Seuran löytämisen vaikeus

[bijussi]

Luulen, että olet oikeassa Normandie. Ehkä moni seuranhakija hakee jotain pikavoittoa, ihmistä, jonka on jo valmiiksi päässään haaveillut. Jos tarjonta ei vastaa tätä täydellistä kuvaa, se ei kelpaa.

Joku ilmeisesti mättää, koska samaan aikaan haetaan, ainakin ilmoitusten perusteella, juuri sopivia vastinpareja ja kokoajan kuulee ja lukee, miten vaikeaa on löytää seuraa. Toisinaan tuntuu, että ihmiset eivät niinkään halua seuraa, vaan ainoastaan hakea sitä.

Pitäisi varmaan alkaa itse hakea, jotta voisi tietää, mistä on kysymys, eikä vain omia mutujaan esitellä.

Jokaiselle joka todella hakee itselleen sopivaa seuraa: Olkaa aktiivisia, osallistukaa ja kertokaa itsestänne ja toiveistanne rehellisesti, mutta älkää olko liian nirsoja, ei ihmistä tunne ennenkuin on tutustunut. Jokaiselle löytyy varmasti sopiva kumppani tästä joukosta.

Lainaus""Joku ilmeisesti mättää, koska samaan aikaan haetaan, ainakin ilmoitusten perusteella, juuri sopivia vastinpareja ja kokoajan kuulee ja lukee, miten vaikeaa on löytää seuraa. Toisinaan tuntuu, että ihmiset eivät niinkään halua seuraa, vaan ainoastaan hakea sitä. ""

Olen vakaasti tuota mieltä. Tuntuu että ollaan vaan huvikseen hakemassa seuraa ja katsotaan tarjonta.

[MsBump]

Fantastista! Äärettömän mielenkiintoinen keskustelu.

Seuranhaku on haastavaa paikassa kuin paikassa. Me kaikki olemme väistämättä menneisyytemme (koko elämä) tuloksia,  hyvässä ja pahassa. Kuinka tietoisia olemme siitä, mikä ja miten menneisyys nykyhetkessä vaikuttaa meihin, määrittää pitkälle kuinka "vapaita" olemme nykyhetkessä. Tiedostamattomat asiat, solmut, haavat, kivut saavat meidät palaamaan rikospaikalle uudestaan ja uudestaan. Ratkaisemaan rikosta toistamalla kuviota.

Toinen asia, joka luo oman haasteensa, on se mitä haetaan ja millä mielellä ja kuinka tietoisia hakiessa ollaan ja kuinka rehellisiä. Yksi hakee sessioita ja toinen elämänkumppania. Yksi on poly, toinen haluaisi olla ja kolmas on mono. Ja sitten ne kemiat, mikä vetää, mikä ei. Mikä on turn off ja mikä saa pöksyt kostumaan. Päälle vielä fantasiat toisen sosioekonomisen taustan tuomista eduista ja miinuksista. Ja kaikki tämä tässä pienessä hiekkalaatikossa.

Aaaah, helppo soppa, eikö 

[Juha K]

Hyvä aihe, kieltämättä. Deitti-ilmoja tulee luettua, tosin vastaaminen arveluttaa. Kinkymieltymykset voivat hyvinkin olla samat, mutta jos ei muuten kemiat kohtaa, niin ei siitä silloin välttämättä kovin antoisaa suhdetta synny. Eli melkein pitäisi tavata ensin ja katsoa jos jotain siitä seuraisi. Onhan tietty kinky-yhdistysten järjestämiä bileitä, mutta sellainen ei ole välttämättä luontevin ympäristö tutustua, vaikka siitä yleisestä hulinasta kovasti nauttiikin. Ja muutakin toimintaa, mutta kun asun toistaiseksi aika syrjässä, on välillä käytännön syistä vaikea lähteä vaan tsekkaamaan, että josko täällä jotakin. En myöskään koe että olisin jotenkin kranttu tai odotukseni olisivat jotenkin epärealistiset, harvassa on sellainen pervoilun muoto joka ei nappaa... En tiiä? Ihan tässä jo itsekin hämmästyn, kun pohdin miten kaltaiseni joka äidin toivevävy voi olla vielä vailla vakkarisessioseuraa

[Jade95]

Mä taas oon miettinyt mistä voi tietää toisen fantasiat yms. jos tutustuu jossain ihan muualla kun täälä

[alabama]

Mä taas oon miettinyt mistä voi tietää toisen fantasiat yms. jos tutustuu jossain ihan muualla kun täälä

Kysymällä.

[Jade95]

Mä taas oon miettinyt mistä voi tietää toisen fantasiat yms. jos tutustuu jossain ihan muualla kun täälä

Kysymällä.

Hahaha...Joo kyllä..Kysyn siis tästä lähin niin jokaselta vastaantulevalta

[Loc]

Mä taas oon miettinyt mistä voi tietää toisen fantasiat yms. jos tutustuu jossain ihan muualla kun täälä

Kysymällä.

Hahaha...Joo kyllä..Kysyn siis tästä lähin niin jokaselta vastaantulevalta

Se että pääset sen tason keskusteluun että tosiasiat tulee esiin. Aika harva edes kinkypiireissä saati niiden ulkopuolelta päästää toista päänsä sisään syvälle. Ja toki kellä on sitä syvyyttä.

[Jade95]

Mä taas oon miettinyt mistä voi tietää toisen fantasiat yms. jos tutustuu jossain ihan muualla kun täälä

Kysymällä.

Hahaha...Joo kyllä..Kysyn siis tästä lähin niin jokaselta vastaantulevalta

Se että pääset sen tason keskusteluun että tosiasiat tulee esiin. Aika harva edes kinkypiireissä saati niiden ulkopuolelta päästää toista päänsä sisään syvälle. Ja toki kellä on sitä syvyyttä.

Joo mutta kun kukaan ei oo ikinä sitä mitä etsin;)

[tiltu]

Toiset onnekkaat on jotain mainstreamiä, jotka löytää samanlaisia helposti. Toiset on täälläkin marginaalia ja samanlaiset törmää harvoin, mutta törmää kumminkin.

[Loc]

Se on ehkä laajennettava etsintäpiiriä jos yhden maan sisälle ei mahdu kuin yksittäinen sopiva. Ja toisaalta haettava nimenomaan sitä mitä haluaa.

[Morgul]

Olen itse ihan ystävyyssuhteissa luoviessani saanut oppia,  että viime kädessä ihmissuhteet ovat melko suurelta osin epäsäännöllisten kompromissien summa.

Toisen ihmisen pienet puutteet, viat ja "omituiset" mielipiteet ovat usein juttuja,  jotka joko voi keskustelemalla oppia pois tai sitten niihin tottuu.

Disney-leffafantasioista olisi hyvä oppia pois viimeistään silloin,  kun pääsee äänestämään ja viinakauppaan.

[Chmlnidae]

Ai kun hauska keskustelu. Sillain vähän kipeän hauska.

Joopa. Joskus tuntuu että kun ollaan tällaisella saitilla niin se vinouttaa keskusteluja (ei vain sillä hyvällä tavalla).

Minusta misulin ehdotus esim tarkemmista rukseista oli ihan asiallinen. Jotkut kun kaipaavat elämäänsä joko niitä kinkkusuikaleita tai kerrosta kermavaahtoa ja toisilla olis tilaa, halua ja tarvetta vaikka viiden lajin illalliselle.
Eli tarpeet ja halut ovat muutakin kuin yksittäisiä mieltymyksiä kinkyruokalistalta (joiden jo sinänsä tulisi riittävästi kohdata). Eli jos sitten toinen hakee sitä Aurajuustoa vähän elämänsä pinnalle makua antamaan ja toinen odottaa saavansa niin alkukeiton kuin kahvin ja konjakinkin niin jo lähtöasetelma voi estää sen enemmän etenemisen...Ja sit ne kemiatkin; kun ei voi tietää pelkästään kyljessä olevan ainesluettelon pohjalta tuleeko yhdistelmästä hyvä vai paha kakku.

Sinänsä koen keskustelussa esiin tulleen ihmissuhteiden vertauksen ruokalajeihin ongelmallisena (mutta joillekin varmaan toimii). Ruoka-aineet pilaantuvat mutta en mitenkään voi sanoa että ihmissuhteet pilaantuvat. Ne muuttuvat, ja muuttavat. Oma asenne on sitten se joka joko pilaa keitoksen tai antaa sen ravita, oli kohtalo tässä elämässä yhteneväinen tai eroon vievä keiton keittäjien suhteen.
Koen että vaikka aika ei minullekaan ole yksinkertaisen lineaarista eikä edes mitattavissa sovituin mittayksiköin vaan kokemuksellisuus tuo aina oman ulottuvuuden siihen, niin aika mahdollistaa tapahtumisen ja kokemisen ja juuri sen väistämättömän muutoksen. Vaikka kannan mukanani kaiken kokemani niin näkökulmani siihen muuttuu koko ajan. Eli minä muutun koko ajan. Siksi on outoa verrata jotakin mikä oli siihen mikä on tai on tuleva. Hei, sille tyypille joka on ja tulee olemaan ei vain eilinen enää ole kokemuksellisesti kiinnostavaa.

[-katy-]

Jos on tavallaan, joskus enemmän ,joskus vähemmän tai ei ollenkaan tai sitten verissäpäin,hakenut kumppania lähes 20 vuotta, niin kai voi katsoa, että on jotain kokemusta ja näkemystä otsikon tilanteesta.

Ykkösvaikeus on ehkä ollut yksinhuoltajuus ja ainut vanhemmuus,että on ollut täysin sidottu mm. lapseen ja työhön. Elikkä monet eivät toivo itselleen kumppania,jolla on jo lapsi,varsinkin jos lapsi on pieni.
Mutta niin ne ovat asiat muotoutuneet, etten pidä uhrauksena sitä, että on laittanut lapsen "kaiken edelle"-"asialliset asiat hoidetaan, ja sitten ollaan kuin ellun kanat",ehkä (-:

Kakkosvaikeus voinee olla, ja tämä on vain yhden ihmisen kokemus, ei koko maailmaa kattava täydellinen ja lopullinen totuus aiheesta, että tausta, historia,mennyt, se miksi se on muokannut ihmistä,voi asettaa sellaisia esteitä, vaikeuttaa "kemioiden" ja ajatusten, tunnemaailma, kohtaamista merkittävästi.  Olen antanut itseni ymmärtää, etten ole luonteeltani ns. kusipää,vaan kykenevä silkkaan tiimityöhön tarpeen tullen.

Ihan pelkistetysti voisi omien kokemusten perusteella sanoa, että yhden yön seuraa olisi aivan helppoa saada ja joskus on saanutkin, kun ei oikein mistään mitään ymmärtänyt. Halu kokea rakkautta, läheisyyttä ja kaikkea mitä intiiimi ystävyys- ja rakkaussuhde voi sisältää, ajaa ihmistä joskus epätoivoisiin tilanteisiin.

Jotkut sanovat, että minäkin jauhan vaan asioista, mutta ei se ole pelkästään niin. 
Kuka on se ihminen, joka haluaa kuolla yksinään, kenenkään välittämättä, kämppäänsä tai muuten vain näivettyä elävältä.

Kukas tämä kuuluisa taiteilija ja sadistinen homoseksuaali olikaan, joka sanoi, että ihmisien suurin ongelma seksuaalisesti on se, ettei koskaan voi(si) toteuttaa itseään ja taipumuksiaan, olla oma itsensä siis. Kyllä se minut ainakin sai pohtimaan taas syntyjä syviä. Myös niin, ettei hyvää saa hetkessä tai siis se vaatii muutamia asioita, joista tärkein ehkä on samansuuntainen halu ja tarve.
Toisille riittää pinnallisempi ja toiset haluavat vähän pintaa syvemmältä- enkä lähde määrittelemään, kun mun ei tarvitse määritellä toisten pinnallisuutta  tai syvällisyyttä mitenkään.
Sehän tulee kyseeseen vain ystävyys ja rakkaussuhteissa,kun ja jos sellainen on syntyäkseen tai sitten jää tuttavuudeksi ja etäisemmäksi.

Senkin olen tajunnut, että monet ihmiset erottelevat ja lokeroivat asiat omiin lokeroihinsa ja että seksi,
 oli se vanilijaa, kinkyä tai niiden sekoitus,
on myös jotenkin erillinen asia ihmisestä, joka kuitenkin on kokonaisuus, erilaisten piirteiden ja historiansa summa ja joka vielä kykenee tai väkisinkin muuttuu ainakin jossain määrin. Ikä ja kokemus eivät kai usein voi olla vaikuttamatta ajatteluun ja ihan kaikkeen ko. ihmisessä. Tai ainakin näen kymmenen vuotiaan aika erilaisena kuin viisikymmnevuotiaan-

Siltikin tämä on mulle ratkaisematon asia edelleen, sillä ihmettelen,että miski Suomessa on niin paljon yksinäisiä ihmisiä ja meikä siinä porukassa myös peesailemassa 

Edit: kirjotusvirheet

[Linjalla]

Jos ei porukka yritäkään ihan tosissaan. Oma rauha on niin arvokasta valuuttaa ettei sitä niin helposti helposti anna pois, kömpelöön sananvaihtoon ja tutustumisyritykseen jossa on riskinsä että kuluttaa aikaa hukkaan....ja moni varmaan yrittää etsiä seuraa siksi vähän puolinaisesti, kun arvostaa sitä omaa vapauttaan.  Miksei arvostaisi.
   Sehän on kuin rahaa taskussa. Se oman yksinäisyyden rauha, ja kun sen käyttää, laittaa menemään, astuu ulos sieltä yksinäisyydestään, se on mennyt, valinta on tehty joka sulkee pois muita valintoja, kun ihan päättömästi ei voi säntäillä varsinkaan kun on tutustumassa toiseen ihmiseen. Silloin kun pitää jonkun verran keskittyä.

 Suuri tarjonta voi vähentää sitä yrityksen vilpittömyyttä. Onhan tälläkin sivulla jokunen tuhat ihmistä. Katua kävellessä ihmisvilinässä koko ajan lipuu ohi ikuiseen tuntemattomuuteen mielenkiintoisia kasvoja, "rakkautta viimeisellä silmäyksellä". Miksi tutustua juuri tähän, miksei seuraavaan ? 

[nighthaze]

Olen itse ihan ystävyyssuhteissa luoviessani saanut oppia,  että viime kädessä ihmissuhteet ovat melko suurelta osin epäsäännöllisten kompromissien summa.

Toisen ihmisen pienet puutteet, viat ja "omituiset" mielipiteet ovat usein juttuja,  jotka joko voi keskustelemalla oppia pois tai sitten niihin tottuu.

Disney-leffafantasioista olisi hyvä oppia pois viimeistään silloin,  kun pääsee äänestämään ja viinakauppaan.

Aamen. Ei elämä ole mitään shoppailua 80-luvun irtarikioskilla, vaan elämä on pitkälti pahojenkin karkkien sietämistä.