sitten erottaa ne helmet joukosta. Ei sillä kohtaamisen tavalla ole väliä, ja minun kokemukseni mukaan myös kirjoitetun teksin perusteella voi aika nopeasti päätellä jotain siitä, tulevatko ne henkilökemiat toimimaan myös livenä. Ainakin se henkisen puolen kemia tai sen puute välittyy aika hyvin kirjoittelemallakin: jos toiselle ei ole sanottavaa netissä ja juttu ei luista, niin ei se tod.näk. luista sitten in face-to-face. No, kaikille tuo puoli ja henkinen kemia ei ole niin tärkeää seuraa (esim. seksiseuraa pelkästään) haettaessa, mutta mulle on, ja varsinkin kinkyjuttujen kanssa, oikeastaan kaikissa ihmissuhteissani. Seksuaalikemioiden yhteensopivuutta ei tietty etänä pysty kovin hyvin selvittämään . Mutta sitä varten on sitten kahvilat ja muut, joissa voi jatkaa juttua nettikeskustelujen jälkeen. Anyway, oli kohtaamistilanne mikä vain, niin yhtä paljon työtä ja aikaa se toiseen tutustuminen vaatii. En itse tiedä ainakaan oikoreittejä toisen mieleen ja sydämeen - tai omaani . 

[Underworld]

Asiaa sivuten tuli mieleen yksi tuttu naishenkilö: poikaystävä/elämän rakkaus kuoli (yliannostukseen) neidin ollessa nuori ja oli muistaakseni n 12 kohdan tiukat kriteerit jotka tuli täyttyä uuden miehen suhteen. En muista kaikkia tarkkaan, mutta mm muutaman sentin tarkkuudella tietyn pituinen(siis koko keho), ehdoton vaatimus suosia tietynlaisia vaatteita ja kuunnella tietynlaista musiikkia, silmien väri ja kaiketi yleinen samankaltaisuus menehtyneeseen exään. Aika monta vuotta kuluisi murehtiessa ja lyhyissä helpotus-suhteissa, ennenkuin kriteereistä kaiketi hieman tingittiin.

[nicolaus]

Itse alkuperäiseen kysymykseen toteaisinitse kummastelevani usein sitä yksityiskohtaisten vaatimusten listaa, jo ka näkee seuraa hakevien naisten ilmoituksissa. Jotenkin tulee tämä viime päivien Mies on tossun alla parisuhteessa-keskustelu mieleen. Mutta jos ulkoiset asiat ovat niin tärkeitä, niin sitten ne vain ovat, sen mukaan pitää elää.

Mietiskelin taas, onko minulla moisia vaatimuksia. No kyllähän niitä on, vaikka useimmat ovat kyllä sellaisia poissulkevia. Ominaisuuksia, jotka saavat kiinnostukseni lopahtamaan.

Jos ajattelen parisuhdetta tai muuten pysyvämpää suhdetta on yksi vaatimus naiselle: Pysyy perässäni kairassa viikon.

[Kettu vinossa]

Itse alkuperäiseen kysymykseen toteaisinitse kummastelevani usein sitä yksityiskohtaisten vaatimusten listaa, jo ka näkee seuraa hakevien naisten ilmoituksissa

On niitä ollut monilla miehilläkin. Muistan monen vuoden takaa kun eräs kinky mies valitti jatkuvasti, ettei seuraa löydy, mutta ei ymmärtänyt itse että hänen deitti-ilmoituksensa olivat melko mahdottomia useimpien naisten kannalta. Haluttiin esimerkiksi alle 30-vuotiasta naista, joka on täysin varma, ettei tahdo lapsia. Aika harva varmaan sen ikäisenä on lyönyt päätöstä täysin lukkoon, että tahtooko lapsia vai ei. Osa ulkonäkövaatimuksistakin oli hankalia täyttää, tahdottiin esimerkiksi runsaasti tatuoitua naista. Se nyt sitten karsi hyvin paljon ihmisiä pois, kun useimmat ovat joko kokonaan ilman tatuointeja tai tatuointeja on vain muutama. Monella alle 30-vuotiaalla ei sitäpaitsi ole rahaa tatuoittaa koko vartaloaan, ja moni säästää tatuoinnit mielummin myöhemmälle iälle, koska pelkää niistä olevan haittaa työnhaussa.

Sitten toki kinkysivustoilla on paljon tullut vastaan ilmoituksia jossa suoraan esitellään yksityiskohtaisesti unelmasessio, jonka haluaisi toteuttaa. Erilaisia fetissejä ja vaatimuksia kumppanille vilisee kuin missäkin noutopöydässä. Kai se olisi parempi ensiksi etsiä kumppani joka vastaisi edes muutamaan fetissiin, ja sitten suunnitella se sessio sen ympärille, mitkä ovat tämän henkilön rajat.

[Alexios]

Hmmm, aloinkin tässä miettimään, että miten omat vakavat suhteeni ovat löytyneet. Kaksi ensimmäistä kumppania kohtasin ihan sattumalta. Toisen uutena vuotena kaupungilla, hänen kanssaan meillä oli tosin yhteisiä tuttuja. Toisen kohtasin Leimareissa, menin vain pyytämään häntä tanssimaan ja sain hänet viereeni nukkumaan, mutta deittailun suhteen sain häneltä pakit. Puoli vuotta tämän jälkeen aloimme tosin viestitellä toisillemme ja tapaaminen johti pitkään seurustelusuhteeseen.

Haa, mulla kävi lähes samalla tavalla Miriamin kanssa. Tavattiin alunperin eräissä opiskelijabileissä, juteltiin, seurasi kaveripyyntö Facebookissa, sitten yli puoli vuotta oli aika hiljaista kunnes ruvettiin taas juttelemaan chatissa. Ja sitten kun otin asian puheeksi vielä muutaman kuukauden päästä siitä, hän antoi mulle pakit. Sitten vähän myöhemmin käytiin yhdessä viime kesän Agroksenmäen bileissä ja siitä alkoi kehittyä suhde.

[nicolaus]

Itse alkuperäiseen kysymykseen toteaisinitse kummastelevani usein sitä yksityiskohtaisten vaatimusten listaa, jo ka näkee seuraa hakevien naisten ilmoituksissa

On niitä ollut monilla miehilläkin. Muistan monen vuoden takaa kun eräs kinky mies valitti jatkuvasti, ettei seuraa löydy, mutta ei ymmärtänyt itse että hänen deitti-ilmoituksensa olivat melko mahdottomia useimpien naisten kannalta. Haluttiin esimerkiksi alle 30-vuotiasta naista, joka on täysin varma, ettei tahdo lapsia. Aika harva varmaan sen ikäisenä on lyönyt päätöstä täysin lukkoon, että tahtooko lapsia vai ei. Osa ulkonäkövaatimuksistakin oli hankalia täyttää, tahdottiin esimerkiksi runsaasti tatuoitua naista. Se nyt sitten karsi hyvin paljon ihmisiä pois, kun useimmat ovat joko kokonaan ilman tatuointeja tai tatuointeja on vain muutama. Monella alle 30-vuotiaalla ei sitäpaitsi ole rahaa tatuoittaa koko vartaloaan, ja moni säästää tatuoinnit mielummin myöhemmälle iälle, koska pelkää niistä olevan haittaa työnhaussa.

Sitten toki kinkysivustoilla on paljon tullut vastaan ilmoituksia jossa suoraan esitellään yksityiskohtaisesti unelmasessio, jonka haluaisi toteuttaa. Erilaisia fetissejä ja vaatimuksia kumppanille vilisee kuin missäkin noutopöydässä. Kai se olisi parempi ensiksi etsiä kumppani joka vastaisi edes muutamaan fetissiin, ja sitten suunnitella se sessio sen ympärille, mitkä ovat tämän henkilön rajat.

Sattuneesta syystä en juurikaan lue miesten ilmoituksia 

Olipas taas kirotusvireitä tekstissä.

[NaughtyGorgeous]

Hmmm, aloinkin tässä miettimään, että miten omat vakavat suhteeni ovat löytyneet. Kaksi ensimmäistä kumppania kohtasin ihan sattumalta. Toisen uutena vuotena kaupungilla, hänen kanssaan meillä oli tosin yhteisiä tuttuja. Toisen kohtasin Leimareissa, menin vain pyytämään häntä tanssimaan ja sain hänet viereeni nukkumaan, mutta deittailun suhteen sain häneltä pakit. Puoli vuotta tämän jälkeen aloimme tosin viestitellä toisillemme ja tapaaminen johti pitkään seurustelusuhteeseen.

Haa, mulla kävi lähes samalla tavalla Miriamin kanssa. Tavattiin alunperin eräissä opiskelijabileissä, juteltiin, seurasi kaveripyyntö Facebookissa, sitten yli puoli vuotta oli aika hiljaista kunnes ruvettiin taas juttelemaan chatissa. Ja sitten kun otin asian puheeksi vielä muutaman kuukauden päästä siitä, hän antoi mulle pakit. Sitten vähän myöhemmin käytiin yhdessä viime kesän Agroksenmäen bileissä ja siitä alkoi kehittyä suhde.

Haha, hauska sattuma!

[tee_gee]

Taas toisaalta, hyvinkin avoin ilmoitus jättää luukut auki jos jonkinlaisille möngertäjille. Itse koen itseni aika joustavaksi potentiaalisen partnerin haussa, ja "ehdoton ei"-triggerit pidän aika mieluusti vain itselläni. Vaikutan varmaan epämääräiseltä, epäjohdonmukaiselta, epäluotettavaltakin. Huolettomalta ja huolimattomalta ainakin, jos on vähänkään sellainen "anything goes".

Toisaalta, kovin tarkan seulan julkaiseminen piirtää jo ilmoituksen laatijastakin ainakin mulle jonkinlaisen kuvan, harvemmin kiinnostusta lisäävän. Kinkyasioista on vaikea luvata mitään, vielä kun suuntauskin seilaa switchinä vähän molemmin puolin niin se vaa'an kallistuminen on niin kovin kemioista kiinni. Onnekkaiden ja sopivien kanssa switchi keikahtelee sitten päivästä riippuen asennosta toiseen mutta session aikana sentään kytkin ei ole ainakaan vielä luistanut. Itsellä on ainakin niin kumppanin kemioista ja kommunikointitavoista kiinni, että mikä lopulta toimisi ja kiinnostaisi, tuntuu että olisi vastuutonta luvata jotain ja toisaalta sulkea jotain "ehkä"-luokan aktiviteetteja jossain yksittäisessä ilmoituksenpahasessa pois.

Itse olen heitellyt verkkoja viime aikoina vähän sinne tänne. Ehdottoman vaikeaa oli ihan IRL mennä naamatusten kysymään "Anteeksi, neiti..." kun ehti "tottua" siihen että vaikkapa OKC:ssä - ja miksei täälläkin - voi seuloa ja puntaroida edes vähän tyypistä etukäteen missä mennään. Tuntui, että sitä on ihan tyhjän päällä mitä juttua heittäisi ja mistähän kannattaisi olla heittämättä. Ja ehkäpä just siksi parasta. Pisti sen privaviesteissä jauhamisen omaan kehykseensä.

[HeWhoCannotBeNamed]

Parisuhteista kaikki jälkeen 2002 ovat tavallataitoisella netinvälityksellä tapahtuneita.. -näin se maailma muuttuu eskoseni..
Muistan kuinka tuota ekaa "nettisuhdetta" piti salailla ja kuinka hankalaa oli vastata kysymykseen -"no, missäs te tapasitte..?!" 

Sitten, kun on tavannut jonkun BDSM-baarin kautta, joutuu vastamaan silleen "No mulla oli ilmoitus siellä tota suomikaksneljässä siis joo" ja toivoa, että toiselta osapuolelta ei sama henkilö kysy asiasta.

Jos osaisin vastata kysymykseen seuranhaun vaikeudesta, niin en mä sitä täällä kertoisi, vaan löisin rahoiksi sillä tavalla tai toisella. Mutta enpä osaa. Kannattaa toki aina muistaa, että sitä kinkyä seuraa voi hyvinkin löytyä muualtakin kuin näistä alan foorumeilta ja tapahtumista, jopa paremmalla menestyksellä.

[DrDDR]

Sitten, kun on tavannut jonkun BDSM-baarin kautta, joutuu vastamaan silleen "No mulla oli ilmoitus siellä tota suomikaksneljässä siis joo" ja toivoa, että toiselta osapuolelta ei sama henkilö kysy asiasta.

Herää kysymys, että miksei vain voi kertoa epäspesifisti tavanneensa netti-ilmoituksen kautta jos ei kykene sivuston nimeä ääneen lausumaan?