Seuran löytämisen vaikeus

[Tuli]

Minä en ainakaan näe mitään vaivaa "saaliin" eteen, tai siis näen, mutta vasta sitten, kun yhteinen kiinnostus on jo selvästi olemassa ja leikitään yhteisesti sovituilla säännöillä. Mutta ehkä se johtuu siitä, että suhtaudun deittailuun enemmän tutustumisena kuin metsästyksenä. Jos naista ei kiinnosta yhtään itse nähdä vaivaa siihen tutustumiseen, niin siirryn seuraavaan ihmiseen. Elämässä on ihan liian vähän aikaa tuhlata sellaisiin ihmisiin, jotka eivät osoita haluaan yhteistyöhön.

Tuo on mulle sikälikin tietoinen valinta, että harrastan ihmissuhteita, jotka pohjautuvat nimenomaan vahvasti avoimuuteen ja yhteistyöhön silloinkin, kun on haluissa, tarpeissa ja toiveissa ristiriitoja. Se karsii yllättävän tehokkaasti joukosta ne, jotka on itsekkäitä paskiaisia. (Itsehän olen itsekäs paskiainen vain yhteisestä sopimuksesta.)

Luulen, että monelle voisi olla hyötyä siitä, että relaisi vähän seuran etsimisessä ja ottaisi asian niin päin, että on kivaa tutustua uusiin ihmisiin. Ymmärrän kyllä sen, että mulla on valkoisena hyväkuntoisena miehenä tässä etuoikeus, kun ei tarvitse miettiä samalla tavalla turvallisuusasioita ensitapaamiseen liittyen. Pari kertaa on ollut treffeillä sellainen "mulla ei oo mitään sanottavaa tän tyypin kanssa" -fiilis, mutta ei koskaan "toi on creepy ja pelottava, mitenköhän pääsisin turvallisesti tästä irti" -tilannetta. Ja siinä, että olen ekstrovertti ja musta on aina kivaa tutustua uusiin ihmisiin.

[kuunlilja74]

Täytyy vielä lisätä se että olen myös aika helposti ja parinkin viestin jälkeen tavannut ihmisiä.
Saanut muutamia ystäviäkin,mutta silloin lähtökohtakin on ollut kaveruus/ystävyys.
Mahdollisia sessiokumppaneita tavatessa jossa jo ehti on asetelma Master/sub toinen vain ei ole kolahtanut tarpeeksi.
Myönnän että muhun on vaikea tehdä vaikutusta ja todella harva ihminen kolahtaa kunnolla ja kovaa.
Mutta uusiin ihmisiin tutustuminen on kivaa ja mielenkiintoista,ei siinä mitään ainakaan menetä.
Ei pitäisi ihan suoraltakädeltä tyrmätä ketään ennen tutustumista livenä.

Välillä olen saanut ihania ja sykähdyttäviä viestejä,mutta tavatessa toinen onkin kovin hiljainen ja tietysti välillä tosinkinpäin.

[alabama]

Itse en usko etsimiseen (sanan varsinaisessa mielessä). Itse uskon kohtaamisiin joita voi tapahtua miten ja missä tahansa, erilaisin tavoin käynnistyneinä.

Komppaan degeticaa tuossa.
Uskon, että kyllä se Herra Oikea (ties kuinka mones sellainen, mutta toivottavasti viimeinen ) mun elämään joku päivä ilmestyy. En tosiaan kotona meinaa istua ja odottaa sitä. Olen kuitenkin aika sosiaalinen, joten kontaktien luominen on helppoa. Nyt ja toistaiseksi aion pitää hauskaa ja nauttia elämästä  ja kaikista sen kivoista pikku pervouksista, mitä se mulle tuo eteen. 

Edit: Ja mistäs minä voin tietää, vaikka se mun Herra Oikea oiskin jo mun elämässä. Onhan sitä joskus niinkin käynyt, että fiilikset ovat kasvaneet ja kehittyneet ihmistä kohtaan, jota on pitänyt alussa ihan vaan kaverina / ystävänä. Joskus ihmiset katsovat ihan liian kauas eivätkä huomaa sitä kaikkea, mitä heidän läheltä jo löytyy. 

[sweetchild]

Kai sitä seuraa helposti saa (ainakin naisille tulee ehdotuksia paljon, myös minulle), mutta mulla ainakin on sellainen, että en suinpäin koskaan ryntää tapaamiseen - ja ihan siitä syystä, että mun pitää luottaa siihen toiseen (ja senkin jälkeen teen varotoimia). Tässä nykymaailmassa kun ei tiedä, mikä paloittelijamurhaaja nurkan takana voi vaania Tämä "kranttuus" onneksi sitten karsii ehkä ne pahimmat tyypit... ja toki esim. netin välityksellä tutustuessa on edes jonkinlainen kuva jo muodostunut tavattavan täysjärkisyydestä sun muusta, joten tietää, natsaako kemiat enimmäkseen vai ei.

[Lady Whip]

Elämässä on ihan liian vähän aikaa tuhlata sellaisiin ihmisiin, jotka eivät osoita haluaan yhteistyöhön.

Tuo on mulle sikälikin tietoinen valinta, että harrastan ihmissuhteita, jotka pohjautuvat nimenomaan vahvasti avoimuuteen ja yhteistyöhön silloinkin, kun on haluissa, tarpeissa ja toiveissa ristiriitoja. Se karsii yllättävän tehokkaasti joukosta ne, jotka on itsekkäitä paskiaisia. (Itsehän olen itsekäs paskiainen vain yhteisestä sopimuksesta.)

Tylsää kompata toisen kirjoitusta lisäämättä omaa mielipidettä asiaan.
Joka tapauksessa, olen niin samaa mieltä yllä olevan lainauksen suhteen.

[LeatherM]

Elämässä on ihan liian vähän aikaa tuhlata sellaisiin ihmisiin, jotka eivät osoita haluaan yhteistyöhön.

Tuo on mulle sikälikin tietoinen valinta, että harrastan ihmissuhteita, jotka pohjautuvat nimenomaan vahvasti avoimuuteen ja yhteistyöhön silloinkin, kun on haluissa, tarpeissa ja toiveissa ristiriitoja. Se karsii yllättävän tehokkaasti joukosta ne, jotka on itsekkäitä paskiaisia. (Itsehän olen itsekäs paskiainen vain yhteisestä sopimuksesta.)

Tylsää kompata toisen kirjoitusta lisäämättä omaa mielipidettä asiaan.
Joka tapauksessa, olen niin samaa mieltä yllä olevan lainauksen suhteen.

Kuin myös. Tässä iässä ei ole enää aikaa tuhlattavaksi. Pitäkää tunkkinne, minulla on ystäväpiiri johon kuulumisesta voin olla ylpeä.

[tiltu]

Mie en oikein ymmärrä miten toiset osaa niin tarkasti määritellä millaista seuraa hakevat - hyvähän se varmasti on, jos tietää mitä haluaa. 
Mie jutustelen mielelläni kaikkien kanssa, valtaosa näistä juttukumppaneista katoaa muutaman viestin jälkeen, osasta tulee pitempiaikaisia juttukavereita, jonkun harvan kanssa sitten kemiat kohtaa ihan oikeasti. Mutta kun mietin niitä harvoja "oikeita" niin en olisi etukäteen tai edes muutaman viestin jälkeen osannut arvata, että tämä se on. Enkä osaa jälkeenpäinkään yleensä selittää mikä toisessa ihmisessä kolahtaa. No ehkä siinä on se ero mun ja noiden alussa mainitsemieni toisten ihmisten välillä.

[degetica]

Mie en oikein ymmärrä miten toiset osaa niin tarkasti määritellä millaista seuraa hakevat - hyvähän se varmasti on, jos tietää mitä haluaa. 

Luulen että useimmat katsovat liikaa menneeseen ja/tai pitävät yllä (keinotekoisia) toiveita tai haaveita.

Menneisyydestä on helppo yrittää ottaa oppia, etenkin virheistä. Rakentaa rajoittavia listoja, koskivat ne sitten pituutta, vyötärön ympärystä, tissien kokoa tai älyn suhdetta kengännumeroon. Jotkut näistä kokemuksen kautta luoduista rajoista on asiallisia ja hyviäkin mutta suurin osa täysin yhdentekeviä. Jos toiveita tai vaatimuksia rakentaa menneisyyden epäonnistumisten kautta niin eihän siinä opi muuta kuin hyväksi epäonnistujaksi (näin hiukan mutkia suoristaen sanoen). Jokainen ihminen on kuitenkin erilainen ja sama ominaisuus, fyysinen tai henkinen, voi esiintyä ja olla niin eri tavoin toisessa ihmisessä.

Toiveet ja haaveet, ns. vaatimukset, on nyt sitten taas.. toiveita ja haaveita. Epäilen että loppujen lopuksi hyvin harvalla on se sydämeen talon rakentanut täyttänyt vaatimusmäärittelyt. Tottakai jotkut ominaisuudet ja asiat, kuten vaikkapa koko tai älykkyys, vetoavat eri tavoin eri ihmisiin ja jopa saattavat aiheuttaa "hylkimisreaktioita". Kauas voi kurottaa, mutta kuten Alma tuolla aikaisemmin jo mainitsi, myös lähelle kannattaa katsoa.

Aika on ainoa mitä ei voi hankkia elämässä lisää. Ja mielestäni ainoa tapa tuhlata sitä on olla tekemättä mitään. Meni syteen tai saveen, tuli hymy tai paskaa naamaan. Kaikesta oppii ja tärkeintä on tuntea.

[chaos_spiral]

Elämässä on ihan liian vähän aikaa tuhlata sellaisiin ihmisiin, jotka eivät osoita haluaan yhteistyöhön.

Tuo on mulle sikälikin tietoinen valinta, että harrastan ihmissuhteita, jotka pohjautuvat nimenomaan vahvasti avoimuuteen ja yhteistyöhön silloinkin, kun on haluissa, tarpeissa ja toiveissa ristiriitoja. Se karsii yllättävän tehokkaasti joukosta ne, jotka on itsekkäitä paskiaisia. (Itsehän olen itsekäs paskiainen vain yhteisestä sopimuksesta.)

Tylsää kompata toisen kirjoitusta lisäämättä omaa mielipidettä asiaan.
Joka tapauksessa, olen niin samaa mieltä yllä olevan lainauksen suhteen.

Kuin myös. Tässä iässä ei ole enää aikaa tuhlattavaksi. Pitäkää tunkkinne, minulla on ystäväpiiri johon kuulumisesta voin olla ylpeä.

Minäkin allekirjoitan tämän. Se on nimenomaan aikani tuhlaamista jos vastakappale osoittautuu passiiviseksi ja vaiteliaaksi niin kaikki kiinnostus kyllä loppuu kuin seinään.

Mie en oikein ymmärrä miten toiset osaa niin tarkasti määritellä millaista seuraa hakevat - hyvähän se varmasti on, jos tietää mitä haluaa. 
Mie jutustelen mielelläni kaikkien kanssa, valtaosa näistä juttukumppaneista katoaa muutaman viestin jälkeen, osasta tulee pitempiaikaisia juttukavereita, jonkun harvan kanssa sitten kemiat kohtaa ihan oikeasti. Mutta kun mietin niitä harvoja "oikeita" niin en olisi etukäteen tai edes muutaman viestin jälkeen osannut arvata, että tämä se on. Enkä osaa jälkeenpäinkään yleensä selittää mikä toisessa ihmisessä kolahtaa. No ehkä siinä on se ero mun ja noiden alussa mainitsemieni toisten ihmisten välillä.

Ehkä se on joitain peruspointteja (paremman sanan puutteessa) vaan? Minua on kriittiseksi ja ronkeliksi väitetty, mutta uhmaan näitä mielipiteitä sanomalla että paljon myös riippuu tästä toisesta, ja hänen asenteistaan. Eikä siis niin että kunhan omalla kohdalla kolahtaa sen 100% niin kattellaan. Tässä tulee väkisinkin mieleen kuinka pidän jokseenkin ärsyttävänä sitä että jos ei laakista ole sitä varpusparvea pötsissä niin jatketaan nenä pystyssä matkaa, ja tokihan jokainen on vapaa tekemään miten haluaa, mutta minua sellainen kaikkimullehetinyt -asenne vieroksuttaa.

Pitäis varmaan avata silmät (ja herätellä aivot) ennen kuin lähtee kirjoittelemaan, tiedä onko tässä nyt mitään tolkkua. Joskus on vaikeaa löytää seuraa, joskus ei. Vaikeintahan se on tietenkin silloin kun sitä eniten kaipaisi.

[Colestramus]

Yksi minkä olen huomannut on se että jos ei saa vastauksia lähettämiinsä viesteihin, niin silloin sitä kyllästyy yrittämään. Alastonsuomessahan tämä on hyvin yleistä, siellä on joku josta katot että "ompas kivan oloinen tyyppi, laitampa viestiä", sitten profiili tiedoissa näkyy että se on käynyt stalkkaamassa sun profiilia mutta ei ole vaivautunut vastaamaan että "sori, nyt ei napannut". Kun sitä sitten tapahtuu sen parikymmentä kertaa, kyllä se rupee vituttamaan, varsinkin kun kyseessä on vielä profiileja, joista saa selkeästi sen käsityksen että etsii seuraa, haluaa sitä, ja kriteeritkin tuntuu olevan samankaltaiset, niin jos ei vaivaudu kohteliaasti vastaamaan takaisin vaikka kieltäytyykin, se vituttaa ihan suunnattomasti. Eli hyvät ja kohteliaat tavat kunniaan, vaikka pillun tai munan perässä juoksisikin.

Miehille voin antaa sellaisen vinkin (ja tämähän tulee aivan shokkina) että jos on se mulkku profiilikuvana, ei se kauhean monia naisia miellytä. Naisille myös sellainen vinkki, koska me miehethän olemme aina epätoivoisia ja laitamme viestiä naiselle jolla lukee profiilissaan "haen seuraa", kannattaa edes kohteliaisuudesta vastata että ei napannut, ja jos ei lue niitä kriteereitä, kannattaa ne sinne laittaa, niin vältytään siltä että joku "keskiverron" näköinen ei ihan masennu  .

On ollut joskus ajatuksena tehdä joku deitti saitti jossa asetuksena on se, että jos on vaan sellainen ikkuna shoppailija, mutta muuten ei aktiivinen laisinkaan, voisi antaa varoituksena ja sitten poistaa profiilin. Deitti saitit on täynnä näitä jotka kahtelee ja kerjää viestejä, mutta sitten eivät tee itse mitään.

[misuli_n]

Täällä ei profiilissa ole sellaista kohtaa, joka ilmaisi, onko ihminen vapaa vai varattu.
Ja tarkoitan nyt muutakin kuin bdsm.

[chaos_spiral]

Täällä ei profiilissa ole sellaista kohtaa, joka ilmaisi, onko ihminen vapaa vai varattu.
Ja tarkoitan nyt muutakin kuin bdsm.

Eikös se ole ihan riittävä että on tuo kohta missä ilmaistaan haetaanko seuraa vai ei?

[misuli_n]

Täällä ei profiilissa ole sellaista kohtaa, joka ilmaisi, onko ihminen vapaa vai varattu.
Ja tarkoitan nyt muutakin kuin bdsm.

Eikös se ole ihan riittävä että on tuo kohta missä ilmaistaan haetaanko seuraa vai ei?

Minusta ei ole riittävä.
Se ei kerro onko ihminen vapaa.

[Meeri]

Niin, profiilissa vois olla vaikka monivalintataulukko, tyyliin:

[ ] vapaa
[ ] melkein vapaa
[ ] kohta vapaa
[ ] vapaa, mutta vaimo/mies ei tiedä sitä
[ ] poly
[ ] i fuck everything
[ ] monosuhteessa
[ ] päivi räsänen

[Sindy68]

Komppaan Tulta…

”Minä en ainakaan näe mitään vaivaa "saaliin" eteen, tai siis näen, mutta vasta sitten, kun yhteinen kiinnostus on jo selvästi olemassa ja leikitään yhteisesti sovituilla säännöillä. Mutta ehkä se johtuu siitä, että suhtaudun deittailuun enemmän tutustumisena kuin metsästyksenä. ” - ”Luulen, että monelle voisi olla hyötyä siitä, että relaisi vähän seuran etsimisessä ja ottaisi asian niin päin, että on kivaa tutustua uusiin ihmisiin.”

En itse lue deittipalstaa, yhteydenottoja kyllä jonkin verran tulee, eikä sessioseuraa ole vaikea löytää, 24/7 kyllä.         Jos oma profiili on tyhjä, en vastaa ja jos yhteydenotto on tyyliin kaksi riviä, en vastaa silloinkaan. Pitkä välimatka ja varattu/asian salaaminen vähentää tutustumisen halukkuutta. Monella näyttäisi myös olevan tuo ns. metsästys päällä, et mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon pitäisi heti saada, vaikkei edes tunne koko ihmistä. Heti pitäisi vaihtaa puhelinnumeroita, joka toisella osapuolella on se (prepaid), heti pitäisi pystyä tapaamaan, vaikkei hetki ole juuri silloin sopiva ja ensimmäisen kahvittelun perusteella pitäisi jo suostua sessioon, vaikkei ole selkeää kuvaa siitä, mitä siitä ollaan edes haluamassa. Jotkut alkavat myös puhumaan treffeillä muista subeistaan, mikä antaa kuvan, että ihminen hakee vain seksiä, jolloin ei kiinnosta.

Itse haluan tutustua ensin Dom -ihmisen henkiseen puoleen ja sen jälkeen vasta ns. rakentaa mahdollisesti jotain enemmän. En harrasta yhden hetken suhteita, vaan tutustun niihin harvoihin valittuihin, joiden kanssa elämäntilanteen realiteetit ja yhteiset intressit voisivat kutakuinkin yhtyä arjessa. Kun tämä pohja on luotu ja ihmistä alkaa jo tuntea, niin jopa se ”iso ruma mieskin” alkaa näyttämään varsin haluttavalta ja kiinnostavalta kumppanilta, jos ajatukset muuten natsaa ja toisen kanssa on helppo/hyvä olla.

Jos meitä alan harjoittajia on väestöstä alle 10% ja mieltymykset jakautuu kovin moneen lokeroon, niin eipä se ole helppo asia löytää, niin kuin Normandie kertoo. Deitti palstan osastoja pitäisi olla enemmän ikätasojen, mieltymysten ja statuksien mukaan, jolloin niitä viitsisi jopa lukea. Itse luen ihmisten kirjoituksia baarissa ja niiden pohjalta kyllä ne oman kiinnostuksen ”helmet” nousee esiin. Ikävä kyllä liian usein varattuja tietenkin ja toisella puolella Suomea suurin osa niistä joihin tahtoisi tutustua.