Anonyymien Kinkyjen Salaseura (AKS)
Alunperin wanhaan hyvään aikaan metodimme löytää muita samanlaisia vinoja oli yksinkertainen. Tuttavapiiristä seurattiin tarkasti mahdollisia tapauksia, heiteltiin täkyjä ilmaan, ja ehkä jo parin vuoden kuluttua, jos syöttejä oli alkanut ropista omaankin kattoon, uskallettiin ottaa asia teeskennellyn kevyesti puheeksi jossain sopivassa tilanteessa. Yleensä arvaukset paljastuivat tosiksi sikäli, että muitakin kinkyjä löytyi, eikä kukaan saanut vammaa sieluunsa siitä, että olisi kerrottu asia, joka olisi ollut liian kaukainen tai pelottava. Toki taipumuksia on perin laajalti, ja usein kinkyyden lajit menivät ristiin, tai eivät menneet oikealla tavalla ristiin. Hyviä ystäviä tuli silti hankittua. Tämä siis ennen internettiä ja kaiken mahdollisen hakemisen helppoutta.
Sitten koittikin jo kiihkeä 2000-luku ja aikamme tutusteltuamme sätissä ja foorumilla ihmisiin, joilla yllättäen olikin nikit eikä nimiä, päätimme rantautua ekoihin bileisiin. Perv Park 1 oli tulossa, ja ekaa kertaa joutuisimme paljastamaan oman kinkyytemme satojen ihmisten nähden. Kauhusta kankeina ompelutimme bileasuihimme sopivat nahkanaamiot, sillä mitä jos joku tuttu sattuisi samoihin kemuihin, öy nöy.
Ja niin siinä sitten kävi, että pahin pelkomme toteutui.. heti ovesta päästyämme mieheni huomasi väkijoukon laidalla armeijakaverinsa. Ja ryntäsi moikkaamaan, eiväthän he olleet nähneet vuosiin. Kaveri ei meinannut ensin tunnistaa, kuka nahkanaamioinen kaveri oli, joten mieheni tietenkin otti naamionsa pois ja kertoi nimensä. Hetki selkään hakkaamista, ja liityin piiriin esitellen itseni, ja poistaen luonnollisesti omankin naamioni. Eikä niitä sitten tullut enää kasvoille viriteltyä, kun käytäntö paljasti, että etukäteispelko hälveni heti, kun oikeasti tajusi tilanteen. Eli sen, ettei niille muulle 600 ihmiselle ollut mitään väliä, ketä me olemme tai mistä tulemme, tutuille ehkä korkeintaan, ja heidänkin kanssaan olimme samassa veneessä, ihmisinä, jotka olivat maksaneet itsensä sisään pervobileisiin.
Tämä kaikki muistui mieleeni, kun taannoin oli puhetta siitä, että kinky-yhdistykset ovat yhdistyksiä siinä missä muutkin, ja niiden kuuluu noudattaa yhdistyslakia ja tietosuojavaltuutetun ohjeistuksia myös siltä osin, mitä tulee jäsenten keskinäiseen tietoisuuteen toistensa nimistä. Eli kinky-yhdistyksen jäsenenä oma nimeni on muiden saman yhdistyksen jäsenten katsottavissa. Jokainen joka saa laillisesti kurkata listaa, on itse samalla listalla samasta syystä, maksettuaan jäsenmaksun.
Tämä tuntuu olevan kauhistuttava ajatus jäseniksi liittyneille, joille on jo vuosien ajan tarjoiltu elokuvahenkistä myyttiä täydellisestä anonyymiydestä. Yhtä kauhistuttavaa se on varmaan yhdistyksien hallituksille, jotka pelkäävät ensi vuoden budjettinsa hapertuvan kuin runkkauskieltoisen subin tahdonvoiman pornosivuilla. Oletuksenahan on, että kukaan ihminen ei uskalla enää liittyä yhdistykseen, kun nyt on selvinnyt, että kinkyille ei ole omaa erillistä yhdistysläkia, joka antaisi mahdollisuuden olla vain itsekeksitty nikki, jota voi sitäkin vaihtaa kuin sukkia.
Mutta hei, eikös se ennemminkin ole hyvä juttu, että yhdistyksiin kuuluu oikeita ihmisiä, jotka eivät voi, kuten tieteellinen nimitys kuuluu, perseillä ainakaan täysin ilman vaaraa henkilöllisyyden tulemisesta jonkun tietoon?
Ja se takaportti. Edelleen on olemassa rekisteröitymättömiä yhdistyksiä. Niillä ei ole samoja velvoitteita lakien suhteen, toki ei myöskään esimerkiksi samaa mahdollisuutta pitää yhdistyksen omaa pankkitiliä, tai solmia sopimuksia yhdistyksen nimissä. Eli jos anonyyminä pysymistä haluavat ihmiset haluavat yhdistyä salaseuraksi, se on mahdollista, mutta käytännön tasolla vähäsen vaikeaa. Onhan siinä oma riskinsä lappaa jäsenmaksuja käteisenä jonkun huppupäisen nimettömän hahmon kouraan, toivoen, että asiat hoituvat, diskreetisti ja anonyymisti. Tai käväistä vuokraamassa se linna bileitä varten omalla rahalla, toivoen, että anonyymisti mukaan ilmoittautuneet saapuvat kuten lupasivat ja maksavat saapuessaan osansa, nimettömällä käteisellä.
Onneksi en ole niin kova katsomaan elokuvia, että uskoisin jäsenten keskinäiseen anonymiteettiin perustuvien salaseurojen toimimiseen pitemmän päälle, enkä ihan keksi miksi jäsenten pitäisikään olla toisilleen täysin nimettömiä. Mutta kyllä niitä varmaan on kinkyilläkin paljon ja hyvin toimivia, ovat vaan niin salaisia etten tiedä.
Vir, jonka ainut oikea salaseura on se dommeneuvosto, joka on niin salainen, ettei sitä ole oikeasti olemassa
