Seuran löytämisen vaikeus

[kick my ass - lick yours!]

Seuran löytäminen ei ole vaikeaa. Älykkään seuran löytäminen on. Hyvän seuran löytäminen on myös. Vaikka olen itse osittain viallinen ja hajalla, näytän ihan normaalilta toisiin verrattuna. Helvetti sentään että unohdin kuinka paljon vihaan ihmiskuntaa. En vaan ole samaa puuta...olen toista puuta, lujaa puuta.
Melkein joka paikassa missä käyt, voit löytää seuraa, monestikin paremmin kuin täältä. Täällä en luota keneenkään, miksi pitäisi? Ihmiset ovat pettureita, takinkääntäjiä hienoilla hymyillä. Eksyneitä sieluja matkalla syvemmälle mielensä soihin. Traumat muuttavat ihmisiä - joitakin lopullisesti. Mutta ikinä ei ole liian myöhäistä korjata viat, toivon kipinä palaa vielä.
Kerro minulle: onko sinulle toivoa...?

[submit]

Eihän se ole aina ja kaikille helppoa - sopivan seuran löytäminen. 

Jos käy kysymässä esim. ravintolassa randomisti tai jokaiselta mielestään näpsäkän näköiseltä henkilöltä, tärppäiskö, saattaa onnistumisprosentti jäädä alhaiseksi - ellei satu itse olemaan erityisen viehättävä ja/tai supliikki henkilö.  Joten mun mielestä kannattaa pikkasen ensin seurata, löytyykö vastapuoleltakin kiinnostusta edes katsekontaktin ja hymyn verran - ei sekään tietty vielä mitään takaa.

Hyvin tavallista on, että vaikka olet intensiivisessä keskustelussa toisen naisen tai naisten kanssa, joku uros päättää tunkea mukaan keskusteluun, vaikka selkeästi olisi esim. kerrottu juuri esim. "istu vaan pöytään, mutta meillä on omat jutut tässä tms". Eli ihmisenlukutaitoa kannattaa harjaannuttaa. Usein nämä miehet tekevät samat virheet kerta toisen jälkeen ja ihmettelevät, miks ei heru...

[Zenith]

Aina on toivoa, joinakin päivinä enemmän toisina vähemmän. Eihän tässä elämässä olisi muuten mitään mieltä.
Tavoitteet vaan saattavat joskus (aina?) olla liian korkealla, käytännössä joutuu tekemään kompromisseja, jotta jotain saavuttaa. Tasapainoiluahan tämä on.

[Pip]

Seuran löytäminen ei ole vaikeaa. Älykkään seuran löytäminen on. Hyvän seuran löytäminen on myös.

Mä taidan olla peilikuva susta. Normibaareissa käydessä mun ulkonäköni taitaa luoda jo omat haasteensa. Kun viimein löytää jonkun, jonka seuraan pääsee keskustelemaan älykkäämmistä jutuista, niin juttukin sujuu ja johtaa muihin asioihin. Normi -bilettävät bimbot ei luojan kiitos oo kiinnostuneita musta.

[-katy-]

 Ihmiset ovat pettureita, takinkääntäjiä hienoilla hymyillä. Eksyneitä sieluja matkalla syvemmälle mielensä soihin. Traumat muuttavat ihmisiä - joitakin lopullisesti. Mutta ikinä ei ole liian myöhäistä korjata viat, toivon kipinä palaa vielä.
Kerro minulle: onko sinulle toivoa...?

Noin se valitettavasti on. Sitten on niitä kaikkein surkeinpia, jotka hyökkivät vuodesta toiseen jonkun ihmisen kimppuun, kun se on niin altis vastaanottamaan kaikkea-ja kun tyhmiä ovat, eivät käsitä tekojensa seurauksia-puuttuu kanssa vissiin taju itsesuojelusta-tosiasiahan on,ettet sinä voi kiusata ketään ilman järkevää syytä ja perustetta,ilman että joudut siitä vastuuseen ennemmin tai aikaisemmin. Joo, viittaan tämän foorumin henkilöön.

Onneksi mun elämäni on muuallakin kuin netissä eli en päivystä 24/7 täällä sentään- niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Sitten kun jää tyhjänä tuijottamaan nettiä ja tekstejä, elämä kai on ohi ennen aikojaan jo  :ufo:

Liityin taannoin twitteriin,mutta se oli suuri virhe-ainut asia mitä kykenin sanoa,oli kiitokset Michael Monroelle& Hanoi Rocksille-todella ahdistavaa leijua jossain infopommituksessa,missä ei lopulta ole mitään järkeä

[Karhukolmonen]

 Ihmiset ovat pettureita, takinkääntäjiä hienoilla hymyillä. Eksyneitä sieluja matkalla syvemmälle mielensä soihin. Traumat muuttavat ihmisiä - joitakin lopullisesti. Mutta ikinä ei ole liian myöhäistä korjata viat, toivon kipinä palaa vielä.
Kerro minulle: onko sinulle toivoa...?

Noin se valitettavasti on. Sitten on niitä kaikkein surkeinpia, jotka hyökkivät vuodesta toiseen jonkun ihmisen kimppuun, kun se on niin altis vastaanottamaan kaikkea-ja kun tyhmiä ovat, eivät käsitä tekojensa seurauksia-puuttuu kanssa vissiin taju itsesuojelusta-tosiasiahan on,ettet sinä voi kiusata ketään ilman järkevää syytä ja perustetta,ilman että joudut siitä vastuuseen ennemmin tai aikaisemmin. Joo, viittaan tämän foorumin henkilöön.

Onneksi mun elämäni on muuallakin kuin netissä eli en päivystä 24/7 täällä sentään- niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Sitten kun jää tyhjänä tuijottamaan nettiä ja tekstejä, elämä kai on ohi ennen aikojaan jo  :ufo:

Liityin taannoin twitteriin,mutta se oli suuri virhe-ainut asia mitä kykenin sanoa,oli kiitokset Michael Monroelle& Hanoi Rocksille-todella ahdistavaa leijua jossain infopommituksessa,missä ei lopulta ole mitään järkeä

Ymmärrän täysin oman kokemuksen kautta vaikka en puhu tämän foorumin henkilöstä.

[RMK]

Mä oon jo luovuttanu.

En jaksa. Jos ei,niin sit ei. Mikäpä tässä.

Ja ei oo jumalauta siitä kii etten ois yrittäny.

[kuunlilja74]

Mä oon jo luovuttanu.

En jaksa. Jos ei,niin sit ei. Mikäpä tässä.

Ja ei oo jumalauta siitä kii etten ois yrittäny.

Just kun suoraan mun ajatuksista.

Tai seuraa löytyy aina,mutta sitä itselle sopivinta..

[Loc]

Njooh, yrittää voi, mutta jos vastapuoli ei lähde yrittämään niin ihan turhaa yksin pitää pystyssä.

[Northern82]

Onhan tämä.. ihmisiä on vaan niin erilaisia. Toisilla se tulee luonnostaan tämä "lähdetäänkö panee" asenne ja rohkeus sanoa se. Toisilla se ei vaan onnistu niin helposti vaikka kuinka seuraa haluaisi. Itse toki lukeutuu näihin vähän hiljaisempiin sivusta seuraajiin. Ja ei ole supliikkimies tai mahtavassa kunnossa ole vartalo. Mut juu kai sitä pitäs jaksaa yrittää treenata, niin olisi edes joku puoli omalta kohdalta suhteellisen kunnossa. Jos sitä joskus jotain löytää. Toki eipä nuo yhdenyön sutinatkaan ole sellaista mistä olisi kiinnostunut. Jotain enemmänhän sitä haluaa.

[Loc]

Ja se että uskalta painaa päälle ei tuota sitä seuraa automaattisesti. Vielä vähemmän pysyvää/pitkäikäistä. Carpe diem-tyypit toki saavat aika paljon irtoseksiä, vaan jos se ei alunperinkään ole tarkoitus niin eipä seuranhausta voi puhua.

[Underworld]

Ainakin omassa elämässä monet asiat, myös tällä kentällä, tapahtuu pienellä, sanotaan nyt 6-10kk viiveellä. Toiveet yleensä toteutuu, mutta ei ehkä sillä skeduulilla kuin toivoisi 

[chilinen]

Aina voi miettiä, mikä on se oma juttu. Miksi tyytyä lyhyemmän haun jälkeen löytyvään pikapanoon/no-jaa -tyyppiseen suhteeseen, joka haukotuttaa jo alkaessaan. Onneksi ei ole kiire, saa valita ihan tasan ne omalta tuntuvat jutut Baarista sais sekalaisia seuralaisia aina, mutta kun ei kiinnosta, niin ei. Ja alku aina joskus hankalaa, joku homma ei vaan toimi jatkumona, mutta sou. Elämä on.

[Normandie]

Se ottaa joskus päähän, kun joku lähestyy ja ehdottaa tutustumista/tapaamista. Sitten huomaa, ettei kyseinen ihminen ole lainkaan lukenut minun profiiliani tai sitten ei ole sisäistänyt lukemaansa. Joistakin asioista olen valmis joustamaan, jos muutoin ne tärkeimmät asiat ja kemiat kohtaavat. Jos kuitenkin toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä, niin eipä se innostus tutustumiseen oikein kolahda 

[Haemis]

Itse olen parisuhteessa, mutta saan kyllä leikkiä jos löydän mieluisia leikkikavereita. En ole koskaan aiemmit edes yrittänyt laittaa rikkaa ristiin, mutta kun huomasi mitä iloa voi elämäänsä löytää ja joka parisuhteen puolelle laittaa uutta virtaa myös, niin ehkä sitä voisi. Tapahtumien sattumien summasta päädyin leikkimään erän tyttösen kanssa josta sitten aloin oppimaan ja sain tietää että on asia nimeltä DD ja DD-LG dynamiikka. Tämän tytön kanssa meillä on loistava kemia, mutta elämäntilanteet on sellaisia että leikkiminen on vähän katkolla. Such is life.

Ehkä osaan jo sanoa mitä haluaisin leikkikaverilta, mikä on alkua. Haluaisin että se on jotain muuta kuin oma puolisoni on. Oma puolisoni on aika näyttävä, pitkä ja kurvikas nainen, joten haluan leikkikaveriksi hennomman puoleisen tytön. Jos se jotenkin pitäisi sanoiksi laittaa. Henkisesti taas noh, vaadin jotain sinne korvien väliin, jotain mitä voin kunnioittaa. En ole ikinä osannut pokata baarista seuraa kuin todella muutamia kertoja, ihmisiä joiden kanssa sitten synkkasi hyvin muutenkin. Oli luontevaa jättää pois tiettyjä askelia prosessista ja siirtyä hyvän seksin pariin.

Se mitä olen itse pitkästä aikaa koittanut alkaa tekemään jälleen, on naisihmisten huomioon ottaminen, kehut ja sopivan asiallinen flirttailu. En enää pidä pääni sisällä ajatusta kun joku näyttää hyvältä, vaan sanon sen. Oli se sitten respan tyttönen kivassa uudessa paidassa tai tuntematon metrossa, jos ei nyt näytä siltä että vihaa kaikkea niin sanon ajatukseni ääneen. Tytölle tulee (toivottavasti) hyvä mieli, mä saan kiksejä ja ehkä hymynkin. Ehkä tuo joskus tuottaa jotain oikean elämän tulostakin.

Mutta kaikki tuossa silti voittaa, niinkuin jossain juniorien kisoissa.