Seuran löytämisen vaikeus

[Tuli]

(Sivumennen sanoen, se että joku on switch tai bi ei tarkoita sitä että kaikki käy.)

Ironia on vaikea laji näin netissä Tarkoitin että ehkä on joitain bi-switchejä joille kaikki käy mutta että enimmäkseen myös he kehtaavat esittää toivomuksia kumppanin suhteen

T: nirso bi-switch, jolle ei kelpaa juuri kukaan

 

[Pip]

Mut ehkä meillä miehillä on vaan helpompaa tääkin. Ei tartte kuin olla suurin piirtein järjissään ja naiset on jo ihan lääpällään. 

Mä voin väittää tähän vastaan. Mä olen järjissäni ja se on ihan lääkärin mukainen diagnoosi. Ei mua kyllä täällä vongata, joten syy siihen on sit joku muu.

[misuli_n]

,

[pietu]

Minullakaan ei ole ilmoitusta, mutta selailen paljon profiileja. Jos profiili on täysin tyhjä, ja kaikki määrittelemättömiä, niin ei se ainakaan innosta ottamaan yhteyttä. Vaikka olisi seuranhakuilmokin 

[namuuN]

Minullakaan ei ole ilmoitusta, mutta selailen paljon profiileja. Jos profiili on täysin tyhjä, ja kaikki määrittelemättömiä, niin ei se ainakaan innosta ottamaan yhteyttä. Vaikka olisi seuranhakuilmokin 

Toi on kyllä ihan totta. Jos ei viitsi profiiliaan täydentää, niin on ihan sama millainen hakuilmo on päällä. Ite en tosin ole vuosiin seuraa ollut vailla mut aina välillä ihmetyttää, et ei haluta edes profiilissa kertoa olennaista, jos ollaan vielä seuraa vailla. 

[tiitii]

Joo, ei oo helppoo ei... Vaikka tulisikin paljon yhteydenottoja, niin ei se vielä tarkoita mitään. Tai siis toki jos olisi vaan lihaa vailla, niin sittenhän ois helppoa, mut jos kaipaa sitä, että henkilökemiat kohtaa ja omaa edes jonkinnäköisiä kriteereitä, niin sen verran pienet vaan näyttää olevan piirit, että lottovoitolle alkaa jo tuntua, jos jotain (suurempaa) täältä löytyy.

Itse olen tavannut netin kautta pari todella isosti kolahtavaa ihmistä, joten tiedän, mikä se fiilis on, kun sellainen tyyppi ilmestyy elämääni. Väittäisin, että kyllä, sen voi tunnistaa jo virtuaalisesti. Kommunikaatio vaan pyörähtää käyntiin sellaisella helppoudella, että tulee tunne, kuin olisi aina tunnettu. Homma tuntuu virtaavan. Toinen tuntuu ihanalle ja saa myös sinut itsesi tuntumaan ihanalle. Siinä välillä olevan energian tuntee niin vahvana ilmassa, kuin sitä voisi saksilla leikata. Sen kun on kokenut, niin on vaan kertakaikkiaan vaikea tyytyä vähempään enää sen jälkeen.

Todella iso osa yhteydenottajista tipahtaa myös samoin tein pois listaltani sen vuoksi, että ovat naimisissa/muussa selkeästi primäärityyppisessä parisuhteessa, ja/tai salaa liikenteessä. Myös liika päällekäyvyys ja hötkyäminen on minulle iso turn off. Ja vaikka tuntuu oudolle sanoa tämä tällä sivustolla, niin liika pervous saa minut myös kavahtamaan. Eli tarkoitan tällä sellaista, että ei lähestytä ihmisenä ihmiselle, vaan tyyliin että "Täällä olisi orja halukkaana lutkuttamaan kielellään neidin varpaidenvälejä"...  Vaikka siis kyseinen toimenpide sellaisen henkilön toteuttamana, jonka kanssa kemiat on kohdanneet ja kipinä syttynyt, onkin minua kovastikin kiihottava, niin tuollaisenaan pöytään lätkäistynä ensimmäisenä yhteydenottona on jotain todella vastenmielistä ja luotaantyöntävää.

Yksi asia myös on noussut ihan riesaksi asti tässä viime aikoina, eli se, että joku lähestyy minua, että "hei, olen lukenut paljon sun kirjoituksiasi ja muuta infoasi ja tunnut kiinnostavalle/samanhenkiselle". Tämä tulee monesti (lähes/kokonaan) tyhjästä profiilista käsin. No siinä sitten koitan kysellä, että kerrohan toki lisää, kun sinä tiedät minusta valtavasti ja minä en sinusta (lähes) mitään. Niin sitten siihen ei osatakaan/halutakaan vastata tai vastataan vain hyvin lyhyesti jotain ja saman tien vaaditaan tapaamista jossain kahvittelun merkeissä. Siihen loppuu hyvin äkkiä mun kiinnostus sitten koko asian suhteen. Haluan saada muodostettua jonkin verran kuvaa siitä, kuka toinen on, mille yhteys häneen tuntuu, ennen kuin lähden kasvokkain tapaamaan.

Välillä mietin, että joku potentiaalinen ehdokas saattaa tipahtaa mulla kelkasta sen vuoksi, jos ei omaa kovin hyviä kirjallisia kommunikaatiokykyjä. Toisaalta nautin itse niin paljon myös kirjoittaen kommunikoinnista, että mulle olisi ideaali jopa sellainen, että vaikka asuttaisiin yhdessä partnerin kanssa, niin voitaisiin pitää vaikka jotain yhteistä päiväkirjaa tai muuta kirjeenvaihtoa. Sillä tavoin kun tulee ihan omanlaisensa taso ajatuksenvaihtoon, itseilmaisuun ja kontaktissa oloon. Eli se ei välttämättä ole huono juttu, jos näillä perustein joku ei tunnukaan sitten "omalle tyypille".

Ja vielä yksi seikka, joka on kohdallani mainittava, on se, että olen äärimmäisen tarkka traumaattisten kokemusteni jäljiltä siitä, tuleeko minulle toisesta luotettava, tasapainoinen ja turvallinen, lämmin kuva. Eli esim. joku aivan ihanakin tyyppi saattaa joutua minulla epäilyttävien/kartettavien henkilöiden listalle, jos painottaa kovasti sadismia mieltymyksissään. Myös kylmyys, kovuus, ylimielisyys, ilkeily ja huumorintajuttomuus (joka paljastuu esim. lukemalla foorumkirjoitteluja), saa välittömästi niskakarvat pystyyn. Eikä siis hyvällä tavalla.

Monen mielestä olen liian kranttu. Itse en ole kuitenkaan sitä mieltä. Tarkka olen kyllä ja valmis odottamaan pidempäänkin sellaista, mikä aidosti tuntuu hyvälle.

Mulla lisäksi tosiaan yleensä sit kepenee kriteerit, kun olen itse vakiintuneessa parisuhteessa. Sit maistuu kepeämpikin sekstailu ilman sen syvempiä kelailuja. Sinkkuna olen todella paljon tarkempi ja varovaisempi. Kiinnyn paljon helpommin, ja siksi haluan valita todella huolellisesti sellaiset henkilöt, joita päästän lähelleni.

No tällaista. Ei tässä kiirusta onneksi ole asian kanssa mihinkään, niin odotellaan ja verkostoidutaan ja seulotaan nyt sitten... Mulla onneksi pääkiinnostuksenkohde on kuitenkin aina ollut tuo primal play, ja sellaista löytyy enemmän myös vanillana itseään pitävien leireistä. En siis heitä vielä pyyhettä kehään, vaikka välillä sille tuntuukin jo. Täällä olen ja pysyn. Lähestyä saa edelleen...

[Vieno]

En minä ainakaan hae esimerkiksi blondia, vaan naista, jolla on vaalea iho.
Sellainen nyt on varmaan 98,2 % Suomalaisista naisista, laskin 
Alistuva asenne yhdistettynä vaaleihoisuuteen, ei ole varmaan kovin harvinainen yhtälö
tässä foorumissa 

[Nick]

Haastavaa on. Toki onnistumisiakin on tullut.

Omalta kohdalta kun vastapuolelta toivoisi suhteellisen kiinteää vartaloa, jonkinlaista työuraa, älykkyyttä ja sitten vielä tätä pakettia ei tee helpommaksi yksinhuoltajuus.

Johtuen rajallisesta vapaa-ajasta olen aika paljon nettideittaillut useamman sivuston kautta mutta nyt fiilikset kallistuu perinteiselle baariin ja panolle, katsotaan sitten aamulla- ratkaisumallille.

[Meeri]

Seuraa on löytynyt välillä helposti ja välillä naurettavan helposti. Ei kuitenkaan koskaan deitti-ilmolla, kaikki kumppanit on löytyneet ihan livemaailmasta.. siksi vähän skeptisesti suhtaudun noihin deitti-ilmoihin. Niitä on kyllä kiva lueskella, mutta välillä tuntuu että joillain realiteetit tuppaa unohtumaan.. Tyyliin keski-ikäiset pönäkät miehet hakevat nuorta kaunista naista kotiorjaksi. Voi olla ettei postilaatikko pursua. Muutenkin seuranhaussa on mun mielestä olennaista ettei vaadi toiselta mitään mihin ei itsekään pysty. Jos et itse ole nuori,kaunis ja rikas, niin miksi se nuori, kaunis ja rikas kiinnostuisi sinusta? Muuten kyllä nirso saa, ja pitää olla. Mulle on ainakin kauhistus joidenkin deitti-ilmoissa viljelemä "ulkonäöllä ja iällä ei ole väliä", siitä saa kuvan että ihan kaikki kelpaa.
Itse olen huomannut omassa seuranhaussa, että mitä suositummaksi tulee, myös sitä nirsommaksi. Omat vaatimukset eivät ole mitkään kohtuuttomat, ennemminkin päinvastoin. Mutta tiettyjä periaatteita mulla on. Esimerkiksi niskakarvat nousee pystyyn välittömästi tyyppien kanssa, jotka deittailee laumaa muitakin naisia samaan aikaan, ja mielellään kaikkia vielä toisiltaan salaa. Vaikka itsekään en monosuhdetta hae,niin siinä on eroa onko poly, vai onko enemmän "i fuck everything" tyyppiä. Muita ihmettelyn aiheita on myös tyypit jotka ei voi kertoa oikeaa nimeään, puh.nroa tai ylipäätään mitään itsestään, ja olettaa silti saavansa piparia. Tai ylipäätään tyypit jotka ei viitsi nähdä mitään vaivaa "saaliinsa" eteen. Noh, tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin, joten paree lopettaa ajoissa .
MM the kärttyinen vanhapiika.

[tiitii]

Ihana kärttyinen vanhapiika MissMary...   Nauratti ja samastuin...

Mä jatkan vielä omaa vuodatustani, kun tajusin just, että unohdin kokonaan sen jutun, joka mulla sit kuitenkin täällä ja muuallakin on se, joka tuntuu erottavan muista ihmisistä/sopivan kumppanin löytämisestä. Eli kyseessä on sellainen asia, joka on itselleni hyvin läheinen ja arvoissani korkealla (korkeimmalla itse asiassa), ja mikä taas on suht harvinaista muuten ihmisten keskuudessa. Eli henkisyys/meditaatio/tietoinen läsnäolo tms. Eli ei mikään uskonnollinen eikä etenkään fanaattinen sellainen, eikä toisaalta mikään hippi-/new age -hihhulointi, vaan sellainen jalat maassa oleva ja turhista rönsyilyistä riisuttu lähestymistapa asiaan.

Tämä sama piirre voi kehittyä joissakin yksilöissä muutakin kuin varsinaisen henkisen puolen harjoituksen kautta, eli koen, että esim. akateemisessa maailmassa puhuttu "metatasolta" asioiden tarkasteleminen voi johdattaa henkilöä tällaisen uudentyyppisen maailman ja itsensä hahmottamisen tapaan. Eli sellaiseen, että pystyy tarkastelemaan asioita ja tosiaan myös itseään, omaa ajatteluaankin, ikään kuin sen yläpuolelta käsin. Pystyy ottamaan etäisyyttä omaan elämäänsä ja tarkastelemaan sitä hieman kauempaa. Hyvä vertaus tähän olisi esim. se, että siirtyykin oman elämänsä suuressa (kosmisessa) näytelmässä hetkeksi päänäyttelijän roolista kameramiehen hommiin. Koen, että tämä on ihan mittaamattoman arvokas taito elämää laajemmin ajatellen ja viihdyn itse parhaiten sellaisten ihmisten kanssa ja luotan eniten sellaisiin ihmisiin, joissa tämä piirre on pitempiaikaisen harjoituksen kautta vakiintunut ja hioutunut olennaiseksi osaksi persoonaa ja koko maailmankatsomusta.

Vaikka tämä voi kuulostaa pitkäpiimäiseltä ja vakavamieliseltä tällä tavoin kuvailtuna, niin itse asiassa kokemus on osoittanut, että tällaisella on täysin päinvastaisia vaikutuksia. Elämään avautuu uudelleen sellaista samankaltaista leikkisyyttä, värikkyyttä ja jopa taianomaisuutta, kuin mitä lapsena varmaan jokainen meistä koki. Sellaista, kun elääkin elämäänsä enemmän läsnä nykyhetkessä, eikä ole hautautunut oman ajattelunsa, ehdollistumiensa ja menneisyyden tunnepainolastin alle. Vahvasti läsnäolevat henkilöt koetaan yleensä myös hyvin miellyttäväksi seuraksi.

Olen enemmän kuin iloinen siitä, että mindfulnessia on alettu tuomaan kouluihin ja työpaikoille. Mielestäni kuuluisi ehdottomasti jokaisen yksilön perustaitoihin tällaiset läsnäolon-, mielen- ja tunteidenhallinnan keinot. Vaikea keksiä yhtään elämän osa-aluetta, jossa näistä ei olisi hyötyä.

Mutta siis, toistaiseksi asia on kuitenkin vielä sen verran vieras yhteiskunnassamme, että aika yksin tämän asian kanssa usein on. Niinpä sitten tässäkin skenessä. Tuntuu, että tarvitsen tämän ominaisuuden löytyvän toisesta ihmisestä, jotta minussa pääsee syntymään se täydellinen omistautumisen, antutumisen ja rakastumisen tunne.

Pitäisi alkaa varmaan käymään meditaatioilloissa sellainen paita päällä, jossa lukee tyyliin "kinky anyone...?"...

[Pulseproto]

.Ikuinen optimisti..  löydän sinut - 170  96-60-90, pari loppututkintoo,, tietysti min tohtori.. huora, narttu, subi, maso, exhippari, 35vee lapseton, vihreet silmät, punainen polkka, jumalainen luusto, 38 jalka joka taipuu tuosta vain balletiin, uumasi on 18 tuumaa.. kaunis pillu, olet tehnyt kansainvälisen mallinuran...

xxx

EDIT: Mut sit niinku oikeesti..
Mä uskon siihen että ei ole "olemassa jotain kolahtamista".. suhteet on itselle "aina mieluinen matka ja työ toisen sieluun ja maailmaan", jossa annetaan itsestä ja saadan toiselta.. Toki suhteen edetessä on tärkeää että monet taustalla vaikuttavat "faktat" olisivat jotakuinkin balansissa ja yhtenevät - puhutaan vaikka sosioekonoomisista tekijöistä, siitä että arvomaailmat ja yleinen käsitys elämän realiteeteista kohtaavat.. ja halutaan matkata yhdessä kohti päämäärää josta molemmat ovat aidosti kiinnostuneita.. -- tuon jälkeen sitten aletaan sitä rakkautta rakentamaan jos kun todetaan että kunnioitetaan,arvostetaan toista ja taustalla ehkä sitten sitä jopa ihastumista.. Täällä kun sitten ilmeisesti haetaan myös BDSM viitekehyksessä sitä elämänkumppania, on toki yhtälössä lisämuuttuja joka tekee löytämisen haastavammaks, ts. ainakin rajaa jopa jyrkästi potentiaaleja kumppaneita, suhteessa "perus vanillaliittoon".

[pietu]

Jatkoa edelliseen, eli perverssi neitsytkin saisi olla 

[Loc]

MM. Tuo vaivannäkö on vähintäänkin mielenkiintoinen. Liekö miessukukunta nähnyt minkään asian eteen enempää vaivaa kuin pillun. Se sitten onko alistumassa siihen toivottuun lähestymistapamuottiin. Tai edes tunteeko sitä. Pelaillahan aina saa. Kuten myös jättäytyä pelistä. Tai sitten kirjoittaa omat säännöt. Pelaajia löytyy tai löydetään. Kukin tyylillään josta nauttii. Se sitten miten mahdollistaa kaikkien nautinnon, vai onko oma nautinto loppujen lopuksi muiden nautinnon tai hyvinvoinnin ohittava?

Njoon. Vaihtoehtona on mm kivikautinen uskonto joka sallii neljän yhdeksänvuotiaan vaimon pidon säkissä ja näiden vapaan pieksämisen. Täysin kyseisen lain rajoissa. Se sitten mihin asti kukakin on menossa ja mitävalmis millekin tekemään. Miltä se tuntuu. Muutemia kysyäkseni.

Pointtina se, ettei nirppanokkien katselu ole välttämättä se fiksuin vaihtoehto kenellekään. Asioille voi tehdä paljonkin vaikkei menisi edes äärimmäisyyksiin. Ja ääripäässä toki vielä enemmän.

[degetica]

Eiköhän seuranhakuun, sen helppouteen tai vaikeuteen, päde ne samat asiat kuin vaikkapa duunin hakuun tai myymiseen. Kukaan ei tule hakemaan äänetöntä etsijää joka lojuu vain viltin alla sohvalla telkkua katsellen. Pitää tarjota itsensä toisten löydettäväksi, lähdettävä ulos, joko oikeasti tai edes virtuaalisesti (ja sitten oikeasti, IRL). Näin yksinkertaistettuna.

Itsensä tyrkyttäminen, tavalla tai toisella, voi myös kääntää muiden päitä pois. Etenkin netissä missä on kuitenkin kyseessä useimmiten yksisuuntaiset, ehkä vuorottelevat, monologit, etenkin posteissa. Mutta nekin on askeleita eteenpäin, ulospäin. Mitä enemmän yrittää itseänsä myydä, sitä varmemmin jossain vaiheessa kaupat syntyy.

Mutta pitäisikö sitä itseään myydä? Nytkin on joissain viesteissä tässä ketjussa ollut se vire että miehen pitäisi nähdä vaivaa naisen eteen, myydä itsensä. Hetkinen, milläs vuosituhannella nyt eletäänkään? Jo pelkkä tuo ajatuskin vetää mattoa alta siltä että toisiinsa sopivat palaset löytäisivät toisensa, korvaten sen kyvyllä myydä vaikka paskaa säkissä, nahkaisessa ja luiden tukemassa sellaisessa.

Itse en usko etsimiseen (sanan varsinaisessa mielessä). Itse uskon kohtaamisiin joita voi tapahtua miten ja missä tahansa, erilaisin tavoin käynnistyneinä. Joskus ensireaktio voi olla hyvinkin syystä tai toisesta luontaantyöntävä, mutta jos ei, niin pitää uskaltaa rapsuttaa pintaa. Harvoin kun se kuitenkaan toisen löytäminen, sydämen aukeaminen ja järjen sumeneminen tapahtuu salamanlyönnin lailla.

Koitapa muuten sanoa jollekin tuntemattomalle jotakin kivaa. Voi sattua se odotettu kohtaaminen. Tai lähes varmasti tulee ainakin hyvä mieli kun huomaat vastareaktion.

[Misskoo]

.Ikuinen optimisti..  löydän sinut - 170  96-60-90, pari loppututkintoo,, tietysti min tohtori.. huora, narttu, subi, maso, exhippari, 35vee lapseton, vihreet silmät, punainen polkka, jumalainen luusto, 38 jalka joka taipuu tuosta vain balletiin, uumasi on 18 tuumaa.. kaunis pillu, olet tehnyt kansainvälisen mallinuran...

xxx

Hei sähän kuvailit just mut, mutta tukka on blondi ja tohtori en oo kansainvälinen malliurakin vähän niin ja näin mut mallinhommia tehnyt.

Valitettavasti en kyllä ole a)vapaa b)kiinnostunut