Baarin kannatusmaksut
Lainaus käyttäjältä: Lady Whip - 06.03.2016, 12:51Sadisti/Dominoiva..Ero varmaankin siinä, kaikki sadistit eivät tunne tarvetta hallita. Haluavat enemmän satuttaa.Tämä on varmasti ihan totta, mitä LW kirjoittaa. Kyse juuri tavoista ja mieltymyksistä ja siitä, mihin luontaisesti "taipuu". Itselläni ollut suhteet kahden sadistin kanssa ja heillä hyvin vahvoina myös mukana dominoivuus eli juuri tuo hallitsevuus. Ihmiset ovat erilaisia ja terminologia joskus veteen piirrettyä viivaa.
Sadisti/Dominoiva..Ero varmaankin siinä, kaikki sadistit eivät tunne tarvetta hallita. Haluavat enemmän satuttaa.
Virtuaalisesti tapahtuva seuranhaku ei vain toimi nykyisillä asenteilla.Etsiessämme seuraa sähköisistä kanavista peilaamme potentiaalista kumppaniehdokasta toivelistaamme vasten. Jokainen särö mielikuvassamme on syy hylätä toinen. Kuva on huono, ei kiitos. Vastapuoli ei osannut kirjoittaa sitä mitä odotin - ei siis osannut lukea ajatuksiani, ei kiitos. En ihastunut kirjoitukseen, ei kiitos. Kaikki tunnistavat varmasti edelliset ajatukset ja niitä on kilokaupalla lisää. Vaatimuksia luonnollisesti saa olla. Harva parikymppinen nainen haluaa loppujen lopuksi oikeasti isänsä ikäistä seuraa. Jos olen elämäni kunnossa oleva fitness-typy, tuskin tulisin toimeen itseään sohvalla lihottavan miehen kanssa. Toisaalta, kaikilla meillä on fetissimme. Ehkä joku supersporttinen mallineito haluaa litistyä paskalta haisevan norsun alle. Vastaavasti hyvin menestynyt ja komea mies voi nauttia alkoholisoituneen ja hampaat menettäneen rusinan panemisesta. Olihan sillä kuitenkin ne nuoruuden kuvat ihan kivoja sillä saitilla.Ne miehet, jotka ovat harrastaneet nettitreffailua tietävät todennäköisesti miltä tuntuu tulla torjutuksi yhden viestin ja parin kuvan perusteella. Useimmiten saatu vastaus on pelkkää tuulen huminaa. Silloin, kun vastaus saapuu, se on aivan liian usein lyhyt ja ytimekäs tyrmäys ”Sori, mut et oo yhtään mun tyylinen”. Viimeisen on kirjoittanut todennäköisesti ihminen, joka haluaa vastata kohteliaasti ajattelematta pätkääkään miltä vastapuolesta tuntuu tulla tyrmätyksi parin kuvan ja yhden viestin takia. Houkutus vastata kirjoittajalle, että ”Haista sä ämmä paska” tai ”tapa ittes lehmä” tai jotain yhtä runollista on suuri. Mikä sai moisen angstin purskahtamaan sisältäni kuin tulehtuneen finnin selästäni? Räjähdin, koska persoonani tyrmättiin ilman tutustumista. Räjähdin, koska olin odottanut dialogin alkua enkä loppua. Nettitreffailu on miehille erityisen julmaa. Naiset huutavat huomiota ja vaativat, että miesten tulee panostaa viesteihin. Miehet lähettävät satoja viestejä eri naisille saamatta edes yhteen kymmenestä vastausta. Vielä harvempi viesti johtaa tapaamiseen. Vittu, Mika Waltarikaan ei ole ollut yhtä tuottelias ja luova uransa aikana kuin mitä keskiverto nettitreffaaja mieheltä odotetaan, ainakin jos yhdistetään naisten vaatimukset persoonallisuudesta ja yksilöllisyydestä sekä miesten tarvittu panostus. Komealla naisia viehättävällä olemuksella ja hyvillä kirjoitustaidoilla pärjää luonnollisesti paremmin.
Lainaus käyttäjältä: Niksu - 05.03.2016, 19:54Virtuaalisesti tapahtuva seuranhaku ei vain toimi nykyisillä asenteilla.Etsiessämme seuraa sähköisistä kanavista peilaamme potentiaalista kumppaniehdokasta toivelistaamme vasten. Jokainen särö mielikuvassamme on syy hylätä toinen. Kuva on huono, ei kiitos. Vastapuoli ei osannut kirjoittaa sitä mitä odotin - ei siis osannut lukea ajatuksiani, ei kiitos. En ihastunut kirjoitukseen, ei kiitos. Kaikki tunnistavat varmasti edelliset ajatukset ja niitä on kilokaupalla lisää. Vaatimuksia luonnollisesti saa olla. Harva parikymppinen nainen haluaa loppujen lopuksi oikeasti isänsä ikäistä seuraa. Jos olen elämäni kunnossa oleva fitness-typy, tuskin tulisin toimeen itseään sohvalla lihottavan miehen kanssa. Toisaalta, kaikilla meillä on fetissimme. Ehkä joku supersporttinen mallineito haluaa litistyä paskalta haisevan norsun alle. Vastaavasti hyvin menestynyt ja komea mies voi nauttia alkoholisoituneen ja hampaat menettäneen rusinan panemisesta. Olihan sillä kuitenkin ne nuoruuden kuvat ihan kivoja sillä saitilla.Ne miehet, jotka ovat harrastaneet nettitreffailua tietävät todennäköisesti miltä tuntuu tulla torjutuksi yhden viestin ja parin kuvan perusteella. Useimmiten saatu vastaus on pelkkää tuulen huminaa. Silloin, kun vastaus saapuu, se on aivan liian usein lyhyt ja ytimekäs tyrmäys ”Sori, mut et oo yhtään mun tyylinen”. Viimeisen on kirjoittanut todennäköisesti ihminen, joka haluaa vastata kohteliaasti ajattelematta pätkääkään miltä vastapuolesta tuntuu tulla tyrmätyksi parin kuvan ja yhden viestin takia. Houkutus vastata kirjoittajalle, että ”Haista sä ämmä paska” tai ”tapa ittes lehmä” tai jotain yhtä runollista on suuri. Mikä sai moisen angstin purskahtamaan sisältäni kuin tulehtuneen finnin selästäni? Räjähdin, koska persoonani tyrmättiin ilman tutustumista. Räjähdin, koska olin odottanut dialogin alkua enkä loppua. Nettitreffailu on miehille erityisen julmaa. Naiset huutavat huomiota ja vaativat, että miesten tulee panostaa viesteihin. Miehet lähettävät satoja viestejä eri naisille saamatta edes yhteen kymmenestä vastausta. Vielä harvempi viesti johtaa tapaamiseen. Vittu, Mika Waltarikaan ei ole ollut yhtä tuottelias ja luova uransa aikana kuin mitä keskiverto nettitreffaaja mieheltä odotetaan, ainakin jos yhdistetään naisten vaatimukset persoonallisuudesta ja yksilöllisyydestä sekä miesten tarvittu panostus. Komealla naisia viehättävällä olemuksella ja hyvillä kirjoitustaidoilla pärjää luonnollisesti paremmin. Nettideittailussa pelataan pitkälti mielikuvilla. Kun toisesta tietää vain sen, mitä hän itse itsestään haluaa kertoa, on luotettava vaikutelmaan ja viboihin. Vibat voivat toki mennä vikaan, koska kuten todettu, kaikki eivät ole verbaalisesti yhtä lahjakkaita. Karua, mutta totta: netissä hyvä tyyppi saattaa mennä ohi vain siksi, ettei hän loista kirjallisella ulosannillaan tai saa potentiaalia profiiliinsa. Pakko myöntää, että ainakaan itseäni "moi, olen master kokemusta löytyy onks sulla skypeä voin kertoa lisää itsestäni" -viestit eivät vakuuta. Enkä vaadi Waltarin tasoista runoilua, vaan pilkahdusta tunneälystä - jonkinlaista viitettä siitä, että toisella leikkaa.Kyse ei siis missään nimessä ole pelkästään kirjoitustaidosta, eihän sillä ole juuri merkitystä tosielämässäkään noin niin kuin parisuhdetta ajatellen. Harva pari kommunikoi arjessa keskenään pääasiassa kirjoittamalla (kenties joissakin tapauksissa poikkeuksena etäsuhteet). Sitä paitsi monella lienee kokemusta siitä, että netissä juttu on loistanut, mutta kasvotusten ei ole ollut minkäänlaista kemiaa. Hyvä kirjallinen ilmaisu ei ole tae mistään.Pitäisikö sitten varmuuden vuoksi antaa mahdollisuus jokaiselle? Ei kai. Sen sijaan korostaisin hyvää itsensä tuntemusta. On jo paljon, jos pääpiirteittäin tietää, mitä kaipaa, mistä pitää ja mistä ainakaan ei voi tinkiä. Ymmärrän, että avausviestin jälkeen saatu "Sori, mutta et taida olla aivan minun tyyliseni" -vastaus harmittaa, mutta ei se välttämättä kerro vastapuolen epärealistisista odotuksista tai tarpeesta torjua toinen pienimmälläkin verukkeella.Myös hyvästä ihmistuntemuksesta on varmasti apua nettideittailussa. Se voi auttaa näkemään jopa sen vajavaisen profiilin tai ilmaisun taakse, mutta vain siinä tapauksessa, että toisen kirjoituksissa, kuvissa tai missä tahansa on edes jotain, mihin tarttua. Tällaiset foorumikirjoittelutkin voitaneen nähdä eräänlaisena itsensä brändäämisenä.
Ottamatta kantaa markkina-arvoteorioihin tai vastaaviin, niin mielenkiintoista on, että miksi miehet ruikuttaa saamattomuudesta (parisuhde tai perä... ihan sama) jatkuvasti? Miehet siis voivat pahoin asian takia.
Lainaus käyttäjältä: Mini-piip - 05.03.2016, 20:51Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä? Ihmeellistä horinaa Nyt on hiukan vaikea saada ajatuksestasi kiinni.
Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä? Ihmeellistä horinaa
On sinulla kyllä pointti, mutta itse pääasiassa tinderiä käyttäneenä voin sanoa että kyllä niitä deittejä tulee yllin kyllin välillä liikaakin. Naisten asenne on vain huvittava. Minulle on treffeillä kerrottu suoraan esim. kuinka paljon kyseinen tyttö saa viestejä ja "miehillä tilanne vissiin eri", totuus on että kyllä välillä ollut vaikeuksia fokusoida. Ja tarkoituksenani ei ole tässä kerskailla asialla vaan todeta että naiset elävät tässä kyllä harhassa jos kuvittelevat että miehenä ollaan täysin heidän armoillaan.
Se miten paljon kuvat kertovat totuudesta on suhteellisen irrelevanttia, suurin osa ei kyllä oman kokemukseni perusteella luota kuviin kovinkaan paljon vaan tekevät oletuksia niiden ohi (naiset ite kusettaa minkä ehtii, vanhoja kuvia, kuvakulmia jotka kätkevät lihavuuden jne).
Mun ongelma oli lähinnä se että kun olet käyttänyt söpöä koirakuvaa ja jauhanut peruspaskaa, käynyt deitillä ja yrittänyt kertoa itsestäsi kaiken sen oleellisen paitsi ehkä sen miks me tällä foorumilla ollaan ja kelannut että kaiken sen naisten 50 shades of gray -jauhannan jälkeen ehkä tässä on henkilö joka on aiheesta tosissaan kiinnostunut. Niin se illuusio katoaa hyvin pian. Sun ei kuulunukkaan tietää aiheesta niin paljon, naisen piti ehkä vähän kuin antaa sulle käteen ne välineet mitä haluavat sun käyttävän ja toteuttavan fantasiansa omilla ehdoillaan. Mies on vain työkalu, väline joita löytää netistä yllinkyllin lisää Mutta välillä tilanteet on tosi huvittavia kyllä. Eräs tyttö ahdistui kirjahyllystäni (paljon kirjoja), sai kuulemma hänet tuntemaan itsensä tyhmäksi. Ja minusta hän ei edes ollut tyhmimmästä päästä. Netti on täynnä todella yksinkertaisia ja tavallisia naisia jotka kuvittelevat vaikka mitä itsestään. Valitettavasti epäsuhta on silti heidän puolellaan
nagor on kyllä jäljillä.Tosin toi koirakortti on deittimarkkinoiden natsikortti. Tinderissä aikanaan harmittelin sitä turhaa ajankulua kun nainen ei voinut suoraan laittaa ekaan kuvaan sitä koiraansa. Säästäisi paljon aikaa. Koirat ovat eläiminä pääsääntöisesti jees mutta se vaikutus minkä ne aiheuttavat emäntäänsä ajaa vääjäämättä parisuhdetta etsivän henkilön ulos. Ainakin jos D henkisestä ihmisestä on kyse - yksikään tuntemistani ei halua olla arvoasteikossa koiran alapuolella.
Lainaus käyttäjältä: Mini-piip - 05.03.2016, 20:51Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä? Ei ne ilmeisesti palaa, koska netissä niillä on edelleen mahdollisuus tyydyttää huomionkipeys-addiktiotaan saamalla paljon viestejä miehiltä ja pyörittämällä virtuaalihaaremia.Totuushan on kuitenkin se, että jos on viiskymppinen sata kiloa ylipainoinen eikä ole tippaakaan huolehtinut itsestään elämänsä aikana, niin on melko lailla turhaa haaveilla parikymppisestä bodaripoikaystävästä IRL, virtuaalisesti se kuitenkin onnistuu, ja aina löytyy uusia jotka on vähän aikaa pyöritettävissä netissä, koska seuran etsijöitä on paljon liikkeellä.Pointtina tuossa oli kaiketi, että ruman ja paksun naisen markkina-arvo on tosi korkealla virtuaalisesti, IRL se on edelleen samalla tasolla kuin ennen nettiä.IKRM
Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä?
Toi on kyllä aika häiritsevää ja epätasa-arvoistakin. Monet kohtuu lihavat naiset jotka eivät pidä itsestään kunnolla huolta kuvittelevat että se on jotenkin OK ja tasapainossa että mies esim. treenaa joka päivä ja harrastaa liikuntaa, pitää itseään kondiksessa ja heidän itsensä ei ilmeisesti tarvitse. He ovat sinuja itsensä kanssa ja peilistä näkyy viehättävä olento johon ovat "muka" tyytyväisiä. Ei siinä mitään että on erilaisia elämänvaiheita, itselläkin on joinakin vuosina ollut enemmän painoa, mutta en koskaan tyytyväinen ole ollut siihen tilanteeseen. Nytkun liikun joka päivä ja syön terveellisesti, on melkein loukkaavaa että nämä naiset kuvittelevat että heiltä ei sovi odottaa mitään tässä asiassa, voivottelevat korkeintaan tilannettaan ja kertovat miten suklaa maistuu ja on ihanaa. Se on saamarin vastenmielistä, jos edes kertoisivat että aikovat tehdä asialle jotakin mutta ei, ovat tyytyväisiä ja ilmeisesti miehenkin tulisi olla. Jos mikään muu ei natsaa henkilön kanssa niin helppo se on sitten vain siirtyä seuraavaan mutta mikäli natsaa muutoin ja naama ei ole liian paha joutuu analysoimaan että miten henkilön psyyke kestää sitä että en tule hyväksymään mitään herkuttelua ja tulen patistamaan kuntokuurille.
Mut nyt eletäänkin eri todellisuudessa, naiset halauavat olla isoja, isompia kuin miehet. Kuntosalilla näkee todella isokokoisia naisia joille massan saaminen on se juttu. Ei tarvitse elää bizarro-maassa nähdäkseen mihin nykyiset trendit johtavat: naiset ovat paremmin koulutettuja, sivistyneempiä, ja nyt myös isompia kuin koskaan ennen. He hyötyvät teknologiasta lopulta enemmän kuin miehet. Jos netti on helpottanut hieman ujompien miesten seuranhakua, on se lisännyt tarjontaa naisille ja mahdollistanut sen että asia jolla naista arvioidaan eniten, ulkonäkö, on ehkä pienemmässä roolissa.
Naisten yleinen ongelma on se, että ne ketkä eivät ole heidän kanssaan samaamieltä ovat heidän uhkia tai vihollisia, tämä taas johtuu naisten huonommassa keskustelutaidoista, joissa heiltä puuttuu kokonaan tottuminen toisenlaisia ajatuksia kuunnella. Tästä on hyvänä esimerkkinä koko humanistiset tiedekunnat yliopistoissa, jossa miehet joita siellä on ovat profeministejä, eli toiselta nimeltä feministien perseen nuolijoita. Näissä tiedekunnissa on vain yksi totuus, joka ei perustu mihinkään todellisiin tilastoihin tai laskelmien, sillä nämä tiedekunnat toimivat vain voimalla johon kommunistit kateudesta vihreinä ihmettelevät, sillä se intohimo ja aatteen palo joka näitä eteenpäin vie on merkillistä. Ainoa hyvä puoli on että näitä tiedekunta tullaan supistaa, sillä näiltä puuttuu ulkopuolinen rahoitus.
Juttujesi perusteella kuulostat siltä kuin kokisit kumppanisi olevan omaa omaisuuttaasi. Ihmeellinen asenne jota itse en jaksaisi päivääkään
Lainaus käyttäjältä: Mini-piip - 06.03.2016, 16:37Juttujesi perusteella kuulostat siltä kuin kokisit kumppanisi olevan omaa omaisuuttaasi. Ihmeellinen asenne jota itse en jaksaisi päivääkään Yllättävän moni nainen haluaisi olla jonkun omaisuutta.
Mielestäni sadismiin kyllä liittyy aina dominointi tavalla tai toisella.
Kommunikaatio ei ole todellakaan helppoa. Ei kirjallinen eikä suullinen. Usein joutuu tilanteeseen missä toinen ei vain ymmärrä toista eikä se varsinaisesti johdu mistään kirjoitusasusta tai puhetaidon puutteesta, edes sosiaalisesta älykkyydestä. Vaan yksinkertaisesti siitä että ihmiset voivat olla hyvinkin eri tasolla ja sen pienimmän yhteisen tekijän löytäminen on todella vaikeaa. Johtopäätöksenä on tietysti se että kemiat eivät kohtaa, kyse on mielestäni kuitenkin muusta kuin kemioista. Kyse on siitä että odotusarvot ovat väärät, ihmiset kuvittelevat että toisen voi ymmärtää täysin muutaman tapaamisen perusteella ja tässä yksinkertaisuus on valttia. Mitä enemmän työtä se vaatii että oppii tuntemaan toista, sen todennäköisemmin helpompi ratkaisu on houkuttelevampi tässä hektisessä maailmassa missä aika on rahaa ja tulokset pitää saada heti. Kärsivällisyys on nykyään uupuva hyve (itse syyllistyn myös). Johtopäätökset ovatkin usein vääriä. Ihmiset ovat hieman ylimielisiä tässä, jokainen on asiantuntija, jokainen on ihmistuntija joka osaa kädenkäänteessä tulkita jokaisen pienimmänkin nyanssin toisen käytöksestä/ilmaisusta. Ja mikäli ei osaa, on helpompiakin vaihtoehtoja.
Lainaus käyttäjältä: nagor - 06.03.2016, 13:53Mielestäni sadismiin kyllä liittyy aina dominointi tavalla tai toisella. Mites siinä tilanteessa kun Dominoiva määrää alistuvan antamaan itselleen (Dominoivalle siis) kipua, kun sattuu olemaan Dominoiva ja masokisti? Ja mites tämmöiset kuten minä, alistuva sadomasokisti? Sadismiani olen toteuttanut, ilman, että olen lainkaan ollut vallassa kiinni.
Yllättävän moni nainen haluaisi olla jonkun omaisuutta.
Lainaus käyttäjältä: Lady Whip - 06.03.2016, 17:25Yllättävän moni nainen haluaisi olla jonkun omaisuutta.Seksuaalisesti vai muutenkin elämässään? Olen kaikkien (laillisten) seksuaalisuuntausten puolesta. Joissain tapauksessa se 24/7:kin voi toimia. Jotkut kun haluavat omasta tahdostaan olla täysin toisen hallittavissa mikä on täysin ok kuten myös sekin että joku haluaa kumppanin joka suostuu täysivaltaiseen hallitsemiseen.En kuitenkaan koe että on ok olettaa automaattisesti itsellään olevan oikeus hallita kumppaneitaan ilman heidän suostumustaan, miltä nagorin kirjoitus hyvin vahvasti kuulosti. Erilaiset mustasukkaisuusdraamat ja perheväkivalta kumpuaa usein juuri semmoisesta tilanteesta...
Lainaus käyttäjältä: Mini-piip - 06.03.2016, 20:45Lainaus käyttäjältä: Lady Whip - 06.03.2016, 17:25Yllättävän moni nainen haluaisi olla jonkun omaisuutta.Seksuaalisesti vai muutenkin elämässään? Olen kaikkien (laillisten) seksuaalisuuntausten puolesta. Joissain tapauksessa se 24/7:kin voi toimia. Jotkut kun haluavat omasta tahdostaan olla täysin toisen hallittavissa mikä on täysin ok kuten myös sekin että joku haluaa kumppanin joka suostuu täysivaltaiseen hallitsemiseen.En kuitenkaan koe että on ok olettaa automaattisesti itsellään olevan oikeus hallita kumppaneitaan ilman heidän suostumustaan, miltä nagorin kirjoitus hyvin vahvasti kuulosti. Erilaiset mustasukkaisuusdraamat ja perheväkivalta kumpuaa usein juuri semmoisesta tilanteesta...Joo no. Joka tapauksessa toista ihmistä kun ei voi omistaa, eikä olla omistettuna, niin se on aina illuusio omistamisesta. Mutta voi toki olla kaunis illuusio.