Suhteellisuusteoriaa ja seuranhakua

[Kolumnisti]

Suhteellisuusteoriaa ja seuranhakua

Ajattelin aloittaa kolumnistin pestini aiheella, joka meitä kaikkia liikuttaa. Suhteet kaikissa muodoissaan kun lienevät se perimmäinen syy siihen, miksi meistä itsekukin määrittelee itsensä; että löytäisi sen joka olisi riittävän, muttei liian samanlainen tai erilainen. Olipa kyse ystävyydestä, toveruudesta, kumppanuudesta, kavereista, hyvänpäiväntutuista tai pelkästään nettitutuista, aina kuitenkin päivän lopussa on kyse siitä kuka siitä vierestä löytyy... vai löytyykö ketään.

Seuranhaku kun tuntuu olevan aika kivuliasta puuhaa joillekin, enkä nyt puutukaan siihen miten nimenomaan bdsmbaarissa (tai netissä, tai oikeastaan missään) kannattaisi seuraa hakea tulosten toivossa. Kirjoitukseni tähtää pikemminkin muistuttamaan että niin houkutteleva ja herkullinen kuin mielikuva Juuri Siitä Oikeasta kumppanista onkin, tai tuntuu että itse olisi juuri kaikkein sopivin kumppani jollekin, todellisuus yleensä haluaa olla jotain aivan muuta kuin mielikuvat; tapaamiset, bileet ja sensellaiset ovat varmasti hyvä jäänrikkoja mitä tulee ihmisiin tutustumiseen, mutta se totuus arvotaan vasta myöhemmin kasvokkain, kun ollaan samalla aaltopituudella ja samassa tilanteessa. Silloin on aika nähdä se ihminen kokonaisuudessaan, huolineen, murheineen ja pienine toiveineen. On kokonaan toista haravoida kumppania pelkän seksuaalisuuden perusteella, kuin yrittää välittää tunne siitä, että haluaa tutustua toiseen karvoineen kaikkineen.

Olin aiemmin, aiemmassa elämässä, jos niin haluatte, jonkinasteinen polyamorikko. Tai polyfiili tai multiamorikko, vai mitensenytmenikään. Sittemmin poltin itseni aika pahasti silloisen kumppanini kanssa ja aloin pelätä koko polyamoriaa, koska olin varma että kaikki polyamoria on väistämättä opportunistista haalimista ja keräilyä sieltä, missä tavaraa on saatavilla, enemmänkin kuin vastaisi omaa mielikuvaani asiasta. Sain kuulla oman käsitykseni asiasta saaneen nimen "suljettu polyamoria" sillä välin kun olen seuraillut vähän syrjäkarein sivusta koko touhua.

Alan olla pikkuhiljaa nimittäin jälleen vakuuttunut siitä, että ei ole sen enemmän yhtä oikeaa kuin sataatuhatta väärääkään tapaa elää ja rakastaa. Rakkauttahan me haluamme jakaa, rakkauttahan me haluamme myöskin saada.

Jos pystymme luopumaan pelosta ja vihasta, meille tapahtuu hyviä asioita, ennemmin tai myöhemmin. Ei välttämättä suuria ja mullistavia, mutta jotka muuttavat elämäämme, koska muutumme itse. Koska katsomme elämää uudella tavalla, näemme sen uudessa valossa. Kukaan muu ei rajoita sitä, mitä voimme elämässä saavuttaa, kuin me itse.

Jokaisessa meissä on jotain hyvää ja tutustumisen arvoista. Kukaan meistä ei myöskään ole täydellinen, eikä täydellistä tulekaan huolimatta itsetutkiskelun, meditoinnoin, oogailun ja joogailun määrästä. Nostakaa reilusti malja itsellenne, "minun ei tarvitse olla täydellinen, enkä odota täydellisyyttä". Tehkää niitä asioita jotka tuovat teille hyvän olon riippumatta siitä, mitä siitä yleisesti tai hyvinkin henkilökohtaisesti ajatellaan. Vaikka ette löytäisikään mitään elämäänne mullistavaa, tai edes jotain mitä ette edes odottaneet löytävänne, niin ainakin odotellessa on mukavampaa.

Minulla on ilmainen halaus jokaiselle, joka sellaisen välittää minulta saada. Ei sisällä lisä- tai väriaineita, tilaus ei jatku automaattisesti eikä velvoita tuotteen ostamiseen. Saattaa tosin tuntua niin mukavalta että haluat joskus toisenkin


Rakkautta elämäänne toivotellen, balthazar

[johannas]

 

[mimoosa]

Hyvä aloitus. Halaus kyllä kelpaa ja nostan mä sen maljankin vielä

[Dominatrix]

 

[misuli_n]

Koskettava kirjoitus. Kiitos.

[kuunlilja74]

Olipa kaunis ja koskettava kirjoitus,kiitos.

[Nallu]

just näin. 

[tauros]

Aivan

[lord.deschain]

Rakkaus on tärkein asia elämässä. Väitän, että ilman sitä ei ymmärrä paikkaansa maailmankaikkeudessa. Kovin helposti pettynyt tai uupunut kyynistyy eikä anna rakkaudelle mahdollisuutta. Mitenkään ei voi elämässä hävitä rakastamalla, sillä rakkaus ei ole katoava luonnonvara vaan sen kasvuaine on itsessään. Rakkaus lähtee itsensä avaamisesta ja edes jollain tasolla hyväksymisestä. Tappio ja pettymys elämässä häämöttää, jos aina epäilee pahinta ja näkee vain juonia ja suljettuja katuja ilman toivoa. Hetken hedonistinen tyydytys on tavallaan rakkautta sekin, mutta enemmän siinä on kyse fyysisen tarpeen tyydyttämisestä. Pehmoja alistajalta  . Sanon silti, että parasta syvässä rakkaudessa on rakkaansa ankara hyväksikäyttäminen ja sille (rakkaudelle) täydellinen avautuminen ja alistuminen - siis myös alistajan tulee alistua. Mistä sitten löytää näin luottamukselliseen suhteeseen kumppanin onkin suurempi kysymys, joka ei selviä kuin rakastamalla ja olemalla avoin.

[Norja]

"Alan olla pikkuhiljaa nimittäin jälleen vakuuttunut siitä, että ei ole sen enemmän yhtä oikeaa kuin sataatuhatta väärääkään tapaa elää ja rakastaa. Rakkauttahan me haluamme jakaa, rakkauttahan me haluamme myöskin saada."

*rämpyttää tykkäysnappia*

11 hyvän exän jälkeen olen kallistunut edelleen sille kannalle että parempaa on tulossa ja hyvä on parhaan vihollinen, "ihan hyvästä" nimittäin saa kärsiä aina jossain vaiheessa oli sitten kysymys polkupyöristä tai kengistä. Muutin juuri profiiliani seuranhakuosaltaan niin, että poistin tylyn en halua seuraa koska ainahan sitä haluaa monellakin tavalla. Kauna ja katkeruus jota joskus menneisyydessä olen tuntenut elämää ja kaikkea ja kaikkia kohtaan on minusta poissa ja kaunaannun nykyään melko huonosti. Elämä sen omilla ehdoilla tuntuu sopivan ja en edelleenkään etsi seuraa vaan löydän sitä. Olisi omituista ittensä pussiinpuhumista minulta käyttää ihmistekoisia deitti- tai vastaavia palveluita, sillä ene edelleenkään luota mihinkään niinkuin johdatukseen. Minua on siunattu valtavan hyvillä naisilla ja muutamalla kehnohkolla miehellä ja olen aina tutustunut heihin muuta kautta ensin. On paljon turvallisempaa, miellyttävämpää ja mukavampaa ruveta jonkun tutun kanssa jutulle ja juttuun kuin lähes tuntemattomaksi ehkä ainaiseksi jäävän työhönottohaastatteluntapaisen ilmoilun kautta tutuhkon tyypin kanssa. joskus vastaan muiden ilmoihin, mutta tuntuu aika ohuita olevan monetkin ilmot jos nyt ei ihan feikkejä koska vastauksia en ole saanut vissiin kun pari. Olen aina etsinyt ainakin alitajuisesti elämänkestävää täydellistä liittoa mutta taitaa olla niin että ristini on kannettava. Ai mikä risti? No se, että vaikka en saisikaan haluamaani koskaan, minulla on ilmeisesti palvelutehtävä olla ilona monelle elämäni aikana. joku sanoikin joskus että ainoita oikeita voi olla monta. Minulle biseksuaalina alkaa olla selvää että tarvitsen myös miestä. Tämän takia naiset joiden kanssa olen "tekemisissä" hyväksyvät tämän tai nou. Lisäksi olen pikku hiljaa kallistumassa haaveilemaan siitä että sitä porukkaa vois olla vähän enemmänkin koska kaikilla ei ole kaikkea kaikille. Omassa elämässäni tunnen, että olen jo elämäni tässä vaiheessa tehnyt kaiken sen mikä on tärkeää ja voin keskittyä nauttimaan Jumalan suurimmasta lahjasta, elämästä niinkuin se minulle tulee. Sitäpaitsi perhe, suhde tai elämä sellaisena kuin sen olemme tunteneet ei ole enää tällä luvulla entisensä. On tavattoman rajoittavaa tunkea itseään mihinkään laatikkoon seksuaalisesti, suuntauksellisesti tai muutenkaan lokeroida edes sukupuoltaan joka on mielestäni ilmoitusasia. Mä pahoittelen taas pitkää sepustusta itsestäni mutta mä olen tällainen pikkusen omituisiin aikoihin valveilla oleva yksineläjä ja musta olis kiva höpistä jonkun kanssa kun inspiroidun ajatuksistani. Tämä netti on siitä mukava juttu että kirjoitan tavallaan myös itselleni, sillä kun ajatukseni tulee näkyväksi, se on helpommin itsellenkin tarkasteltavissa että oliko mitään järkee vai oliko vaan flööbaa. Kiitos.

Jumatsukka mä rakastan mun elämää